Paukkuu niin perkeleesti jo nyt, sotako on syttynyt ?
Tuntuu taas että näitä juhlia on yllinkyllin ja vähän päälle. Kai se sitten johtuu siitä ettei ole oikein lenkille kyennyt muutamien kävelyreissujen lisäksi starttailemaan. Ei tässä ole sentään mitään juominkeja pidetty, siitä pitää huolen antibioottikuuri. Luojan kiitos lääkekuuri loppuu heti huomenna ja sitten taas päästään kunnolla liikenteeseen - on tässä odoteltu jo tarpeeksi.
Kovat on suunnitelmat tulevalle vuodelle. Vielä kuitenkin tän vuoden puolella olis muutto edessä parin kaverin kanssa kolmioon ja totuttautuminen uuteen ympäristöön. Muutto lähemmäs opiskelijaelämän "keskusta" ja epäilyttäviä piirejä tuntuu pelottavalta. Pidetään se katse tiessä!!!
Niin niistä suunnitelmista piti kertomani. Helmikuuhun asti koutsin ohjeilla tiukkaa reeniä ja sitten pamautetaan Portugaliin viikoksi. Sen jälkeen takaisin todennäköisesti loskaisaan Suomeen ja ankara reeni taas jatkuu. Sitten kevätyönviestissä isketään niin tiukat näytöt , että paikka Tiomilasta irtoaa. Sen jälkeen millään ei olekaan väliä... vitsi vitsi.
Lähetään liikkeelle siitä että pysytään terveenä, muu on bonusta. Ja mitä uudenvuodenlupaukseen tulee, ei sellaista oikein pysty näin äkkiseltään keksimään. Noh, lupaan olla ensi kesänä paremmassa kunnossa kuin tänä kesänä. That's it
Hommat paketissa tän vuoden osalta - Kettu kuittaa
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
maanantai 21. joulukuuta 2009
Sumussa
Looginen jatkumo toissaviikolla vaivanneeseen motivaatiopulaan on tietysti sairastelu. Ei mitään nuhaa tai pientä kuumetta , nehän on ihan nössöilyä. Kunnon tulehukset sitä pitää päälle lyyä! Tohtori Abdul Hadi-Dia luetteli sen verta monta tulehusta mitkä miulla on päällä hoonolla soomella ettei oikein mukana pysyny. Ainaki tais olla veriarvot perseellään, korvatulehus,peitteitä nielussa ja ties mitä muuta. Meikäläisen jouluherkkuja onkin nyt sitten antibiootit ja 800 mg burana nautittuna kolmesti päivässä.
Tunnollinen ihminenhän sairastaa lomalla, näin se vaan menee. Juuri silloin kun lunta olisi tarpeeksi että hiihtämään pääsisi ja aikaa olisi reenata kunnolla. Tämän sijasta nyt joutuu vaan kyttäämään telkkarista uusintoja ja kattelemaan koneelta leffoja. Kaiken lisäksi koko ajan tulee kuljettua ihan pihalla , hajuakaan mitä ympärillä tapahtuu.
Asian hyvät puolet löytyvät siitä ettei nyt ainakaan tule jouluna painonnousua eikä mässäiltyä kun juuri ja juuri pystyy pari kupillista jogurttia syömään päivässä. Ehkä tämä nyt on rangaistusta siitä etten ole ollut kiltti koko vuotta, ken tietää.
Kaikesta huolimatta , Selittelyn Mestari vetäytyy nyt joulun viettoon ja palaa asiaan joulun jälkeen.
Rauhallista Joulua!
Tunnollinen ihminenhän sairastaa lomalla, näin se vaan menee. Juuri silloin kun lunta olisi tarpeeksi että hiihtämään pääsisi ja aikaa olisi reenata kunnolla. Tämän sijasta nyt joutuu vaan kyttäämään telkkarista uusintoja ja kattelemaan koneelta leffoja. Kaiken lisäksi koko ajan tulee kuljettua ihan pihalla , hajuakaan mitä ympärillä tapahtuu.
Asian hyvät puolet löytyvät siitä ettei nyt ainakaan tule jouluna painonnousua eikä mässäiltyä kun juuri ja juuri pystyy pari kupillista jogurttia syömään päivässä. Ehkä tämä nyt on rangaistusta siitä etten ole ollut kiltti koko vuotta, ken tietää.
Kaikesta huolimatta , Selittelyn Mestari vetäytyy nyt joulun viettoon ja palaa asiaan joulun jälkeen.
Rauhallista Joulua!
tiistai 15. joulukuuta 2009
Kuukauden Wanha : 2006
Kelataan hetkeksi taaksepäin vuoteen 2006.
Ei varmaan ole mitenkään yllättää ettei tänäkään vuonna suunnistusrintamalla tapahtunut mainittavaa menestystä, mutta jotain muuta tapahtui.
Puskin nimittäin pihalle vanhalla artistinimellä omakusteen nimeltä "Ei Vastausta" joka kaikkien (ennenkaikkea allekirjoittaneen) suureksi yllätykseksi myi huikeat 300 kappaletta parissa viikossa. Jotta luku tuntuisi aidommalta , jokainen voi itse tehdä levyn ja koittaa myydä sitä - ei helppoa.
Levyn biisit olivat suureksi osin mollivoittoista räppiä ja ensimmäistä kertaa käytössä oli Kulmalan Erkan ammattitaito äänitysten osalta. Onneksi edes jollain oli ammattitaitoa hommassa mukana..
Sen pidemmittä puheitta : ensimmäistä kertaa ilmaisjakelussa
:: DaSuunta- Ei Vastausta :: LATAA
1.Hiljaisuus
2.Rakkaus Katoaa
3.3 Tarinaa
4.Pohjalla
5.Kaikki Kaatuu feat. Ronnie's Story & Sfm
6.Yksi Poika
7.Kirje
8.Vanhan Frendin Muistolle
9.Ei Khyl
10.Se Tunne
Voi niitä aikoja...
Ei varmaan ole mitenkään yllättää ettei tänäkään vuonna suunnistusrintamalla tapahtunut mainittavaa menestystä, mutta jotain muuta tapahtui.
Puskin nimittäin pihalle vanhalla artistinimellä omakusteen nimeltä "Ei Vastausta" joka kaikkien (ennenkaikkea allekirjoittaneen) suureksi yllätykseksi myi huikeat 300 kappaletta parissa viikossa. Jotta luku tuntuisi aidommalta , jokainen voi itse tehdä levyn ja koittaa myydä sitä - ei helppoa.
Levyn biisit olivat suureksi osin mollivoittoista räppiä ja ensimmäistä kertaa käytössä oli Kulmalan Erkan ammattitaito äänitysten osalta. Onneksi edes jollain oli ammattitaitoa hommassa mukana..
Sen pidemmittä puheitta : ensimmäistä kertaa ilmaisjakelussa
:: DaSuunta- Ei Vastausta :: LATAA
1.Hiljaisuus
2.Rakkaus Katoaa
3.3 Tarinaa
4.Pohjalla
5.Kaikki Kaatuu feat. Ronnie's Story & Sfm
6.Yksi Poika
7.Kirje
8.Vanhan Frendin Muistolle
9.Ei Khyl
10.Se Tunne
Voi niitä aikoja...
lauantai 12. joulukuuta 2009
Hankala Kala
On se taas perkele. Näin pitkälle päästiin harjoituskaudesta ennen ensimmäistä hankalaa vaihetta. Viimeisen viikon on reenit runtattu väkisin läpi ilman suurempaa kiinnostusta ja iloitsemista onnistumisista. Samaan aikaan on taas ajatuksiin pörrännyt miljoona muuta asiaa viemään huomiota. Tänä iltana jouduin lähestulkoon sitomaan itseni tähän tuoliin jotten suuntaisi viihteelle, joku tolkku sentäs vielä olemassa
Sitä vaan pohtii ja pohtii asioita. Yöllä on mennyt pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle nukahtaminen ja aamulla herääminen meinannut väkisin venyä liian pitkälle. Välillä on otettu syvään henkeä jotta pysyisi ajatukset kasassa ja miltei järkkymättömänä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tälläiset olotilat ja mielialat. Pidetään ne tunteet aisoissa perkele!
Nyt on viimeiaikoina pyritty pitämään homma kuosissa suuntaamalla n.s turha aika johonkin järkevään. On luettu tenttiin kuin viimeistä päivää ja viimeistelty sanoituksia levyä varten, ei auta ei. Ensi viikolle luvatuista pakkasistakaan ei paljon ole apua, hammasta purren ovesta ulos ja silleen. Tulisipa Portugalin reissu jo nopeammin.. tai edes leiri... motivaatiopiikkiä haetaan nyt ja rajusti
Syy tähän kaikkeen ? Emmie vaan tiiä. Usein ollu näin Joulun alla hankalaa kun on mietiskellyt ja ittekseen pyöriny kämpillä. Syytä voi myös hakea ihan muualta: Sitä herkästi alkaa muistelemaan talven pimeinä iltoina kaikenlaisia menneitä asioita ja herkästi vaipuu kaihoon. Saatana tätä ihmismielen heikkoutta.
Kävin kattomassa uuen Täällä Pohjantähden Alla - leffan. Oli ku suora kopio Edwin Laineen versiosta.
Huomenna teen pitkän,vaikka väkisin
Sitä vaan pohtii ja pohtii asioita. Yöllä on mennyt pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle nukahtaminen ja aamulla herääminen meinannut väkisin venyä liian pitkälle. Välillä on otettu syvään henkeä jotta pysyisi ajatukset kasassa ja miltei järkkymättömänä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tälläiset olotilat ja mielialat. Pidetään ne tunteet aisoissa perkele!
Nyt on viimeiaikoina pyritty pitämään homma kuosissa suuntaamalla n.s turha aika johonkin järkevään. On luettu tenttiin kuin viimeistä päivää ja viimeistelty sanoituksia levyä varten, ei auta ei. Ensi viikolle luvatuista pakkasistakaan ei paljon ole apua, hammasta purren ovesta ulos ja silleen. Tulisipa Portugalin reissu jo nopeammin.. tai edes leiri... motivaatiopiikkiä haetaan nyt ja rajusti
Syy tähän kaikkeen ? Emmie vaan tiiä. Usein ollu näin Joulun alla hankalaa kun on mietiskellyt ja ittekseen pyöriny kämpillä. Syytä voi myös hakea ihan muualta: Sitä herkästi alkaa muistelemaan talven pimeinä iltoina kaikenlaisia menneitä asioita ja herkästi vaipuu kaihoon. Saatana tätä ihmismielen heikkoutta.
Kävin kattomassa uuen Täällä Pohjantähden Alla - leffan. Oli ku suora kopio Edwin Laineen versiosta.
Huomenna teen pitkän,vaikka väkisin
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Betonipohkeilla onneen
Morjesta moi!
Lappeen Riennon reenikauden toinen leiri läpsyteltiin menemään Lepraattorissa viikonlopun aikana , ja mielenkiintoisesti läpsyteltiinkin. Ohjelmassa oli perjantaina yösuunnistusta muutaman vuoden takaisessa am-keskari ja -partio maastossa , lauantaina uusittu tesmolenkki ja säbää ja sunnuntaiksi sitten suunnistusvaellusta Jurkkolassa.
Perjantaina Kotkan osasto suuntasi suoraan Iitiän lavalle ja sieltä läheiseen "priimamaastoon" vääntämään yöreeniä. Heti reenin alussa tuli jo sevälki että kartta ja maasto oli kaikkea muuta kun priimaa - eipä ole vähään aikaa tuollaista shaibaa tullut tarvottua. Reeniin annettiin n.tunti aikaa ja kukaan ei suoriutunut koko radasta tuossa ajassa. Taisi olla niin että eräällä oranssien gringojen edustajalla taisi mennä yli 50 minuuttia alle kahdne kilometrin reissuun - hurjaa touhua.
Launtai-aamupäivällä oli vuorossa Hanhijärvellä uusittu tesmo (16,5 km). Fiilis ennen lähtöä oli varsin mukava, mutta jo 4 kilometrin taaperuksen jälkeen jouduin hylkäämään Juken vetämän letkan liian kovana. Pikkasen tämän jälkeen pamahti risteys josta ei kartan mukaan pitänyt mennä, mutta opastus meni sinne. Siinä tuli sitten pyörittyä ensin joku 1-2 minuuttia ja päätin kääntyä risteyksestä vittuuntuneena. Maalaistalon pihan jälkeisessä risteyksessä tuli taas venailtua saman verran kun ei vaan tiennyt minne mennä. Sepe ehti sitten paikalle ja sitten juostiinkin maalin asti, sain jopa pari minuuttia eroa vielä aikaseksi uuestaan. Aika 1.18 ja risat päälle oli paska, mutta tähän vaiheeseen miulle ihan ok ottaen huomioon nuo seisoskelut jotka verottivat 3-4 min ajasta. Kivasti selvisi illalla että oikea reitti olisi kulkenut vähän muualta ja napsittiin Sepen ja Simon kanssa n.400 metrin oiko. Tuloksiin DSQ ja VIELÄKÄÄN ei pääse riennon leirirankille mukaan. Fak tis sit.
Illalla pienessä sprintissä ja säbässä alko olemaan jo betonipohkeita väsynyttä miestä. Puoltoistatuntia siellä oltiin, ehkä tunti tehokasta tuli, kivaa oli silti.
Sunnuntai-aamuna kun heräsi Sekunda sport-maestron lukaalista oli jaloissa jäätävä olotila. Huolimatta pienistä venyttelyistä oli betonit totaalisesti iskeny. Jurkkolan palauttava suunnistusvaellus (n.2h) oli totaalisesti paikallaan. Ei muuta kun kotia kohti ja nautiskelemaan myöhästyneistä synttärikahveista ja linnan juhlien vastaanotosta telkun välityksellä (huom! nopea vilkasu) Taisin bongata Taivaisen, ittekseni kerkesin jo miettiä että mis jättää väliin pippalot reenaamisen takia, ratkaisu yllätti.
Eikä siinä vielä kaikki. Lupauduin vielä viimeviikolla huomiseen Isoympäräviestiin (RUK:n järjestämä juoksukilpailu Haminan keskustassa kaduilla) ja napsahti mukava 300 metrin ankkuriosuus. Hyvässä muistissa on viimekertainen reissu kun viimosella metrillä pamahti kaveri ohi ja maaliin tultiin neljäntenä, silloin Urheilijakoulutuksen joukkueessa. Huomenna meikäläinen tekee paluun VeVen riveihin tuon viestin muodossa. Onko paluu lopullinen ? Annanko seuralle pikkusormen ja koko ukko käsineen päivineen lähtee ? Kuka tietää.......
Lappeen Riennon reenikauden toinen leiri läpsyteltiin menemään Lepraattorissa viikonlopun aikana , ja mielenkiintoisesti läpsyteltiinkin. Ohjelmassa oli perjantaina yösuunnistusta muutaman vuoden takaisessa am-keskari ja -partio maastossa , lauantaina uusittu tesmolenkki ja säbää ja sunnuntaiksi sitten suunnistusvaellusta Jurkkolassa.
Perjantaina Kotkan osasto suuntasi suoraan Iitiän lavalle ja sieltä läheiseen "priimamaastoon" vääntämään yöreeniä. Heti reenin alussa tuli jo sevälki että kartta ja maasto oli kaikkea muuta kun priimaa - eipä ole vähään aikaa tuollaista shaibaa tullut tarvottua. Reeniin annettiin n.tunti aikaa ja kukaan ei suoriutunut koko radasta tuossa ajassa. Taisi olla niin että eräällä oranssien gringojen edustajalla taisi mennä yli 50 minuuttia alle kahdne kilometrin reissuun - hurjaa touhua.
Launtai-aamupäivällä oli vuorossa Hanhijärvellä uusittu tesmo (16,5 km). Fiilis ennen lähtöä oli varsin mukava, mutta jo 4 kilometrin taaperuksen jälkeen jouduin hylkäämään Juken vetämän letkan liian kovana. Pikkasen tämän jälkeen pamahti risteys josta ei kartan mukaan pitänyt mennä, mutta opastus meni sinne. Siinä tuli sitten pyörittyä ensin joku 1-2 minuuttia ja päätin kääntyä risteyksestä vittuuntuneena. Maalaistalon pihan jälkeisessä risteyksessä tuli taas venailtua saman verran kun ei vaan tiennyt minne mennä. Sepe ehti sitten paikalle ja sitten juostiinkin maalin asti, sain jopa pari minuuttia eroa vielä aikaseksi uuestaan. Aika 1.18 ja risat päälle oli paska, mutta tähän vaiheeseen miulle ihan ok ottaen huomioon nuo seisoskelut jotka verottivat 3-4 min ajasta. Kivasti selvisi illalla että oikea reitti olisi kulkenut vähän muualta ja napsittiin Sepen ja Simon kanssa n.400 metrin oiko. Tuloksiin DSQ ja VIELÄKÄÄN ei pääse riennon leirirankille mukaan. Fak tis sit.
Illalla pienessä sprintissä ja säbässä alko olemaan jo betonipohkeita väsynyttä miestä. Puoltoistatuntia siellä oltiin, ehkä tunti tehokasta tuli, kivaa oli silti.
Sunnuntai-aamuna kun heräsi Sekunda sport-maestron lukaalista oli jaloissa jäätävä olotila. Huolimatta pienistä venyttelyistä oli betonit totaalisesti iskeny. Jurkkolan palauttava suunnistusvaellus (n.2h) oli totaalisesti paikallaan. Ei muuta kun kotia kohti ja nautiskelemaan myöhästyneistä synttärikahveista ja linnan juhlien vastaanotosta telkun välityksellä (huom! nopea vilkasu) Taisin bongata Taivaisen, ittekseni kerkesin jo miettiä että mis jättää väliin pippalot reenaamisen takia, ratkaisu yllätti.
Eikä siinä vielä kaikki. Lupauduin vielä viimeviikolla huomiseen Isoympäräviestiin (RUK:n järjestämä juoksukilpailu Haminan keskustassa kaduilla) ja napsahti mukava 300 metrin ankkuriosuus. Hyvässä muistissa on viimekertainen reissu kun viimosella metrillä pamahti kaveri ohi ja maaliin tultiin neljäntenä, silloin Urheilijakoulutuksen joukkueessa. Huomenna meikäläinen tekee paluun VeVen riveihin tuon viestin muodossa. Onko paluu lopullinen ? Annanko seuralle pikkusormen ja koko ukko käsineen päivineen lähtee ? Kuka tietää.......
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Taatusti Lepposaa
Kävi taas niin jännästi et 3 päivän Kotkassa oleskulen jälkeen alko ahistaa sen verta runsaasti, että piti vaihtaa maisemaa. Tällä kertaa suuntana oli Turun yo-kylä ja Svedu Väisäsen luksuskämppä.
Torstaina aloteltiin illalla Ilmarisista yöreenillä ja minimaalisilla virheillä. Tosin Olli oli tarjoillu sen verta vanhoja karttoja ettei kaikki ihan kohillaa ollu, eipä siitä nii väliä. Perjantaina nykästii pitkä Parman hiihtomajalta ja illal ´03 varsinais-suomen viestin radalla yötä. Lauantaina käytiin viel herkuttelees Rymättylässä muutaman vuoden takasella keskari sm-kartalla. Ois sitä kai voinu huonomminki viikonloppua viettää.
Reissussa suurimman huomion saavutti tuo aina yhtä ihana toinen kotimainen kielemme. Käytiin nääs pyörähtääs jossain Åbo akademin systeemeissä ja mie tunsin oloni erittäin ulkopuoliseks, toisaalta paremman väen meno kiinnosta niin hirveästi kuitenkaa, että loppupeleissä on ihan sama ymmärsikö vai ei. Sentään Patu piti pintansa ja puhu Suomea aina kun meikäläinen oli läsnä, pisteet siitä.
Piti käyä äännittääs - ei käyty. Vakiomestaan ei päästy, joten sovittiin että mentäis kaverin duunipaikalle hoitaan äänitykset. Vilkasu mikkisalkkuun ja homma oli selvä. Tais olla jossain 60-80 kilsan päässä mikki eikä sitä kukaan sit jaksanu hakemaan lähtä. Tammikuussa sitte uus yritys. Että sellanen reissu
Kotkassakin tapahtuu muutoksia. Napattiin parin kaverin kanssa kämppä Koskighetosta ja muutto ois Tammikuussa. Pääsee täältä kylmästä ja paskasesta pois , kaikki muu on plussaa.
Ens viikol pukkais taas leiriä!
Torstaina aloteltiin illalla Ilmarisista yöreenillä ja minimaalisilla virheillä. Tosin Olli oli tarjoillu sen verta vanhoja karttoja ettei kaikki ihan kohillaa ollu, eipä siitä nii väliä. Perjantaina nykästii pitkä Parman hiihtomajalta ja illal ´03 varsinais-suomen viestin radalla yötä. Lauantaina käytiin viel herkuttelees Rymättylässä muutaman vuoden takasella keskari sm-kartalla. Ois sitä kai voinu huonomminki viikonloppua viettää.
Reissussa suurimman huomion saavutti tuo aina yhtä ihana toinen kotimainen kielemme. Käytiin nääs pyörähtääs jossain Åbo akademin systeemeissä ja mie tunsin oloni erittäin ulkopuoliseks, toisaalta paremman väen meno kiinnosta niin hirveästi kuitenkaa, että loppupeleissä on ihan sama ymmärsikö vai ei. Sentään Patu piti pintansa ja puhu Suomea aina kun meikäläinen oli läsnä, pisteet siitä.
Piti käyä äännittääs - ei käyty. Vakiomestaan ei päästy, joten sovittiin että mentäis kaverin duunipaikalle hoitaan äänitykset. Vilkasu mikkisalkkuun ja homma oli selvä. Tais olla jossain 60-80 kilsan päässä mikki eikä sitä kukaan sit jaksanu hakemaan lähtä. Tammikuussa sitte uus yritys. Että sellanen reissu
Kotkassakin tapahtuu muutoksia. Napattiin parin kaverin kanssa kämppä Koskighetosta ja muutto ois Tammikuussa. Pääsee täältä kylmästä ja paskasesta pois , kaikki muu on plussaa.
Ens viikol pukkais taas leiriä!
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Elämää Suurempi
Nyt on käyny niinkin ikävästi , että toista kertaa blogin historiassa joutuu sensuuri iskemään kyntensä reissutarinaan - oli nimittäin sen verta hurjaa settiä.
Perjantaina ku startattii Kotkasta oli keli jo enteilevän perseestä. Koko matkan tuli vettä ku esterin perseestä ja mukavasti auton valot ei toiminu oikein täydellä teholla. Pimeessä oli kiva ajelehtia Tampereelle. Käytiin siinä sitten illalla lähestulkoon koko joukkueen voimalla alepubissa katsastamassa halvat juomat, ja osalla saattoi jopa rojauttaa kännin puolelle - itse olin tietysti managerimaisen kieltäytyväinen.
Lauantain aamulla herätys Seppo nolla nolla , aamupala huivii ja asemalt napsii Eero kyytii. Alko ressiki jo helpottaa ku ties koko joukkueen olevan mestoilla ja lähestulkoon rapulattomissa olotiloissa. Taas kerran pelisysteemi loisti järkevyydellään, eka peli oli merkattu alkavaks 9.15 ja seuraava sit 12.45 - hyvänkuulosta shittiä. Märsky kaatu selkeesti vaikka vaan maalin erolla. Puusilmänen tuomari yritti ryssiä senki voiton , mutta siinä onnistumatta.
Toinen matsi Helteriä vastaan oli sit jotain ihan muuta. Hirveetä painimista ja sikailua sai käyttää, ja tuomarin linja meni kokoajan vaan kohti häränpersettä. Viimosella sekunnilla nuo perkeleet teki voittomaalin ja sekös otti pattii nii helvatisti. Kolmannesta matsista AJO:a vastaan vaadittiin vähintään tasapeli, mutta taas kerran ystävämme herra tuomari kentältä 1 (terveisiä vaan) onnistu kattelemaan rilliensä takaa aika kivasti pieleen. Onhase ihan kiva että vastustajan alin pelaaja seisoo koko pelin ajan n.s kielletyllä alueella ilman mitään puuttumista. Maalin tappio ja setitys saattoi alkaa.
Nykästiin siinä sitten rehellisesti viinat päähän. Suurella rahalla ja panostuksella kasattu joukkue tipahti aivan liian aikaseen ja muutenkin ei ollu nättiä meininki. Raivo ja pettymys kuitenki ehti laantua mukavasti siihen mennessä kun teekkarisaunalle eksyttiin. Siel oli sit aika perussetti : Lahtari toimi siivoojatätinä, Kalubraali pamahti paikalle kuin tyhjästä ja kovia puheita tuli sieltä sun täältä. Ainakin yksi suullinen seurasiirtosopimuskin tuli tehtyä, mutta ei siitä sen enempää sensuuriin vedoten. Syyllinen tietää kyllä itse. Jännästi yhtäkkiä pamahti joku deltan jantteri puhumaan leiristä ajalta kivimiekka ja nakkisoppa eli jotain 7-8 vuotta sitten olleesta Haldenin leiristä. Mie tollasia voi muistaa perkele.
Ilta jatku mukavasti teekkarisaunalta Huumaan missä havaittiin eräillä henkilöillä aikamoista säätämistä, jotkut oli humaltuneita - toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Joskus 1-2 maissa nappasin bussin hotellille ja heräilin kivasti iloiseen sunnuntaipäivään tossa 5 tuntia sitten. Olo on raikas, erittäin.
Tän vuoden reissun plussat ja miinukset:
+ Huhtanen ei tänä vuonna päässy ahmimaan meikän eväitä
+ Heräsin just sieltä mistä pitikin
+ Oli jopa mukavaa illanviettoa
- Erittäin paska tuomari
- Ei tarpeeksi maaleja
- Helvetti et Tampereelt on kiva ajella sunnuntaina himaa
Ei vaan, oltiin huonoja. That's it
Perjantaina ku startattii Kotkasta oli keli jo enteilevän perseestä. Koko matkan tuli vettä ku esterin perseestä ja mukavasti auton valot ei toiminu oikein täydellä teholla. Pimeessä oli kiva ajelehtia Tampereelle. Käytiin siinä sitten illalla lähestulkoon koko joukkueen voimalla alepubissa katsastamassa halvat juomat, ja osalla saattoi jopa rojauttaa kännin puolelle - itse olin tietysti managerimaisen kieltäytyväinen.
Lauantain aamulla herätys Seppo nolla nolla , aamupala huivii ja asemalt napsii Eero kyytii. Alko ressiki jo helpottaa ku ties koko joukkueen olevan mestoilla ja lähestulkoon rapulattomissa olotiloissa. Taas kerran pelisysteemi loisti järkevyydellään, eka peli oli merkattu alkavaks 9.15 ja seuraava sit 12.45 - hyvänkuulosta shittiä. Märsky kaatu selkeesti vaikka vaan maalin erolla. Puusilmänen tuomari yritti ryssiä senki voiton , mutta siinä onnistumatta.
Toinen matsi Helteriä vastaan oli sit jotain ihan muuta. Hirveetä painimista ja sikailua sai käyttää, ja tuomarin linja meni kokoajan vaan kohti häränpersettä. Viimosella sekunnilla nuo perkeleet teki voittomaalin ja sekös otti pattii nii helvatisti. Kolmannesta matsista AJO:a vastaan vaadittiin vähintään tasapeli, mutta taas kerran ystävämme herra tuomari kentältä 1 (terveisiä vaan) onnistu kattelemaan rilliensä takaa aika kivasti pieleen. Onhase ihan kiva että vastustajan alin pelaaja seisoo koko pelin ajan n.s kielletyllä alueella ilman mitään puuttumista. Maalin tappio ja setitys saattoi alkaa.
