maanantai 22. joulukuuta 2008

C-mies Leirillä

Huomenta.
Tulipahan tässä männä viikonloppuna käytyä synkässä ja loskaisessa Kotkassa leireilemässä riennon veitikoiden kanssa perjantaista sunnuntaihin kestäneellä ûberleirillä. Koska mukana kivikkoisissa maastoissa nilkkojaan tuhoamassa oli suurin osa tämänkin extrapositiivisen blogin lukijoista, tyydyn kirjoittamaan hyvinkin lyhyesti leiristä.

Perjantai-iltapäivällä leiri ponkaistiin käyntiin yösuunnistuksella Santalahden kartalla, ja mukana featuroimassa rientolaisten lisäksi olivat Suomen karvaisin suunnistaja sekä Pale, joiden vauhdissa allekirjoittanut vammaryhmän jäsen koitti parhaansa mukaan pysyä.
Huolimatta pitkästä juoksutauosta treeni tuntui sujuvan mallikkaasti, ja varsinkin suunnistuspuoli hoitui ilman sen suurempia megapummeja.
Tulipahan joillakin väleillä tehtyä se paras reitinvalinta omilla taidoilla, mikä sinänsä on erittäin harvinaista.

Perjantai-ilta venyi keskusteluhetkineen ehkä hieman liian pitkäksi, joten lauantai-aamuna väsymys oli todella vahvasti läsnä. Kun tästä toivuttiin ja äijät saatiin ravittua, oli aika siirtyä Leporannan läheisiin maastoihin leirikisan muodossa, jossa olivat featuroimassa jälleen samat karvaiset naapuriseuran miehet sekä näiden lisäksi vielä kolmas itsellenikin aikoinaan riitaa haastanut veijari. Pieniä pummeja tuli ja kaiken muun hyvän lisäksi polvi alkoi kiukuttelemaan puolessa välissä reissua niin pahasti, että kävelyksi homma muuttui ja tappiota maestroon, aproon jäi valtavat 10 minuuttia.
Toinen lauantain suunnistusreeni vedettiin pyhtään puolella ja kyseessä oli vahvasti taitoreeni. Ennen reeniä leirin järjestelyissä mahtavasti onnistuneet Kotkalaisjäsenemme totesivat, että jos pummeilta välttyy kokonaan, voi suunnisharjoittelun lopettaa. Kertoo ehkä jotain maaston vaativuudesta.
Polven edelleen kiukutellessa jouduin tyytymään kävelyreeniin, mutta eipähän niitä virheitä päässyt sitten tulemaan kuin ehkä kokonaisuudessaan puolen minuutin verran.
Illalla muu porukka suuntasi yöhön lamput päässä, kun vammaryhmän jäsenet M ja T jäivät loistokkaaseen majoitustilaamme vääntämään kuntopiiriä.

Sunnuntai-aamuna vuorossa oli leirin viimeinen harjoitus, vaellus kymin lentokentän maastoissa pienessä loskan ja lumihangen sekoituksessa 2h 30 min mittaisen lenkin verran. Itseltänu molemmat kantapäät hiersivät auki, sekä polven kipu paheni infernaaliseksi vaelluksen aikana, mutta sisulla loppuun asti oli mentävä.
Kaikenkaikkiaan leiri oli todella miellyttävä poistuminen arjen tylsyydestä, ja vaikka pystyinkin juoksemaan vain 2 reeniä, se tuntui silti erittäin hyvältä motivaation kannalta. Järjestelyistä vielä suuri kiitos Taussien suuntaan.

Muita tapahtumia tässä on leirin lisäksi kerinnyt kertyä varsin vähän, mutta sitäkin merkittävämpiä. Polven kuntoon saamisessa ollaan nyt siinä vaiheessa kun odotellaan vakuutusyhtiöltä korvauspäätöstä magneettikuvauksista. 800 € on vähän turhan iso lovi budettiin, kun tilillä on reilu neljännes tuosta summasta.. Lisäksi armeijasta todettakoon sen verran, että 12 päivä voi olla että Väisäsen poikaa hieman naurattaa. Heittivät nimittäin kuulon takia C:n paperit eli suomeksi vapautus palveluksesta rauhan aikana aka sodassa miinanraivaaja.
Rehellisesti siis isänmaanpetturi.
Itsehän tästä ilostuneena hommasin liput Portugaliin helmikuuksi ja sinne viikon leirille Masanderin ja Apron kanssa vähän nauttimaan paremmista keleistä. Madventureksesta tutuin sanoin : Hajotkaa pakkaseen (jos sellaista tänäkään talvena edes tulee)

Pitemmittä puheitta, blogin toimitus jää ansaitulle joululomalle ja palaa asiaan mahdollisesti uudenvuodenaattona läskikilpailun tulosten merkeissä. (aloituspaino 57 kg, aka extraläski)

Siihen asti kaikille Hyvää ja rauhallista joulua

tiistai 9. joulukuuta 2008

Harrastus : Urheilija

Ei hirveästi kiinnostanut kirjoittaa tuosta tällä hetkellä reenejä vaivaavasta polvivammasta, joten positiivisuuden ylläpitämiseksi päätin tarjoilla hieman kertomusta itsestäni, olkaapas hyvä:

Mie olen näiden reippaan 19 vuoden aikana kerinnyt harrastamaan kaikennäkösiä urheilulajeja. Harrastamiseksi tässä tapauksessa katson vai 5 kk tai pidempään kestäneet kokeilut, sillä muuten listasta olisi tullut loputon.

Kaikki alkoi joskus 3-vuotiaana hiihdon ihmeellisestä maailmasta, ja 4-vuotiaana kävin ensimmäisissä kisoissani, tuloksena 3.s sija HSOP:n hippokisoista. Huomionarvoisaa tässä on se , että tämä on todistettu ensimmäinen ja ainut kerta kun olen pystynyt päihittämään J.Suortin, tuon VeVen luigimaisen hiihtomaestron ,ladulla. Hiihtoharrastus jatkui n.12 ikävuoteen asti kilpahiihtona, kunnes pääsin todistamaan aitiopaikalta kuinka eräässä Vehkalahtelaiseurassa saa huijata hiihtourheilussa rikkomalla sääntöjä. Lyhytpinnaisena henkilönä tästä suuttuneena ripustin sukset pariksi vuodeksi naulaan, mutta kilpahiihto jäi kokonaan.

Pesäpalloa tuli parisen vuotta pelailtua Summan Ponnistuksessa, samoihin aikoihin kun hiihdin kilpaa silloin vielä kaikki Ruissalon kylän ikäiseni hulivilit mättivät lähes joka päivä legendaarisella ruiskin kentällä parinkin tunnin verran pesistä. En juuri nyt muista mihin tämän lajin ihanuus päättyi, kai siihe kyllästyi kun ei aivoja oikeen tarvinut käyttää.

Jousiammuntaakin olen ehtinyt harrastamaan jopa vuoden verran. Silloin käytiin Pappilansalmen koulun salissa entisen maajoukkueampujan, Kaisa Suutarin, opastuksella vuonna 1999. Meillä oli noin 10 hengen ryhmä, joka hajosi siinä vaiheessa kun opettajamme alkoi keskittymään Sidneyn olympialaisiin (jonne lopulta valittiin hänen siskonsa). Onneksi en ehtinyt hankkimaan mitään omia varusteita, ja tämäkin laji jäi ohjelmasta jo varhain.

Ampumahiihto oli ohjelmassa monta vuotta. Hietalan Hempan opastuksessa saatiin tähän jaloon lajiin ammunan alkeet kuntoon ja Suutarin Simo teki ohjelmaa hiihtopuolta varten. VeVessä meitä oli 4:n hullun kopla, Harjun Vellokset Juuso ja Eetu sekä Parkon Haba, kaikki -87 syntyneitä, joten eri sarjoissa kilpailimme. Tässä lajissa olin taas kilpaurheilussa tiukasti mukana ja tulipahan käytyä alueleirejä myöten tutustumassa Mikkelin hörhöihin ja muihin luonnonoikkuihin. Mainittavaa menestystä kyseisessä lajissa en koskaan saavuttanut, ja kun viimeisenä vuotenanin jalkavaivat pakottivat luopumaan kovimmasta harjoittelusta oli sijoituskin Sm kilpailuissa jossain 4-3 viimeisen paikkeilla.
Saman lajin kesäversioon tuli vuosikausia panostettua paremmalla menestyksellä. Suunnistuksen kautta saatu vauhti ja hieman oikutteleva ammunta auttoivat satunnaisiin onnistumisiin erinäisissä kilpailuissa. Parhaina tuloksia 10 sija Sm kisoista ( samana vuonna kun jätin tämän takia Nuorten Jukolan väliin :O ) sekä SM hopeaa 2007 Ampumajuoksun viestikilpailusta yhdessä Juuson ja Haban kanssa. Mainittakoon myös Sm hopea samasta lajista samasta muodosta mutta "valmentajana sekä huoltajana". Myös Ampumasuunnistuksesta on palkintohyllyllä Sm & Mm kulta H18 sarjasta.


Suunnistus. Tuo lajeista jaloin ja mahtavin tuli vaivihkaa harrastukseni vasta ala-asteen 2.luokalla ollessani.Isäukko aikoinaan oli kyseissä lajissa omien sanojensa mukaan hyvä nuorisotasolla, kunnes akilles pamahti. Vehkalahden Veikkojen oravapolkukerhostahan kaikki lähti, silloin vielä loistavien ohjaajien ylläpitämässä toiminassa oli ilo olla mukana. En väheksy nykyistäkään menoa, mutta aina ei määrä korvaa laatua, tiedätte kyllä. En kehtaa näin vierasseuralaisena mainita enää nimiä jotka silloin aikanaan olivat vetovastuussa, mutta sinne kuuluu suuri kiitos lajin parissa pysymisestäni. Vasta H12 sarjassa pääsin sisään kilpasuunnistuksen ihmeelliseen maailmaan ja siitä alkoi polku josta ei ole takaisin paluuta .9 vuotta myöhemmin en kadu lajin aloittamista. Menestystä ei ole tullut mitenkään roppakaupalla, mutta onko sillä loppupeleissä mitään väliä? Tärkeintä on nauttia tekemisestä ja tehdä sitä asiaa mistä pitää.

Tällä hetkellä minulla on päälajina Suunnistus, sekä joskus heikkoina hetkinä Ampumajuoksu ja Ampumasuunnistus kummittelevat takaraivossa. Muu on ollutta ja mennyttä, Vain nykyhetki ja tuleva merkitsevät. Taakse ei kannata tuijottaa. Siellä on vain tyhjyyttä ja miljoonia, miljardeja virheitä.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Hoppipäät Nyökkää

Hykertelen tyytyväisyyttäni läppärin ääressä. Luureissa pauhaa toissayönä Turun ghetoissa purkitettu : Selittelyn Mestari - Suunnistan - tsipale . Voin kertoa kappaleen onnistuneen helvetin paljon paremmin kun suunniteltu huhhuh. Muutenkin reissu Turkuun oli harvinaisen tuottoisa, 10 kipaletta joskus ensvuonna pamahtavalle levylle saatiin aikaan.

On sitten ihan eri asia millon kaikki shaiba on miksattu kuuntelukuntoon, mutta mie yritän ton suunnistuskibaleen saada talven aikana siihen kuntoon että kehtaa laittaa jakoon. Vielä pitäisi kerran tai pari Ermando Kulmalan kaverina vierailla heittämässä biisejä kehiin. Kyllä se puolitotuus joskus tulee kait.

torstai 27. marraskuuta 2008

Tuomiolla

Nyt on sitten tämän aamun tuomiot kuultu. Vajaa viikko takaperin varasin ajan Karhulaan urheilulääkäri Hakkaraiselle ja tänään sitten kävin vilauttamassa tuota polvea. Lekuri oli sitä mieltä että polvessa on vääntövamma ja tulehdus, jotain se ulkosyrjän siteistä ja kierukoista mumisi. Hoidettavissa Arcoxia:lla 90 mg 1 tbl päivässä 7 päivän ajan (2 kuuria jos 1 ei tehoa) sekä kylmähoidolla.

Lenkille ei viikkoon ainakaan ole kuulemma asiaa, kuntopyörää ja vesijuoksua suositteli. Vaviskaa mammat ja papat, meikäläinen pamahtaa kuntosalille ja uimahalliin!!

Jos tästä nyt synkkyys helpottaisi diagnoosin myötä, jos vaikka jos viikon päästä voisi juosta kunnolla. Mie toivon että nyt seuraava viikko on sellasta paskakeliä että sataa Kekkosia taivaan täydeltä ja ulkona on -50 celsiusta, tai sitten ei. Kahden viikon päästä uudestaan tohtorin juttusille ja jos ei vaivat katoa niin sitten magneettikuvataan polvi.

Kyllä tää tästä

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

KeparDin Karjaisu

Ruissalo. Makailen sängyllä ja tuijottelen kattoa. Kuumemittari piippaa ja lukema 38,2 ei saa hymyä kasvoille, päinvastoin. Ilmeisesti flunssa on jälkiseurausta viime viikonlopun KeparDi turnauksesta ja vähiksi jääneiden unien yhdistämisestä aamuvuoroihin kylmässä varastossa.

Tosiaan, vuosittainen KeparDi - säbäilyturnaus tuli käytyä tänä vuonna ensimmäistä kertaa tsekkaamassa LappRin nuorella ja nälkäisellä joukkueella.
Aluksi turnaus näytti valkopaitaselle joukkueelle vain hyvät puolensa, 4-3 ja 5-4 voitot kahdesta ensimmäisestä ottelusta takasivat varman paikan jatkolohkoon. Alkusarjan kolmannessa pelissä tulikin jo sitten turpaan 7-3, joukkueelta joka loppupeleissä ylsi hopealle asti.
Jatkosarjassa koko turnauksen voittaneelle UreA:n joukkueelle kärsitty 0-1 tappio sai jo mielialan menemään matalalle, etenkin kuin tuo peli olisi hyvin voinut päättyä 5-1 LappRin hyväksi, paikkoja oli mutta maalinteko ontui kuin tepsillä lätkäliigassa.
Viimeinen peli olikin sitten silkkaa teurastusta 0-7 tappiolla Alhon Arabeja vastaan ja näin ollen joukkueemme pääsi siirtymään illanvieton suunnitteluun.
Osa joukkueesta oli päätynyt vaihtoehtoon palata Lappeenrantaan jo lauantai-iltana, en suinkaan paheksu päätöstä, mutta paljosta hyvästä jäivät paitsi, uskaltaisin väittää.