Nykästiin siinä sitten rehellisesti viinat päähän. Suurella rahalla ja panostuksella kasattu joukkue tipahti aivan liian aikaseen ja muutenkin ei ollu nättiä meininki. Raivo ja pettymys kuitenki ehti laantua mukavasti siihen mennessä kun teekkarisaunalle eksyttiin. Siel oli sit aika perussetti : Lahtari toimi siivoojatätinä, Kalubraali pamahti paikalle kuin tyhjästä ja kovia puheita tuli sieltä sun täältä. Ainakin yksi suullinen seurasiirtosopimuskin tuli tehtyä, mutta ei siitä sen enempää sensuuriin vedoten. Syyllinen tietää kyllä itse. Jännästi yhtäkkiä pamahti joku deltan jantteri puhumaan leiristä ajalta kivimiekka ja nakkisoppa eli jotain 7-8 vuotta sitten olleesta Haldenin leiristä. Mie tollasia voi muistaa perkele.
Ilta jatku mukavasti teekkarisaunalta Huumaan missä havaittiin eräillä henkilöillä aikamoista säätämistä, jotkut oli humaltuneita - toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Joskus 1-2 maissa nappasin bussin hotellille ja heräilin kivasti iloiseen sunnuntaipäivään tossa 5 tuntia sitten. Olo on raikas, erittäin.
Tän vuoden reissun plussat ja miinukset:
+ Huhtanen ei tänä vuonna päässy ahmimaan meikän eväitä
+ Heräsin just sieltä mistä pitikin
+ Oli jopa mukavaa illanviettoa
- Erittäin paska tuomari
- Ei tarpeeksi maaleja
- Helvetti et Tampereelt on kiva ajella sunnuntaina himaa
Ei vaan, oltiin huonoja. That's it
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Viime hetken treidauksia.
Tiiä tosta viimosesta sanasta, kuhan mätin tonne..
Niin. Piettiin riennon mestikset tossa vkl leirin yhteydessä ja hyvinhää ne meni!
Jaksoin suunnistaa jonku 7 kilsaa ja 10 kohal oli pakko keskeyttää ku jääty totaalisesti. Pakkaskeli ja maassa ollu raskas lumi aiheutti hurjan hyytymisen ja ansaitun "Watussi 2009" lippiksen meikäläiselle. Toki Aaro ja Saigon nappas kans keseytykset mutta mie ekana... perkele ( kuva ois kiva mut kuvattava henkilö on niin ruma etten laita)
Nyt kun on enää muutama päivä turnaukseen aikaa on PyS:sin toimiston luuri käynyt perhanan kuumana. Joukkueen tehokkuudesta on sana levinnyt jo Tampereelle asti ja sieltä mukaan kaapattiin Eero "Eki" Föhr (VeVe). Vain hieman ennen tämän tekstin kirjoittamista joukkueenjohtajan tietokoneen punainen varoitusvalo syttyi jälleen ja vihoviimeinen pelaajahankinta oli tosiasia. PyS kaappasi riveihinsä monen nuoren idolin , legendaarisen maalitykin Jyskylän perukoilta. Saigon (LappRi) on tervetullut vahvistus ja näin ollen joukkueen valmennusosasto voi keskittyä huutamaan kurkku suorana ja pelaamaan satunnaisia vaihtoja.
Nyt on kasassa sellanen tiimi ettei pitäisi turpaan tulla miltään joukkueelta. Kuulostaa varmaan tutulta suomen lätkämaajoukkueen tyyliin, itketään sitten sunnuntai-iltana ku ei tullu voittoja eikä maaleja. Siihen asti soronoo!
Niin. Piettiin riennon mestikset tossa vkl leirin yhteydessä ja hyvinhää ne meni!
Jaksoin suunnistaa jonku 7 kilsaa ja 10 kohal oli pakko keskeyttää ku jääty totaalisesti. Pakkaskeli ja maassa ollu raskas lumi aiheutti hurjan hyytymisen ja ansaitun "Watussi 2009" lippiksen meikäläiselle. Toki Aaro ja Saigon nappas kans keseytykset mutta mie ekana... perkele ( kuva ois kiva mut kuvattava henkilö on niin ruma etten laita)
Nyt kun on enää muutama päivä turnaukseen aikaa on PyS:sin toimiston luuri käynyt perhanan kuumana. Joukkueen tehokkuudesta on sana levinnyt jo Tampereelle asti ja sieltä mukaan kaapattiin Eero "Eki" Föhr (VeVe). Vain hieman ennen tämän tekstin kirjoittamista joukkueenjohtajan tietokoneen punainen varoitusvalo syttyi jälleen ja vihoviimeinen pelaajahankinta oli tosiasia. PyS kaappasi riveihinsä monen nuoren idolin , legendaarisen maalitykin Jyskylän perukoilta. Saigon (LappRi) on tervetullut vahvistus ja näin ollen joukkueen valmennusosasto voi keskittyä huutamaan kurkku suorana ja pelaamaan satunnaisia vaihtoja.
Nyt on kasassa sellanen tiimi ettei pitäisi turpaan tulla miltään joukkueelta. Kuulostaa varmaan tutulta suomen lätkämaajoukkueen tyyliin, itketään sitten sunnuntai-iltana ku ei tullu voittoja eikä maaleja. Siihen asti soronoo!
maanantai 9. marraskuuta 2009
Nörtin päiväkirja
Onse opiskelu jännää ja silleen. Tähän päivään mennessä on tullut napsittua 2 merkintää kurssisuorituksista. Hylsy ja 5 - radikaalit vastakohdat. Aina välillä on tullut matkittua yliopistosankareita joilla on oikeasti mahdollisuus jäädä tunneilta pois. Meillä on ammattisurkeassa tuo kiva 70-80 % läsnäolopakko, ei se paljoa periksi anna...
Mitäkö tässä on tullut opittua parissa kuukaudessa ? Koaksaalikaapeleita ei enää saa laittaa mihinkää ja sitten on OSI-malli. Jälkimmäisestä muistaa juuri ja juuri alimman ja ylimmän kerroksen. Hyvin menee. Ohjelmointipuolella alkaa Visual Basic nöyrtymään jo supernörtin käsittelyssä. Tänään pysty jopa koodaamaan samalla kun jutusteli Koutsin kanssa puhelimessa - oon vissiin liekeissä tai jotain. Oottelen innolla sitä kun aletaan ihan oikeita ohjelmointikieliä katteleen , siinä vaiheessa saattaa mennä sormi pikkasen suuhun.
Sitten on yks juttu mitä mie en oikee ymmärrä. Jostain kummallisesta syystä miusta tehtiin opiskelijaryhmän "Saunojen herra" eli viihdevastaava. Tätä titteliä on vaikea kantaa samalla kun yrittää reenata, siispä pyrin delegoimaan tehtäviä muille koville naamoille - heikoin tuloksin. Jatkuva sähköpostilla pommittaminen ei oo kivaa. Vieläkin oottelen kauhulla millon koulutusohjelmavastaava tajuaa laittaa laskua tulemaan edellisestä saunaillasta...
Ainii , ketään ei kiinnosta mut mie jatkan ikuisuusprojektiksi muuttuneen "Puolitotuus" - levyn äänityksiä tossa 3 viikon päästä Turussa. Samalla käyn Patun kanssa muutaman päivän reenaamassa. Ens lauantaina ois kauden päätapahtuma - riennon mestikset legendaarisella Killerillä. Samalla piettäs pari päivää leiriä jossain Keravan tienoolla. En aio olla viimonen.
Mitäkö tässä on tullut opittua parissa kuukaudessa ? Koaksaalikaapeleita ei enää saa laittaa mihinkää ja sitten on OSI-malli. Jälkimmäisestä muistaa juuri ja juuri alimman ja ylimmän kerroksen. Hyvin menee. Ohjelmointipuolella alkaa Visual Basic nöyrtymään jo supernörtin käsittelyssä. Tänään pysty jopa koodaamaan samalla kun jutusteli Koutsin kanssa puhelimessa - oon vissiin liekeissä tai jotain. Oottelen innolla sitä kun aletaan ihan oikeita ohjelmointikieliä katteleen , siinä vaiheessa saattaa mennä sormi pikkasen suuhun.
Sitten on yks juttu mitä mie en oikee ymmärrä. Jostain kummallisesta syystä miusta tehtiin opiskelijaryhmän "Saunojen herra" eli viihdevastaava. Tätä titteliä on vaikea kantaa samalla kun yrittää reenata, siispä pyrin delegoimaan tehtäviä muille koville naamoille - heikoin tuloksin. Jatkuva sähköpostilla pommittaminen ei oo kivaa. Vieläkin oottelen kauhulla millon koulutusohjelmavastaava tajuaa laittaa laskua tulemaan edellisestä saunaillasta...
Ainii , ketään ei kiinnosta mut mie jatkan ikuisuusprojektiksi muuttuneen "Puolitotuus" - levyn äänityksiä tossa 3 viikon päästä Turussa. Samalla käyn Patun kanssa muutaman päivän reenaamassa. Ens lauantaina ois kauden päätapahtuma - riennon mestikset legendaarisella Killerillä. Samalla piettäs pari päivää leiriä jossain Keravan tienoolla. En aio olla viimonen.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Alku
Nyt se o sitte alotettu - reenikaus nimittäin. Tuli otettua ihan kiitettävä ja reipas alotus kun suunnattii Taussin vellosten kanssa Lauantaina raatojuoksuun 10 kilometrin kovavauhtiseen suunnistusharjoitukseen. Aamulla oli kylmä - lisäsin rohkeesti pitkät housut
10 kilsas oli iha tarpeeks aikaa verkkailla, mutta ku keli oli perhanan kylmä tuli hölkyteltyä ittensä lämpöseks iha kunnolla , ei mikään huono ratkasu. Lähtöjärjestelyist vois sanoa sen verta ettei tollasta porukkaa kannata noi pienenne pellolle / pahaan mutkaan tielle änkee. Saatoin töniä rumasti edetessäni kohti parempia sijoja , niin teki muutki.
Otin taktiikaks ettii sellasen mukavan porukan mis pysyy vauhis mukana ja pystyy itteki seurailee tarkasti mis mennää ja ratkasee paikan tullen - löyty Take. Taken kans me sit pisteltii menemää kahestaan lähestulkoon koko rata , sillon tällön pari äijää käväs letkas. Lähinnä Take veti ja mie tyydyin kommentoimaan reittivalintoja. Pääsin mie hölmöilyyn sen verta et ainoa oikea pummi oli miun käsialaa , mutta sitten taas vastaavast pääsin pari kertaa pelastaan tilanteen. Loppusuora oli kuiteski ihan liian pitkä meikäläiselle ja sekunnin ero siihen sit synty. Kärkeen loukkalahteen eroa 14 minuuttia ja Jukeen vajaan kyöstin verra. 12/157
Sunnuntain sit käytiin viel VeVen järkkäämäs yhteisreenis nykäsees jollai aataminaikasel kartal reeniä museotien varres. Kivet suot ja käyrät tais olla kartas , ei oikee ajatus kulken ja rumia pummeja tuli. Porukkaakin oli huikeesti kerääntyn paikalle. 3 Rientolaist , 3 VeVeläist ja 1 EkSun vatussi - kannattaa järjestää näit reenejä. Kuitenkin tiedotettu oli linjalla moneen otteeseen. Liekö sitte pakkanen ollu lopulta se lähtöä vaikeuttava tekijä...
Joku anonyymi kyseli PyS:sin kokoonpanoa Kepardiin. Seurapomona otan oikeuden sen tässä nyt julkasta ( pienet mitättömät muutokset mahdollisia ) . Hyökkäyspäässä hääräävät Heikki "Hassu-Hessu" Nenonen (SK Vuoksi), Ville "Töke" Töyrylä (VeVe) ja Antero "Epätero" Toivanen (PyS). Puolustuspäässä luotetaan Patrik "Patu" Väisäseen (AnttU) , Riikka Laitiseen ( SK Vuoksi) ja Tero Väisäseen (LappRi) . Mahdollisia lisävahvistuksia joukkueeseen on olemassa 3 vielä salaista henkilöä , jotka eivät ymmärrettävistä syistä halunneet antaa henkilöllisyyttään julkisuuten tappouhkausten pelossa. Jäämme odottamaan loppullista kokoonpanoa 2 viikon päähän.
Leiri tj 11
10 kilsas oli iha tarpeeks aikaa verkkailla, mutta ku keli oli perhanan kylmä tuli hölkyteltyä ittensä lämpöseks iha kunnolla , ei mikään huono ratkasu. Lähtöjärjestelyist vois sanoa sen verta ettei tollasta porukkaa kannata noi pienenne pellolle / pahaan mutkaan tielle änkee. Saatoin töniä rumasti edetessäni kohti parempia sijoja , niin teki muutki.
Otin taktiikaks ettii sellasen mukavan porukan mis pysyy vauhis mukana ja pystyy itteki seurailee tarkasti mis mennää ja ratkasee paikan tullen - löyty Take. Taken kans me sit pisteltii menemää kahestaan lähestulkoon koko rata , sillon tällön pari äijää käväs letkas. Lähinnä Take veti ja mie tyydyin kommentoimaan reittivalintoja. Pääsin mie hölmöilyyn sen verta et ainoa oikea pummi oli miun käsialaa , mutta sitten taas vastaavast pääsin pari kertaa pelastaan tilanteen. Loppusuora oli kuiteski ihan liian pitkä meikäläiselle ja sekunnin ero siihen sit synty. Kärkeen loukkalahteen eroa 14 minuuttia ja Jukeen vajaan kyöstin verra. 12/157
Sunnuntain sit käytiin viel VeVen järkkäämäs yhteisreenis nykäsees jollai aataminaikasel kartal reeniä museotien varres. Kivet suot ja käyrät tais olla kartas , ei oikee ajatus kulken ja rumia pummeja tuli. Porukkaakin oli huikeesti kerääntyn paikalle. 3 Rientolaist , 3 VeVeläist ja 1 EkSun vatussi - kannattaa järjestää näit reenejä. Kuitenkin tiedotettu oli linjalla moneen otteeseen. Liekö sitte pakkanen ollu lopulta se lähtöä vaikeuttava tekijä...
Joku anonyymi kyseli PyS:sin kokoonpanoa Kepardiin. Seurapomona otan oikeuden sen tässä nyt julkasta ( pienet mitättömät muutokset mahdollisia ) . Hyökkäyspäässä hääräävät Heikki "Hassu-Hessu" Nenonen (SK Vuoksi), Ville "Töke" Töyrylä (VeVe) ja Antero "Epätero" Toivanen (PyS). Puolustuspäässä luotetaan Patrik "Patu" Väisäseen (AnttU) , Riikka Laitiseen ( SK Vuoksi) ja Tero Väisäseen (LappRi) . Mahdollisia lisävahvistuksia joukkueeseen on olemassa 3 vielä salaista henkilöä , jotka eivät ymmärrettävistä syistä halunneet antaa henkilöllisyyttään julkisuuten tappouhkausten pelossa. Jäämme odottamaan loppullista kokoonpanoa 2 viikon päähän.
Leiri tj 11
tiistai 27. lokakuuta 2009
Ei se kausi päättynytkään...
On yökuppia ja on Raatojuoksua. Reeniäkin on aloteltu hissukseen tekemään ja vielä ei oo mikään paikka hajonnu - viimevuotista paremmin menee siis. Raados viikonloppuna tyydyn nöyrään kyöstin vaikeaan , saa luvan riittää
Yökuppia käytiin tossa tänään lentokentän maastois. En ehtin lähtemään sillo ku valtaosa muusta jengistä , joten sain taapertaa ihan yksinään helvatin pimeessä maastos. Pari lippuu oli aikalailla hakuses ja 5,6 km radal vierähti nätti 1h05min aikaa. Juoksu kulki taas mut auta armias kun ei vaan osaa. Vois alkaa harjottelee yösuunnistustaki , sekun taitaa olla muotia.
Sitten ilmoitus : PyS hakee joukkoihinsa 1 naispuolista pelaajaa KeparDin säbäturnaukseen , jottei tällä hetkellä ainoan tarvitsisi olla kentällä koko aikaa. Äijistä vois mainita et löytyy 4 nykystä tai entistä säbämiestä , ja sit ollaa myö Paten kans. Ite Korpien Kohelo , suuri sankari syvältä idästä on lähteny matkaan. Ei voi olla siis huono reissu.
Lepo
Yökuppia käytiin tossa tänään lentokentän maastois. En ehtin lähtemään sillo ku valtaosa muusta jengistä , joten sain taapertaa ihan yksinään helvatin pimeessä maastos. Pari lippuu oli aikalailla hakuses ja 5,6 km radal vierähti nätti 1h05min aikaa. Juoksu kulki taas mut auta armias kun ei vaan osaa. Vois alkaa harjottelee yösuunnistustaki , sekun taitaa olla muotia.
Sitten ilmoitus : PyS hakee joukkoihinsa 1 naispuolista pelaajaa KeparDin säbäturnaukseen , jottei tällä hetkellä ainoan tarvitsisi olla kentällä koko aikaa. Äijistä vois mainita et löytyy 4 nykystä tai entistä säbämiestä , ja sit ollaa myö Paten kans. Ite Korpien Kohelo , suuri sankari syvältä idästä on lähteny matkaan. Ei voi olla siis huono reissu.
Lepo
maanantai 19. lokakuuta 2009
Selvä Peli
Moi ?
"Jos joku asia on iisiä nii lepo". Eihän tässä muuta oo tullukkaa mannan jälkee tehtyä, pari kertaa suunnistettua ja juostua. Kävin kähve... ostamassa kaupasta tänää uuet helvatin kalliit juoksukengätki - pystyy sitten talven pahimmissa motivaatiomontuissa muistelee sitä hintaa ja lähtä väkisin loskakeliin painamaan.
Nimittäin:
Junnuvuodet on ohi, mitä jäi käteen ? Ei oikeastaan mitään jos ei noita sivulajien säälimitaleita lasketa mukaan. Paras sijoitus sm kisoissa taitaa olla vuoden 2007 keskarin b-finaalin 2 sija, ajalla joka olis nönnönnöö riittänyt 20. sijaan a-finaalis. Eli ei mihinkään. VeVen vuodet juoksu kulki mut pummasin niin maan pirusti. Seuranvaihon jälkee alkanu rastit löytyy jo vähä paremmi , mut vauhti putos kivikautiselle tasolle. Parasta saavutusta kysyttäessä mie vaikenen tai totean - maalinpääsy.
PyS tulee , oletko valmis ?
Seuran omistaja A-no-nyy-mi (ilmeisesti Kiinalainen) otti meikään yhteyttä tossa männäviikolla ja houkutteli manageri/urheilijaksi. Heikolla engelskalla selitti että pitäisi kerätä kova tiimi kasaan ja osallistua johonkin Leijonaturnaukseen(vai oliko se hyeena ? ) Nyssevilleen Lajista ei ollut mitään puhetta eikä palkoista , mutta kuulemma menestyjät palkitaan.
Värväsin tiimiin pari Svedua från Pyttis heti kättelyssä ulkomaalaisvahvistuksis , toinen kuulemma osaa jopa Suomea!. Kuulin tossa myös rajamiehiltä huhua et siellä on käyty kyselemässä. Varmuutta on vaikea saada näin vaikeina aikoina. Vielä on seurassa tilaa parille vatussille ja tsiirliidereille , talent-tyylistä seulontaa käydään jatkuvasti salaisessa päämajassa.
Huhut-osio
Joo, kuulin tossa eräältä soluttautujalta ihan sillee vaivihkaa vahingossa että olis erääseen Lepralaisseuraan tulossa suunnistajia, tiedä sitten. Sit tossa ihan just äsken tai siis sillee kuulin keskustelun mis mainittiin eräs Vehkalahtelaisseura ja "joku kova nuori". Tiedä näistä sitten.
PyS:n puolesta
Manager Hän joka yöllä sienestää
"Jos joku asia on iisiä nii lepo". Eihän tässä muuta oo tullukkaa mannan jälkee tehtyä, pari kertaa suunnistettua ja juostua. Kävin kähve... ostamassa kaupasta tänää uuet helvatin kalliit juoksukengätki - pystyy sitten talven pahimmissa motivaatiomontuissa muistelee sitä hintaa ja lähtä väkisin loskakeliin painamaan.
Nimittäin:
Junnuvuodet on ohi, mitä jäi käteen ? Ei oikeastaan mitään jos ei noita sivulajien säälimitaleita lasketa mukaan. Paras sijoitus sm kisoissa taitaa olla vuoden 2007 keskarin b-finaalin 2 sija, ajalla joka olis nönnönnöö riittänyt 20. sijaan a-finaalis. Eli ei mihinkään. VeVen vuodet juoksu kulki mut pummasin niin maan pirusti. Seuranvaihon jälkee alkanu rastit löytyy jo vähä paremmi , mut vauhti putos kivikautiselle tasolle. Parasta saavutusta kysyttäessä mie vaikenen tai totean - maalinpääsy.
PyS tulee , oletko valmis ?
Seuran omistaja A-no-nyy-mi (ilmeisesti Kiinalainen) otti meikään yhteyttä tossa männäviikolla ja houkutteli manageri/urheilijaksi. Heikolla engelskalla selitti että pitäisi kerätä kova tiimi kasaan ja osallistua johonkin Leijonaturnaukseen(vai oliko se hyeena ? ) Nyssevilleen Lajista ei ollut mitään puhetta eikä palkoista , mutta kuulemma menestyjät palkitaan.
Värväsin tiimiin pari Svedua från Pyttis heti kättelyssä ulkomaalaisvahvistuksis , toinen kuulemma osaa jopa Suomea!. Kuulin tossa myös rajamiehiltä huhua et siellä on käyty kyselemässä. Varmuutta on vaikea saada näin vaikeina aikoina. Vielä on seurassa tilaa parille vatussille ja tsiirliidereille , talent-tyylistä seulontaa käydään jatkuvasti salaisessa päämajassa.
Huhut-osio
Joo, kuulin tossa eräältä soluttautujalta ihan sillee vaivihkaa vahingossa että olis erääseen Lepralaisseuraan tulossa suunnistajia, tiedä sitten. Sit tossa ihan just äsken tai siis sillee kuulin keskustelun mis mainittiin eräs Vehkalahtelaisseura ja "joku kova nuori". Tiedä näistä sitten.
PyS:n puolesta
Manager Hän joka yöllä sienestää
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Hylsyfestarit
Eikä todellakaa mitenkää liity ammuntaan , paitsi että SI-systeemin keksijän vois viedä ladon taakse ja ampua. Sen enempää jaksa kyseistä tapausta kommentoida, koettiin oikeusmurha - ei mitään uutta ja ruodittu jo monena vuonna taitavempienkin kynäniekkojen toimesta läpikotaisin. Karpo asialle perkele
Vedin ihte sellasen perussuorituksen , otin jonkun 3 min pummia ja juoksuvauhti oli omaan tasoon nähden jopa lentoa. Hävisin silti viel Sepelle jonku 2 minuuttia , toisin on ens kaudella - sen päättyessä saan sileän 50 € käteen. Toi jos mikä on varma juttu. Oli pirun kiva selkeellä kartalla ja vauhikkaassa maastossa vedellä - nautin. Vielä Ruotsin puolella tuli napsittua manna-visan voitto erittäin kovatasoisessa seurassa Riennon bussissa. Taskukoutsi (tyhjänä) oli ihan mukava palkinto tuohon hyllynreunalle. Ei sille käyttöä tule olemaan kun projektit on käynnissä.
Sitten, kaikkihan sen tietää millaista meininki on mannan paluumatkalla. Päätin olla erilainen nuori ja ottaa iisisti - ei vaan napannu jotenki. Kattelin vierestä kun toisilla teki jo tiukkaa ja horjutti kummasti. Bongailin suunnistajia ympäri laivaa , mutta kyllä niitä yllätysesittäytymisiäkin tuli kun koutsin kanssa pyörittiin ja lauleskeltiin vanhoja Suomalaisia kansanlauluja ja veisattiin virsiä. Tosi on
Pyrin muuten siihen taktiikkaan etten olis nukkunu ollenkaa ja välttäny tappavan aamuherätyksen. Vituillee se meni kuitenki ja ku leffaa olin jonku 20 minuuttia tsiigannu iski luomet kiinni ja siinhää sitä mentii. Kakstuntiset oli tosiasia ja fiilis karmea aamuherätyksessä, kun piti vielä hytin muuta porukkaa potkia ylös pikavauhtia. Bussissa 4 tuntiset päälle ja Kouvolasta kaverin kyytiin kohti Kotkaa. Perusreissu , mitä muuta voi sanoa ?
Kausi on nyt sitte nii finito ku se vaan voi olla. Ei saada Halikkoon jengiä ja Småkkeriin ei ees riitä kiinnostusta itelläkään. Menkööt ne jotka tykkää, mie keskityn keräämään palaset kasaan ja alottaan reenailun. Kausi kuitenki oli niin katastrofaalinen eturistisidevammoineen ja motivaation katoamisineen notta oksat pois. Ei voi ajatella muuta kun hyi helvetti. Tykkään kliseisistä sanonnoista siispä :
ENS KAUDEL
Vedin ihte sellasen perussuorituksen , otin jonkun 3 min pummia ja juoksuvauhti oli omaan tasoon nähden jopa lentoa. Hävisin silti viel Sepelle jonku 2 minuuttia , toisin on ens kaudella - sen päättyessä saan sileän 50 € käteen. Toi jos mikä on varma juttu. Oli pirun kiva selkeellä kartalla ja vauhikkaassa maastossa vedellä - nautin. Vielä Ruotsin puolella tuli napsittua manna-visan voitto erittäin kovatasoisessa seurassa Riennon bussissa. Taskukoutsi (tyhjänä) oli ihan mukava palkinto tuohon hyllynreunalle. Ei sille käyttöä tule olemaan kun projektit on käynnissä.
Sitten, kaikkihan sen tietää millaista meininki on mannan paluumatkalla. Päätin olla erilainen nuori ja ottaa iisisti - ei vaan napannu jotenki. Kattelin vierestä kun toisilla teki jo tiukkaa ja horjutti kummasti. Bongailin suunnistajia ympäri laivaa , mutta kyllä niitä yllätysesittäytymisiäkin tuli kun koutsin kanssa pyörittiin ja lauleskeltiin vanhoja Suomalaisia kansanlauluja ja veisattiin virsiä. Tosi on
Pyrin muuten siihen taktiikkaan etten olis nukkunu ollenkaa ja välttäny tappavan aamuherätyksen. Vituillee se meni kuitenki ja ku leffaa olin jonku 20 minuuttia tsiigannu iski luomet kiinni ja siinhää sitä mentii. Kakstuntiset oli tosiasia ja fiilis karmea aamuherätyksessä, kun piti vielä hytin muuta porukkaa potkia ylös pikavauhtia. Bussissa 4 tuntiset päälle ja Kouvolasta kaverin kyytiin kohti Kotkaa. Perusreissu , mitä muuta voi sanoa ?
Kausi on nyt sitte nii finito ku se vaan voi olla. Ei saada Halikkoon jengiä ja Småkkeriin ei ees riitä kiinnostusta itelläkään. Menkööt ne jotka tykkää, mie keskityn keräämään palaset kasaan ja alottaan reenailun. Kausi kuitenki oli niin katastrofaalinen eturistisidevammoineen ja motivaation katoamisineen notta oksat pois. Ei voi ajatella muuta kun hyi helvetti. Tykkään kliseisistä sanonnoista siispä :
ENS KAUDEL
torstai 8. lokakuuta 2009
ooyaa
Huomenna se alkaa taas, reissu mistä ei seuraa mitään hyvää.
Ei mulla tässä muuta, katellaa sit ens viikol sitä kausiraporttia. Ei siinäkään mitään hyvää.
On kuulemma taas Väisäsäsen pojat samassa laivassa, siitäkään ei ole koskaan mitään hyvää seurannu, aina kun ollaan oltu on ollu laimea meno. Kai se meistä kiinni on
Viikon lainattu viisaus :
-Sepe ei humallu alkoholista, alkoholi humaltuu sepestä (tuntematon)
Ei mulla tässä muuta, katellaa sit ens viikol sitä kausiraporttia. Ei siinäkään mitään hyvää.
On kuulemma taas Väisäsäsen pojat samassa laivassa, siitäkään ei ole koskaan mitään hyvää seurannu, aina kun ollaan oltu on ollu laimea meno. Kai se meistä kiinni on
Viikon lainattu viisaus :
-Sepe ei humallu alkoholista, alkoholi humaltuu sepestä (tuntematon)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Yö on pitkä ja kylmä
Että sellanen reissu tänä(kin) vuonna yö-ässämmiin. Loistava menestysputki sai jatkoa viimevuotisen angiinan jälkitaudissa kävellyn viimoisen sijan jatkoksi tämän vuoden keskeytyksen muodossa.
Jo mennessä Tammisaarta kohti mie kattelin et ei helvetti mitä keliä pukkas. Eihän siinä sit ketää, oltii kuitenki jo niin pitkällä nii pakkoha se oli startata.
Sain vielä koekäyttöön seuran lampun , joka oli huomattavasti parempi ku halogeeni millä miun oli tarkotus juosta. Eihän siinä muuta vikaa , tuppas vaa liitin irtoilemaan herkästi siinä halossa.
Alku anto jo olettaa ettei hyvin tuu menemään. Ykköstä aloin ettimään jo ihan liian aikasee ja siitähän se ajatus sitten lähtiki. Tulihan sitä koukkua koutsin arvion mukaan joku 20 minuuttia enne ku päätin keskeyttää kylmyyden takia. Otin pari tiekiertoakin ihan sen takia et sais vähä lämpöä päälle, ei auttanu.
Tunnin ja 15 minuutin jälkeen oli pakko vaan jättää kesken ku ei käsissä ollu enää tuntoa ja pääkoppa raksutti normaaliakin tyhjenpänä. Kävelin/juoksin sitte kohti maalia vaa ajatuksena päästä sinnea sti. Hirveitä kramppeja ja todellista jäätymistä vastaan taistellessa tuli mieleen jopa että oliko se nyt tässä. Kerran meinasin ihan istahtaa polun varteen ja jäädä vaan siihen istumaan. Oli aika heikkoa.
Olihan se kiva sitten kylmässä hallissa vaihtaa vaatteet ja yrittää saada lämpöä. Lämmikettä täytyi nauttia. Loppuilta sitten oli mitä oli, olipahan ainakin jotain. Aamulla oli kiva heräillä lämpösestä hotellihuoneesta aamupalalle, nautin.
Junnuvuodet on nyt sitten takana, siitä ei sen enempää, kirjottelen mannan jälkeen pidemmän raapustuksen asiasta otsikolla "menestymättömin / paskin juniori koskaan", Nautintoa siis luvassa.
Ens vkl isketään mannassa kaus sellaseen pakettii et on kiva lähtee reenailee kohti äijäsarjan haasteita. Sit ois viel sellasetki kissanristiäiset ku päättäjäiset. Sit myö noustaan, lamppu päässä tai ilman.
Jo mennessä Tammisaarta kohti mie kattelin et ei helvetti mitä keliä pukkas. Eihän siinä sit ketää, oltii kuitenki jo niin pitkällä nii pakkoha se oli startata.
Sain vielä koekäyttöön seuran lampun , joka oli huomattavasti parempi ku halogeeni millä miun oli tarkotus juosta. Eihän siinä muuta vikaa , tuppas vaa liitin irtoilemaan herkästi siinä halossa.
Alku anto jo olettaa ettei hyvin tuu menemään. Ykköstä aloin ettimään jo ihan liian aikasee ja siitähän se ajatus sitten lähtiki. Tulihan sitä koukkua koutsin arvion mukaan joku 20 minuuttia enne ku päätin keskeyttää kylmyyden takia. Otin pari tiekiertoakin ihan sen takia et sais vähä lämpöä päälle, ei auttanu.
Tunnin ja 15 minuutin jälkeen oli pakko vaan jättää kesken ku ei käsissä ollu enää tuntoa ja pääkoppa raksutti normaaliakin tyhjenpänä. Kävelin/juoksin sitte kohti maalia vaa ajatuksena päästä sinnea sti. Hirveitä kramppeja ja todellista jäätymistä vastaan taistellessa tuli mieleen jopa että oliko se nyt tässä. Kerran meinasin ihan istahtaa polun varteen ja jäädä vaan siihen istumaan. Oli aika heikkoa.
Olihan se kiva sitten kylmässä hallissa vaihtaa vaatteet ja yrittää saada lämpöä. Lämmikettä täytyi nauttia. Loppuilta sitten oli mitä oli, olipahan ainakin jotain. Aamulla oli kiva heräillä lämpösestä hotellihuoneesta aamupalalle, nautin.
Junnuvuodet on nyt sitten takana, siitä ei sen enempää, kirjottelen mannan jälkeen pidemmän raapustuksen asiasta otsikolla "menestymättömin / paskin juniori koskaan", Nautintoa siis luvassa.
Ens vkl isketään mannassa kaus sellaseen pakettii et on kiva lähtee reenailee kohti äijäsarjan haasteita. Sit ois viel sellasetki kissanristiäiset ku päättäjäiset. Sit myö noustaan, lamppu päässä tai ilman.
lauantai 26. syyskuuta 2009
Saturday night fever
Istukselin tossa äsken taksia odottelemassa erään Vehkalahtelaisseuran puheenjohtajan kanssa. Sellasta sattuu kun lähtee kavereitten kanssa parille eikä tajua sitä kyytiä kotiinpäin hommata... selvinpäin takseilu on nimittäin perseestä, voin kertoa.
Eihän siinä ketään, keskiviikkona heitti taas kivat tulehdukset ynnä muut päälle, ja tämän hetkisen olotilan ja kokemuksen perusteella voisin veikata että olisi hengitystietulehdus päällä , peruskauraa meikäläiselle näin syksyllä. Kyllähän se vituttaa ja armottomasti, nimittäin oli tossa tiistaina taas sellanen tunne jaloissa että olisi vaikka voinut alkaa kulkemaan. Turha siitä on haaveilla, sairastelu pelastaa kululta.
Oon muuten sitten Kotkalainen nykyään, ainakin osotteen mukaan. Muuttaa jysäytin Mussalon huudeille Vasikkaniemeen. Nyt kelpaa jylläillä omassa kämpässä opiskelun ohessa. Reeniboxi ja sillai. Muuttaminen on harvinaisen syvältä sieltä jostain , ei sitä vaan jaksa roudailla kamoja sinne sun tänne ja samalla pohtia mitä kaikkea sitä oikeasti tarviikaan. Noh, eipähän tarvi enää ajelle Hamina-Kotka väliä arkiaamuisin. Sentäs jotain positiivista.
Olin tossa taas tänää erään Vehkalahtelaisseuran talkoissa kun oli sellaiset kisat tuossa. Oon tossa laskeskellu , että seuranvaihdoksen jälkeen on tullu tehtyä reippaasti enemmän talkoita vanhan seuran hyväksi, kuin uuden. Kai siellä takaraivossa jyskyttää vieläkin perus Vehkalahtelainen ajatusmaailma, en mie vaan hitto tiiä. Toisaalta, olihan siellä juomarastilla ihan kiva olla. Porukka oli pirun iloista ja juttualtista kesken "ankaran" kilpailun. Oisin mie itteki päässy kait jylläilee koejuoksujen merkeissä kun ite Jore (nimi ei muutettu) oli eilen soitellu, tai näin siis veikkaisin. En jaksanu takasin soitella kun kerran kipeänä on tässä oltu. Sen rajan mie oon tohon talkootouhuun vetäny, notta Jukolan kanssa en aio olla missään tekemisissä. Mie juoksen siellä kilpaa, piste.
Olis miulla hyviä kuviakin kisoista, mut eihän niitä julkaista jaksa. Harmittais itteä kun toiset vaan reenaa ja on terveenä, ja ite tässä löhöillään. Vajaa viikko aikaa, helposti ehtii
Eihän siinä ketään, keskiviikkona heitti taas kivat tulehdukset ynnä muut päälle, ja tämän hetkisen olotilan ja kokemuksen perusteella voisin veikata että olisi hengitystietulehdus päällä , peruskauraa meikäläiselle näin syksyllä. Kyllähän se vituttaa ja armottomasti, nimittäin oli tossa tiistaina taas sellanen tunne jaloissa että olisi vaikka voinut alkaa kulkemaan. Turha siitä on haaveilla, sairastelu pelastaa kululta.
Oon muuten sitten Kotkalainen nykyään, ainakin osotteen mukaan. Muuttaa jysäytin Mussalon huudeille Vasikkaniemeen. Nyt kelpaa jylläillä omassa kämpässä opiskelun ohessa. Reeniboxi ja sillai. Muuttaminen on harvinaisen syvältä sieltä jostain , ei sitä vaan jaksa roudailla kamoja sinne sun tänne ja samalla pohtia mitä kaikkea sitä oikeasti tarviikaan. Noh, eipähän tarvi enää ajelle Hamina-Kotka väliä arkiaamuisin. Sentäs jotain positiivista.
Olin tossa taas tänää erään Vehkalahtelaisseuran talkoissa kun oli sellaiset kisat tuossa. Oon tossa laskeskellu , että seuranvaihdoksen jälkeen on tullu tehtyä reippaasti enemmän talkoita vanhan seuran hyväksi, kuin uuden. Kai siellä takaraivossa jyskyttää vieläkin perus Vehkalahtelainen ajatusmaailma, en mie vaan hitto tiiä. Toisaalta, olihan siellä juomarastilla ihan kiva olla. Porukka oli pirun iloista ja juttualtista kesken "ankaran" kilpailun. Oisin mie itteki päässy kait jylläilee koejuoksujen merkeissä kun ite Jore (nimi ei muutettu) oli eilen soitellu, tai näin siis veikkaisin. En jaksanu takasin soitella kun kerran kipeänä on tässä oltu. Sen rajan mie oon tohon talkootouhuun vetäny, notta Jukolan kanssa en aio olla missään tekemisissä. Mie juoksen siellä kilpaa, piste.
Olis miulla hyviä kuviakin kisoista, mut eihän niitä julkaista jaksa. Harmittais itteä kun toiset vaan reenaa ja on terveenä, ja ite tässä löhöillään. Vajaa viikko aikaa, helposti ehtii
maanantai 21. syyskuuta 2009
Hävettää
Mieli maassa - äijä hajalla.
Ei noin rumaa suoritusta voi vaan sm-viestissä tehdä. Ei vaan voi.
Kisan jälkeen oli lähellä ettei eräs T.Myllärinen saanut rengasraudasta päähänsä, saatanan oranssit gringot ja turha juhlinta.
Pettymys keskarilla, finaalipaikkka sortui 3 pummiin , betonissa hyvä suunnistus - tossu ei liikahtanut.
Hain toimistolta lampun , yössä tullaan. Jos ei tulla, niin jumalauta kai siellä Tammisaaressakin jotain kuppiloita löytyy.
Kauden päätähtäin siirretty 25-mannan yöosuudelle. Aion olla nopein.
Ei noin rumaa suoritusta voi vaan sm-viestissä tehdä. Ei vaan voi.
Kisan jälkeen oli lähellä ettei eräs T.Myllärinen saanut rengasraudasta päähänsä, saatanan oranssit gringot ja turha juhlinta.
Pettymys keskarilla, finaalipaikkka sortui 3 pummiin , betonissa hyvä suunnistus - tossu ei liikahtanut.
Hain toimistolta lampun , yössä tullaan. Jos ei tulla, niin jumalauta kai siellä Tammisaaressakin jotain kuppiloita löytyy.
Kauden päätähtäin siirretty 25-mannan yöosuudelle. Aion olla nopein.
torstai 10. syyskuuta 2009
Black Sanity
Koukkua koukkua ja lisää koukkua. Niin, kahtelen tässä nuitten sotilaitten sm-kisojen gepsiseurantaa partion yöosuudelta ja virheiden määrä Lupinmäen maastoissa on aika ankara.
Toisaalta mie itte väännän tollasia silmukoita joskus tuolla päiväsaikaankin niin eihän tuo nyt vielä niin pahalta näytä, vaikkakin pohjois-karjalan pojilta näyttää mopo karanneen aika pahasti. Harmi ettei messerschmittille ole gepsiä selkään annettu, jos sitten aamulla vaikka olisi jo, paha sanoa.
Muutenkin tässä on vietetty vähän tälläistä väliviikkoa urheilusta, kiinnostustaso on ollut totaalisen perselleen menneitten sm-kisojen jälkeen lähestulkoon samalla tasolla kun tänään insinöörimatematiikan luennoilla , eli suorastaan valtava.
Miun piti ottaa se finaalipaikka , olinkin sitten karsinnassa lähestulkoon hännillä katastrofaalisen suorituksen jälkeen, eikä berttafinaalissa paljon sen paremmin mennyt. Meinasin pitkällä välillä keskeyttää, kun piti sadekelissä tarpoa reittiä takanatulijoille erittäin vittumaisissa pusikoissa. Harvoin voi rehellisesti sanoa että kisan maasto oli perseestä, b-finaalissa se totisesti oli.
Siihehän se sitte meni notta fuksiaisissa vedettiin pitkän kaavan mukaan rastikilpailun alusta alkaen. Taidettiin jopa kahdesta tehtävästä nykiä päivän parhaat pisteet. Båten annaa hoilailtiin tarpeeksi nuotin vierestä ja "työkalujen" myyntipuhe menivät niin nappiin ettei paremmasta väliä. Yllättäen ilta jatkui jatkobileitten muodossa ja tulihan siellä tanssilattialla vietettyä aikaa varmaankin joku 4-5 tuntia. Sairasta. Paras keskusteluyhteys päättyi jotenkin tutulla tavalla kun kysyi mistäpäin mie satun olemaan. Ei Hamina kelvannut perkele,,. Opiskelijatyyliin taksilla kotio ja torstai-päivä pelastettu.
Vaikka häijyltähän tuo 14 tunnin tinaus tuntuu ja kuulostaa , on miun osalta nyt kaikki opiskelijasekoilut ainakin kauden loppuun asti suoritettu. Pakko yrittää skarpata vielä kun tänään on koko päivän ollut lenkkihimo jaloissa, siis tuntunut hyvältä! Jos sitä sunnuntaina kävis huitelees ruskajuoksun kyöstin ja sitte sm-keskarilla yrittäs parhaansa, enhää mie muuhun kykene,
P.S Hakekaa joku noi pohjois-karjalan reserviläiset pois tuolta mettästä. Alkaa oleen överihäijyä
http://www.youtube.com/watch?v=2A_1-einxqs - voiko enää siistimpää olla ?
Toisaalta mie itte väännän tollasia silmukoita joskus tuolla päiväsaikaankin niin eihän tuo nyt vielä niin pahalta näytä, vaikkakin pohjois-karjalan pojilta näyttää mopo karanneen aika pahasti. Harmi ettei messerschmittille ole gepsiä selkään annettu, jos sitten aamulla vaikka olisi jo, paha sanoa.
Muutenkin tässä on vietetty vähän tälläistä väliviikkoa urheilusta, kiinnostustaso on ollut totaalisen perselleen menneitten sm-kisojen jälkeen lähestulkoon samalla tasolla kun tänään insinöörimatematiikan luennoilla , eli suorastaan valtava.
Miun piti ottaa se finaalipaikka , olinkin sitten karsinnassa lähestulkoon hännillä katastrofaalisen suorituksen jälkeen, eikä berttafinaalissa paljon sen paremmin mennyt. Meinasin pitkällä välillä keskeyttää, kun piti sadekelissä tarpoa reittiä takanatulijoille erittäin vittumaisissa pusikoissa. Harvoin voi rehellisesti sanoa että kisan maasto oli perseestä, b-finaalissa se totisesti oli.
Siihehän se sitte meni notta fuksiaisissa vedettiin pitkän kaavan mukaan rastikilpailun alusta alkaen. Taidettiin jopa kahdesta tehtävästä nykiä päivän parhaat pisteet. Båten annaa hoilailtiin tarpeeksi nuotin vierestä ja "työkalujen" myyntipuhe menivät niin nappiin ettei paremmasta väliä. Yllättäen ilta jatkui jatkobileitten muodossa ja tulihan siellä tanssilattialla vietettyä aikaa varmaankin joku 4-5 tuntia. Sairasta. Paras keskusteluyhteys päättyi jotenkin tutulla tavalla kun kysyi mistäpäin mie satun olemaan. Ei Hamina kelvannut perkele,,. Opiskelijatyyliin taksilla kotio ja torstai-päivä pelastettu.
Vaikka häijyltähän tuo 14 tunnin tinaus tuntuu ja kuulostaa , on miun osalta nyt kaikki opiskelijasekoilut ainakin kauden loppuun asti suoritettu. Pakko yrittää skarpata vielä kun tänään on koko päivän ollut lenkkihimo jaloissa, siis tuntunut hyvältä! Jos sitä sunnuntaina kävis huitelees ruskajuoksun kyöstin ja sitte sm-keskarilla yrittäs parhaansa, enhää mie muuhun kykene,
P.S Hakekaa joku noi pohjois-karjalan reserviläiset pois tuolta mettästä. Alkaa oleen överihäijyä
http://www.youtube.com/watch?v=2A_1-einxqs - voiko enää siistimpää olla ?
tiistai 25. elokuuta 2009
No mitäs tässä
Eipä kummempia, eipä ei. Fiilis on toisaalta katossa , toisaalta sylettää niin maan perhanasti. Napsin nimittäin tossa itelleni opiskelupaikan ainakin vuodeksi KyAMK:sta tietotekniikkapuolelta , helpotti kummasti olotilaa että sai jotain tekemistä.
Vaikuttaa jopa ihan mielenkiintoiselta hommalta , kattoo nyt miten tää tästä lähtee. Luokka on kyllä niin karmivan näköstä sakkia että hyvää päivää vaan. Puolet porukasta varmaan koskaan ole käyneet suihkussa , eikä tuo liikuntakaan näytä monelle maistuneen. Mie sovin siis joukkoon pirun hyvin!
Toisaalta , tässä eilen koulun jälkeen jössähti päälle kevyt flunssa mistä oli jo oireita sunnuntain pitkässä suunnistuksessa. Käytiin patun kanssa Lakaliininvuorella jyystämässä puoltoistatuntinen reissu ja poissaolevasta fiiliksestä sai kuvan tulevasta taudista. Nyt vaan pitää muistaa ottaa rauhallisesti ja toivoa että tästä parannutaan Mäntsälään mennessä. On nimittäin perhanan hyvin muistissa mitä tapahtui viime kauden lopulla. Jäi väliin pitkä , keskari ja viesti , sekä yö-kisaan lähdettiin riskeeraamaan omaa terveyttä.
Ajattelin hommata kämpän Kotkasta, niin synkältä kun se kuulostaakin. Ihan raha mielessä. Nyt tulis sellane kevyt 55 € / kuussa opintotukea , mutta laskin tossa että kämpän kun hommais ja silti asuis suuren osan ajasta himassa , tulis tuloa n. 3 x enemmän. Teoreettista touhua tosin, kahtellaan kahtellaan ja sillävälin yskitään keuhkot ulos.
Vaikuttaa jopa ihan mielenkiintoiselta hommalta , kattoo nyt miten tää tästä lähtee. Luokka on kyllä niin karmivan näköstä sakkia että hyvää päivää vaan. Puolet porukasta varmaan koskaan ole käyneet suihkussa , eikä tuo liikuntakaan näytä monelle maistuneen. Mie sovin siis joukkoon pirun hyvin!
Toisaalta , tässä eilen koulun jälkeen jössähti päälle kevyt flunssa mistä oli jo oireita sunnuntain pitkässä suunnistuksessa. Käytiin patun kanssa Lakaliininvuorella jyystämässä puoltoistatuntinen reissu ja poissaolevasta fiiliksestä sai kuvan tulevasta taudista. Nyt vaan pitää muistaa ottaa rauhallisesti ja toivoa että tästä parannutaan Mäntsälään mennessä. On nimittäin perhanan hyvin muistissa mitä tapahtui viime kauden lopulla. Jäi väliin pitkä , keskari ja viesti , sekä yö-kisaan lähdettiin riskeeraamaan omaa terveyttä.
Ajattelin hommata kämpän Kotkasta, niin synkältä kun se kuulostaakin. Ihan raha mielessä. Nyt tulis sellane kevyt 55 € / kuussa opintotukea , mutta laskin tossa että kämpän kun hommais ja silti asuis suuren osan ajasta himassa , tulis tuloa n. 3 x enemmän. Teoreettista touhua tosin, kahtellaan kahtellaan ja sillävälin yskitään keuhkot ulos.
maanantai 17. elokuuta 2009
Harvinaista touhua
On kisaviikonlopun jälkeinen maanantai , eikä edes vituta, siis täh ? Onko synkkyyden keskellä nähty häväihdys paremmasta , valoa umpinaisessa tunnellissa ? Kuinka tämä edes on mahdollista?? Joko doping-testit on suoritettu ?
Viikonloppuna siis kisailtiin täällä kaakossa am-nortonki vai mikälie pitkämatka onkaan ja siihen kaupanpäälle vielä viesti. Takana ennen 2 starttia oli jo huikeat 2 viikkoa järkevää harjoittelua , eli siis jotain aivan muuta mihin aikasemmin kaudella oli totuttu. Sen kyllä huomasi.
Lauantain kisaan kattelin etukäteen vähän lähtölistoja, ja elättelin toiveita sijoista 5-7 , kuhan nyt ei ihan hännille jäisi. Koko viikon oli reeneissä ollut rento tekemisen meininki ja mainio tunne , joten fiilis ei paljon korkeammalla olisi voinut sitten olla.
Alussa tuntu tuttuun tapaan tosi pahalta, mutta suunnistus toimi heti ykköselle ja napsin siinä eellä lähteneen Puuhiksen 2 minuutilla kiinni. 4 rastille tuli harmittava koukku vähän tarkemmassa paikassa , muttei siinä tuhraantunu kun max 2 min loppupeleissä. Pitkällä välillä tuli taas vähän seilailtua siellä sun täällä , mutta kun 6 rastille pamahti näkyviin Sk Vuoksen paita ja Heikki , meinas jo pien hymynväre karata huulilta. Toisaalta, vilkasin taakse ja Kaakon Rastin Ruokonen oli lähestulkoon peesissä ja napsinu 4 minuutilla kiinni.
Heikki sitten löi vauhtia seuraavalle rastille niin paljon , ettei perässä pysynyt kun vain mie ja Puuhis. 7-8 välillä sitten peli ratkaistiin kun Heikki tykitti juuri ennen rastia vasemmalle suon yli , siis mitä ihmettä ?? Ei siinä jääty paljon huutelemaan , vaan rasti haltuun ja eteenpäin. Lopussa ei pahempia virheitä tehty ja Am pronssia napsahti niin että tuntu. Voin kertoa , notta tuntu helkutin hyvältä. Eka AM-mitali , savut Aarosta ja Heikistä , sekä jaksoin juosta koko 8,4 kilsasen radan. Kohti parempaa siis, vaikka eroa kärkeen jäikin kyöstin verran loppupeleissä. Tyytyväinen täytyy olla.
Ville toi ykkösosuudelta viestin selvässä keulassa , joten ei miulla ollu hätää laisinkaa mettään lähtiessä. Kävi sitten niin hassu päivä , että joutu jopa juoks ua jarruttelemaan kun meinasi ihan innostua. Virheitä ei tullut otettua sitä perinteistä minuuttia enempää kokonaisuudessakaan , ja koko sarjan kovin osuusai ka oli tosiasia. Viimosella osuudella Aaron tehtävä oli lähinnä juosta maaliin, ja kultaa lassahti 20 minuutin erolla Naviin, kun toisena 2 osuuden jälkeen n.9 minuuttia keulasta ollut Olavin Rasti joutui keskeyttämään. Sk vuoksen Itävaltalais-maajoukkuenuorista ei yksinkertaisesti ollut mitään vastusta. Toki on muistettava että taisi pojilla olla takana kova reeniviikko, mutta taisi Lappeenrannan maastot olla silti vähän liikaa ;)
Nyt ilmottauduttiin mukaan taistelemaan tosissaan viimeistä viestipaikasta Sm-kisoihin. Samalla taisteluasenteella eteenpäin niin eiköhän hyvä tule...
taisteluilmettä kehiin
Viikonloppuna siis kisailtiin täällä kaakossa am-nortonki vai mikälie pitkämatka onkaan ja siihen kaupanpäälle vielä viesti. Takana ennen 2 starttia oli jo huikeat 2 viikkoa järkevää harjoittelua , eli siis jotain aivan muuta mihin aikasemmin kaudella oli totuttu. Sen kyllä huomasi.
Lauantain kisaan kattelin etukäteen vähän lähtölistoja, ja elättelin toiveita sijoista 5-7 , kuhan nyt ei ihan hännille jäisi. Koko viikon oli reeneissä ollut rento tekemisen meininki ja mainio tunne , joten fiilis ei paljon korkeammalla olisi voinut sitten olla.
Alussa tuntu tuttuun tapaan tosi pahalta, mutta suunnistus toimi heti ykköselle ja napsin siinä eellä lähteneen Puuhiksen 2 minuutilla kiinni. 4 rastille tuli harmittava koukku vähän tarkemmassa paikassa , muttei siinä tuhraantunu kun max 2 min loppupeleissä. Pitkällä välillä tuli taas vähän seilailtua siellä sun täällä , mutta kun 6 rastille pamahti näkyviin Sk Vuoksen paita ja Heikki , meinas jo pien hymynväre karata huulilta. Toisaalta, vilkasin taakse ja Kaakon Rastin Ruokonen oli lähestulkoon peesissä ja napsinu 4 minuutilla kiinni.
Heikki sitten löi vauhtia seuraavalle rastille niin paljon , ettei perässä pysynyt kun vain mie ja Puuhis. 7-8 välillä sitten peli ratkaistiin kun Heikki tykitti juuri ennen rastia vasemmalle suon yli , siis mitä ihmettä ?? Ei siinä jääty paljon huutelemaan , vaan rasti haltuun ja eteenpäin. Lopussa ei pahempia virheitä tehty ja Am pronssia napsahti niin että tuntu. Voin kertoa , notta tuntu helkutin hyvältä. Eka AM-mitali , savut Aarosta ja Heikistä , sekä jaksoin juosta koko 8,4 kilsasen radan. Kohti parempaa siis, vaikka eroa kärkeen jäikin kyöstin verran loppupeleissä. Tyytyväinen täytyy olla.
Tulokset
1. Juha Hyyryläinen AnttU 1.04.01
2. Jukka Tani SipRa 1.08.06 +4.05
3. Tero Väisänen LappRi 1.14.32 +10.31
4. Aaro Nurmiainen LappRi 1.15.24 +11.23
5. Topi Puhakka SipRa 1.16.23 +12.22
6. Mikko Höglund ORa 1.16.40 +12.39
7. Miika Ruokonen KaaRa 1.20.14 +16.13
8. Heikki Nenonen SKVuoksi 1.22.31 +18.30
9. Tobias Guggenberger SKVuoksi 1.29.22 +25.21
Sunnuntaina sitten lähettiin taistelemaan Am-viestin herruudesta H20-sarjassa.
Vaikka riennon kivenkovasta joukkueesta puuttuikin kovin tykki, Joni, oli silti selvää ettei taistelematta joukkue tulisi kaatumaan.
Homma sitten meninkin jopa paremmin kun itte osasin ees odottaa.
Vaikka riennon kivenkovasta joukkueesta puuttuikin kovin tykki, Joni, oli silti selvää ettei taistelematta joukkue tulisi kaatumaan.
Homma sitten meninkin jopa paremmin kun itte osasin ees odottaa.