Riennon Tampereen jaoston kämpille siirryimme puhdistautumaan, ja valmistautumaan illan rientoihin(eh?), pienellä, mutta tätäkin vahvemmalla edustuksella. Nautittuamme kylliksi virvokkeita ja lihapullia siirryimme teekkarisaunan tungokseen nauttimaan muiden rakkaan lajimme harrastajien seurasta.
Musiikki raikasi,palautusjuomat kuohahtelivat, ja nähtiimpä( onneksi vajaaksi jäänyt) (mies)strippausesityskin. Tähän väliin huomauttaisin ettei kenenkään joukkueemme jäsenen toimesta. Noin kello kymmenen aikoissa oli aika siirtyä paikalliseen juottolaan, Las Vegasiin jatkobileiden merkeissä.
Ehkä viikon paras lohkaisu tuli ovella ku allekirjoittaneelta kysyttiin paperit. Kuitenkin ravintelin asiakkaista vähintään 20 oli alaikäisiä, nuorimmat arviolta 15 vuotiaita. Että kiitti nyt tästäkin. Kyseinen mestahan oli aivan liian täyteen buukattu, hyvä että hengittämään mahtui. Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni Hallilasta tilaamasta taksia takasin Las Vegasiin, syytä tähän en itsekkään tarkkaan ottaen tiedä. Lopulta sain roudattua valtavan kehoni takaisin Vegasiin, ja ilta pääsi jatkumaan. Mesta meni kiinni, sen jälkeen oli tappelu, ambulanssi ja poliisit. Edelleen korostaisin ettei kukaan tuntemani henkilö ollut osallisena.

Seuraavaksi koittaa viikon yleisökysymys: Lähdin baarin pihalta kohti Tuulahovia, jonkinsortin opiskelija-asuntola ilmeisesti jonkun suunnistajan seurassa. Nukuin tässä mestassa jonkinsortin nojatuolissa ja aamulla mielessä oli vain yksi kysymys "Missä hitossa mie oon".
Enpähän jäänyt asiaa sen enempää selvittelemään vaan poistuin Hervannan raikkaaseen sunnuntai-aamuun ja suuntasin kohti Tampereen jaoston kämppää. Tunnin vaeltelun jälkeen löysin perille ja pienet tirsat otettuani olin valmis hyppäämään Mazdani rattiin kohti Lappeenrantaa ja sieltä Haminaan. Pieni mutka matkassa oli. Eräs nimeltämainitsematon henkilö oli sattunut hukkaamaan tavaroitaan illan aikana, muunmuassa autonavaimet, joten loppupeleissä minut onnistuttiin ylipuhumaan heittämään 3 hengen lauma Mikkeliin. Eipä siitä tullut kuin aivan helvetisti ylimääräistä lenkkiä. Lopulta kymmenen maissa kotona ja aamulla kuudeksi töihin. Oli muuten kivaa.

Nyt viikonloppuna olisi tiedossa Riennon leiri VOL.1 Taipalsaaressa, se on eri juttu saanko roppani siihen jamaan että kykenen osallistumaan. Vituttaa tälläiset sairastelut.

(Tekstiä kirjoittaessa ei ole paljastettu nimiä tai sukuelimiä julkisesti)

torstai 30. lokakuuta 2008

Syysmyrsky

Istuskelen läppärin ääressä ja silmäilen uutisotsikoita. "Oulussa sitä ja Oulussa tätä" "MIKÄ MEITÄ VAIVAA". Meitä, tai ainakin minua vaivaa armoton turhuus ja vitutus. Kai sitä olisi pitänyt viisaiden miesten sanoja kuunnella ja mennä sinne armeijaan kesällä. Toisaalta, jos näin olisin tehnyt voisin maata varuskuntasairaalassa Patun tavoin keuhkokuumeessa - on taas vaikeaa. Ei sitä olisi vielä kesäkuussa lakin juuri päähänsä painaneena luullut joskus kaipaavansa tuota koululaitoksista jalointa - lukiota, jollakin oudolla tavalla. PeNiksen kemian oppitunteja, joilla lähinnä vedin hirsiä,kaipaan niitäkin. Samoin vanhan kunnon Villi-Rennyn psykologian pohdintoja, perkele,nuo kolme vuotta menivät aivan liian nopiaan.

Tyhjä GEEIIÄN - tölkki tuijottaa minua yläoikealta. Hymy palaa kasvoilleni kun muistelen sitä iltaa Kotkalaisessa ravintolassa. Harvoin sitä kauniit naiset tulevat pöydälle naaman eteen takapuolta heiluttelemaan, silloin tulivat. Kuulokkeet tölkin ympärillä kertovat ilmeisen huuruisista tekstityssessioista, kai sitä pitäisi Åboon vaivautua tämän vuosituhannen aikana vielä tekemään sitä histuuriaa, jos vain olisi rahaa ja aikaa ja kaunis ääni. Ruotilan lahja suunnistusmaailmalle soittaa ja pyytää lenkille, ei irtoa aamuisen lähes kaksituntisen rutistuksen jälkeen. Tällä viikolla on menty hyvin, olisi menty paremminkin jossei Sepi olisi maanantaina pyytänyt salille sulkapalloa mättämään, selkähän siinä meni näin vanhalla miehellä.

Lattialla on karttoja levällään. Pitäisi kansioihin saada nuo pyhistä pyhimmät tältä ja viime kaudelta, kai sitä on saanut laiskuuden lahjan syntyessään. Huomenna pitäisi painua nykyisen kotiseurani kotikylään viikonlopun viettoon. Armotonta Yötä perjantaina, lauantaina jonkilaista skabaa ilmeisesti ja sunnuntaista ei voi tietää, riippuu missä kunnossa sitä on päättäjäisten jäljiltä. Aika vähenee, reilu pari kuuta ja sitä tanssitaan vihreissä hilipatihippaa kuusten ympärillä lelun metsissä. Jos tanssitaan, se nyt rippuu dr. sykeröstä aika pitkälle. Jos vaikka korvien lisäksi olisi päässä vikaa, taino mitä tässä kiertelemään, onhan siellä.

Reenimotivaatio on korkialla. Kai tuo Armenian läheisyys vaikuttaa näin positiivisesti juoksemishaluihin, muita haluja se rajoittaa lähinnä. Koko kesä vaellettiin sen verran synkillä hautuumailla lippuja etsiessä , että lupasin itelleni ens kauella alistaa, ees vaikka Patun ja Aaron, ees joskus. Ainii, näillä näkymin pitäis sitä vielä marraskuussa käydä keparDi:n säbäturnauksessa säätämässä. Maalitykin maine vehkalahden säbävuorosta ei kaahiasti paina näissä kekkereissä. On sen verran kovaa porukkaa, meirän tiimissä siis.