Ville toi ykkösosuudelta viestin selvässä keulassa , joten ei miulla ollu hätää laisinkaa mettään lähtiessä. Kävi sitten niin hassu päivä , että joutu jopa juoks ua jarruttelemaan kun meinasi ihan innostua. Virheitä ei tullut otettua sitä perinteistä minuuttia enempää kokonaisuudessakaan , ja koko sarjan kovin osuusai ka oli tosiasia. Viimosella osuudella Aaron tehtävä oli lähinnä juosta maaliin, ja kultaa lassahti 20 minuutin erolla Naviin, kun toisena 2 osuuden jälkeen n.9 minuuttia keulasta ollut Olavin Rasti joutui keskeyttämään. Sk vuoksen Itävaltalais-maajoukkuenuorista ei yksinkertaisesti ollut mitään vastusta. Toki on muistettava että taisi pojilla olla takana kova reeniviikko, mutta taisi Lappeenrannan maastot olla silti vähän liikaa ;)
1 Lappeen Riento 1 2.13.22Ne amarit oli sitten siinä, seuraavaksi pitäisi vielä käväistä Mäntsälässä kisoissa ennen SM-putken alkamista. Kunto on noususuunnassa , mikäli tästä viikonlopusta voi jotain havaintoja tehdä. Kuitenkin ero edellisen viikonlopun Espoon totaalisen sysipaskuuden ja tämän viikonlopun kelvollisen suorituksen välillä on hurja...
1. osuus Saikko Ville 46.16 1
2. osuus Väisänen Tero 43.29 1.29.45 1
3. osuus Nurmiainen Aaro 43.37 2.13.22 1
2 Navi 1 2.34.36
1. osuus Nykänen Ville 58.49 4
2. osuus Pajunen Teemu 52.04 1.50.53 4
3. osuus Ihalainen Niko 43.43 2.34.36 2
3 SKVuoksi ULKOP. 2 2.41.03
1. osuus Scharnagl Lukas 47.40 2
2. osuus Lafer David 1.00.14 1.47.55 3
3. osuus Richter Martin 53.08 2.41.03 3
4 SKVuoksi ULKOP. 1 2.46.35
1. osuus Gassner Manuel 1.00.39 5
2. osuus Obermüller Markus 56.30 1.57.09 5
3. osuus Grünberger Dominik 49.26 2.46.35 4
Olavin Rasti 1 KESKEYTT
1. osuus Mikko Höglund 54.35 3
2. osuus Lauri Inkeri 44.37 1.39.12 2
3. osuus Kari-Jussi Korhonen KESK.
Nyt ilmottauduttiin mukaan taistelemaan tosissaan viimeistä viestipaikasta Sm-kisoihin. Samalla taisteluasenteella eteenpäin niin eiköhän hyvä tule...
perjantai 14. elokuuta 2009
Kuukauden vanha
Päivitystahti tuppaa heikkenemään näin kauden edetessä kohti syksyä , joten päätin tässä nykästä vanhan julkasun kaikkien korvien kiusaksi.
Vuonna 2007 tuli julkaistua Reklama - Haminasta EP internetin välityksellä ilmaisjulkaisuna , ja samainen kyhäelmä on nyt taas täällä, tällä kertaa streamimuodossa. Mukana pienenä bonuksena tulevalta lätyltä pätkä jonkinnäköistä klubibiitintynkää, eli jotain aivan muuta... Olkoot hyvät... Seuraavassa kuukauden vanhassa mennään sitten varmaa vielä vuosi taaksepäin... huh
Äänitys & Miksaus : E.Kulmala @ Kyamk Studios 2007
Kappaleet:
Nää Vuodet
Tuulet
Silmienne Edessä
????? ????????
Vuonna 2007 tuli julkaistua Reklama - Haminasta EP internetin välityksellä ilmaisjulkaisuna , ja samainen kyhäelmä on nyt taas täällä, tällä kertaa streamimuodossa. Mukana pienenä bonuksena tulevalta lätyltä pätkä jonkinnäköistä klubibiitintynkää, eli jotain aivan muuta... Olkoot hyvät... Seuraavassa kuukauden vanhassa mennään sitten varmaa vielä vuosi taaksepäin... huh
Äänitys & Miksaus : E.Kulmala @ Kyamk Studios 2007
Kappaleet:
Nää Vuodet
Tuulet
Silmienne Edessä
????? ????????
tiistai 11. elokuuta 2009
Kuin lehmä suossa
On se hauska motivoida itseään eteenpäin "kyllä se juoksu vielä joskus palautuu edes jonkinnäköiselle tasolle" - tyyliin. E-gameseissa oli taas sellaista emakkosian lönkytystä ettei paremmasta väliä.
Reissun paras kohta osui ekan päivän iltaan televisiokanava FST5:n "Rajaseudun Poikamiehet" - ohjelman myötä. Suomesta löytyy siis vielä todellisia juntteja , ja oikein dokkari väännetty niistä. Kahtelkaa yle areenasta, ainakin myö naurettiin niin perhanasti hotellissa äijien kanssa.
Myös poliisien kanssa oli kahnauksia, niikun tälläsellä porukalla pitääkin olla. Matkalla perjantaina napsahti mopokyttä viereen, kovasti huito ja näytti käsimerkkejä. Sependeri tietysti rehellisenä ja suoraselkäisenä äijänä oli jo autoa sivuun pistämässä kun taas huidotaan notta etiäpäin. Jatkettiin matkaa ja kohta se perkele taas pörräs siinä vieressä kovasti huitoen.
Lopulta kummalisesta pantomiimista saatiin jotain tolkkua ja turvavyötähän siinä kyseltiin , kas eihän tuossa Honda Accordissa vuodelta nakki ja kastike ollut keskivyönä kuin lannevyö ja sitä oli ilmeisesti vaikea havaita miun vatsamakkaroiden alta. Mopokyttä päätti sit toiminnan miehenä seisoa sen hiton pyöränsä päällä ja kuikoilla kun koitin parhaani mukaan näyttää vyön olemassaoloa.. Pyörä vielä vähän heilahti, kyllä lähti muuten vihaseen painattaan etiäpäin, tais setää vituttaa-
Ekana päivänä keskariin lähin ihan perusfiiliksillä , mutta heti ykköselle mennes tajusin ettei oo miun päivä. Jalat takkus alusta asti todella pahasti ja tulihan sitä koukkuakin ehkä joku femma yhteensä. Onneks Heikki oli paskempi ,vaikkakin hylättiin puuttuvan leiman takia. Nappasin kuitenkin huikeat 3 sek savut, rehellistä touhua. Pitkästä aikaa nähtiin huippuliigassakin sinivalkoista väriä Saimonin muodossa, toivottavasti tullaan näkemään lisää sitten ens kaudel. Jeah!
Kakospäivän oli kulkupäivä ihan kutosrastille asti. Alussa tuntu suunnistuski ihan semijeejeeltä , mut sit kakkoselle tuli vedettyä häijyt reitinvalintavirheet ja pummasin ite lippuakin. TYHMÄ!
Pummitonttu oli luvannu napsia miut kolmoselle kiinni kun lähti 2 minuuttia perään. Kolmosrastilta kun lähin eteenpäin lyllertämään, kattelin siinä taakse ja kas, sieltähän se poika puskarastia kohti napsutteli. Ei ihan kerennyt kiinni saada , ja vasta 5 rastilla kohdattiin melkein hymyssä suin. 6:lle asti jaksoin tontun ja Molnarin perässä roikkua, sit iski noutaja ja rumasti. Loppumatka tultiin taas edellispäivältä tuttua vauhtia ja pummeja kasaantui lisää. Maalissa 8,5 kilsan reissusta ajassa 1:24:59 , just ja just alle kyöstin kilsavauhin. RUMAA
Hakuaika Ruissalon maajoukkueen valmennuspäälliköksi on päättynyt, kiitos hakijoille. Paras valittiin tai oikeastaan valitsi itse itsensä lohduttomalta tuntuvaan tehtävään. Palkaksi lupaan tässä nyt puolet kaikista palkintorahoista mitä tullaan näkemään, tai no, heitetään samantien 70% pöytään. Luottoa omaan tekemiseen löytyy!
Ens viikonloppuna joutuu heti taas edustustehtäviin amareitten muodossa. Lauantaina nortonki ja sunnuntaina viestin 2.osuus. Viestissä kovaa haastetta tulee Imatra/Itävalta - akselilta. Saas nähä mille osuudelle itse Imatran keisari pääsee kovassa seurassa, jos nyt edes ykköseen mahtuu ;) Nortonki ja mie sovitaan yhteen kun lumihanki ja ketsuppi , eli aivan helvatun hyvin. Jos maaliin pääsen oon tyytyväinen.
Heittään vielä repavalinnat loppuun:
Lauantai
Sunnuntai
Reissun paras kohta osui ekan päivän iltaan televisiokanava FST5:n "Rajaseudun Poikamiehet" - ohjelman myötä. Suomesta löytyy siis vielä todellisia juntteja , ja oikein dokkari väännetty niistä. Kahtelkaa yle areenasta, ainakin myö naurettiin niin perhanasti hotellissa äijien kanssa.
Myös poliisien kanssa oli kahnauksia, niikun tälläsellä porukalla pitääkin olla. Matkalla perjantaina napsahti mopokyttä viereen, kovasti huito ja näytti käsimerkkejä. Sependeri tietysti rehellisenä ja suoraselkäisenä äijänä oli jo autoa sivuun pistämässä kun taas huidotaan notta etiäpäin. Jatkettiin matkaa ja kohta se perkele taas pörräs siinä vieressä kovasti huitoen.
Lopulta kummalisesta pantomiimista saatiin jotain tolkkua ja turvavyötähän siinä kyseltiin , kas eihän tuossa Honda Accordissa vuodelta nakki ja kastike ollut keskivyönä kuin lannevyö ja sitä oli ilmeisesti vaikea havaita miun vatsamakkaroiden alta. Mopokyttä päätti sit toiminnan miehenä seisoa sen hiton pyöränsä päällä ja kuikoilla kun koitin parhaani mukaan näyttää vyön olemassaoloa.. Pyörä vielä vähän heilahti, kyllä lähti muuten vihaseen painattaan etiäpäin, tais setää vituttaa-
Ekana päivänä keskariin lähin ihan perusfiiliksillä , mutta heti ykköselle mennes tajusin ettei oo miun päivä. Jalat takkus alusta asti todella pahasti ja tulihan sitä koukkuakin ehkä joku femma yhteensä. Onneks Heikki oli paskempi ,vaikkakin hylättiin puuttuvan leiman takia. Nappasin kuitenkin huikeat 3 sek savut, rehellistä touhua. Pitkästä aikaa nähtiin huippuliigassakin sinivalkoista väriä Saimonin muodossa, toivottavasti tullaan näkemään lisää sitten ens kaudel. Jeah!
Kakospäivän oli kulkupäivä ihan kutosrastille asti. Alussa tuntu suunnistuski ihan semijeejeeltä , mut sit kakkoselle tuli vedettyä häijyt reitinvalintavirheet ja pummasin ite lippuakin. TYHMÄ!
Pummitonttu oli luvannu napsia miut kolmoselle kiinni kun lähti 2 minuuttia perään. Kolmosrastilta kun lähin eteenpäin lyllertämään, kattelin siinä taakse ja kas, sieltähän se poika puskarastia kohti napsutteli. Ei ihan kerennyt kiinni saada , ja vasta 5 rastilla kohdattiin melkein hymyssä suin. 6:lle asti jaksoin tontun ja Molnarin perässä roikkua, sit iski noutaja ja rumasti. Loppumatka tultiin taas edellispäivältä tuttua vauhtia ja pummeja kasaantui lisää. Maalissa 8,5 kilsan reissusta ajassa 1:24:59 , just ja just alle kyöstin kilsavauhin. RUMAA
Hakuaika Ruissalon maajoukkueen valmennuspäälliköksi on päättynyt, kiitos hakijoille. Paras valittiin tai oikeastaan valitsi itse itsensä lohduttomalta tuntuvaan tehtävään. Palkaksi lupaan tässä nyt puolet kaikista palkintorahoista mitä tullaan näkemään, tai no, heitetään samantien 70% pöytään. Luottoa omaan tekemiseen löytyy!
Ens viikonloppuna joutuu heti taas edustustehtäviin amareitten muodossa. Lauantaina nortonki ja sunnuntaina viestin 2.osuus. Viestissä kovaa haastetta tulee Imatra/Itävalta - akselilta. Saas nähä mille osuudelle itse Imatran keisari pääsee kovassa seurassa, jos nyt edes ykköseen mahtuu ;) Nortonki ja mie sovitaan yhteen kun lumihanki ja ketsuppi , eli aivan helvatun hyvin. Jos maaliin pääsen oon tyytyväinen.
Heittään vielä repavalinnat loppuun:
Lauantai
Sunnuntai
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Kuntoomeja tarjolla
Hola!
Huomenissa eli siis Maanantaina 27.7 tarjolla Vehkalahdella (haminassa) kuntoomit Vehkarinteen kartalla. Mie oon ratametsurina ja kun tänää rasteja vein mettään niin kattelin että kyllä siellä suunnistamaan joutuu , voi olla jopa työmiehen maasto vähän. Ratoja väsäilin 4 tsibaletta. Pituudeltaan 1,7 - 6,2 km ja kolmea eri taitotasoa tarjolla. Sinne vaan niiku reenaaman ja sillai. Nastareitakin kiinnostaa!
Kartta : http://www.vehkalahdenveikot.fi/coppermine/displayimage.php?album=7&pos=4
Sijainti : http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?x=3508692&y=6727821&text=Kuntosuunnistus+27.7.&scale=16000&action=link&mode=rasta&lang=FI
A-radan nopeimmalle luvassa palkinto joskus. Eli siis totta hitossa kannattaa osallistua!
Ei mulla muuta , jatkakaa
Huomenissa eli siis Maanantaina 27.7 tarjolla Vehkalahdella (haminassa) kuntoomit Vehkarinteen kartalla. Mie oon ratametsurina ja kun tänää rasteja vein mettään niin kattelin että kyllä siellä suunnistamaan joutuu , voi olla jopa työmiehen maasto vähän. Ratoja väsäilin 4 tsibaletta. Pituudeltaan 1,7 - 6,2 km ja kolmea eri taitotasoa tarjolla. Sinne vaan niiku reenaaman ja sillai. Nastareitakin kiinnostaa!
Kartta : http://www.vehkalahdenveikot.fi/coppermine/displayimage.php?album=7&pos=4
Sijainti : http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?x=3508692&y=6727821&text=Kuntosuunnistus+27.7.&scale=16000&action=link&mode=rasta&lang=FI
A-radan nopeimmalle luvassa palkinto joskus. Eli siis totta hitossa kannattaa osallistua!
Ei mulla muuta , jatkakaa
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Tossukuolema
En mie hitto tiiä. Melkein , onneks vaan melkein kerkesin luulemaan notta kerrankin sais kirjottaa ihan positiiviseen sävyyn tekstiä. Luojan kiitos ei tällästä haureutta tarvi ollenkaan toteuttaa , jäinhän mie rumasti kakoseks Finillä.
Ekana päivänä tuntu vielä ihan semihyvältä , vaikka tossu olikin raskas. Kyl se kuiteski voittoon riitti ja napsahti kauden eka ja viiminen voitto siinä samalla plakkariin. Toisena päivänä vauhti oli kohillaan , mut sieltä se virhe tuli mettäautopolun mutkan väärinlukemisen seurauksena. 6'30 pummia ja joku kolonen kärkeen turpiin , syletti.
Välipäivänä ei napan lepuuttelu vaunul , käytiin Töken kanssa särkänniemes. Oli saatanan kuuma eikä mitään tullu oikei juotuukkaa , fiksu veto. Kävin ihan niissä hurjissa laitteissakin , vaikka pelotti , on se kauheeta nimittäin tuo huvittelu. Naurakaa nyt siitäki.
Kolospäivänä en tehny yhtään pummia , pari reitinvalintavirhettä kylläkin ja karmeat 47 sekuntia takkiin kärkeä. Ei saatana tälläsil jaloil noi helpoil radoilla pystytä tekemään eroja. Viimosten 3 päivän radat oli niin sysipaskoja suoraan sanottuna , että jopa rr-sarjalaiset ois päässy maalii ilman isompia virheitä.
Nelospäivänä tuli sitten otettua yks hölmö kakkosen koukku kun juoksin rinnerastista ohi ja en saanu itteäni käännettyä takasin , en sitten millään. Tossukuolema oli jo aika lähellä , mutta maalii sentäs kykenin sinnittelee. Viimoselle päivälle jäi huikea minuutti marginaalia kakkosena olleeseen Lapin mieheen , eihän se perkele riittäny.
Viimosena päivänä tuli tossukuolema , rehellinen ja julma. Kun nappasin venäjän speden ykköselle kiinni , aattelin jo keskeyttää kun teki nii häijyä. Kuitenki maalii asti sinnittelin ja hyi helvetti ku voittajaan jäi eroa kokonaiskisas joku femma ja sillee , en oo ees tuloksia jaksan vilkasta ku suoraansanottuna vituttaa. Kakkossijastahan ei ees kokonaiskisas mitää palkintoja jaeta , ihan oikein vaan. Niille jotka sanoo et taso oli sysipaska , olihan se , mutta luulin vielä paskemmaks , nyt joutu tunnustamaan et ei nuo kaverit ainakaan mitään hitaita olleet. Täysi tunnustus Lapin Veikkojen kaverille paremmuudesta.
Täytyy myös tunnustaa , että alas on vajottu. Otin nimittäin satojen pummien kreiviltä turpaan loppusuoraskabas. Ekan päivänä hankin turvallisen sekunnin eron , mut sit ei vaan pystyny enää. En oo jaksan ees soittaa viel Hekelle paljo tuli turpaa , onneks torstain o palkkapäivä. Työt jatkuu sillee aivan normaalisti.
Normaaliudesta poikkeavaa on taas se , että vaikuttas olevan edes toinen sysisynkkä välivuosi sysisysisysisynkässä Haminassa. Ei nimittäin irronnu opiskelupaikkaa , ainoastaan varasijat 14 , 40 ja 600. How cool is that ?
Kattelin tossa viel antin.netistä valokuvaa mikä miusta oli nappastu viimosena päivänä ku istuskelin lähtöä oottelees. Näkymä on kuin huomisaamulta , vähän turvonneen oloinen , parta ajamatta ja katse haahuilee jossain. Kai se o pakko ottaa kaikki ilo irti meripäivistä , ei tässä muutakaan ole.
Ekana päivänä tuntu vielä ihan semihyvältä , vaikka tossu olikin raskas. Kyl se kuiteski voittoon riitti ja napsahti kauden eka ja viiminen voitto siinä samalla plakkariin. Toisena päivänä vauhti oli kohillaan , mut sieltä se virhe tuli mettäautopolun mutkan väärinlukemisen seurauksena. 6'30 pummia ja joku kolonen kärkeen turpiin , syletti.
Välipäivänä ei napan lepuuttelu vaunul , käytiin Töken kanssa särkänniemes. Oli saatanan kuuma eikä mitään tullu oikei juotuukkaa , fiksu veto. Kävin ihan niissä hurjissa laitteissakin , vaikka pelotti , on se kauheeta nimittäin tuo huvittelu. Naurakaa nyt siitäki.
Kolospäivänä en tehny yhtään pummia , pari reitinvalintavirhettä kylläkin ja karmeat 47 sekuntia takkiin kärkeä. Ei saatana tälläsil jaloil noi helpoil radoilla pystytä tekemään eroja. Viimosten 3 päivän radat oli niin sysipaskoja suoraan sanottuna , että jopa rr-sarjalaiset ois päässy maalii ilman isompia virheitä.
Nelospäivänä tuli sitten otettua yks hölmö kakkosen koukku kun juoksin rinnerastista ohi ja en saanu itteäni käännettyä takasin , en sitten millään. Tossukuolema oli jo aika lähellä , mutta maalii sentäs kykenin sinnittelee. Viimoselle päivälle jäi huikea minuutti marginaalia kakkosena olleeseen Lapin mieheen , eihän se perkele riittäny.
Viimosena päivänä tuli tossukuolema , rehellinen ja julma. Kun nappasin venäjän speden ykköselle kiinni , aattelin jo keskeyttää kun teki nii häijyä. Kuitenki maalii asti sinnittelin ja hyi helvetti ku voittajaan jäi eroa kokonaiskisas joku femma ja sillee , en oo ees tuloksia jaksan vilkasta ku suoraansanottuna vituttaa. Kakkossijastahan ei ees kokonaiskisas mitää palkintoja jaeta , ihan oikein vaan. Niille jotka sanoo et taso oli sysipaska , olihan se , mutta luulin vielä paskemmaks , nyt joutu tunnustamaan et ei nuo kaverit ainakaan mitään hitaita olleet. Täysi tunnustus Lapin Veikkojen kaverille paremmuudesta.
Täytyy myös tunnustaa , että alas on vajottu. Otin nimittäin satojen pummien kreiviltä turpaan loppusuoraskabas. Ekan päivänä hankin turvallisen sekunnin eron , mut sit ei vaan pystyny enää. En oo jaksan ees soittaa viel Hekelle paljo tuli turpaa , onneks torstain o palkkapäivä. Työt jatkuu sillee aivan normaalisti.
Normaaliudesta poikkeavaa on taas se , että vaikuttas olevan edes toinen sysisynkkä välivuosi sysisysisysisynkässä Haminassa. Ei nimittäin irronnu opiskelupaikkaa , ainoastaan varasijat 14 , 40 ja 600. How cool is that ?
Kattelin tossa viel antin.netistä valokuvaa mikä miusta oli nappastu viimosena päivänä ku istuskelin lähtöä oottelees. Näkymä on kuin huomisaamulta , vähän turvonneen oloinen , parta ajamatta ja katse haahuilee jossain. Kai se o pakko ottaa kaikki ilo irti meripäivistä , ei tässä muutakaan ole.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Sunday remix
Viikon päästä se sitten alkais taas. Nimittäin raastava loppusuoraskabailu finillä - vastassa jälleen kerran Imatran ihmemies , pieni mies , mies kumminkin. Tähän voisin vähän näitä parin viime vuoden tuloksia kertailla. Joka ikinen kerta kun ollaan vetoa lyöty loppusuorista tai rastiviikoista mie oon korjannu potin kotio.
Tosin viimevuonna avuksi oli hankittu Venäjän mafiasta asti risunheilauttaja , nyt tuskin sellaista edes tarvitaan.
Tein aika hyvän ratkasun majotuksen suhteen , asuntovaunu messiin - kaikki tarvittavat löytyy sähköstä veteen ja niinkin turha asia kun televisio.Sen verra opin viimevuotisesta reissusta että eihän sitä tullut mihinkään järjestäjien todella hikiseen pihakämppinkiin lähettyä , vaan Janakkalasta SFC-alueelta paikka, jotain alle 40 €/viikko saunoineen päivineen - kelpaa. Jos joku köyhä on yösijaa vailla , 5 €/yö majoitusta tarjolla , halvempaa ei voi löytyä.
Oon tässä myös miettiny tulevaa syksyä hiukkasen. On se kiva katella kaikkien muitten blogeja ja reenipäiväkirjoja kun suurin osa jengiä painelee yliopistoon - mie vatussina tein ehkä hölmön valinnan ja hain sinne ammatikorkeeseen , jos nyt ees sinne pääsis sisään. Seuraavat 2 viikkoa odotellaan yhtä jännittyneenä kuin viimevuonna Kepardin jälkimainingeissa notta sitä sakkoa mitä ei tullukkaan. Ehkä mie sit vaan löyän itteni syksyllä Kouvolasta, todella pahalta näyttää sen suhteen. Voishaa sitä toki pitää toisenki välivuoden aina yhtä ihanassa Haminassa - not .
Töissä on kans hiton kivaa - ainakin joskus. Se on jännää ku on sellasia päiviä jollon tuntuu että kuolis mielummi ku kaivais vajaan kolmenkyöstin lämmös helvetin kovaa maata lapiolla , ja sit on niitä päiviä ku istutaan koko hiton 8 tuntia ja odotellaan kotiinlähtöä. Välimaastoon sijoittuvia päiviä ei oo nähty - eikä tulla näkemäänkään. Huome pitäs 7.00 alotella viimonen viikko. Haikeeltahan se tuntuu , sentäs kädet aika näpsäkästi ruskettuneet ja tilillä huomattavasti enemmän valuuttaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Itse asiassa en oo ollu yo-juhlien jälkeen koskaan näin "rikas". Tossa firmassa ei oikein suunnistajista tykätä johtoportaan ulkopuolella. Kuulemma ihminen tulee hulluks ku tarpeeks ravaa mettässä karhujen ja susien kanssa kilpaa. Se tästä vielä puuttuski - siis ne elukat.
Nyt ku näin kuulumisia kertaillaan niin sanotaan vielä musiikkipuoleltakin terkkuja. Syyskuun 11.päivä pitäisi ja pitäisi levyn olla äänittämistä vaille valmis , eli siis eihän tässä mitään hätiä ole. On sen verta timanttisia biittejä tullut käpälöihin viimeaikoina , että ihmeitäkin voi sattua. Siitä lisää sitten joskus. Kahtellaan
Tosin viimevuonna avuksi oli hankittu Venäjän mafiasta asti risunheilauttaja , nyt tuskin sellaista edes tarvitaan.
Tein aika hyvän ratkasun majotuksen suhteen , asuntovaunu messiin - kaikki tarvittavat löytyy sähköstä veteen ja niinkin turha asia kun televisio.Sen verra opin viimevuotisesta reissusta että eihän sitä tullut mihinkään järjestäjien todella hikiseen pihakämppinkiin lähettyä , vaan Janakkalasta SFC-alueelta paikka, jotain alle 40 €/viikko saunoineen päivineen - kelpaa. Jos joku köyhä on yösijaa vailla , 5 €/yö majoitusta tarjolla , halvempaa ei voi löytyä.
Oon tässä myös miettiny tulevaa syksyä hiukkasen. On se kiva katella kaikkien muitten blogeja ja reenipäiväkirjoja kun suurin osa jengiä painelee yliopistoon - mie vatussina tein ehkä hölmön valinnan ja hain sinne ammatikorkeeseen , jos nyt ees sinne pääsis sisään. Seuraavat 2 viikkoa odotellaan yhtä jännittyneenä kuin viimevuonna Kepardin jälkimainingeissa notta sitä sakkoa mitä ei tullukkaan. Ehkä mie sit vaan löyän itteni syksyllä Kouvolasta, todella pahalta näyttää sen suhteen. Voishaa sitä toki pitää toisenki välivuoden aina yhtä ihanassa Haminassa - not .
Töissä on kans hiton kivaa - ainakin joskus. Se on jännää ku on sellasia päiviä jollon tuntuu että kuolis mielummi ku kaivais vajaan kolmenkyöstin lämmös helvetin kovaa maata lapiolla , ja sit on niitä päiviä ku istutaan koko hiton 8 tuntia ja odotellaan kotiinlähtöä. Välimaastoon sijoittuvia päiviä ei oo nähty - eikä tulla näkemäänkään. Huome pitäs 7.00 alotella viimonen viikko. Haikeeltahan se tuntuu , sentäs kädet aika näpsäkästi ruskettuneet ja tilillä huomattavasti enemmän valuuttaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Itse asiassa en oo ollu yo-juhlien jälkeen koskaan näin "rikas". Tossa firmassa ei oikein suunnistajista tykätä johtoportaan ulkopuolella. Kuulemma ihminen tulee hulluks ku tarpeeks ravaa mettässä karhujen ja susien kanssa kilpaa. Se tästä vielä puuttuski - siis ne elukat.
Nyt ku näin kuulumisia kertaillaan niin sanotaan vielä musiikkipuoleltakin terkkuja. Syyskuun 11.päivä pitäisi ja pitäisi levyn olla äänittämistä vaille valmis , eli siis eihän tässä mitään hätiä ole. On sen verta timanttisia biittejä tullut käpälöihin viimeaikoina , että ihmeitäkin voi sattua. Siitä lisää sitten joskus. Kahtellaan
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Hajatelmia
Pajulahti , Virolahti. Havahdun hereille kiikkustuolista suvun maatilalta. Aamuöinen kaakonkulma on kaunis , hiljainen ja salaperäinen. Eläimet ovat kadonneet kuvasta vuosikymmeniä sitten ja vanhuksista muistuttamassa on enään valokuvat ikkunalaudalla , kaksi vuotta on kulunut yllättävän nopeasti. Yritän pysytellä hereillä , vaikka mieli tekisi nukkua. Joulukuu 07' ja Toukokuu 08' pyörivät mielessä. Teinkö tuolloin virheitä ? Olivatko ratkaisut oikeita ? Yksin aikaa viettäessä sitä helposti kaipaa mennyttä - EI! Totean olleeni oikeassa , pelastaneeni sekä itseni että muut joltain pahalta. Kuinka nopeasti asiat voivatkaan muuttua , kuinka väärässä ihmiset voivat olla......
Keskusta, Hamina. Istun katukivetyksellä ja katselen ohikulkevaa liikennettä. Kai sitä voisi tehdä jotain järkevääkin , mutta meneehän se aika näinkin. Ihmettelen ihmisten jatkuvaa kiirettä tässä työttömyyden ja alkoholismin luvatussa kaupungissa. Näen ystäväni uuden tyttöystävänsä kanssa - hymähdän asialle ja jatkan tarkkailuani. Ensimmäiset alkavat lentämään ulos baareista , voi sitä turhuutta. Kuinka elämänsä voi tuhlata jatkuvalla turhalla bilettämisellä ja sekoilulla , ei tästä kaupungista kuitenkaan sielunkumppania löydä , jos löytää niin tilanne on mennyt todella ankeaksi. Hyppään autooni ja kiihdytän kesäöiseen hiljaisuuteen...
Ruissalo, Hamina. Väsyneet askeleet kulkevat kohti autoa. Työpäivän aamuna ei olotila ole kovinkaan iloinen , vaikka pitäisihän sitä olla - huonomminkin voisivat asiat olla. Ajelen sairaalanmäkeä ylös ja luulen olevani vieläkin unessa , Jacko on kuollut - itse popin kuningas. Vietän hiljaisen hetken samalla kun meinaan nukahtaa rattiin kuin Jukolan paluumatkalla. Tiedän töiden tekevän reenaamisesta vaikeaa, kunnollisesta lähes mahdotonta.
Tuntuu ylitsepääsemättömältä edes harkita kovia harjoituksia fyysisen työn jälkeen - kadehdin entisajan urheilijoiden sitkeyttä. Mietiskelen ensi vuotta , mahdollinen muutto Kouvostoliittoon tai Lepraan on edessä , samalla projekti "viestimies" alkaa. Sitä mie haluan , urheilla ja olla terve.
Ajatus herpaantuu hetkeksi viime lokakuuhun ja mäkireeniin. Junnu ja Marc istuvat laavulla mäen päällä , keskitän katseeni vain hetkeksi näihin esikuviin ja tajuan kaatuneeni maahan. Polvessa tuntuu viiltävä kipu , enkä myöhemmin edes tajua sen aiheuttaneen ristisidevamman , kaukana ei ollut kokonainen katkeaminen. Ihmeparantuminen päivää ennen Portugaliin lähtöä , juoksuvauhdin totaalinen puuttuminen , surkea suoritukset ja motivaation romahtaminen - tämän kauden vaikeudet , voi kumpa olisi valmentaja tukemassa ja opastamassa harjoittelussa....
Herään - huomaan kirjoittaneeni pari kappaletta ja blogiteksin , ei kai se ilta koneen ääressä ole siis hukkaan mennyt. Katse seuraa huoneen nurkkia vain tajutakseni olevani edelleenkin paikalla yksin - naurahdan ja siirryn nukkumaan , koska huomenna... koska huomenna on uusi päivä
Keskusta, Hamina. Istun katukivetyksellä ja katselen ohikulkevaa liikennettä. Kai sitä voisi tehdä jotain järkevääkin , mutta meneehän se aika näinkin. Ihmettelen ihmisten jatkuvaa kiirettä tässä työttömyyden ja alkoholismin luvatussa kaupungissa. Näen ystäväni uuden tyttöystävänsä kanssa - hymähdän asialle ja jatkan tarkkailuani. Ensimmäiset alkavat lentämään ulos baareista , voi sitä turhuutta. Kuinka elämänsä voi tuhlata jatkuvalla turhalla bilettämisellä ja sekoilulla , ei tästä kaupungista kuitenkaan sielunkumppania löydä , jos löytää niin tilanne on mennyt todella ankeaksi. Hyppään autooni ja kiihdytän kesäöiseen hiljaisuuteen...
Ruissalo, Hamina. Väsyneet askeleet kulkevat kohti autoa. Työpäivän aamuna ei olotila ole kovinkaan iloinen , vaikka pitäisihän sitä olla - huonomminkin voisivat asiat olla. Ajelen sairaalanmäkeä ylös ja luulen olevani vieläkin unessa , Jacko on kuollut - itse popin kuningas. Vietän hiljaisen hetken samalla kun meinaan nukahtaa rattiin kuin Jukolan paluumatkalla. Tiedän töiden tekevän reenaamisesta vaikeaa, kunnollisesta lähes mahdotonta.
Tuntuu ylitsepääsemättömältä edes harkita kovia harjoituksia fyysisen työn jälkeen - kadehdin entisajan urheilijoiden sitkeyttä. Mietiskelen ensi vuotta , mahdollinen muutto Kouvostoliittoon tai Lepraan on edessä , samalla projekti "viestimies" alkaa. Sitä mie haluan , urheilla ja olla terve.
Ajatus herpaantuu hetkeksi viime lokakuuhun ja mäkireeniin. Junnu ja Marc istuvat laavulla mäen päällä , keskitän katseeni vain hetkeksi näihin esikuviin ja tajuan kaatuneeni maahan. Polvessa tuntuu viiltävä kipu , enkä myöhemmin edes tajua sen aiheuttaneen ristisidevamman , kaukana ei ollut kokonainen katkeaminen. Ihmeparantuminen päivää ennen Portugaliin lähtöä , juoksuvauhdin totaalinen puuttuminen , surkea suoritukset ja motivaation romahtaminen - tämän kauden vaikeudet , voi kumpa olisi valmentaja tukemassa ja opastamassa harjoittelussa....
Herään - huomaan kirjoittaneeni pari kappaletta ja blogiteksin , ei kai se ilta koneen ääressä ole siis hukkaan mennyt. Katse seuraa huoneen nurkkia vain tajutakseni olevani edelleenkin paikalla yksin - naurahdan ja siirryn nukkumaan , koska huomenna... koska huomenna on uusi päivä
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Kuntoomit
Niihä siinä taas kävi että juhannus on taakse jäänyttä elämää ja nyt on saatu jotenkuten arjen syrjästä kiinni. Huolimatta pyynnöistä en tarinaa siitä kerro, sillä mitä tapahtuu juhannuksena jää myös juhannukseen.
Kävin tossa tänään vähän kuntoomeja työstämässä. Takana enne lähtöä oli elämäni rankin työpäivä , todella julmaa touhua perus 8 tuntia montun pohjalla helteessä. Ei siis ehkä parhaat lähtökohdat illan reeniä varten , ja sellasta se meno tänään olikin.Järjestäjänä Kaakon Rasti ja paikkana Lupinmäki , Haminassa armeijan käyneille mahdollisesti tuttu harjoitusalue kaupungin itäpuolella , ei kaukana seiskatien melusaasteista.
Jotenkin niin perusjuttu , että aina kun tuollapäin on kuntoomit , niin aina armeijan pojjaat on paukuttelemassa lelupyssyjensä kanssa ampumaradalla , niin siis nytkin. Oli aikamoinen pettymys , ettei A-rata ollu tällä kertaa kuin 5 kilsanen nykäsy , mutta reenin jälkeen oli ihan eri ääni kellossa. Maasto ei suinkaan ollu haastava , päinvastoin , ja pitkälti siksi pummia kertyi tänään kokonaisuudessaan alle 2 minuuttia , eli miun taidolle ihan törkeen vähän. Aikaa tohon reissuun meni karvan päältä 36 minuuttia , aikamoista betonia oli jalat ja vatsa sekasin. Rumaa, todella rumaa.
Haminan kuntorasteilla on todella tyypillistä , että jossei joku VeVen janttereista tai Taussin pojat ole radalle startannut , ei tuloslistaa kannata kahta sekuntia kauempaa katsoa , jos nyt edes senkään vertaa. Taso ei siis päätä huimaa , Anjankoskella ja Kotkassa on yleensä huomattavasti kovempaa väkeä metsässä ja syytä tähän en tiedä , Kotkassakin on välillä niin sysipaskoja maastoja että huhhuh. Ehkä siellä vaan osastaan markkinointi paremmin tai jotain.
Tulipas taas niin umpisurkea teksti ettei huonompaa olisi oikeastaan voinut edes tulla. Ei miulla sen enempää sitten ollukkaa , karttaa en jaksa skannailla kun olen vain Ö-kaderin suunnistaja , ei ketään miun hyvän päivän suunnistus kiinnosta. Sen sijaan ruokin mieliä kuvalla , joka on Jukolan loppusuoralta erittäin heikkona hetkenä otettu. Kisoja ei nyt ole luvassa vielä , rinkelirasteille pitäs kai talkoisiin lähteä , Lepran kutsun voi siis kuulla jälleen..
Kävin tossa tänään vähän kuntoomeja työstämässä. Takana enne lähtöä oli elämäni rankin työpäivä , todella julmaa touhua perus 8 tuntia montun pohjalla helteessä. Ei siis ehkä parhaat lähtökohdat illan reeniä varten , ja sellasta se meno tänään olikin.Järjestäjänä Kaakon Rasti ja paikkana Lupinmäki , Haminassa armeijan käyneille mahdollisesti tuttu harjoitusalue kaupungin itäpuolella , ei kaukana seiskatien melusaasteista.
Jotenkin niin perusjuttu , että aina kun tuollapäin on kuntoomit , niin aina armeijan pojjaat on paukuttelemassa lelupyssyjensä kanssa ampumaradalla , niin siis nytkin. Oli aikamoinen pettymys , ettei A-rata ollu tällä kertaa kuin 5 kilsanen nykäsy , mutta reenin jälkeen oli ihan eri ääni kellossa. Maasto ei suinkaan ollu haastava , päinvastoin , ja pitkälti siksi pummia kertyi tänään kokonaisuudessaan alle 2 minuuttia , eli miun taidolle ihan törkeen vähän. Aikaa tohon reissuun meni karvan päältä 36 minuuttia , aikamoista betonia oli jalat ja vatsa sekasin. Rumaa, todella rumaa.
Haminan kuntorasteilla on todella tyypillistä , että jossei joku VeVen janttereista tai Taussin pojat ole radalle startannut , ei tuloslistaa kannata kahta sekuntia kauempaa katsoa , jos nyt edes senkään vertaa. Taso ei siis päätä huimaa , Anjankoskella ja Kotkassa on yleensä huomattavasti kovempaa väkeä metsässä ja syytä tähän en tiedä , Kotkassakin on välillä niin sysipaskoja maastoja että huhhuh. Ehkä siellä vaan osastaan markkinointi paremmin tai jotain.
Tulipas taas niin umpisurkea teksti ettei huonompaa olisi oikeastaan voinut edes tulla. Ei miulla sen enempää sitten ollukkaa , karttaa en jaksa skannailla kun olen vain Ö-kaderin suunnistaja , ei ketään miun hyvän päivän suunnistus kiinnosta. Sen sijaan ruokin mieliä kuvalla , joka on Jukolan loppusuoralta erittäin heikkona hetkenä otettu. Kisoja ei nyt ole luvassa vielä , rinkelirasteille pitäs kai talkoisiin lähteä , Lepran kutsun voi siis kuulla jälleen..
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Kesäkertomuksia
Part 1 : Jukon jälkispekulatuuri
Ystävät ja kylänmiehet, sekä muutkin kaikenkarvaiset blogini lukijat. Tervehdin teitä väsyneenä ja pettyneenä näin Jukolan jälkimainingeissa. Kisapaikalla luulin jo , että Sippu-Jukolasta asti jatkuneet hirveät suoritukset kesän tärkeimmässä viestissä olisivat ohi, väärässähän sitä oltiin taas. Juke laitto tossa tekstaria tulemaaan ettei jaksa spekuleerata sen kummemmin viestin kulkua, ja heitti pallon takasin meikäläiselle. Osittainen koppi riittänee:
Osuus 1 : Saimon (84,+5:26) vs Saigon (417,+22:02)
Simppa veteli miun mielestä suhteellisen hyvin, verrattuna millainen viimeinen viikko ennen jukolaa oli. Väliajoissa tosin pyörittiin siellä 50 korvilla pitkään, 8,7 - 11,5 kilometrin aikana pummia oli sitten kertynyt sen verran, että sijoitus jäi tuollaiseksi. Loistoveto joka tapauksessa edellisiin vuosiin verrattuna, ens jukossa sitten vielä korkeammalle!!
Saigoni veteli aikalailla silleen kun mie etukäteen päässäni mietinki, Vaikka osuussijoitus ei päätä huimaa, ei ero ole mitenkään liiaallinen kun verrataan mitä muut joukkueessa kärkeen jäivät.
Osuus 2 : Juke (105,+20:15) vs Take (376,+49:16)
Juken treenit.netistä kaivoin seuraavan virkkeen "jukolan perussuoritus, femman virheet". Ilmeisesti siis ei mitenkään äärettömän tyytyväinen suoritukseen ole, mutta eipä tuo nyt niin pahalta vaikuta myöskään. Väläreissä pyörittiin kokoajan sadan sakissa, lopussa pieni tippuminen, mutta silti asiallinen suoritus. Kakkos-Taussi hoiteli osuuden alavireisesti? Ehkä lievästi allekirjoittaneen odotusten vastaisesti, mutta kakkosjoukkue jatkoi nousujohteisella tiellä. En sitten muista/tiedä pummeista, välttämättä juoksuvoittoinen maasto ei ehkä ihan Taken heiniä. Silti, muistetaan ettei kumpaakaan voi moittia romahtamisesta, semiperus menoa, jottenko sanoisi.
Osuus 3: Joni (116,+39:46) vs Aaro (276,+1:10:36)
Kumpikaan ei kovinkaan iloinen ollut osuutensa jälkeen, eikä kommentteja kovinkaan helposti irronnut, sen verran muistan että molemmat haukkuivat paskaksi, T-netistä poimin seuraavat lausunnot: "Hirvittävää_kuraa_ varsinkin suunnistuksen osalta(yllätys). Pummit 15,5' alakanttiin laskettuna. Siis jumalauta alakanttiin! " (anteeksi lainaus). Aarolta ei sieltäkään löydy mitään, joten joutunee vähän itse soveltamaan. Ihte olen molempien suoritukseen suht.koht tyytyväinen, kumpikaan ei romahtanut, vaikkakin omasta mielestään olivat huonoja. Pah, mie sanon! Jos nyt jossitella saa, niin Joni olis puhtaalla suorituksella tullu hirmuaikaan, enkä mie usko että Aarokaan on puhtaasti vedellyt, kovassa kunnossa veitikat on, syksyllä sitten mitalisadetta, kiitos.
Osuus 4: Sepe (109,+47:44) vs Esa (251, +1:22:43)
Ei voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen äijien panokseen tämä vuoden Jukossa. Vaikka mie tiesin, että Maajärvellä osataan suunnistaa, silti tuntuu hurjalta ajatella että H55-sarjan suunnistaja meni ja otti miusta savut, ja reilusti vielä. Kai siellä on aikalailla puhtaasti tultu, osuusijoitus 242 on kunnioitettava, kuitenkin kyseessä on jo herrasmiessarjoihin ehtinyt huippumenijä. Sepe veti kanssa suoraansanottuna yllättävän hyvin, anteeksi ettei luottoa ollut mieleni sopukoissa tämänkään vertaa, vajaa 8 minuutin tappio osuuden kärkeen ei todellakaan ole huono, sanokoon muut mitä sanovat.
Osuus 5 : Miko (97,+55:37) vs Mie (243, +1:43:33)
Miko kuuluu ehdottomasti Sepen ohella ykkösjoukkueen onnistujiin, osuussijoitus kirkkaasti sadan sakkiin ja mitä ilmeisemmin suuret virheet jäivät uupumaan suorituksesta. Mainiota! Omasta suorituksesta,kakkosjoukkueen heikoimmasta ja suurimmasta epäonnustumisesta, voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta totean epäonnistumiseen johtaneet syyt lyhyesti: A) Vatsa erittäin pahasti sekaisin lämmitelystä asti, hidasti menoa todella paljon. B) Löin ns. terveen polven kiveen ennen kakkosrastia, ja kipu hidasti vielä lisää menoa,
C) Kaiken hyvän lisäksi alkoi radan puolivälissä pistämään kylkeen niin järjettömästi, että keskeyttää teki mieli, henk.koht kisassa olisin jättäny kesken surutta. Pisteenä i:n päälle onnistuin hukkamaan vielä blingblingit kaulasta, vain siinä riippunut luokkasormus löytyi ( pitihän siihenkin käyttää minuutti turhaan etsimiseen). En mie pummannu oikeastaa, olin vaa muuten niin heikoilla. Johtopäätökset asiasta tekstin part kakosessa.
Osuus 6 : Tuukka (96, +1:09:32) vs K-V (225,+2:01:40)
Tuukka veteli ykkösessä kutospätkää varsin mallikkaasti, tulihan kuitenkin kokonainen yksi sija nostoa edellisosuudesta katsottuna. Ykkösjoukkueen musta hevonen täytti paikkansa kyllä kunnialla, ja ensi vuonna saadaan tehdä töitä hartiavoimin jotta tämä varma menijä saadaan sysättyä kakkostiimiin. K-V oli selkeästi toinen kakkosjoukkueen onnistujista. Papat näytti taas kerran nuoremmille mistä puusta ne suunnistajat oikeen on veistetty, osuussijoitus helposti kahdensadan sakkiin ja ehdoton plus-merkintä papereihin. Ajomatkalla eräs kyytiläinen totesi K-V parantavan vuosi vuodelta vauhtia ja otteita, mitä saammekaan odottaa 60-sarjaan siirryttäessä?
Osuus 7 : Masa(98,+1:29:18) vs Kalubraali (199+2:22:46)
Kun oltiin maalissa Ollin kanssa vastassa, oli pettymys havaittavissa Masasta jo loppusuoran päästä asti. Vaikka mies oli paennut kisapaikan hyperaktiivista meininkiä ja saanut nukuttua jonkinverran normaalia paremmin, ei suoritus tyydyttänyt miestä ollenkaan. Oli kuulemma vetänyt 11-rastilta suoraan 17-rastia kohti, ei ihan rastille asti sentään kun 11-12 ja 16-17 olivat samansuuntaiset välit. Vaikka mies maassa oliskin, lohdutuksena voin sanoa suorituksen olevan reilusti viimevuotista parempi, todella todella harmi vain ettei tänäkään vuonna saatu nähdä onnellista ja onnistunutta Maajärveä, toisia se suunnistus vaan tuntuu potkivat heduun kisasta toiseen. Kalubraalilta odotin itse edellisvuosien perusteella hivenen kovempaa suoritusta, mutta ei tähänkään pettynyt voi olla, kuitenkin nostettiin oikealle sataluvulle kakostiimi, ja enskaudel voidaan lähteä haastamaan ykösporukkaa tosimielellä.
Kaikenkaikkiaan Rientolaiset voivat olla suhteellisen tyytyväisiä joukkueiden esityksiin. Minimitavoite täyttyi kirkkaasti, vaikkakin Dream-Teamilta olisit voinut odottaa pelkällä hurjalla historialla parisataa sijaa kovempaa suoritusta, reenaamaan siitä, (vink)
Vaikka oma suoritus pilaakin kakkosjoukkueen kelvollisen esityksen, silti 200 sakkiin pääseminen on upea asia, kakkosjoukkeiden skabassa sijoitus 43, ei huono.
Part 2 : Tulevaisuus
Elämä hymyilee, mie oon saanu töitä!!
Maanrakennushommia näyttäs riittävän pitkälle Heinäkuuhun asti (minimissään) ja rahantuloa ei voi estää. Vaikka homma on pirun fyysistä, ja lapio saa laulaa, on itse tienattu raha aina vaan hienompaan kuin että olisi kultalusikka suussa. Toisilla sitä vaan "on aikaa kesätöille", jotta voi jatkaa tutustumista erilaisiin maastotyyppeihin tulevaisuudessakin.
Toisaalta, siellä samassa montussa mitä oon tässä kaivellu kohta pari viikkoa, siellä lepää miun motivaatio, ehkä tän kauden osalta lopullisesti. Kun vammoista selvittiin, ei reenaaminen missään vaiheessa näyttäny siltä kun ois pitäny, ja tulokset on ollu sen mukasia, paskoja. Vielä kerran mie yritän sitä saalistaa ylös ojan pohjalta, ja tein niinkin radikaalin ratkasun, notta ilmottauduin Finille mutaisista muitaisimpaan A-sarjaan. Siis H20A, hyi helvattu. Samalla kaavalla haettiin motivaatiota vuonna 2005 H16A-sarjasta, ja silloin homma onnistui mainiosti. Viimeisenä päivä irtosi vielä voitto(kok.4.s), ja hyvätasoiset venakot jäi taakse, myös Suomalaisten osalta taso oli tuona vuonna yllättävän hyvä A-sarjaksi.
Tänä vuonna näyttäs olevan mukana suoraansanottuna mie mukaanlukie aika kurasta sakkia, pari outoa venäläistä ja yks hyvänpäivän menijä. Katotaan josko irtois niitä osakisavoittoja, yritetään ainakin.
Vaikka pitäähän se myöntää, että kunto on aivan persiistä revitty. Eilen kävin ottamassa savut kuntoomeilla kaikista, eli siis olin A-radan "nopein" ite Joren laatimalla radalla. Tämä siis n.9 minuutin km-vauhdilla. Vuorislate oli ottanu koukkua ilmeisesti aika infernaalisesti, kerran oli kympin ottanu miulta pataan,huh, se on muuten paljon.
Syyskuun 11.päivä pitäisi olla kaikki biisit levyä varten äänitysvalmiina, eli ennen joulua alkaa marssi kohti studiota, hittovie et mie odotan sitä hetkeä. Jos edes siitä tulisi jotain, en kai mie voi olla tuomittu olemaan luuseri joka asiassa, enhän ? Levyn kannet on nyt valmiina, julkaisen ne jossakin vaiheessa näkyville, saatte sitten nähdä millaista tuotetta olisi ulkoisesti tulossa... että silleen.
Juhannus koittaa, reenaus jää taustalle ja kolmen päivä mökittelyreissu alkaa. Santalahden rannoilla saattaa eräs surullinen nuori mies keräillä voimia taikajuoman avulla, ehkä jopa yritän tähän hetkeen jotain mihin laivareissuilla ei riitä ulkonäkö eikä rankisija. Tai sitten mie vaan alotan etukäteen projektin, jota oon mainostanu jo Vehkalahen aikoinani. Ensin koulut lukioon asti ja elämä kuntoon, sitten pääsarjoissa tulosta hakemaan. Saa nähdä onnistuuko, toivottavasti.
Hyvät juhannukset kaikille ja pysykää poissa veneistä, kiitos
Ystävät ja kylänmiehet, sekä muutkin kaikenkarvaiset blogini lukijat. Tervehdin teitä väsyneenä ja pettyneenä näin Jukolan jälkimainingeissa. Kisapaikalla luulin jo , että Sippu-Jukolasta asti jatkuneet hirveät suoritukset kesän tärkeimmässä viestissä olisivat ohi, väärässähän sitä oltiin taas. Juke laitto tossa tekstaria tulemaaan ettei jaksa spekuleerata sen kummemmin viestin kulkua, ja heitti pallon takasin meikäläiselle. Osittainen koppi riittänee:
Osuus 1 : Saimon (84,+5:26) vs Saigon (417,+22:02)
Simppa veteli miun mielestä suhteellisen hyvin, verrattuna millainen viimeinen viikko ennen jukolaa oli. Väliajoissa tosin pyörittiin siellä 50 korvilla pitkään, 8,7 - 11,5 kilometrin aikana pummia oli sitten kertynyt sen verran, että sijoitus jäi tuollaiseksi. Loistoveto joka tapauksessa edellisiin vuosiin verrattuna, ens jukossa sitten vielä korkeammalle!!
Saigoni veteli aikalailla silleen kun mie etukäteen päässäni mietinki, Vaikka osuussijoitus ei päätä huimaa, ei ero ole mitenkään liiaallinen kun verrataan mitä muut joukkueessa kärkeen jäivät.
Osuus 2 : Juke (105,+20:15) vs Take (376,+49:16)
Juken treenit.netistä kaivoin seuraavan virkkeen "jukolan perussuoritus, femman virheet". Ilmeisesti siis ei mitenkään äärettömän tyytyväinen suoritukseen ole, mutta eipä tuo nyt niin pahalta vaikuta myöskään. Väläreissä pyörittiin kokoajan sadan sakissa, lopussa pieni tippuminen, mutta silti asiallinen suoritus. Kakkos-Taussi hoiteli osuuden alavireisesti? Ehkä lievästi allekirjoittaneen odotusten vastaisesti, mutta kakkosjoukkue jatkoi nousujohteisella tiellä. En sitten muista/tiedä pummeista, välttämättä juoksuvoittoinen maasto ei ehkä ihan Taken heiniä. Silti, muistetaan ettei kumpaakaan voi moittia romahtamisesta, semiperus menoa, jottenko sanoisi.
Osuus 3: Joni (116,+39:46) vs Aaro (276,+1:10:36)
Kumpikaan ei kovinkaan iloinen ollut osuutensa jälkeen, eikä kommentteja kovinkaan helposti irronnut, sen verran muistan että molemmat haukkuivat paskaksi, T-netistä poimin seuraavat lausunnot: "Hirvittävää_kuraa_ varsinkin suunnistuksen osalta(yllätys). Pummit 15,5' alakanttiin laskettuna. Siis jumalauta alakanttiin! " (anteeksi lainaus). Aarolta ei sieltäkään löydy mitään, joten joutunee vähän itse soveltamaan. Ihte olen molempien suoritukseen suht.koht tyytyväinen, kumpikaan ei romahtanut, vaikkakin omasta mielestään olivat huonoja. Pah, mie sanon! Jos nyt jossitella saa, niin Joni olis puhtaalla suorituksella tullu hirmuaikaan, enkä mie usko että Aarokaan on puhtaasti vedellyt, kovassa kunnossa veitikat on, syksyllä sitten mitalisadetta, kiitos.
Osuus 4: Sepe (109,+47:44) vs Esa (251, +1:22:43)
Ei voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen äijien panokseen tämä vuoden Jukossa. Vaikka mie tiesin, että Maajärvellä osataan suunnistaa, silti tuntuu hurjalta ajatella että H55-sarjan suunnistaja meni ja otti miusta savut, ja reilusti vielä. Kai siellä on aikalailla puhtaasti tultu, osuusijoitus 242 on kunnioitettava, kuitenkin kyseessä on jo herrasmiessarjoihin ehtinyt huippumenijä. Sepe veti kanssa suoraansanottuna yllättävän hyvin, anteeksi ettei luottoa ollut mieleni sopukoissa tämänkään vertaa, vajaa 8 minuutin tappio osuuden kärkeen ei todellakaan ole huono, sanokoon muut mitä sanovat.