Muttajoo, katellaan tuossa myöhemmin vähän lisää kaikenlaista. Kun kerran miun blogi on niin paska.

perjantai 24. lokakuuta 2008

EI

Sisulla eteenpäin!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Haulikolla loppuun

Huolimatta suhteellisen mauttomasta otsikosta nyt ollaan ihan asialla liikkeellä. Itselleni perinteinen kauden päätös skabailtiin eilen Halikko-viestin merkeissä jossain päin varsinais-suomea. Kisaan lähdettiin mannan jälkeisen masennuksen vielä vallitessa takaraivossa, mutta heti päästessäni kirmaamaan mutaista syyslaidunta kohti k-pistettä oli tosi kyseessä. 4 osuudella, kolamiehen paikalla oli suhteellisen stressitöntä juosta ja sieltä loksahtikin kauden puhtain suoritus. Juoksuvauhdista ei kai tarvitse mitään sanoa taaskaan, otin tarkoituksellaan vauhdista pois niin paljon että rastit varmasti löytyivät. Ohjeistuksenani "tytöille ei hävitä" (tarkoittaen saman joukkueen 4:nnen ja 14:sta osuuden juoksijoita) saavutin 3,4 kilometrin radalla ruman ajan 27.43.
Tiukallehan tuo veti, sillä 14 osuuden ulkomaalaisvahvistuksemme kärsi vain sekunnin tappion. Joukkueen lopullinen sijoitus 34 on hyvä kun otetaan huomioon pienet vaikeudet joukkueen kasaamiseksi.

------- KAUSI OHI------

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen ?
Tälläisen kysymyksen heitti R Ratilainen Mannan lähtöpuomilla. Vastausta oli vaikea rakennella silloin, mutta nyt kun miettii niin perkele tottakai se on. Vuosi riennossa on tuonut paljon kokemusta lisää suurviesteistä, tiukkoja battleja masanderin ottaessa takkiin riimien saralla,paskoja suorituksia henkilökohtaisissa kilpailuissa sekä loistavan seurahengen ja ilmapiirin. Erään suurseuran (mainitsematta vehkalahtea) henkilöt ovat läpi kauden arvostelleet ratkaisua vaihtaa seuraan jossa kuulemma "oppii vain juomaan rähinäviinaa", paskat.
Vehkalahdella motivaatio olisi kuihtunut kasaan ja selät kääntyilleet huonojen suoritusten myötä, mutta onneksi Riennossa välitetään myös muustakin kun totaalisesta menestyksestä.

Toisaalta, olen kyllä ollut koko kesän niin sysipaska ettei välttämättä olisi hymyilyyn paljoa varaa. Noh, ensi vuonna sitten isketään ja lujaa. Sovittiin tossa että jokainen reenaa hyvin ja oikein koko talven ja keväällä nälkäinen ja laihtunut suunnistajaryhmä teke tuhoisaa jälkeä. Pitäisi vielä pyrkiä nuorisomenestykseen mukaan kerran pojat tällä kaudella tekivät hienoa työtä. Mooselle 2 plakua, Aarolle ja Saygonille 1 ei ole huono suoritus lainkaan. Nyt vaan raivataan esteet pois tieltä eikä lähdetä nöyristelemään muiden edessä. Meistä(Teistä) kuullaan vielä!

-Uhoten ja uhkuen kauden 2008 puolesta Haminassa 19.10
T.Väisänen

maanantai 13. lokakuuta 2008

Monkey Business

Hopedi hop.

25-Manna takana. Perusreissu. Sijoitus 65 on joukkueen osalta onnistunut.

Omaa suoritusta ja koko reissun onnistumista omalta osalta voi kuvata parhaiten seuraavalla otoksella:

maanantai 6. lokakuuta 2008

Mannavelliä

Lauantaina olisi taas sen aika. Vuotuiset hylkäyskarnevaalit eli tuttavallisemmin 25-Manna Ruotsissa. Minulle manna on merkinnyt aina kauden lähestymistä loppupistettään ja piristävää kisamatkaa syksyn saapuessa. Kolme kertaa omien laskujen mukaan olen mannassa päässyt tykittämään.

2005 en ollut edes ilmottaunut koko tapahtumaan lähtijäksi, mutta viikkoa ennen Jore soitti ja kysyi kiinnostaisiko reissu. Kyllähän se kiinnosti, tosin kuten Joren tapaahn kuuluu, sain vasta bussissa tietää juoksevani RaKaS/JuVu/LuuRa/VeVe yhdistelmässä jossa mie olin se Veveläinen.. Oli se hieno reissu, tosin taas kukaan ei muistanut kertoa 16 sarjalaiselle juniorille avokallioiden puuttumista kartasta, tulipahan turha virhe sen takia. Silloin kuitenkin juoksu kulki jotenkuten loppupeleissä. Moosen ja Aaron taisin voittaa osuusajoissa, Saigonille tuli takkiin, on se kova.

2006 oli sitten vuorossa VeVessä puhtaasti pyyhälletty skaba. Taidettiin olla siinä 10 sakin tienoilla muistaakseni, kunnes papoille kävi todella ohraisesti ja sijoitus tippui pahasti. Eihän sieltä noustu lopulta enää taisteluun palkinnoista. Taisi olla 7.s osuus tuolloin. Heinolan Arska sai ennen ykköstä kiinni ja kyyditti jonkin verran rasteille. Lopulta kävi kuitenkin niin että Arska pummasi omaa rastiaan ja meikäläinen pääsi menemään menojaan. Loppusijoitusta en muista, voisihan sen tarkistaa nopeasti mutta eipä jaksa'



2007 oli näillä näkyminen toistaiseksi viimeinen manna VeVessä, mutta kuten taida olla sanonut pariinkin otteeseen ,palaan kyllä ajan kanssa seuraan, haluttiin sitä tai ei. Silloin tykitettiin 7 osuutta taas muistaakseni. Järjestys taisi olla : meikäläinen, Arska,Ala-Nissi ja Liuha. Maalissa tilanne oli sitten ihan eri, juuri ja juuri ennen veristä Ronttia pääsin vaihtoon livahtamaan. Loppusijoitusta en taas muista, enkä sitäkään kävikö jossain vaiheessa ohraisesti vai miten tulos ei ollut mikään häikäisevä.