Osuus 5 : Miko (97,+55:37) vs Mie (243, +1:43:33)
Miko kuuluu ehdottomasti Sepen ohella ykkösjoukkueen onnistujiin, osuussijoitus kirkkaasti sadan sakkiin ja mitä ilmeisemmin suuret virheet jäivät uupumaan suorituksesta. Mainiota! Omasta suorituksesta,kakkosjoukkueen heikoimmasta ja suurimmasta epäonnustumisesta, voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta totean epäonnistumiseen johtaneet syyt lyhyesti: A) Vatsa erittäin pahasti sekaisin lämmitelystä asti, hidasti menoa todella paljon. B) Löin ns. terveen polven kiveen ennen kakkosrastia, ja kipu hidasti vielä lisää menoa,
C) Kaiken hyvän lisäksi alkoi radan puolivälissä pistämään kylkeen niin järjettömästi, että keskeyttää teki mieli, henk.koht kisassa olisin jättäny kesken surutta. Pisteenä i:n päälle onnistuin hukkamaan vielä blingblingit kaulasta, vain siinä riippunut luokkasormus löytyi ( pitihän siihenkin käyttää minuutti turhaan etsimiseen). En mie pummannu oikeastaa, olin vaa muuten niin heikoilla. Johtopäätökset asiasta tekstin part kakosessa.
Osuus 6 : Tuukka (96, +1:09:32) vs K-V (225,+2:01:40)
Tuukka veteli ykkösessä kutospätkää varsin mallikkaasti, tulihan kuitenkin kokonainen yksi sija nostoa edellisosuudesta katsottuna. Ykkösjoukkueen musta hevonen täytti paikkansa kyllä kunnialla, ja ensi vuonna saadaan tehdä töitä hartiavoimin jotta tämä varma menijä saadaan sysättyä kakkostiimiin. K-V oli selkeästi toinen kakkosjoukkueen onnistujista. Papat näytti taas kerran nuoremmille mistä puusta ne suunnistajat oikeen on veistetty, osuussijoitus helposti kahdensadan sakkiin ja ehdoton plus-merkintä papereihin. Ajomatkalla eräs kyytiläinen totesi K-V parantavan vuosi vuodelta vauhtia ja otteita, mitä saammekaan odottaa 60-sarjaan siirryttäessä?
Osuus 7 : Masa(98,+1:29:18) vs Kalubraali (199+2:22:46)
Kun oltiin maalissa Ollin kanssa vastassa, oli pettymys havaittavissa Masasta jo loppusuoran päästä asti. Vaikka mies oli paennut kisapaikan hyperaktiivista meininkiä ja saanut nukuttua jonkinverran normaalia paremmin, ei suoritus tyydyttänyt miestä ollenkaan. Oli kuulemma vetänyt 11-rastilta suoraan 17-rastia kohti, ei ihan rastille asti sentään kun 11-12 ja 16-17 olivat samansuuntaiset välit. Vaikka mies maassa oliskin, lohdutuksena voin sanoa suorituksen olevan reilusti viimevuotista parempi, todella todella harmi vain ettei tänäkään vuonna saatu nähdä onnellista ja onnistunutta Maajärveä, toisia se suunnistus vaan tuntuu potkivat heduun kisasta toiseen. Kalubraalilta odotin itse edellisvuosien perusteella hivenen kovempaa suoritusta, mutta ei tähänkään pettynyt voi olla, kuitenkin nostettiin oikealle sataluvulle kakostiimi, ja enskaudel voidaan lähteä haastamaan ykösporukkaa tosimielellä.
Kaikenkaikkiaan Rientolaiset voivat olla suhteellisen tyytyväisiä joukkueiden esityksiin. Minimitavoite täyttyi kirkkaasti, vaikkakin Dream-Teamilta olisit voinut odottaa pelkällä hurjalla historialla parisataa sijaa kovempaa suoritusta, reenaamaan siitä, (vink)
Vaikka oma suoritus pilaakin kakkosjoukkueen kelvollisen esityksen, silti 200 sakkiin pääseminen on upea asia, kakkosjoukkeiden skabassa sijoitus 43, ei huono.
Part 2 : Tulevaisuus
Elämä hymyilee, mie oon saanu töitä!!
Maanrakennushommia näyttäs riittävän pitkälle Heinäkuuhun asti (minimissään) ja rahantuloa ei voi estää. Vaikka homma on pirun fyysistä, ja lapio saa laulaa, on itse tienattu raha aina vaan hienompaan kuin että olisi kultalusikka suussa. Toisilla sitä vaan "on aikaa kesätöille", jotta voi jatkaa tutustumista erilaisiin maastotyyppeihin tulevaisuudessakin.
Toisaalta, siellä samassa montussa mitä oon tässä kaivellu kohta pari viikkoa, siellä lepää miun motivaatio, ehkä tän kauden osalta lopullisesti. Kun vammoista selvittiin, ei reenaaminen missään vaiheessa näyttäny siltä kun ois pitäny, ja tulokset on ollu sen mukasia, paskoja. Vielä kerran mie yritän sitä saalistaa ylös ojan pohjalta, ja tein niinkin radikaalin ratkasun, notta ilmottauduin Finille mutaisista muitaisimpaan A-sarjaan. Siis H20A, hyi helvattu. Samalla kaavalla haettiin motivaatiota vuonna 2005 H16A-sarjasta, ja silloin homma onnistui mainiosti. Viimeisenä päivä irtosi vielä voitto(kok.4.s), ja hyvätasoiset venakot jäi taakse, myös Suomalaisten osalta taso oli tuona vuonna yllättävän hyvä A-sarjaksi.
Tänä vuonna näyttäs olevan mukana suoraansanottuna mie mukaanlukie aika kurasta sakkia, pari outoa venäläistä ja yks hyvänpäivän menijä. Katotaan josko irtois niitä osakisavoittoja, yritetään ainakin.
Vaikka pitäähän se myöntää, että kunto on aivan persiistä revitty. Eilen kävin ottamassa savut kuntoomeilla kaikista, eli siis olin A-radan "nopein" ite Joren laatimalla radalla. Tämä siis n.9 minuutin km-vauhdilla. Vuorislate oli ottanu koukkua ilmeisesti aika infernaalisesti, kerran oli kympin ottanu miulta pataan,huh, se on muuten paljon.
Syyskuun 11.päivä pitäisi olla kaikki biisit levyä varten äänitysvalmiina, eli ennen joulua alkaa marssi kohti studiota, hittovie et mie odotan sitä hetkeä. Jos edes siitä tulisi jotain, en kai mie voi olla tuomittu olemaan luuseri joka asiassa, enhän ? Levyn kannet on nyt valmiina, julkaisen ne jossakin vaiheessa näkyville, saatte sitten nähdä millaista tuotetta olisi ulkoisesti tulossa... että silleen.
Juhannus koittaa, reenaus jää taustalle ja kolmen päivä mökittelyreissu alkaa. Santalahden rannoilla saattaa eräs surullinen nuori mies keräillä voimia taikajuoman avulla, ehkä jopa yritän tähän hetkeen jotain mihin laivareissuilla ei riitä ulkonäkö eikä rankisija. Tai sitten mie vaan alotan etukäteen projektin, jota oon mainostanu jo Vehkalahen aikoinani. Ensin koulut lukioon asti ja elämä kuntoon, sitten pääsarjoissa tulosta hakemaan. Saa nähdä onnistuuko, toivottavasti.
Hyvät juhannukset kaikille ja pysykää poissa veneistä, kiitos
tiistai 9. kesäkuuta 2009
La Spekulatsioonen
Suunnistuskauden ehdoton ykköstapahtuma on jälleen käsillä. Kuka vie ja kenet kannetaan vikisten paareilla pois metsän kätköistä ? Kuka on kovin, häh ?
Siihen ei tällä kertaa keskitytä, sillä ajattelin lähinnä hieman spekuleerata Lepralaisen suunnistuksen suurseuran tulosta tämän vuoden jukolassa, keskittyen 1 & 2 joukkueisiin taistelupareina. Tänä vuonna jalkeille on saatu hyvinkin todennäköisesti edellisvuotta kovemmat joukkueet, joiden vertahyytävää taistelua joutuvat muut n.1400 joukkuetta (tai jotain ) seurailemaan kauhulla sivusta. Taktiikoita tuskin tarvitaan, täysillä tutkaan ja pummit pois - systeemi luulisi toimivan täydellisesti.
Osuus.1 - Saimon vs Saigon
-Ykkösjoukkue luottaa ykkösmieheen heti avausosuudella. Riennon uuden tulemisen suunnannäyttäjä, ilman vammoja ja sairasteluja luultavasti vieläkin kovemmassa kunnossa kun nyt, mikäli jalka kestää täyden rasituksen voi vaihtosija olla hyvinkin lähellä kärkeä. Vastassa mielenkiintoisen hyvin kevätyössä juossut Saigonaattori, joka juoksupäivän sattuessa voi parantaa helpostikin Jonin viimevuotista kakkosjoukkueen avaussijoitusta, lopputulos voi olla mainio, mutta viimeaikoina ei tossu ole ollut kevään lyönnissä, toivotaan parasta.
Osuus.2 - Juke vs Take
-Mielenkiintoinen taistelupari, vellokset vastakkain. Juken polvivaivat kaikki tietävät, mutta tilanne alkaa ilmeisesti näyttämään viikko viikon perään valoisammalta (?), hyvän päivän sattuessa sijoitus voi pysytellä hienoilla lukemilla, eikä huononakaan päivänä paljon luulisi tiputusta tulevan, petaa loistoasemat pitkälle yölle. Take pyrkii laittamaan kampoihin minkä ehtii, sairastelu on vähän verottanut vauhtia, mutta se on helposti korvattavissa rautaisella kokemuksella ja ehjällä suorituksella. Toivottavasti teltalla ei kuulla sitä tuttua sanaa kisan jälkeen... ;)
Osuus3. J vs Aero
- Riennon tulevaisuuden menestystekijät, ehdottomasti. Aerolla viimevuodelta Sm-yöstä plaketti, ja tiedossa on äijän etenevän yössä erittäin sujuvasti. J on enemmän tossumiehiä, mutta hyvänä päivänä lippukin löytyy mallikkaasti. Mikäli pääsee letkoihin voi tulos olla erittäin kovakin, Aero tulee mitä ilmeisemmin mielummin yksinään - ja puhtaasti.
Osuus 4. - Sepe vs Esa
- Maajärvellä todennäköisesti tiedetään miten suunnistetaan, joten oletuksena on virheetön suoritus, kokemus tulee jylläämään tällä osuudella. Sepeltä puuttuvat tiomilassa loistaneet viikset, joten vauhti tulee todennäköisesti tippumaan ainakin muutaman sekunnin kilometriä kohden pelkästään tuon ulkoisen puutteen perusteella. Maltilla, ei riskejä
Osuus 5. - Mico vs Mie
Tavoitteena ottaa savut Suomen kenties kaakkoisimmasta miessuunnistajasta! (ei tarkistettu fakta), tälläkin kertaa kun lyhyimmälle osuudelle tuli käsky, se tarkoitti omalla kohdallani sitä, ettei ilmeisesti luottoa kauheasti löydy, pitänee todistaa asia vääräksi hyvällä suorituksella. Viimevuoden osuussijoitus 180 ja jotain sinnepäin tulee paranemaan ainakin sen 50 sijaa, mie lupaan. Mico tulee rautaisella kokemuksella, ja täksi vuodeksi pappasarjoihin siirtyminen on tuonut vauhtia ja vaarallisia tilanteita lisää, nappijuoksun paikka molemmilla
Osuus 6. Tuukka vs K-V
Pyöräsuunnistuksen erikoismies voi olla kova runsaan polkuverkon omaavassa kilpailussa, Rajarastien tulokset kertovat myös jonkinasteisesta suunnistusvarmuudesta ja tossunkin on huhuttu liikkuvan mainiosti. Viimevuonna vielä kakkosen kutospätkällä osuussijoitus alle sadan, siitä vielä paremmaksi ja pullat hyvin uunissa. K-V, riennon oma Hellstadius, todennäköisesti pesee lukemattoman määrän nuorempiaan, ja mikäpä siinä kun virtaa riittää.
Osuus 7. Masa vs Kalle
- Tamperelaiset toverukset ottavat mittaa toisistaan viimeiseen mieheen asti. Molemmilla on pituusetu tässä taistelussa, eivät aseet luultavasti jää käyttämättä. Kalle on osoittanut männävuosina välillä jopa hurjiakin ankkuriosuuksia, kun taas Masalla on ollut vaikeuksia Ilebraalin kanssa, olisiko ollut jopa edellisenä kahtena vuotena ? Mikäli pää pitää ja tossut kulkevat, voi Hallilan hirmu tykittää loistavasti, mutta Kalle ei tule huonommaksi jäämään. Homma kotiin pojjaat!
((Edellä mainituissa teksteissä mitään ei ole tarkistettu, virheistä voi syyttää yhtä ja ainoaa henkilötä,valituksia ei oteta vastaan, rahojakaan ei palauteta. Mielipiteistä ei jousteta))
Aavistus:
VeVe vie, Riento 1 sijalle 53, Riento 2 sijalle 167
-I haz spoken
Siihen ei tällä kertaa keskitytä, sillä ajattelin lähinnä hieman spekuleerata Lepralaisen suunnistuksen suurseuran tulosta tämän vuoden jukolassa, keskittyen 1 & 2 joukkueisiin taistelupareina. Tänä vuonna jalkeille on saatu hyvinkin todennäköisesti edellisvuotta kovemmat joukkueet, joiden vertahyytävää taistelua joutuvat muut n.1400 joukkuetta (tai jotain ) seurailemaan kauhulla sivusta. Taktiikoita tuskin tarvitaan, täysillä tutkaan ja pummit pois - systeemi luulisi toimivan täydellisesti.
Osuus.1 - Saimon vs Saigon
-Ykkösjoukkue luottaa ykkösmieheen heti avausosuudella. Riennon uuden tulemisen suunnannäyttäjä, ilman vammoja ja sairasteluja luultavasti vieläkin kovemmassa kunnossa kun nyt, mikäli jalka kestää täyden rasituksen voi vaihtosija olla hyvinkin lähellä kärkeä. Vastassa mielenkiintoisen hyvin kevätyössä juossut Saigonaattori, joka juoksupäivän sattuessa voi parantaa helpostikin Jonin viimevuotista kakkosjoukkueen avaussijoitusta, lopputulos voi olla mainio, mutta viimeaikoina ei tossu ole ollut kevään lyönnissä, toivotaan parasta.
Osuus.2 - Juke vs Take
-Mielenkiintoinen taistelupari, vellokset vastakkain. Juken polvivaivat kaikki tietävät, mutta tilanne alkaa ilmeisesti näyttämään viikko viikon perään valoisammalta (?), hyvän päivän sattuessa sijoitus voi pysytellä hienoilla lukemilla, eikä huononakaan päivänä paljon luulisi tiputusta tulevan, petaa loistoasemat pitkälle yölle. Take pyrkii laittamaan kampoihin minkä ehtii, sairastelu on vähän verottanut vauhtia, mutta se on helposti korvattavissa rautaisella kokemuksella ja ehjällä suorituksella. Toivottavasti teltalla ei kuulla sitä tuttua sanaa kisan jälkeen... ;)
Osuus3. J vs Aero
- Riennon tulevaisuuden menestystekijät, ehdottomasti. Aerolla viimevuodelta Sm-yöstä plaketti, ja tiedossa on äijän etenevän yössä erittäin sujuvasti. J on enemmän tossumiehiä, mutta hyvänä päivänä lippukin löytyy mallikkaasti. Mikäli pääsee letkoihin voi tulos olla erittäin kovakin, Aero tulee mitä ilmeisemmin mielummin yksinään - ja puhtaasti.
Osuus 4. - Sepe vs Esa
- Maajärvellä todennäköisesti tiedetään miten suunnistetaan, joten oletuksena on virheetön suoritus, kokemus tulee jylläämään tällä osuudella. Sepeltä puuttuvat tiomilassa loistaneet viikset, joten vauhti tulee todennäköisesti tippumaan ainakin muutaman sekunnin kilometriä kohden pelkästään tuon ulkoisen puutteen perusteella. Maltilla, ei riskejä
Osuus 5. - Mico vs Mie
Tavoitteena ottaa savut Suomen kenties kaakkoisimmasta miessuunnistajasta! (ei tarkistettu fakta), tälläkin kertaa kun lyhyimmälle osuudelle tuli käsky, se tarkoitti omalla kohdallani sitä, ettei ilmeisesti luottoa kauheasti löydy, pitänee todistaa asia vääräksi hyvällä suorituksella. Viimevuoden osuussijoitus 180 ja jotain sinnepäin tulee paranemaan ainakin sen 50 sijaa, mie lupaan. Mico tulee rautaisella kokemuksella, ja täksi vuodeksi pappasarjoihin siirtyminen on tuonut vauhtia ja vaarallisia tilanteita lisää, nappijuoksun paikka molemmilla
Osuus 6. Tuukka vs K-V
Pyöräsuunnistuksen erikoismies voi olla kova runsaan polkuverkon omaavassa kilpailussa, Rajarastien tulokset kertovat myös jonkinasteisesta suunnistusvarmuudesta ja tossunkin on huhuttu liikkuvan mainiosti. Viimevuonna vielä kakkosen kutospätkällä osuussijoitus alle sadan, siitä vielä paremmaksi ja pullat hyvin uunissa. K-V, riennon oma Hellstadius, todennäköisesti pesee lukemattoman määrän nuorempiaan, ja mikäpä siinä kun virtaa riittää.
Osuus 7. Masa vs Kalle
- Tamperelaiset toverukset ottavat mittaa toisistaan viimeiseen mieheen asti. Molemmilla on pituusetu tässä taistelussa, eivät aseet luultavasti jää käyttämättä. Kalle on osoittanut männävuosina välillä jopa hurjiakin ankkuriosuuksia, kun taas Masalla on ollut vaikeuksia Ilebraalin kanssa, olisiko ollut jopa edellisenä kahtena vuotena ? Mikäli pää pitää ja tossut kulkevat, voi Hallilan hirmu tykittää loistavasti, mutta Kalle ei tule huonommaksi jäämään. Homma kotiin pojjaat!
((Edellä mainituissa teksteissä mitään ei ole tarkistettu, virheistä voi syyttää yhtä ja ainoaa henkilötä,valituksia ei oteta vastaan, rahojakaan ei palauteta. Mielipiteistä ei jousteta))
Aavistus:
VeVe vie, Riento 1 sijalle 53, Riento 2 sijalle 167
-I haz spoken
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Valittelun Mestari
Tänää oli sit se päivä millon määritettiin, missä kaupungissa meikäläinen tulee vaeltelemaan seuraavat nelisen vuotta. Aamulla tärisin aivan järjettömästi, kai se jännitys oli nii hirveä ettei tekstin kertaamisesta meinannu tulla mitään. On se kun ei paperitkaan meinannu käsissä pysyä. Huhheijjaa
Autolla kun lähin Lepran suuntaan siirtymään tuntu etten pääse hengissä perille, tärinä senkus voimistu vaa matkan aikana, ihme ja kumma ettei mittään sen kummempia matkalla tapahtunu, vaan ehin just huikean 4 minuutin marginaalin turvin ilmottautumaan liiketalouden kokeeseen.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niiku pitää, eihän se nyt mennyt ihan niiko elokuvis. Tiivistelmä, mistä olis voinu 10 pongoa jaossa olleesta 35:stä irrota, meni totaalisesti arvuutteluks. Kuhan nyt jotai heitin siihe, lohdutuksena voin sanoa ettei Patukaa ollu kuulemma osannu siihen mitään laittaa, kyllä me Väisäset osataan kusta näitä juttuja.
Matemaattis-loogiset tehtävät oli yllättäen mun vahvin osa-alue, ja niistä saattaa jopa irrota lähelle täysiä pisteitä, monivalinnoista ehkä reilu puolet mikä näillä lähtöpisteillä tietää seuraavaa :
Tampere - Not
Lappeenranta - Not
Kouvola - Wut? Sisään vaan
Et sellastist tänään, valittelukshaa tää taas meni. Vois vaikka alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn, missä ikinä sitä tuleekaan vietettyä
Autolla kun lähin Lepran suuntaan siirtymään tuntu etten pääse hengissä perille, tärinä senkus voimistu vaa matkan aikana, ihme ja kumma ettei mittään sen kummempia matkalla tapahtunu, vaan ehin just huikean 4 minuutin marginaalin turvin ilmottautumaan liiketalouden kokeeseen.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niiku pitää, eihän se nyt mennyt ihan niiko elokuvis. Tiivistelmä, mistä olis voinu 10 pongoa jaossa olleesta 35:stä irrota, meni totaalisesti arvuutteluks. Kuhan nyt jotai heitin siihe, lohdutuksena voin sanoa ettei Patukaa ollu kuulemma osannu siihen mitään laittaa, kyllä me Väisäset osataan kusta näitä juttuja.
Matemaattis-loogiset tehtävät oli yllättäen mun vahvin osa-alue, ja niistä saattaa jopa irrota lähelle täysiä pisteitä, monivalinnoista ehkä reilu puolet mikä näillä lähtöpisteillä tietää seuraavaa :
Tampere - Not
Lappeenranta - Not
Kouvola - Wut? Sisään vaan
Et sellastist tänään, valittelukshaa tää taas meni. Vois vaikka alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn, missä ikinä sitä tuleekaan vietettyä
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Laatuaikaa .... eli Kokkolaan ja takaisin
Mie en vaan tiiä, mikä siinä mahtaa olla. Fiilis on suoraan sanottuna tullut jo tutuksi tämän kauden aikana aivan liian monta kertaa. Hävettää, sylettää ja välillä meinaa suorastaan kiehua ylitse pinnan rauhallisuuden takana. Syitä on monia, niitä on turha lähteä tässä erittelemään, tiedossa ovat, mutta korjaustoimenpiteet ovat hukassa. Jumaleissön, taas tuli pohjanoteeraus, kuinka alas ihminen voi vajota ???
Edellä mainittu avautuminen liittyy tietenkin oleellisesti Kokkolan Sm-Sprinttiin, mistä ei yllätys,yllätys taaskaan tullut kunnollista suoritusta kotiinviemiseksi. Taas kerran päivää ennen kisoja, kun Riennon kolmikko mittaili reenikartan kujia olo oli pelottavan luottavainen, eihän sitä saatana osannut aavistaa..
Majoituksen kanssa oli vähän pientä roplematiikkaa, kävipähän niinkin hassusti että meidän majoitusmökki sattui sijaitsemaan camping alueella, missä, kappas kappas oli järjettömästi alaikäisiä juhlimassa koulujenlopetusta. Eihän siinä uskaltanut liikuskella paljoa mökin ulkopuolella, olihan Rientopojkar - ryhmän maine kiirinyt näinkin kauas kotoisilta alueiltamme. Nimmarinmetsästäjät ja pahimmat kirkuvat fanit yrittivät kovasti häiritä nukkumistamme, esittelivät itseään hieman liikaa ja kun uskaliaimmat pyörtyivät limusiinini konepellille, jäi siihen ikävät viirut muistoksi tästä n. 1400 kilometrin reissusta, jeah baby!
Huolimatta juhlahumusta, yön sai nukuttua yllättävän hyvin, huonetoverini tosin kömpi yöllä vasta n. puoli kolmen aikaan majoitustiloihin, tultuaan junalla omista ylioppilasjuhlistaan varta vasten kisoihin niinkin kauas, hatunnoston arvoinen suoritus, jottenko sanoisi, sanoin kuitenkin.
Sunnuntai-aamun karsinnassa oli tarjolla kakskymppisissä erittäin halvalla finaalipaikkoja, ei olisi ihmeellistä suoritusta vaatinut tänä vuonna. Homma kuitenkin kosahti jo alkumetreillä, kun hermostuksissani koukin ykkösrastia minuutin verran. Kun Vesku samaan aikaan rynnisti rastille, tajusin siinä samantien betonin odottavan ikuista ystäväänsä. Koko loppurata tultiin suhteellisen hyvin, juoksuväleillä yritin jopa irtiottoa, mutta haparointi ja varmistelu takasivat sen, että maalissa oltiin Veskun kanssa melkein samaan aikaan. Olihan se hieno fiilis katsoa sitten tuloksista, että olisihan tuo vauhti finaaliin riittänyt, nyt vain kävi näin kun ei helppoa rastia osannut poimia. Parasta tässä kaikessa on se, että onnistuin häviämään Vaakatason erikoismiehelle ensimmäistä kertaa koskaan Sm-tasolla. Kyllä siitä sai kuulla ja paljon. Silmänruokaa liikkui suhteellisen reilusti kisa-alueella, kiitos mainion hellepäivän. toisaalta vaakatason erikoismies yritti pilata maisemaa, ja onnistuikin siinä hetkittäin poistamalla vaimonhakkaajansa päältään. Kiitos siitä
Betoni oli sitten aikamoista perseilyä. Yrityksestä huolimatta kiinnostus pysyi pyöreässä nollassa, mikä tietysti heijastui suoraan juoksuvauhtiin ja erääseen reitinvalintavirheeseen, jossa turpaan on tullut ja paljon. Ilmeisesti b-finaalin arvostus näkyy myös tulospalvelussa, sillä betonista en ainakaan tähän hätään väliaikoja löytänyt, tyhjää viivaa näyttää tulospalvelu. Pelottava ajatus iski kisan jälkeen, KEITTOA!
Nollaukseen tarjoutui mahdollisuus satunnaisten vaiheiden jälkeen eräänlaisissa pippaloissa, kotimatkan varrella. Paikalla oli monille tuttuja hahmoja, sekä vähemmän tuttuja hahmoja, miten sen nyt ottaa. Anyway, lupasin etten sen tarkemmin tästä asiasta kerro, hauskaa oli, ainakin osittain, ja kun aamulla kömmin kaltoinkohdellun limusiinini takapenkiltä hereille, havaitsin etupenkeillä kaksi tuttua hahmoa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta - kukaan ei ollut aiheuttanut itselleen mitään suurempia ongelmia tai hidasteita. Kotimatkalla bongasin vielä erään jukolavoittajan jälkikasvun kera ruokaostoksilla, on se hienoa.
Sellainen reissu tällä kertaa, ylihuomenna pitäisi siirtyä pääsykokeisiin Lepraan ja viikon päästä sitten Tampereelle. Lukumotivaatio on aika samaa tasoa kuin suunnistuskisojen tulokset tältä kaudelta, eli joitan todella suurta. Kai se tästä vielä, jos vaikka ankkurastit ja Jukolan saisi alta pois. Jos sitten, jos syksyllä, jos joskus. Saanhan vielä mahdollisuuden yrittää ?
Edellä mainittu avautuminen liittyy tietenkin oleellisesti Kokkolan Sm-Sprinttiin, mistä ei yllätys,yllätys taaskaan tullut kunnollista suoritusta kotiinviemiseksi. Taas kerran päivää ennen kisoja, kun Riennon kolmikko mittaili reenikartan kujia olo oli pelottavan luottavainen, eihän sitä saatana osannut aavistaa..
Majoituksen kanssa oli vähän pientä roplematiikkaa, kävipähän niinkin hassusti että meidän majoitusmökki sattui sijaitsemaan camping alueella, missä, kappas kappas oli järjettömästi alaikäisiä juhlimassa koulujenlopetusta. Eihän siinä uskaltanut liikuskella paljoa mökin ulkopuolella, olihan Rientopojkar - ryhmän maine kiirinyt näinkin kauas kotoisilta alueiltamme. Nimmarinmetsästäjät ja pahimmat kirkuvat fanit yrittivät kovasti häiritä nukkumistamme, esittelivät itseään hieman liikaa ja kun uskaliaimmat pyörtyivät limusiinini konepellille, jäi siihen ikävät viirut muistoksi tästä n. 1400 kilometrin reissusta, jeah baby!
Huolimatta juhlahumusta, yön sai nukuttua yllättävän hyvin, huonetoverini tosin kömpi yöllä vasta n. puoli kolmen aikaan majoitustiloihin, tultuaan junalla omista ylioppilasjuhlistaan varta vasten kisoihin niinkin kauas, hatunnoston arvoinen suoritus, jottenko sanoisi, sanoin kuitenkin.
Sunnuntai-aamun karsinnassa oli tarjolla kakskymppisissä erittäin halvalla finaalipaikkoja, ei olisi ihmeellistä suoritusta vaatinut tänä vuonna. Homma kuitenkin kosahti jo alkumetreillä, kun hermostuksissani koukin ykkösrastia minuutin verran. Kun Vesku samaan aikaan rynnisti rastille, tajusin siinä samantien betonin odottavan ikuista ystäväänsä. Koko loppurata tultiin suhteellisen hyvin, juoksuväleillä yritin jopa irtiottoa, mutta haparointi ja varmistelu takasivat sen, että maalissa oltiin Veskun kanssa melkein samaan aikaan. Olihan se hieno fiilis katsoa sitten tuloksista, että olisihan tuo vauhti finaaliin riittänyt, nyt vain kävi näin kun ei helppoa rastia osannut poimia. Parasta tässä kaikessa on se, että onnistuin häviämään Vaakatason erikoismiehelle ensimmäistä kertaa koskaan Sm-tasolla. Kyllä siitä sai kuulla ja paljon. Silmänruokaa liikkui suhteellisen reilusti kisa-alueella, kiitos mainion hellepäivän. toisaalta vaakatason erikoismies yritti pilata maisemaa, ja onnistuikin siinä hetkittäin poistamalla vaimonhakkaajansa päältään. Kiitos siitä
Betoni oli sitten aikamoista perseilyä. Yrityksestä huolimatta kiinnostus pysyi pyöreässä nollassa, mikä tietysti heijastui suoraan juoksuvauhtiin ja erääseen reitinvalintavirheeseen, jossa turpaan on tullut ja paljon. Ilmeisesti b-finaalin arvostus näkyy myös tulospalvelussa, sillä betonista en ainakaan tähän hätään väliaikoja löytänyt, tyhjää viivaa näyttää tulospalvelu. Pelottava ajatus iski kisan jälkeen, KEITTOA!
Nollaukseen tarjoutui mahdollisuus satunnaisten vaiheiden jälkeen eräänlaisissa pippaloissa, kotimatkan varrella. Paikalla oli monille tuttuja hahmoja, sekä vähemmän tuttuja hahmoja, miten sen nyt ottaa. Anyway, lupasin etten sen tarkemmin tästä asiasta kerro, hauskaa oli, ainakin osittain, ja kun aamulla kömmin kaltoinkohdellun limusiinini takapenkiltä hereille, havaitsin etupenkeillä kaksi tuttua hahmoa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta - kukaan ei ollut aiheuttanut itselleen mitään suurempia ongelmia tai hidasteita. Kotimatkalla bongasin vielä erään jukolavoittajan jälkikasvun kera ruokaostoksilla, on se hienoa.
Sellainen reissu tällä kertaa, ylihuomenna pitäisi siirtyä pääsykokeisiin Lepraan ja viikon päästä sitten Tampereelle. Lukumotivaatio on aika samaa tasoa kuin suunnistuskisojen tulokset tältä kaudelta, eli joitan todella suurta. Kai se tästä vielä, jos vaikka ankkurastit ja Jukolan saisi alta pois. Jos sitten, jos syksyllä, jos joskus. Saanhan vielä mahdollisuuden yrittää ?
maanantai 25. toukokuuta 2009
Seinään Törmännyt
Sitä ei monikaan tiedä millaisissa tiloissa sitä tänä vuonna tuli aikoinaan ilmottauduttua Sm-erikoispitkän kisaan. Ilmeisesti allekirjoittanut ei kovinkaan järjissään ole ollut (aivan niinkuin koskaan olisin... ), sillä tänäkin vuonna tuo syvästi rakastamani kilpailumuoto tarjosi elämyksiä koko rahan edestä.
Vielä lauantai-iltana kun Patun kanssa Tampereen hämyisiä lenkkipolkuja käytiin vähän kokeilemassa, oli fiilis suhteellisen mainio. Ei jumeja, ei kipuja, eikä muutenkaan mitään alkavaa vaivaa. Silloin ei vielä tiennyt mitä tuleman pitää, ei todellakaan. Tankkausta oli suoritettu paremmin kuin koskaan aiemmin, joten siitä tuskin jäisi homma kiinni.
Kisapaikalla alkoi pikkuhiljaa hiipimään epäillys tulevasta, vähän väsytti pätkittäisten yöunien jäljiltä, ja kaikki muut näyttivät niin skarpeilta, huhhuh sanoisin. Kuitenkin olo oli vielä tässä vaiheessa itsevarma, ja alle 3 tunnin ajasta oli kova luotto, aina ei käy niinkuin elokuvissa.
Pari minuuttia ennen lähtöä viivalle, starttipaikka kakkosrivistä. Jollain siinä vieressä oli pelko, notta naiset tulloo pä
älle. Kaksmielisyyttä ilmassa, tokaisin ja keskittyminen lähtökiihdytykseen alkoi. Tuska hipoi ja varpaanpohjia, siellä se perkele odotti miun hyytymistä, valppaana ja katkerana, kuten aina.
STARTTI! PUM!
K-1. Alun mettäpätkällä haen kohtuullista asemaa, päädyn jumittumaan Patun ja Heikin peesiin. Kattelen valmiiksi ykkösvälin ja vitutus iskee. TIETÄ! Jumalauta, ei muuta kun tielle ja luukutusta, just sellasta mitä en toivonu. Joutuu laittamaan liian paljon pelini heti ykköselle, ja niinhän siinä käy, että parhaasta letkasta jään sellaisen 20 sekuntia rastille. Pohdin rastilla odotanko seuraavia, vai lyönkö Patun ja Tanin kiinni, koitin lyödä, ilman mainittavaa tulosta
1-2. Yritän ajaa edellä meneviä kiinni, ei onnistu. Vihreässä äijät katoaa näkyvistä ja jään yksin. Silti rastille osun suhteellisen hyvin, mutta yksin ei vauhtia saa yllä pidettyä tarpeeksi, turhautuminen.
2-3. Lähden puskemaan väliä ilman sen suurempia suunnitelmia, matkalla näen Väänäsen, mutta ei mitään saumoja perään. Kulkupäivän haaveet voi unohtaa samantien. Rasti on helppo, ei ongelmia.
3-4. Juomarastilla päätän ottaa ensimmäisen geelin, ei hyvä merkki. Tiellä koitan katsella eteenpäin - turhaan. Ei ketään näy siinä puolen minuutin sisällä, jumalauta tätä hommaa. Rasti tarkasti näppeihin ja kohti vitosta.
4-5 Hieman ennen rastia saavutan kolmen hengen letkan jota johtaa Samppa. Lyhyemmän alkuhajonnan porukkaa, ovat kuulemma pummanneet. Pieni hymy kasvoilla, kunnes tajuan Sampan vetävän todella kelpoa vauhtia. Kyselen koodin varmuuden vuoksi ja totean itselläni olevan taas eri rasti seuraavaksi.
5-6. Lähden äijien perään eri rastista huolimatta, toivon ruotsalaistyyppistä hajontaa. Teen todella hölmön ratkaisun tiellä ja päädyn isoon kiertoon, varmasti monta minuuttia takkiin tuolla välillä. Tietä pitkin juomarastille ja rasti handuun helposti.
6-7. Tarkoituksena oli käydä juomarastilla, mutta hylkään idean samantien kun luen karttaa. Lähden vetämään aivan liian suurpiirteisesti ja seurauksena on valtava virhe. Pummatessani törmään Veskuun, eri hajonta, fuck the shit. Otan vähä pakkia ja saan viimein itseni kiinni, rasti hanskaan ja vittuuntuneena eteenpäin.
7-8. Tyhmä,Tyhmempi,Minä. Totean mäen päällisen olevan turhan huonoa juosta ja näkyvyyden heikko, joten otan puolessa välissä väliä alas suon laitaan. Meno muuttuu vielä hitaammaksi, ja yritän ottaa rastia liian aikaisin.
8-9 Ilmeisesti 18-sarjan porukkaa ilmestyy näkyviin iso letka. Heitän mieleeni toiveen samasta rastista, mutta turhaan. Koukkua siitä tulee, eikä tossukaan tunnu enään samalta kun alussa. Lopulta rasti kiinni ja matkaan
9-10. Ainoa suunnitelma: Tielle ja äkkiä. Tieltä lähden metsästämään rastia rinteestä, mutta ajan liian pitkälle ja päädyn tekemään siksakkia. Mielestäni havaitsen erään sarjani suunnistajan ja totean etten ainakaan tuntia ole edellistä jäljessä.
10-11. Valitsen rinnereitin ja koukkaan vihreän jälkeen ylös,
rastin lähettyvillä on mammoja hukassa, joten häiriinnyn siitä itsekin ja päädyn koukkaamaan n.20 sekuntia. Mielessä pyörii vain ensimmäisen lenkin loppuminen.
11-12. Käyn matkalla väärällä rastilla tarkistamassa koodit, muuten selkeä väli suoraan ja alamäkeen vielä, tossu alkaa tuntumaan raskaammalta metri metriltä.
12-13. Suo on perseestä, onneksi ensimmäisen lenkin viimeinen rasti osuu suhteellisen selkeästi eteen eikä fiilis ole ainakaan vielä murtunut. Väliaika n.1.35.00 paikkeilla. Aikataulusta ollaan hieman jääty pummien vuoksi, dämn
K-1. Taas tietä alle. Vastaan tulee Ahlqvist, keskeyttäneenä. Mietin pari sekuntia kannattaisiko itsekin, mutta totean mielessäni" EI! Maaliin vaikka ruumisarkussa" ja jatkan matkaa. Ajaudun mäessä liikaa rinteeseen ja sieltä vihreään, kiertoahan siitä seuraa.
1-2. Ei tunnu kivalta, suolla joutuu ottamaan pari kävelyaskelta, mutta silti eteenpäin on mentävä, mäessä puhalluttaa, hurjaa touhua. Rastinotto onnistuu
2-3 Rastivälille rumat koukut puhtaasti väsymyksen piikkiin, karttaa ei jaksa enään lukea ja ajaudun mäkeä aivan väärään suuntaan, korjaus juomarastille, jossa geeliä ei saa kunnolla otettua ja päädyn pelkkään veteen. Virhe!. Hieman ennen rastia alkaa Infernaalinen raekuuro, peukalonpään kokoisia rakeita hakkaa jo valmiiksi väsyneeseen kehooni. Tekee todella tuskaista, mutta jatkan kivusta huolimatta eteenpäin.
3-4 Rakeita tulee entistä kovempaa, tekee mieli keskeyttää, Äitiä tulee ikävä, kyyneleet eivät ole kaukana. On kylmä, märkä ja karmea väsymys. Jotkut armeijan käyneet voisivat tähän todeta tuollaisen olotilan olevan siellä jatkuvasti päällä. Rastille helposti.
4-5 Tien jälkeen en enään kestä, on pakko siirtyä kuusen alle pariksi minuutiksi suojaan, ajalla ei ole väliä, oma (mielen)terveys etusijalle. Lopulta kuuro helpottaa ja pääsen jatkamaan matkaa, tuho on kuitenkin jo tapahtunut ja suurin osa etenemisestä tapahtuu kävellen. Unohdan kolmen tunnin alituksen ja tähtään 3:30 alkavaan aikaan. Rastia ennen kuitenkin teen ison koukun ja armoton vitutus jurraa päässä.
5-6. Tiellä pystyn hädintuskin juoksemaan, askel on niin matala, että jalkojen ja hiekkatien väliin ei paljon ilmaa jää. Ahdistaa ja rankasti. Vatsassa alkaa pyörimään, joudun pysähtymään pari kertaa rastivälillä oksentamaan, kuitenkaan mitään ei tule. Rastirinteessä koukin sitten urakalla, ei vaan pysty! Käyn jollakin väärällä rastilla ja jätän siihen tunnukseksi laatat, helpottaa oloa hieman, mutta kun pääsen omalle rastilleni, lentää laatta taas. Näen viimeisen kerran vilahduksen oman sarjani suunnistajista kun OH:n kaveri saavuttaa minut
6-7 Koita pysyä jotenkuten tajuissani, mutta kuten gps-viivasta voi päätellä, ei yläkopassa paljon mitään toimintaa enään tapahdu, Järven rannalla pohdin uimista, Rastia edeltävässä aukkomäessä kaadun, enkä pääse heti ylös. Sisulla nostan itseni mäen päälle ja leimaan rastilla. "Enään ei ole paljoa matkaa" - ajattelen ja valehtelen itselleni.
7-8. Vietän juomarastilla aikaa minuutin verran. Henkilöstö katselee kummissaan viimeisiä vetävän suunnistajan nesteennauttimista. Lähden taapertamaan tietä ylämäkeen, saan jopa pari juoksuaskelta otettua! Rasti löytyy onneksi pienen hakemisen jälkeen ja leimaus onnistuu.
8-9. Ei enään mitään tolkkua etenemisessä, Alamäessä pelkään lentäväni naamalleni jokaisella metrillä, kerran tulen kivikkoon olkapää edeltä. Sattuu niin perkeleesti, mutta eteenpäin on päästävä. Rastilla inhottava virhe, teki jo miele jättää leimaamatta, mutta pakotan itseni kävelemään takaisin rastia kohti ja ottamaan sen leiman.
9-10. Havaitsen neljän tunnin maagisen rajapyykin lähestyvän. Pakotan itseni ottamaan muutamia juoksuaskelia rastivälillä, vaikka tuska on infernaalista ja kaikki voimat on käytetty kilometrejä sitten. Rastia en onneksi pummaa kauheasti, vaan se löytyy
10-11. Se on loppu nyt, joudun pysähtymään kalliolla ottamaan henkeä, koitan pysyä tolkuissani vaikka pahaa tekee. Kävelyvauhti hidastuu entisestään, mutta rastilla en virhettä tee.
11-12 Jumaleissön! se on viimeinkin maali joka häämöttää. Otan vielä vähän juoksuaskelia suolla pelkästä ilosta. Kun viimeisen rastin saan näköpiiriini, se on vähän niinkuin rakastuisi elämässään ensimmäistä kertaa uudelleen. Aah sitä tunnetta.!!
12- MAALI.
Hiekka on pehmeää, aurinko paistaa, minä hölkkään. Muuta en muistakaan tuolta väliltä, niin rajamailla siinä jo oltiin. Olli katselee menoa ja koittaa kirittää, reagoin jotenkin. Viimeinen kaarre ja maalin, en voi pysähtyä, on pakko kävellä repulle asti tai en pääse sinne koskaan. Lysähdän maahan n.23 kilometrin taivalluksen päätteeksi, aikaa käytettynä n.3 tuntia ja 50 minuuttia. Tässä vaiheessa ei edes syö miestä sysipaska suoritus, tärkeintä on että selvisin hengissä maaliin asti.
Mitä tähän voi enään sanoa ? Joni oli todellakin oikeassa, kun puhui ennen kisaa minua odottavan taas sellainen neljän tunni reissu. Yksinkertaisesti yli 10 km kisat eivät vaan nykykunnolle käy ollenkaan. Noh, hyvä puoli tässä on se, että lupasin itselleni etten seuraavaan 20 vuoteen osallistu erikoispitkille, ei vaan kiinnosta enään kokea moista tuskaa. Se on sitten eri asia jos pääsen asialliseen kuntoon, mutta siihen asti homma on jäissä.
Rientolaisittain kisa on kaksijakoinen, 1 hylättyä/keskeyttänyttä, Jonille upeasti Sm-pronssia, Simolle miehissä mainio sijoitus 21 ja Mikolle nuorissa papoissa sija 14.
EDIT: Katselin tuossa juuri Pm-valinnat. Vaikka sinne nyt "parhaat" (huom.oma mielipiteeni poikkeava) pääsikin, olisi mielestäni Jonille kuulunut edes varapaikka. Sprintin 3.s sija ja Ep:n 3.s sija kertovat raudanlujasta kunnosta. Harmi että 2 katsastusta ei mennyt aivan niin loistokkaasti, Mm-kisoihin sitten!. Miehissä "vain" 3 veveläistä kisoihin,S-P varalle.
Ei tässä varmaan muuta, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä... Ei vaineskaan, ei tässä auta angstailemaan alkaa, sprintti on uusi kisa, ja koitan päästä alle tuntiin karsinnassa, siitä on hyvä lähteä.
Vielä lauantai-iltana kun Patun kanssa Tampereen hämyisiä lenkkipolkuja käytiin vähän kokeilemassa, oli fiilis suhteellisen mainio. Ei jumeja, ei kipuja, eikä muutenkaan mitään alkavaa vaivaa. Silloin ei vielä tiennyt mitä tuleman pitää, ei todellakaan. Tankkausta oli suoritettu paremmin kuin koskaan aiemmin, joten siitä tuskin jäisi homma kiinni.
Kisapaikalla alkoi pikkuhiljaa hiipimään epäillys tulevasta, vähän väsytti pätkittäisten yöunien jäljiltä, ja kaikki muut näyttivät niin skarpeilta, huhhuh sanoisin. Kuitenkin olo oli vielä tässä vaiheessa itsevarma, ja alle 3 tunnin ajasta oli kova luotto, aina ei käy niinkuin elokuvissa.
Pari minuuttia ennen lähtöä viivalle, starttipaikka kakkosrivistä. Jollain siinä vieressä oli pelko, notta naiset tulloo pä
älle. Kaksmielisyyttä ilmassa, tokaisin ja keskittyminen lähtökiihdytykseen alkoi. Tuska hipoi ja varpaanpohjia, siellä se perkele odotti miun hyytymistä, valppaana ja katkerana, kuten aina.STARTTI! PUM!
K-1. Alun mettäpätkällä haen kohtuullista asemaa, päädyn jumittumaan Patun ja Heikin peesiin. Kattelen valmiiksi ykkösvälin ja vitutus iskee. TIETÄ! Jumalauta, ei muuta kun tielle ja luukutusta, just sellasta mitä en toivonu. Joutuu laittamaan liian paljon pelini heti ykköselle, ja niinhän siinä käy, että parhaasta letkasta jään sellaisen 20 sekuntia rastille. Pohdin rastilla odotanko seuraavia, vai lyönkö Patun ja Tanin kiinni, koitin lyödä, ilman mainittavaa tulosta
1-2. Yritän ajaa edellä meneviä kiinni, ei onnistu. Vihreässä äijät katoaa näkyvistä ja jään yksin. Silti rastille osun suhteellisen hyvin, mutta yksin ei vauhtia saa yllä pidettyä tarpeeksi, turhautuminen.
2-3. Lähden puskemaan väliä ilman sen suurempia suunnitelmia, matkalla näen Väänäsen, mutta ei mitään saumoja perään. Kulkupäivän haaveet voi unohtaa samantien. Rasti on helppo, ei ongelmia.
3-4. Juomarastilla päätän ottaa ensimmäisen geelin, ei hyvä merkki. Tiellä koitan katsella eteenpäin - turhaan. Ei ketään näy siinä puolen minuutin sisällä, jumalauta tätä hommaa. Rasti tarkasti näppeihin ja kohti vitosta.
4-5 Hieman ennen rastia saavutan kolmen hengen letkan jota johtaa Samppa. Lyhyemmän alkuhajonnan porukkaa, ovat kuulemma pummanneet. Pieni hymy kasvoilla, kunnes tajuan Sampan vetävän todella kelpoa vauhtia. Kyselen koodin varmuuden vuoksi ja totean itselläni olevan taas eri rasti seuraavaksi.
5-6. Lähden äijien perään eri rastista huolimatta, toivon ruotsalaistyyppistä hajontaa. Teen todella hölmön ratkaisun tiellä ja päädyn isoon kiertoon, varmasti monta minuuttia takkiin tuolla välillä. Tietä pitkin juomarastille ja rasti handuun helposti.
6-7. Tarkoituksena oli käydä juomarastilla, mutta hylkään idean samantien kun luen karttaa. Lähden vetämään aivan liian suurpiirteisesti ja seurauksena on valtava virhe. Pummatessani törmään Veskuun, eri hajonta, fuck the shit. Otan vähä pakkia ja saan viimein itseni kiinni, rasti hanskaan ja vittuuntuneena eteenpäin.
7-8. Tyhmä,Tyhmempi,Minä. Totean mäen päällisen olevan turhan huonoa juosta ja näkyvyyden heikko, joten otan puolessa välissä väliä alas suon laitaan. Meno muuttuu vielä hitaammaksi, ja yritän ottaa rastia liian aikaisin.
8-9 Ilmeisesti 18-sarjan porukkaa ilmestyy näkyviin iso letka. Heitän mieleeni toiveen samasta rastista, mutta turhaan. Koukkua siitä tulee, eikä tossukaan tunnu enään samalta kun alussa. Lopulta rasti kiinni ja matkaan
9-10. Ainoa suunnitelma: Tielle ja äkkiä. Tieltä lähden metsästämään rastia rinteestä, mutta ajan liian pitkälle ja päädyn tekemään siksakkia. Mielestäni havaitsen erään sarjani suunnistajan ja totean etten ainakaan tuntia ole edellistä jäljessä.
10-11. Valitsen rinnereitin ja koukkaan vihreän jälkeen ylös,
rastin lähettyvillä on mammoja hukassa, joten häiriinnyn siitä itsekin ja päädyn koukkaamaan n.20 sekuntia. Mielessä pyörii vain ensimmäisen lenkin loppuminen.11-12. Käyn matkalla väärällä rastilla tarkistamassa koodit, muuten selkeä väli suoraan ja alamäkeen vielä, tossu alkaa tuntumaan raskaammalta metri metriltä.
12-13. Suo on perseestä, onneksi ensimmäisen lenkin viimeinen rasti osuu suhteellisen selkeästi eteen eikä fiilis ole ainakaan vielä murtunut. Väliaika n.1.35.00 paikkeilla. Aikataulusta ollaan hieman jääty pummien vuoksi, dämn
K-1. Taas tietä alle. Vastaan tulee Ahlqvist, keskeyttäneenä. Mietin pari sekuntia kannattaisiko itsekin, mutta totean mielessäni" EI! Maaliin vaikka ruumisarkussa" ja jatkan matkaa. Ajaudun mäessä liikaa rinteeseen ja sieltä vihreään, kiertoahan siitä seuraa.
1-2. Ei tunnu kivalta, suolla joutuu ottamaan pari kävelyaskelta, mutta silti eteenpäin on mentävä, mäessä puhalluttaa, hurjaa touhua. Rastinotto onnistuu
2-3 Rastivälille rumat koukut puhtaasti väsymyksen piikkiin, karttaa ei jaksa enään lukea ja ajaudun mäkeä aivan väärään suuntaan, korjaus juomarastille, jossa geeliä ei saa kunnolla otettua ja päädyn pelkkään veteen. Virhe!. Hieman ennen rastia alkaa Infernaalinen raekuuro, peukalonpään kokoisia rakeita hakkaa jo valmiiksi väsyneeseen kehooni. Tekee todella tuskaista, mutta jatkan kivusta huolimatta eteenpäin.
3-4 Rakeita tulee entistä kovempaa, tekee mieli keskeyttää, Äitiä tulee ikävä, kyyneleet eivät ole kaukana. On kylmä, märkä ja karmea väsymys. Jotkut armeijan käyneet voisivat tähän todeta tuollaisen olotilan olevan siellä jatkuvasti päällä. Rastille helposti.
4-5 Tien jälkeen en enään kestä, on pakko siirtyä kuusen alle pariksi minuutiksi suojaan, ajalla ei ole väliä, oma (mielen)terveys etusijalle. Lopulta kuuro helpottaa ja pääsen jatkamaan matkaa, tuho on kuitenkin jo tapahtunut ja suurin osa etenemisestä tapahtuu kävellen. Unohdan kolmen tunnin alituksen ja tähtään 3:30 alkavaan aikaan. Rastia ennen kuitenkin teen ison koukun ja armoton vitutus jurraa päässä.
5-6. Tiellä pystyn hädintuskin juoksemaan, askel on niin matala, että jalkojen ja hiekkatien väliin ei paljon ilmaa jää. Ahdistaa ja rankasti. Vatsassa alkaa pyörimään, joudun pysähtymään pari kertaa rastivälillä oksentamaan, kuitenkaan mitään ei tule. Rastirinteessä koukin sitten urakalla, ei vaan pysty! Käyn jollakin väärällä rastilla ja jätän siihen tunnukseksi laatat, helpottaa oloa hieman, mutta kun pääsen omalle rastilleni, lentää laatta taas. Näen viimeisen kerran vilahduksen oman sarjani suunnistajista kun OH:n kaveri saavuttaa minut
6-7 Koita pysyä jotenkuten tajuissani, mutta kuten gps-viivasta voi päätellä, ei yläkopassa paljon mitään toimintaa enään tapahdu, Järven rannalla pohdin uimista, Rastia edeltävässä aukkomäessä kaadun, enkä pääse heti ylös. Sisulla nostan itseni mäen päälle ja leimaan rastilla. "Enään ei ole paljoa matkaa" - ajattelen ja valehtelen itselleni.
7-8. Vietän juomarastilla aikaa minuutin verran. Henkilöstö katselee kummissaan viimeisiä vetävän suunnistajan nesteennauttimista. Lähden taapertamaan tietä ylämäkeen, saan jopa pari juoksuaskelta otettua! Rasti löytyy onneksi pienen hakemisen jälkeen ja leimaus onnistuu.
8-9. Ei enään mitään tolkkua etenemisessä, Alamäessä pelkään lentäväni naamalleni jokaisella metrillä, kerran tulen kivikkoon olkapää edeltä. Sattuu niin perkeleesti, mutta eteenpäin on päästävä. Rastilla inhottava virhe, teki jo miele jättää leimaamatta, mutta pakotan itseni kävelemään takaisin rastia kohti ja ottamaan sen leiman.
9-10. Havaitsen neljän tunnin maagisen rajapyykin lähestyvän. Pakotan itseni ottamaan muutamia juoksuaskelia rastivälillä, vaikka tuska on infernaalista ja kaikki voimat on käytetty kilometrejä sitten. Rastia en onneksi pummaa kauheasti, vaan se löytyy
10-11. Se on loppu nyt, joudun pysähtymään kalliolla ottamaan henkeä, koitan pysyä tolkuissani vaikka pahaa tekee. Kävelyvauhti hidastuu entisestään, mutta rastilla en virhettä tee.
11-12 Jumaleissön! se on viimeinkin maali joka häämöttää. Otan vielä vähän juoksuaskelia suolla pelkästä ilosta. Kun viimeisen rastin saan näköpiiriini, se on vähän niinkuin rakastuisi elämässään ensimmäistä kertaa uudelleen. Aah sitä tunnetta.!!
12- MAALI.
Hiekka on pehmeää, aurinko paistaa, minä hölkkään. Muuta en muistakaan tuolta väliltä, niin rajamailla siinä jo oltiin. Olli katselee menoa ja koittaa kirittää, reagoin jotenkin. Viimeinen kaarre ja maalin, en voi pysähtyä, on pakko kävellä repulle asti tai en pääse sinne koskaan. Lysähdän maahan n.23 kilometrin taivalluksen päätteeksi, aikaa käytettynä n.3 tuntia ja 50 minuuttia. Tässä vaiheessa ei edes syö miestä sysipaska suoritus, tärkeintä on että selvisin hengissä maaliin asti.
Mitä tähän voi enään sanoa ? Joni oli todellakin oikeassa, kun puhui ennen kisaa minua odottavan taas sellainen neljän tunni reissu. Yksinkertaisesti yli 10 km kisat eivät vaan nykykunnolle käy ollenkaan. Noh, hyvä puoli tässä on se, että lupasin itselleni etten seuraavaan 20 vuoteen osallistu erikoispitkille, ei vaan kiinnosta enään kokea moista tuskaa. Se on sitten eri asia jos pääsen asialliseen kuntoon, mutta siihen asti homma on jäissä.