Tämän vuoden ennuste on seuraavanlainen :

Joukkueita hylätään samaan tahtiin kuin edellisvuonna. VeVe tulee olemaan 10 parhaan joukossa, sillä allekirjoittanut ei ole hidastamassa viestin etenemistä suunnattomasti. Juosta täytyy tänäkin vuonna, tavoiteajat osuuksille suhteellisen hurjat. Entäs LappRi ? Aika kevyesti voisi veikata sijoituksen parantuvan lähtönumerosta 200. Kuitenkin siihen on syynä edellisvuoden hylkäys. Veikkaisin tässä pienellä taustatutkimuksella sijoituksen pyörivän siinä 35-40. Voi olla yläkanttiinkin, en mene vannomaan. Voittajasta en sano mitään, ei noista ruotsalaista tiedä. KR voipi olla kova. Haaska ankkurina voi tehdä kovaa jälkeä MC esitysten jälkeen, paha sanoa. Sen mie tiiän suhteellisen varmasti että jotenkin näin : Ruissalo-Taavetti-Turku-Tukholma-Turku-Taavetti-Ruissalo. Silja line perinteisesti. Jos näette käytävillä notkumassa kannattaa varoa,baaritiskillä saa tulla puhumaan,omalla vastuulla. Kiitos

Sitten vielä vähän taustatietoa kun jotkut ovat blogia kommentoidessaan sekoittaneet asioita.
FAKTAT

Blogin Kirjoittaja : Tero Väisänen, tunnettu myös musiikkipiireissä nimillä DaSuunta ja Reklama
Ikä : 19
Seurat : 1993-2007 Vehkalahden Veikot. 2008 Lappeen Riento
Sivilisääty : sinkku
Asuinpaikka : Ruissalo,Hamina (Vehkalahti)
Ammatti/Opiskelu : Sekatyöläinen eli paskapalkkainen varamies , Ylioppilas 2008, tuleva varusmies
Sähköposti/Palautelaatikko : DaSuunta@gmail.com

Eiköhän tästä nyt luulisi tajuavan, hitaammatkin.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Mainettaan Parempi

Joskus kesällä tuli sovittua Tallinnan reissusta, mikäli eräs kaverini pääsisi opiskelemaan yliopistoon suuresti ihannoimiaan suomalais-ugrilaisia kieliä, tai jotain vastaavaa. Taisi olla sama reissu missä lupailin lähteä keikalle, jep ei voi muistaa kun taisi tuo happi olla varsin mehevä.

Perjantai-iltana katselen Helsingin rautatieaseman edustalla kulkevaa ihmismassaa. Kaikilla tuntuu olevan kiire johonkin. Minullakin on hieman, sillä kello on 19.30 ja laivan lähtöön on enään puolisen tuntia. Äijiä ei näy missään. Lopulta aseman syövereistä saapuvat ystäväni, pitkätukkainen black metal bändin laulaja ja hc teknodiggari( joka muuten pukeutuu aina pikkutakkiin tai puvuntakkiin). Kiire on epäinhimillinen, joten joudumme turvautumaan aina niin loistavaan taksivaihtoehtoon. 10 euroa rautatieasemalta terminaalille, rosvousta sanon ma.

Terminaalissa vaikeudet jatkuvat, ikäänkuin jokin ylempi taho ei tahtoisi meidän lähtevän reissuun. Lippumme ovat kuulemma peruttu, maksua ei muka ole tullut. Ei auta kun neuvotella hieman ja maksaa käteisellä koko paska pois alta. Linda Line rules todellakin. Tallinnassa on jo pimeää kun viimein pääsemme perille, ja huolimatta loistavista kartanlukutaidoistani, päätämme yhteistuumin ottaa taksi viemään meidät hostelliimme Marine Keskukseen. Saavumme epämääräisen näköiseen mestaan, jossa valot ovat poissa eikä ketään näy sisällä. Hetken ovikelloa rämpyteltyämme oven tulee avaamaan venäjää puhuva vanhempi rouvashenkilö, joka selkeästi joko ei osaa tai yksinkertaisesti ei halua puhua mitään muuta kieltä. Vaikeuksien kautta viimein saamme hänet tietoiseksi varauksestamme ja hän vaatii etukäteen maksua. Internetissä hinnaksi ilmoitettiin 60€ kahdelta yöltä, eli näpsäkästi 20 eemeliä per nassu. Noh, paikanpäällä hinta onkin muuttunut 78 €, syystä jota koskaan emme kielimuurin vuoksi saa tietää.
Pääsemme kuitenkin huoneeseemme, jossa ei ole peittoja, pelkät lakanat, lattiaakin kovemmat patjat ja tyynyt sekä televisio josta näkyy ylen kanavien lisäksi vain venäjänkielistä ohjelmaa. Hyvältä näyttää. Lähdemme viettämään iltaa kaupungille syöden kiinalaisessa ravintolassa, sekä ottaen yhdet harmaat muiden porojen suosimassa pubissa. Huom! mestassa oli käynnissä paikallinen valojen yö, nopeasti suomennettuna. Hieno tunnelma koko vanhassa kaupungissa.

Lauantai-aamu. Joka paikkaa särkee erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Huomaan vanhan vaivan, pyörrytyksen palanneen vuosien tauon jälkeen. Olo on pahempi kuin tuhat krapulaa iskettynä samaan aikaan. Kokeilen niskojani ja huomaan niiden olevan puhtaasti betonia. Hieno alku mahtavalle reissulle. Onneksi lähikaupan leipomukset aamupalaksi pelastavat sen verran tunnelmaa että kykenemme lähtemään katselemaan Tallinnan nähtävyyksiä, ja niitä riittää. 7 tuntia kiertelemme kaikenmaailman kirkot ja museot ja krääsämyymälät. Ostan paidan jossa Lenin näyttää keskisormea , tekstinä "rEvolution", on se hieno. Syömme perinteisessä virolaisessa ravintolassa. Tilaan porsaankyljystä ja paistettuja perunoita. Hinta 7 € . Hitto että on hyvää muuten, 10 % tippi on todellakin ansaittu. hoh . Illalla on taas aika lähteä kiertelemään Tallinan pubeja. Paikkojen kunniaksi voisin sanoa, että kaikissa harmaana tarjoillaan Ale coqia, ei mitään hatwallin tai sinebrykoffin paskaa, hintakin siellä kahden ja kolmen euron paikkeilla. Ei paha. Eniten vituttaa perusporojen känninen sekoilu ja taistelu, nolottaa maanmiesten puolesta. Hoen itsekseni "en ole suomesta " "en ole suomesta"...
Loppuillasta oma seurue on siinä hapessa että päätän siirtyä yksinäni seikkailemaan Tallinnan yöhön. Kuljeskelen katuja ja tsekkailen yökerhoja. Parissa käväisen sisälläkin, mutta musiikki ei oikein nappaa. Fiilis on pääasia kuitenki vaikka kaikennököistä voisi sattua. Tämä saa mieleni paremmaksi, ehkei eteläisen naapurimaamme pääkaupunki ole sittenkään niin pahamaineinen räkälä kun olen luullut..

Sunnuntai-aamulla herään taas samaan mukavaan pyörrytystilaan. Toisilla on suhteellisen ankara darra kehissä, pois se minusta. Olo on hyvä, siihen asti kunnes hostellin työtekijä pamahtaa ovelle ja ilmoittaa checkoutin olevan klo 11. Kello on tässä vaiheessa 10.59... Nopeasti kamat kasaan ja ulos läävästä. Paikallisen marketin edustalle vetämään aamupalaa. klo 12.50 tulee tekstiviesti linda lineltä "Kaikki tämän päivän laivavuorot on peruttu, ottakaa yhteyttä asiakaspalveluumme" .. Jumankekka, nyt vasta hyvän heitti. Koitamme tunnin aikana soittaa 20 kertaa kyseiseen asiakaspalveluun saamatta kertaakaan yhteyttä. Samaan aikaan siirrymme kohti Linnahallin terminaalia. Terminaalissa sitten alkaa taistelu Suomeen pääsystä. Eukko tiskillä ehdottaa vielä päiväksi Viroon jäämistä, mutta ilman majapaikkaa ja rahavarojen päästyä ehtymään vaatimalla vaadimme Suomeen pääsyä. Lopulta saamme muutettua ILMAISEKSI lippumme superseacat alukseen, tosin alus lähtee klo 14. 10 minuuttia aikaa. Taksi alle ja toiseen terminaaliin vauhdilla lähtöselvityksen kautta laivaan. 100 minuuttia ja Helsingin näkymät avautuvat jälleen matkaajille. Pummilla sporalla ja metrolla Sörnäisiin, hyppään rakkaan Mazdani rattiin ja pääsen aloittamaan matkan kohti tuttua ja turvallista Haminaa.

Mitä tästä opimme.
-Tallinna on hieno kaupunki, upeita nähtävyyksiä.
-Ruoka ja juoma ovat hyvää ja halpaa
-Ei kerjäläisiä, taskuvarkaita ainakaan näkyvillä paikoilla.
-EI koskaan enään Marine Keskukseen Hostelliin.
-Haminassa on kiva asua.

Ainiin, tänään pääsi tekemään oikeasti lenkin. Puoltoista juhania reipasta tuntui jopa kohtalaiselta. Ehkä mie sitten mannassa näytän närhen pallit ja sillai, ehkä en. 7 osuutta lykkää, toivottavasti ensimmäisen juoksijan paikkaa niin on stressitöntä.

Se on moro

tiistai 23. syyskuuta 2008

Mie tossa aattelin vaan ,että kun henkilökohtainen kausi on ohi nii pitäis jotain julkasta ulos. Siispä hyvät harvat lukijani. Elokuinen keikkatallenne Virolahdelta. Kommentteja saa ja pitääkin antaa, kyseessä oli ensimmäinen keikka kautta aikojen. Ei se menny ihan niiku elokuvissa, mutta jotenkin kuitenkin. Mukana yksi suunnistusaiheinen tsipale, joka ei ole polku. Voitte itse miettiä mikä ja miksi

Reklama & Dj Lauri Live @ Virolahti apout 45 minuuttia

Osa 1 http://up.servut.us/10357

-Tuulet
-Haminasta
-Uskotsä Aseisiin
-Mitä,häh ?
- Näe ja Tunnista
-Terveisiä Tulevaisuudesta
-Mustaa Valkoista Vihreetä ( alku)

Osa 2 http://up.servut.us/10358

- Mustaa Valkosta Vihreetä (Lähes kokonaan)
-Kautta
-Polku
-Nää Vuodet
-Rakkaus Katoaa
-Kävellään,katotaan

Kuvattu/Äänitetty videokameralla, äänenlaatu vaihtelee keikan ajan aika reilusti.
Äänitys : S Holopainen
Äänessä : T Väisänen
DJ : L Joas
Yleisön äänekkäin huutelija : E Föhr

Hävettääkö ? Ei


-Mannassa tavataan

torstai 18. syyskuuta 2008

No orienteering, No fun


Näin lontoolla pitää aloittaa tämänkertainen vuodatus. Keskiviikkona eli ihan tossa eilen tuli aamulla 8 maissa istuttua jälleen kerran Haminan arvauskeskuksen käytävillä miettimässä syntyjä syviä, tällä kertaa Laboratorioon oltiin menossa. Ei siinä sitten ketään, ooteltiin pari tuntia kun apout 30 apout ikähaarukassa 70-90 olevaa vanhusta oli siinä edellä. Kuinka hitossa ne ehtiikin joka paikkaan. Noh, otettiin verinäytteet ja nielunäyte, arpapelillä mies kuntoon, jees.

Päivällä sitten lääkäriin kuuntelemaan tuloksia. Angiina kuulemma negatiivinen, jotain positiivista. Tulehusarvot korkealla ja valkosolut. Minä noista mitään tiedä, mutta helpotti perkeleesti kun lääkäri totesi " ei tässä nyt mitään muuta erikoista kun tulehusarvot vähän ylhäällä,kai tähän joku lääkekuuri pitää laittaa". Lääkäri poistui 15 minuutiksi huoneesta ja tuli takaisin paperin kanssa jossa luki "Hengitystietulehdus, kefexin 1 viikon kuuri" käsinkirjotettuna. Tossa vaiheessa kyllä taas tuli mieleen haminan lääkärien osaaminen, tai no , mitä onkaan. Anyway, viikon kuurin lekuri määräsi ja viikon liikuntakiellon taas kerran. Eli keskari ja viesti jäävät väliin, voi perseensuti sanon.
Online seuranta saa luvan toimia, muuten tässä pää menee kohta. Am yöstä asti sairastelua sairastelun perään, on se perkele miten pieni ihminen voi olla näin altis.'

Noh, kai sitä pitää jotain muute tehdä kun ei suunnistamaan saa mennä, joten tossa reilun viikon päästä lähdetään kaveriporukalla pienelle kulttuurimatkalle Viroon. Pitäähän sitä nyt lähtä katsomaan neuvostoaikojen vaikutusta itämeren helmessä',Tallinnassa, eh..
Varaus todella epämääräisessä hostellissa ja luotto kelin sallimiseen laivareissuja varten pitää vähän jännitystä yllä. 2 päivää varmaan on tarpeeksi kulttuuria eestissä.

Sitten olisi Vaasan reissu.. sitten olisi Manna, sitten olisi Halikko, sitten olisi levyn nauhotukset Suomen virallisessa paskakaupungissa, Turussa. En ole koskaan tykännyt mestasta niin hirveästi, mutta kai sitä aina voi muuttaa mieltään. Levyä sitten pitänee myydä ensi kesänä kisapaikoilla, jos joku oikeasti haluaa ostaa. Edellistä kiekkoa 300 kappaletta sai menemään. jos siitä pääsisi kokonaisuudessa yli, olis jees. Kansainvälistä feattauskalustoa tulossa ainakin, ehkäpä suunnistusaiheinen kappale, jos ei levylle niin ainakin nettiin jakoon. Eli on tässä tekemistä vaikkei suunnistamaan vielä saakkaan mennä. Heti kun nämä turhat ja tärkeät asiat on jaloista pois alkaa uusi harjoituskausi. Tarkoituksena keskittyä vauhdin ja kartanluvun yhdistämiseen. tai sitten vaan samalla vanhalla kaavalla, eli ilman mitään kaavoja. En mie mittään tiiä, pien ihminehä mie vaa oon.
EDIT: Katkera Suunnistaja-lehteä kohtaan. ei koskaan kisoista action kuvaa lehdessä, mut sen kerran kun lähden turistiksi heti kuva lehdessä. reilu peli ja sillai :)

lauantai 13. syyskuuta 2008

Keuhkot ja yö

Näin yön myöhäisinä tunteina on helppo todeta mikä tänään meni Yösuunnistuksen SM kilpailuissa pieleen. Startti,nimittäin. Ykkösrastilla tajusin jo ettei olisi pitäny startata, keuhkot huusivat halleluujaa eikä ajatus kulkenut lainkaat. Paljon kävelyä, pysähtelyjä hengittämään ja helvetin isoja pummeja. Muuta ei sitte tarvitakkaa. Jaloissa olisi virtaa ollut, mutta keuhkojen toimimattomuus 2 viikon sairastelun jälkeen oli kelvotonta. Kaikki painoivat vaan ohi eikä perässä pysynyt. Tällä hetkellä koskee keuhkoihin aivan älyttömästi ja fiilis on maassa. Viimeinen sija SM yössä ei ollut sitä mitä lähdettiin hakemaan. Olisi pitänyt vain uskoa järkevämpiä ja jättää osallistumatta tälläisessä hapessa. Vielä hyvällä tuurilla joku jälkitauti tähän päälle ja kausi on paketissa.