Rientolaisittain kisa on kaksijakoinen, 1 hylättyä/keskeyttänyttä, Jonille upeasti Sm-pronssia, Simolle miehissä mainio sijoitus 21 ja Mikolle nuorissa papoissa sija 14.
EDIT: Katselin tuossa juuri Pm-valinnat. Vaikka sinne nyt "parhaat" (huom.oma mielipiteeni poikkeava) pääsikin, olisi mielestäni Jonille kuulunut edes varapaikka. Sprintin 3.s sija ja Ep:n 3.s sija kertovat raudanlujasta kunnosta. Harmi että 2 katsastusta ei mennyt aivan niin loistokkaasti, Mm-kisoihin sitten!. Miehissä "vain" 3 veveläistä kisoihin,S-P varalle.
Ei tässä varmaan muuta, leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä... Ei vaineskaan, ei tässä auta angstailemaan alkaa, sprintti on uusi kisa, ja koitan päästä alle tuntiin karsinnassa, siitä on hyvä lähteä.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Ratkaisuja
Niinhän siinä kävi, ei asiaa Pm-katsastuksiin. Vammojako ? - Ei suinkaan, vaan MINUN MIELESTÄNI (huom!) aivan järjetön ratkaisu jättää H20-sarjasta sprintistä 8 äijää ulos. Totta, liiton papereissa luki että maksimissaan 50 heppua kisaan, mutta silti..
Hei, järkeä saa käyttää. Keneltä se olisi ollu pois jos nämä 8 "kelvotonta" olisivat päässeet sprinttiä kisaamaan ennen Sm-kisaa ? Ilmeisesti joltain, kerran näin on käynyt. Tähän mennessä jokainen jonka kanssa olen asiasta keskustellut, muutamaa vastarannankiiskiä lukuunottamatta, on ollut sitä mieltä että olisihan sinne 8 vielä voinut lähtölistaan laittaa. Kerran todennäköisesti 3-5 valituista ei tule starttaamaan niin loppupeleissä lisämäärä ei olisi ollu niin suuri...
Todennäköisesti ei paikkaa keskimatkan katsastukseenkaan irtoa samalla perusteella, jolloin vaihtoehdoksi jää yrittää runnoa väkisin Inkeroisten Terhon AM-keskarille jälki-ilmona... (Tätä kirjoitettaessa ei lähtölistoja keskarin katsastuksiin oltu vielä julkaistu) InkTe:hän on siitä hieno seura, kun kukaan muu ei jotain matkaa viitsi alueella järjestää, kyllä InkTe hoitaa!
Valitettavasti useinmiten vasemman käden pikkusormella. Mieleeni muistuu ihanasti Am-keskari muutaman vuoden takaa H16 -sarjassa kun mm:ssa 1.rastia hain 10 minuuttia rastiympyrän keskellä olleesta kivestä ja ympäristöstä (ympyrässä ei kiven lisäksi muita mahdollisia rastipisteitä) vain havaitakseni rastin oikean sijainnin olevan n.40 metrin päässä kumpareessa. Aina ei rastiympyrät osu oikein kohalleen, minkäs sille mahtaa(Eikä ollut muuten ainut pielessä ollut rasti..)
Sitten tietysti mieleen herää vielä eräs S-netinkin palstoilla riehunut keskustelunaihe, Sm-Erikoispitkät, jonne näyttäisi 20-sarjaan olevan 47 lähtijää. Siis mitä helvettiä ? Vähän ryhtiä siihen hommaan perkele! Veikkaisin että tänä vuonna n.35-40 suunnistajaa pääsee maalin asti, noh, halvalla lähtee sijoitus 40 sakissa.
Kaiken kivan lisäksi lähiaikoina on häirikkö liikkunut reenifoorumilla sekä reenit.netissä. Ip jäljityksen tuloksena Lappeenrantalainen soneran kaapeliyhteys on jäljitetty.. kuinka yllättävää. Reenit.netissä vaihdoin salasanat ihan surutta, se on nyt restricted area.
Nyt saa vittuilla
Hei, järkeä saa käyttää. Keneltä se olisi ollu pois jos nämä 8 "kelvotonta" olisivat päässeet sprinttiä kisaamaan ennen Sm-kisaa ? Ilmeisesti joltain, kerran näin on käynyt. Tähän mennessä jokainen jonka kanssa olen asiasta keskustellut, muutamaa vastarannankiiskiä lukuunottamatta, on ollut sitä mieltä että olisihan sinne 8 vielä voinut lähtölistaan laittaa. Kerran todennäköisesti 3-5 valituista ei tule starttaamaan niin loppupeleissä lisämäärä ei olisi ollu niin suuri...
Todennäköisesti ei paikkaa keskimatkan katsastukseenkaan irtoa samalla perusteella, jolloin vaihtoehdoksi jää yrittää runnoa väkisin Inkeroisten Terhon AM-keskarille jälki-ilmona... (Tätä kirjoitettaessa ei lähtölistoja keskarin katsastuksiin oltu vielä julkaistu) InkTe:hän on siitä hieno seura, kun kukaan muu ei jotain matkaa viitsi alueella järjestää, kyllä InkTe hoitaa!
Valitettavasti useinmiten vasemman käden pikkusormella. Mieleeni muistuu ihanasti Am-keskari muutaman vuoden takaa H16 -sarjassa kun mm:ssa 1.rastia hain 10 minuuttia rastiympyrän keskellä olleesta kivestä ja ympäristöstä (ympyrässä ei kiven lisäksi muita mahdollisia rastipisteitä) vain havaitakseni rastin oikean sijainnin olevan n.40 metrin päässä kumpareessa. Aina ei rastiympyrät osu oikein kohalleen, minkäs sille mahtaa(Eikä ollut muuten ainut pielessä ollut rasti..)
Sitten tietysti mieleen herää vielä eräs S-netinkin palstoilla riehunut keskustelunaihe, Sm-Erikoispitkät, jonne näyttäisi 20-sarjaan olevan 47 lähtijää. Siis mitä helvettiä ? Vähän ryhtiä siihen hommaan perkele! Veikkaisin että tänä vuonna n.35-40 suunnistajaa pääsee maalin asti, noh, halvalla lähtee sijoitus 40 sakissa.
Kaiken kivan lisäksi lähiaikoina on häirikkö liikkunut reenifoorumilla sekä reenit.netissä. Ip jäljityksen tuloksena Lappeenrantalainen soneran kaapeliyhteys on jäljitetty.. kuinka yllättävää. Reenit.netissä vaihdoin salasanat ihan surutta, se on nyt restricted area.
Nyt saa vittuilla
tiistai 12. toukokuuta 2009
Nyt on hjuva fiilis, nimittäin pikkuhiljaa alkaa reenimotivaatio nousemaan sille tasolle, missä se on viimeksi ollut Portugalin auringossa. Ei siinä miitän, eihän siitä ole kuin 3 kuukautta aikaa... wasted months tai jotain sinnepäin.
Tällä kertaa on tullut aloitettua Sm-erikoispitkään varautuminen jo hyvissä ajoin, ja Uuperin mäessäkin on tullut jo ensimmäiset savut otettu äijästä ulos. Ens lauantaina uusiks ja ehkä vielä kolmannenkin kerran ennen EP:tä, riippuu saanko patua houkuteltua vetojuhdaksi, ei sinne yksin viitsi. Reitti viereisellä rinnekartalla on lähes tuolta oikean reunan sinisen alaosasta aina tuonne P-merkin viereiselle mäen korkeimmalle kohdalle, nousua reitille kertyy n.90 metriä loggerin mukaan ja perusveto kestää noin 2'20''sek tällä kunnolla. Huhujen mukaan jotkut huippuseuran miehet on reitin sinne minuutin ja puolentoista väliin vetäneet, sairasta.
Sitten itse pääasiaan:
Kuten tossa lupailin, väänsin jonkinnäköisen paketin viimeaikoina tulevaa Puolitotuus-teippiä varten demoäänitetyistä biiseistä ja nakkasin youtuben ihmeelliseen maailmaan. Vaikka äänitykset on suoritettu läppärin sisäisellä mikrofonilla ilman miksausta ja kerrasta purkkiin - menetelmällä, ei se fiilistä alenna. Ei mitään gangstamenoa, eikä poppipaskaa, sellasta perus 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun sekamelskaa höystettynä nykyaikaisilla turinoilla. Osa biiseistä tulee olevaan levyllä, osa ei.
SINÄ voit vaikuttaa tähänkin. Jos mitenkään, arvoisa lukija, jaksat valita 10 mielestäsi parasta (tai vähiten surkeaa) kappaletta, lähetäthän palautetta sähköpostilla, orienterarella,kirjeellä, tai vaikka savumerkein. Tärkeintä tässä vaiheessa on palaute, jotta kun kappaleita aletaan todenteolla studion uumenissa työstämään,saataisiin oikea tatsi hommaan. Sen pidemmittä puheitta, antaa videon puhua puolestaan :
Video alla, linkki youtubeen : http://www.youtube.com/watch?v=pesA3Gg0iGI
maanantai 4. toukokuuta 2009
Svenskspring
Hejsan bastardos och hälsningar från Närpes! Tohon miun ruotsin taitaminen sitten loppuukin. Viimesen sananki joutu tarkistamaan nettisanakirjasta, mitäköhän sitä on tehty lukion ruotsin oppitunneilla lintsaamisen lisäksi...
Tosiaan, viikonloppuna tuli taas kerran käytyä perinteisellä Finnspring reissulla, joka tällä kertaa sattui vaan olemaan hieman liian kaukana hieman liian ruotsinkielisellä seudulla. (Tähän väliin sanottakoon, en vihaa tai syrji ruotsinkielisiä, kuhan eivät vaan meikäläiselle tule sitä jauhamaan.)
Perjantaina käänsin rakkaan riisikuppini keulan kohti Närpiötä, matkaseuranani "lievästi" rapulainen kartturini, puoliksi ruotsinkielinen hänkin.
Vapun juhlinta näkyi koko matkan kaverin skarppiudessa, mutta onneksi suurimmilta pummeilta vältyttiin loistavan musiikin pauhatessa ja juttujen härskiyden liikkuessa vahvasti tuolla puolen hyvän maun rajaa.
Itse Närpiössä tuli pummattua majoituspaikkaa aivan järjettömän kauan. Kirosin koko kylän muutaman kerran sinne alimpaan, vaikka vika todennäköisesti oli vain omissa silmissäni. Lopulta kuitenkin koulumajoitus löytyi ja muutkin rientolaiset paikalle saapuivat, huolet olivat ohi. Iltalenkille oli suunnitelma lähteä, mutta kun viritin läppärini koulun verkkoon ja inttärnätin kautta videotykin avustuksella Suomen lätkäpeli saatiin screenille, sattui niin kummasti että suunnitelmat muuttuivat...
Lauantaina aamulla oli vielä hyvä fiilis kisaan startatessa, juoksu tuntui kumman kevyeltä, eikä muutenkaan ollut läheskään yhtä paska fiilis kuin viikko takaperin Siljarasteilla vaellellessa, toisaalta, tällä kertaa en ollut nauttinut koko viikossa mitään myrkkyjä, jotka olisivat voineet aiheuttaa ongelmia kropassa. Ongelmat kuitenkin alkoivat lähtöpaikalle mennessä tajutessani olevani todella kireällä aikataululla liikkeellä, ja selvsinkin lähtöön nipinnapin ajoissa.
1. Rastin polkuvälillä lento tuntui hyvältä, ja vaikka pyrin ottamaan rastin huolettomasti, osuin siihen yllättävän hyvin ilman yhtään kiertelyitä. 2:n pitkällä välillä ei 1:15 000 kartasta tuntunut saavat mitään irti, joten ruuvasin rehellisesti suunnnan ja lähdin tykittämään eteenpäin. Loppuvälistä tuli sen verran kaarteluita ja sähläilyjä, että rastin häämöttäessä MS Parman värit sattuivat näkökenttään Ollin muodossa. Perään vaan ja peesi päälle. 3:lle tultiin vielä hyvin rastille, mutta jo 4.s välillä alkoi 2 peesaajan mittelö toisistaan.
Pummiahan siihen kertyi, epäselvässä paikassa, josta lopulta saatiin kiinni ja rasti handuun. Tämän jälkeen ei Ollia enään kiinnostanut koko homma yhtään, tätä tietoa ei tietysti allekirjoittaneen kanssa jaettu joten olin siinä luulossa että nyt on hyvä porukka. 4-5 välillä itse vedin etupeesissä ja Olli tuli etupeesaajan peesissä. Siitä voi sitten jokainen päätellä, voiko tuloksena olla muuta kuin pummaamista. 6:n osui suhteellise helposti lapaseen, ja 6:n jälkeen jopa näinkin hitailla sytyslangoilla varustettu kaveri kuin minä, tajusi ettei Ollia kiinnostanut yhtään, mutta silti odottelin ja pyrin saamaan apuja, turhaan. 7-8 välillä turhauduin tilanteeseen tunnetuin seurauksin. Laitoin tossua toisen eteen pyrkien reisihajontaan, mutta tuloksena oli vain jälleen yksi todella turha ja turhauttava pummi. Vielä kun 10-11 välillä tuli sähläiltyä yli 5 minuuttinen, loppui itseltäkin kiinnostus täydellisesti.
Loppumatka sitten pummailtiin,käveltiin,hölköteltiin ja ihasteltiin maisemia. Kaiken muun hyvän lisäksi 3:nneksi viimeisen rastin viereisessä suossa oikean jalan kenkä upposi todella syvälle ja sitä joutui melkein pari minuuttia kaivamaan ja repimään irti suosta. Ei muuten naurattanut sillä hetkellä yhtään..
Loppusuoralla taisin olla koko porukan hitain, aivan kuin suoraan Baywatchista, sillä erotuksella ettei silmänruokaa ollut tarjolla. Tuloksia tarkastellessa huomasin jääneeni tunnin kärkeen, puoli tuntia pummia ja täysi kiinnostamattomuus saattoivat ehkä olla vaikuttavina tekijöinä, ken tietää. Tästäkin huolimatta en ollut edes viimeinen. Siis mitä helvettiä ? Joku oikeasti viihtynyt Närpiöläismaastoissa minuakin kauemmin ? Ettei vain olisi pyörätuolilla jyrätty metsässä ja soilla.
Illalla tuli taas seurattua suomen peliä suhteellisen suurella yleisöllä. Harkitsin monta kertaa lyöväni oveen lapun "Suomen lätkäpeli, pääsymaksu 1 €/henkilö", mutta hylkäsin idea silkkaa laiskuuttani. Ei sitä kukaan olisi kuitenkaan maksanut, kun Suomi meni vielä ottamaan turpaan Valko-Venäjältä. Vähän niinkuin Kaakon Rasti olisi voittanut Jukolan loppusuoralla Vehkalahden Veikot, ei ihan mutta melkein.
Sunnuntaina käytiin sitten viesti, johon meikäläinen oli lyöty jälleen kerran ankkurinaattoriksi. Sarjana H21AL josta L ainakin meidän joukkueen osalta tarkoitti Laihoja, ehkä jopa Lahjakkaitakin, jos minua ei lasketa. Taktiikkana oli seuraava : 2:lla ensimmäisellä osuudella Saigon ja Aaro tekevät niin suuren eron muuhun jengiin, että jopa tälläinen kansallisen kuntosuunnistustason tykittäjä pystyisi pitämään muut takanaan. Kun kyseessä on riento, on sanomattakin selvää ettei taas homma mennyt niinkuin elokuvissa.
Saigon satutti avausosuudella polvensa ja ilmeisesti tämän seurauksena kärkeen tuli takkia paljon. Omien sanojensa mukaan 15 minuuttia paremmin olisi tullut kevyesti ilman vammautumista, itse olen vahvasti tämän kannalla.
Toisella osuudella Aaro hoiteli perussuorituksen ja nosti joukkueen sijoitusta ylöspäin, lähettäen meikäläisen raastavalle ankkuripätkälle. Pääsin rennolla asenteella ja mielellä metsään, ja jäykin jaloin ajoin jo ensimmäisen edellä lähteneen heti ykkösen jälkeen kiinni. Kakkosta tuli taas koukittua joku 2-3 minuuttia, mutta sen jälkeen homma rullasineteenpäin suhteellisen mainiosti, jos sellaista termiä voi suorituksistani käyttää. Koko kisan ajan kävin tiukkaa taistelua Ok Raseborgin ankkurin kanssa, välillä pääsin karkuun ja välillä aivan puskista sama äijä ilmestyi peesiin.
Lopun 3:lla viimeisellä rastilla taistelu kiristyi äärimmäisen jännittäväksi, kunnes toiseksi viimeisen rastin jälkeen päätin iskeä. Revin elämän runtelemasta kropastani kaiken energian ja suuntasin sen eteenpäin vieväksi liikkeeksi, ja näin onnistuin voittamana loppukirikamppailun sijasta 7, nostoa edellisestä osuudesta 2 sijaa. Nyt saa hurrata, kiitos
Paluureissu samalla miehityksellä kuin tuloreissukin sujui mallikkaasti lähestulkoon rajoituksia noudattaen, mitä nyt vähän... Siinä sitten sovittiin motivaation huippukohdissa ensi lauantain Uuperin reeni jo valmiiksi, 10 x 3 minuuttia mäkivetoja laskettelurinteessä. Letkoihin ainakin 5 kaveria lähdössä, kuka kestä,kuka tippuu, kuka on heikoin lenkki ?
Keskiviikkona pitäisi vielä lähteä hakemaan sitä ENSIMMÄISTÄ Am-mitalia sprintistä. Sen jälkeen alkaakin parin viikon kisatauko, jonka aikana kuntoa haetaan lisää reeniporukalla.
Tällä kertaa Am mitaleihin on todelliset mahdollisuudet, 5 ilmottautunutta, joista Puuhis vaikuttaisi olevan aika heikossa kunnosa ja Korpien kohelo on omien sanojensa mukaan saanut kaljamahaa kevään aikana. Ainiin, kaljasta tuli vielä mieleen eräs mehevä juoru. Kuulin tuossa että eräät muskettisoturit olivat sortuneet eräänä paluupäivänä nauttimaan eräitä nesteitä. Saattaapi olla että eräillä on tänään lepopäivä, kuka tietää, kuka ei. Ainiin, Seuraava teksti tulee olemaan taas musiikin julkaisuun liittyvä.. tässä on kotiäänityksiä sen verran tehty että biisejä on valmiina jo valtava määrä, jotain juuttuuppia tiedossa, olkaahan valmiina ;)
Maestro kuittaa.
Tosiaan, viikonloppuna tuli taas kerran käytyä perinteisellä Finnspring reissulla, joka tällä kertaa sattui vaan olemaan hieman liian kaukana hieman liian ruotsinkielisellä seudulla. (Tähän väliin sanottakoon, en vihaa tai syrji ruotsinkielisiä, kuhan eivät vaan meikäläiselle tule sitä jauhamaan.)
Perjantaina käänsin rakkaan riisikuppini keulan kohti Närpiötä, matkaseuranani "lievästi" rapulainen kartturini, puoliksi ruotsinkielinen hänkin.
Vapun juhlinta näkyi koko matkan kaverin skarppiudessa, mutta onneksi suurimmilta pummeilta vältyttiin loistavan musiikin pauhatessa ja juttujen härskiyden liikkuessa vahvasti tuolla puolen hyvän maun rajaa.
Itse Närpiössä tuli pummattua majoituspaikkaa aivan järjettömän kauan. Kirosin koko kylän muutaman kerran sinne alimpaan, vaikka vika todennäköisesti oli vain omissa silmissäni. Lopulta kuitenkin koulumajoitus löytyi ja muutkin rientolaiset paikalle saapuivat, huolet olivat ohi. Iltalenkille oli suunnitelma lähteä, mutta kun viritin läppärini koulun verkkoon ja inttärnätin kautta videotykin avustuksella Suomen lätkäpeli saatiin screenille, sattui niin kummasti että suunnitelmat muuttuivat...
Lauantaina aamulla oli vielä hyvä fiilis kisaan startatessa, juoksu tuntui kumman kevyeltä, eikä muutenkaan ollut läheskään yhtä paska fiilis kuin viikko takaperin Siljarasteilla vaellellessa, toisaalta, tällä kertaa en ollut nauttinut koko viikossa mitään myrkkyjä, jotka olisivat voineet aiheuttaa ongelmia kropassa. Ongelmat kuitenkin alkoivat lähtöpaikalle mennessä tajutessani olevani todella kireällä aikataululla liikkeellä, ja selvsinkin lähtöön nipinnapin ajoissa.
1. Rastin polkuvälillä lento tuntui hyvältä, ja vaikka pyrin ottamaan rastin huolettomasti, osuin siihen yllättävän hyvin ilman yhtään kiertelyitä. 2:n pitkällä välillä ei 1:15 000 kartasta tuntunut saavat mitään irti, joten ruuvasin rehellisesti suunnnan ja lähdin tykittämään eteenpäin. Loppuvälistä tuli sen verran kaarteluita ja sähläilyjä, että rastin häämöttäessä MS Parman värit sattuivat näkökenttään Ollin muodossa. Perään vaan ja peesi päälle. 3:lle tultiin vielä hyvin rastille, mutta jo 4.s välillä alkoi 2 peesaajan mittelö toisistaan.
Pummiahan siihen kertyi, epäselvässä paikassa, josta lopulta saatiin kiinni ja rasti handuun. Tämän jälkeen ei Ollia enään kiinnostanut koko homma yhtään, tätä tietoa ei tietysti allekirjoittaneen kanssa jaettu joten olin siinä luulossa että nyt on hyvä porukka. 4-5 välillä itse vedin etupeesissä ja Olli tuli etupeesaajan peesissä. Siitä voi sitten jokainen päätellä, voiko tuloksena olla muuta kuin pummaamista. 6:n osui suhteellise helposti lapaseen, ja 6:n jälkeen jopa näinkin hitailla sytyslangoilla varustettu kaveri kuin minä, tajusi ettei Ollia kiinnostanut yhtään, mutta silti odottelin ja pyrin saamaan apuja, turhaan. 7-8 välillä turhauduin tilanteeseen tunnetuin seurauksin. Laitoin tossua toisen eteen pyrkien reisihajontaan, mutta tuloksena oli vain jälleen yksi todella turha ja turhauttava pummi. Vielä kun 10-11 välillä tuli sähläiltyä yli 5 minuuttinen, loppui itseltäkin kiinnostus täydellisesti.
Loppumatka sitten pummailtiin,käveltiin,hölköteltiin ja ihasteltiin maisemia. Kaiken muun hyvän lisäksi 3:nneksi viimeisen rastin viereisessä suossa oikean jalan kenkä upposi todella syvälle ja sitä joutui melkein pari minuuttia kaivamaan ja repimään irti suosta. Ei muuten naurattanut sillä hetkellä yhtään..
Loppusuoralla taisin olla koko porukan hitain, aivan kuin suoraan Baywatchista, sillä erotuksella ettei silmänruokaa ollut tarjolla. Tuloksia tarkastellessa huomasin jääneeni tunnin kärkeen, puoli tuntia pummia ja täysi kiinnostamattomuus saattoivat ehkä olla vaikuttavina tekijöinä, ken tietää. Tästäkin huolimatta en ollut edes viimeinen. Siis mitä helvettiä ? Joku oikeasti viihtynyt Närpiöläismaastoissa minuakin kauemmin ? Ettei vain olisi pyörätuolilla jyrätty metsässä ja soilla.
Illalla tuli taas seurattua suomen peliä suhteellisen suurella yleisöllä. Harkitsin monta kertaa lyöväni oveen lapun "Suomen lätkäpeli, pääsymaksu 1 €/henkilö", mutta hylkäsin idea silkkaa laiskuuttani. Ei sitä kukaan olisi kuitenkaan maksanut, kun Suomi meni vielä ottamaan turpaan Valko-Venäjältä. Vähän niinkuin Kaakon Rasti olisi voittanut Jukolan loppusuoralla Vehkalahden Veikot, ei ihan mutta melkein.
Sunnuntaina käytiin sitten viesti, johon meikäläinen oli lyöty jälleen kerran ankkurinaattoriksi. Sarjana H21AL josta L ainakin meidän joukkueen osalta tarkoitti Laihoja, ehkä jopa Lahjakkaitakin, jos minua ei lasketa. Taktiikkana oli seuraava : 2:lla ensimmäisellä osuudella Saigon ja Aaro tekevät niin suuren eron muuhun jengiin, että jopa tälläinen kansallisen kuntosuunnistustason tykittäjä pystyisi pitämään muut takanaan. Kun kyseessä on riento, on sanomattakin selvää ettei taas homma mennyt niinkuin elokuvissa.
Saigon satutti avausosuudella polvensa ja ilmeisesti tämän seurauksena kärkeen tuli takkia paljon. Omien sanojensa mukaan 15 minuuttia paremmin olisi tullut kevyesti ilman vammautumista, itse olen vahvasti tämän kannalla.
Toisella osuudella Aaro hoiteli perussuorituksen ja nosti joukkueen sijoitusta ylöspäin, lähettäen meikäläisen raastavalle ankkuripätkälle. Pääsin rennolla asenteella ja mielellä metsään, ja jäykin jaloin ajoin jo ensimmäisen edellä lähteneen heti ykkösen jälkeen kiinni. Kakkosta tuli taas koukittua joku 2-3 minuuttia, mutta sen jälkeen homma rullasineteenpäin suhteellisen mainiosti, jos sellaista termiä voi suorituksistani käyttää. Koko kisan ajan kävin tiukkaa taistelua Ok Raseborgin ankkurin kanssa, välillä pääsin karkuun ja välillä aivan puskista sama äijä ilmestyi peesiin.
Lopun 3:lla viimeisellä rastilla taistelu kiristyi äärimmäisen jännittäväksi, kunnes toiseksi viimeisen rastin jälkeen päätin iskeä. Revin elämän runtelemasta kropastani kaiken energian ja suuntasin sen eteenpäin vieväksi liikkeeksi, ja näin onnistuin voittamana loppukirikamppailun sijasta 7, nostoa edellisestä osuudesta 2 sijaa. Nyt saa hurrata, kiitos
Paluureissu samalla miehityksellä kuin tuloreissukin sujui mallikkaasti lähestulkoon rajoituksia noudattaen, mitä nyt vähän... Siinä sitten sovittiin motivaation huippukohdissa ensi lauantain Uuperin reeni jo valmiiksi, 10 x 3 minuuttia mäkivetoja laskettelurinteessä. Letkoihin ainakin 5 kaveria lähdössä, kuka kestä,kuka tippuu, kuka on heikoin lenkki ?
Keskiviikkona pitäisi vielä lähteä hakemaan sitä ENSIMMÄISTÄ Am-mitalia sprintistä. Sen jälkeen alkaakin parin viikon kisatauko, jonka aikana kuntoa haetaan lisää reeniporukalla.
Tällä kertaa Am mitaleihin on todelliset mahdollisuudet, 5 ilmottautunutta, joista Puuhis vaikuttaisi olevan aika heikossa kunnosa ja Korpien kohelo on omien sanojensa mukaan saanut kaljamahaa kevään aikana. Ainiin, kaljasta tuli vielä mieleen eräs mehevä juoru. Kuulin tuossa että eräät muskettisoturit olivat sortuneet eräänä paluupäivänä nauttimaan eräitä nesteitä. Saattaapi olla että eräillä on tänään lepopäivä, kuka tietää, kuka ei. Ainiin, Seuraava teksti tulee olemaan taas musiikin julkaisuun liittyvä.. tässä on kotiäänityksiä sen verran tehty että biisejä on valmiina jo valtava määrä, jotain juuttuuppia tiedossa, olkaahan valmiina ;)
Maestro kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)