Pitänee miettiä monta kertaa keskimatkalle osallistumista, motivaatio aika kuollut näin heikon esityksen jälkeen. Huikean pitkä loppusuora meinasi tappaa, tuntui että nahka irtoaa ja keuhkot lähtevät omille teilleen. Aaro nappasi hyvin plaketin, onnea sinnepäin!. Kuulemma joku "huippusuunnistaja" oli hajoittanut tahallisesti kompassinsa kilpailun jälkeen. Vertasipa joku tätä tapahtumaa siihen kun SP fincke joskus ilmeisesti huippuliigassa viskasi kompassinsa jokeen, yhtä turhaa touhua.
Ennenkaikkea vituttaa, kunto olisi ollut juuri ennen sairastelua nousussa ja vahvat reenitulokset antoivat pontta syksyyn. Nyt lähinnä katsellaan päivä kerrallaa ja mietitään ensi kauden haasteita. SITÄ REENIÄ PERKELE.

-moe

perjantai 12. syyskuuta 2008

Huomenna

On kivaa, tai sitten ei. Riippuu rastien löytymisestä. Tullut nyt pari kertaa kävelemässä käytyä sitten Alueyön raastamisen, angiina on voitettu tauti mutta jonkinlainen pieni syysflunssa iski heti perään. Jos vaikka tänään kävisi varovasti juoksentelemassa, 9 km yöllä voi tehä kipeetä tälläsen sairastelun jälkeen. Kipu on kivaa,kyllä.

Lähtölistoja tullut vähän selailtua ei paljon kerrottavaa, paitti että taas lähtevät Väisät peräkkäin, patu perään. Prkl joutuu juoksemaankin. Ei rasteista ole väliä, maalipäällikön kanssa on diili hyväksytystä suorituksesta, ei siis pelkoja.

Fiilis nousussa, loppusyksyn ässämmissä täytyy tykittää oikein urakalla jos meinaa tuota rankisijaa yhtään nostaa väljemmille vesille, aika noloahan tuolla on rypeä alamaissa, sen siitä saa kun ei osaa. Osaaminenkin on jännä juttu, toiset osaa aina, toiset ei koskaan ja toiset silloin tällöin helvetin harvoin. Meikä nappaa paikan kolmannesta ryhmästä,selvä. Voi olla että pitää mennä haistelemaan karsinnan tunnelmaa tänään, 10 minuutin ajomatka apoutsii ei oo paha, huomenna helvetin hyvä ettei tarvi jäädä kisapaikalle ulkopesuun keskellä yötä, kotiin saunomaan ja sen päälle vähän hummailemaan, selvinpäin tietysti - lääkitys päällä = jees.

Kyl mie sen verta voisin ennakkokaavailuja heittää Hkakskybäsistä että ei olis ihme jos Oma veis. kakkoseks Lehtola ja ronssia Laakkoselle. Kaheksantoista-sarjas Moose taistelee mitaleista jos ei pummaa, Aaro plaketeista jos kulkee. Miehistä ei osaa sanoa, kuhan ei terän jätkät juhli niin mie oon tyytyväine.

Kiitos ja hei

torstai 4. syyskuuta 2008

Telakalle

10 päiväksi ainakin. Angiina ja sen johdosta antibioottikuuri. Väliin jää pitkä ja yö.. vitutus huipussaan. Kisaturistin elämää pääsee kokeilemaan..
Ulkoiluakin pitää kuulemma välttää.. jumalauta 10 päivää 4 seinän sisällä.. hulluksihan tässä tulee.. No, kai tämäkin parempi vaihtoehto kuin jalka paketissa.

-JES!

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Kohti Leppävirtaa

37,5 38,2 40,0 37,1. Siinä vähän strategisia numeroita viimeisen neljän päivän ajalta. Hurjimmat voisivat veikata reeniminuuteiksi, olisivat perkele edes sitä. Tosiaan tossa sunnuntaina lenkin jälkeen alkoi tuntua vähän kuumeiselta olo, ja sieltähän se perinteinen syysflunssa näppärästi iski. SU-MA, sekä MA-TI väliset yöt tuli vielä töissä hypittyä, kerran en ketään tuuraajaa onnistunut hankkimaan. Oli harvinaisen lähellä ettei Väisäsen poika tipahtanut suorilta betonilattialle, heikko happi ja sillai.

Viimeistelyreenit on jääny aika pitkälti nukkumisen ja mentaaliharjoittelun puolelle, vielä tätä kirjoittaessa en ole 100 % varma pystynkö edes starttaamaan leppävirralla, mutta kai sitä täytyy yrittää. Vielä ei ole koskaan jäänyt yhtään SM-kisaa sairastelun takia käymättä, eikä tästä tehdä sitä ensimmäistä, eihän?

Kahtelin tuossa vähän lähtölistoja ja oman sarjani osalta voisin todeta tulossa olevan kovatasoinen kisa.Vähän reipas 60 osanottajaa tekee karsinnasta tänä vuonna oikean karsinnan, muutama viimoinen kun jätetään tylysti B-finaalin miehiksi. Kyllä sen verran flunssasta huolimatta pitäisi pystyä tykittämään että karsinta menisi helposti, tavoitteeksi voisi asettaa tämänhetkisen olotilan vallitessa 40 sakkiin. Paskahan mie oon, katellaan jos vaikka ens kauel (niiku aina)

Vielä loppukauden kisaohjelmaa tässä katselessa pitää poimia muutamia helmiä. Seuraavalla viikolla olisi "sm kotikisat" eli pitkä yö kannusjärvellä. En ole paljoa käynyt kisamaastossa mustikassa, ainakaan myönnä mitää tuohon viittaavaa. Joskus pari vuotta sitten juossut polkuja ja pururatoja monttujen luona,ehkä. Yön jälkeen olisi keskimatka ja viesti. Keskimatkaa oon aina pitänyt mielimatkana, tavoite A-finaaliin ja 35 sakkiin, hyvänä päivänä täysin mahdollista. Viestissä sitten olisi ehkä, mikäli joukkue saadaan kasaan, tykitystä H21 sarjassa LappRi 2 riveissä. Sitten olisi vielä ne mannat ja halikot, mitäpä niistä. Mannassa on joka helkutin vuosi suomalaisten hylkäyskarkelot, jonka jälkeen laivan baaritiskillä tuskaiset joukkueenjohtajat vuodattavat tunteitaan ja vannovat koskaan tulemasta takasin mannaan.. tms. Mikäli sinnekin juoksemaan pitää lähtä, rehellisenä kaakon miehenä(lue:poikana) vakuutan yöosuuden sujuvan huomattavasti tiomilaa rauhallisemmin, pummit pois!.
Halikossa on aina perkeleen kylmä ja juoksu kulkee, kivaahan siellä on. Kerran palkinnoilla VeVen kanssa oli hienoa.
Kahtellaan

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Alueen Yösuunnistuskilpailu

Perjantaina Illalla oli sitten tiedossa Inkeroisten Terhon järjestämä alueen yösuunnistuskilpailu ( ei siis AM kilpailu kuten virheellisesti olen joissakin yhteyksissä todennut), joka yllättäen kärsi "lievää" osanottajapulaa. Voineeko tähän sitten ollut vaikuttanut terhon lähes legendaarinen maine kilpailujen järjestäjänä, vai synkän elokuisen illan pelote.

Matkalla kilpailuihin saatiin vielä pientä draamaa kun huomasin suunnistuskenkien jääneen kotiin... Kävi ehkä pienehkö munkki etten ollut motaria kauemmaksi ehtinyt, motellilla ympäri ja hakemaan taisteluvälineet. Ensimmäinen varsinainen pummi oli lähellä tulla kisapaikalle mentäessä,sillä opastus oli huomattavasti heikompaa kun vaikka esimerkiksi allekirjoittaneen metsäkylässä järjestämillä kuntorasteilla *köhköh*. Kaikki kuitenkin kääntyi parhainpäin ja klo 21.30 lähtö metsään oli edessä. Alla kartta ja selotus kilpailusta :















Rastiväli K-1 : Ensimmäinen yökisa/reeni sitten viime syksyn. Ihan pihalla alussa ja siksi kaamea reitinvalinta.. nolotti kyllä ykkösellä kun alkoi muita valoja takana näkymään jo.
1-2: Ehkä elämäni paskin yöväli ja varmasti tulee pitkään pysymään sellaisena. Näkyvyys todella heikkoa,eteneminen lähes mahdotontaja suossa välillä uitiin ihan kunnolla. toisaalta aina olisi voinut kiertää oikealta tai vasemmalta.. oma moka.Lopussa vielä oli pakko ottaa tie kiinni kun oli niin pihalla...
2-3: Ensimmäinen väli mukana pelissä, harmi vaan että rastin heijastin näkyi älyttömän kaukaa, meni maku rastinotosta.
3-4:Vielä pientä epävarmuutta kehissä, mutta lopulta varmasti lipulle. Naisten pääsarjalaisten valoja alkaa näkymään takana, sama rata.
4-5: Varmalla suunnalla rastia kohti, aukosta vähän kiinni ottaen ja pienen haparoinnin jälkeen leima.Alkaa jo tuntuma yöhön tulemaan.
5-6:Tossu alkaa liikkumaan jo suhteellisen liukkaasti ja pieni koukkaus ennen rastia tulee oikealta. Kuitenkin paikkaus onnistuu ja varma rastinotto.
6-7:Polku kiinni ja tie alle. seiska ja kasirastin välissä menevä ajoura ei todellakaan ollut mikään suora, ehkä känniläisten mielestä... Mutkitteli nii helvetisti ettei mitään hyötyä siitä ollut. Lopulta aukosta kiinni varmasti ja rasti tarkasti.
7-8:Aikalailla suuntaväli, kivikosta kiinni ja nätisti rastille
8-9: Tiejyystö, Moosen väli selkeästi.
9-10: Tiukkaa iskua polkujen yli riskejä kaihtaen, täydellinen osuma rastille ja kohti maalia
10-M : huhhuh, kisa takana ja fiilis parempi kuin olisi odottanut.. pitkä päivä takana ja väsymys aivan järkyttävä aamuvuoron takia.

Jees. Kahtellaan SM kisojen jälkeen ollaanko tässä vielä hengissä. Pitkällä olisi vissiinkin finaalissa jotain 10.9 km. Kuulostaa ihan miehekkäältä.

tiistai 19. elokuuta 2008

Iltavuorolaisen selitys

Paina poljinta, paina hissin painiketta, nosta 22 kiloa paperia pöydälle,siirrä paperipinkka seuraavalle. Päivässä nopeasti laskettuna nostelen noin 16 000 kiloa paperia..
Jep, tätä on tullut kohta 3 viikkoa tehtyä 8 tuntia päivässä täsmälleen samaa hommaa. Tätä kun tekisi sen 30 vuotta niin huhhuh, vähemmästäkin pää hajoaa Kymen Paperinjalostuksen tarjoama työ voisi olla mielenkiintoisempaakin, ei tässä sentäs mitään ihan apinoita olla. Onneksi viiden viikon työskentelyn jälkeen koittaa vapaus ja jää vain ajatukseksi mitä hienoa varamiespalvelu tarjoaa seuraavaksi. Tähän mennessä on oltu autoilijoitten maalitauluna maantiellä, eli tikkarimiehenä NCC:llä ja sitten tämä. Olisihan tietysti muitakin mahdollisuuksia ollut, mutta rakkaan harrastukseni vuoksi jouduin luopumaan mm:ssa Salen kassalla työskentelystä, viikonloppuisin kun ei vain voi olla töissä.

Tässä on viimeaikoina monet hokeneet,että töitä voi tehdä myöhemminkin ihan tarpeeksi, kun olen kuuluttanut työnteon merkitystä ennen opiskelemaan lähtöä. On se vaan pirun paljon helpompaa kun saa hieman pätäkkää varastoon,ettei heti ensimmäistä kuukautta tarvi vain käristää sipulia pannulla ja vetää sitä naamaan, jos sattuu pannu olemaan. Mutta kyllähän se pitää myöntää että hyväosaisilla on helpompaa. Ne jotka eivät koskaan ole käyneet kesätöissä, tai muutenkaan töissä vanhempien rahojen ansiosta, eivät ole kokeneet mitä sana työnteko oikeasti tarkoittaa. Sellaista se vaan on, ei siitä pidä ottaa paineta.

Kaiken synkän blogikirjoittelun taustalla on myös valonpilkahduksia olemassa, kyllä, en miekään sentäs missään helvetin luolassa elele. Musiikkipuolelta kantautuu kaikennäköistä. Puolitotuus levyä on rakennettu jo siihen pisteeseen, että pitäisi kohtapuolin studioon suunnata. Kunhan nyt ensin Sm kisat ym skabailut saa juostua tärkeämpinä pois alta. Tulossa on kuitenkin parempaa materiaalia kuin mitä koskaan ennen on kukaan kuullut meikäläisen biiseissä. Naurakaan vain, katsotaan kuka nauraa myöhemmin.. Siihen asti, nauttikaa syksystä ja ennenkaikkea nauttikaa suunnistuksesta!