37,5 38,2 40,0 37,1. Siinä vähän strategisia numeroita viimeisen neljän päivän ajalta. Hurjimmat voisivat veikata reeniminuuteiksi, olisivat perkele edes sitä. Tosiaan tossa sunnuntaina lenkin jälkeen alkoi tuntua vähän kuumeiselta olo, ja sieltähän se perinteinen syysflunssa näppärästi iski. SU-MA, sekä MA-TI väliset yöt tuli vielä töissä hypittyä, kerran en ketään tuuraajaa onnistunut hankkimaan. Oli harvinaisen lähellä ettei Väisäsen poika tipahtanut suorilta betonilattialle, heikko happi ja sillai.
Viimeistelyreenit on jääny aika pitkälti nukkumisen ja mentaaliharjoittelun puolelle, vielä tätä kirjoittaessa en ole 100 % varma pystynkö edes starttaamaan leppävirralla, mutta kai sitä täytyy yrittää. Vielä ei ole koskaan jäänyt yhtään SM-kisaa sairastelun takia käymättä, eikä tästä tehdä sitä ensimmäistä, eihän?
Kahtelin tuossa vähän lähtölistoja ja oman sarjani osalta voisin todeta tulossa olevan kovatasoinen kisa.Vähän reipas 60 osanottajaa tekee karsinnasta tänä vuonna oikean karsinnan, muutama viimoinen kun jätetään tylysti B-finaalin miehiksi. Kyllä sen verran flunssasta huolimatta pitäisi pystyä tykittämään että karsinta menisi helposti, tavoitteeksi voisi asettaa tämänhetkisen olotilan vallitessa 40 sakkiin. Paskahan mie oon, katellaan jos vaikka ens kauel (niiku aina)
Vielä loppukauden kisaohjelmaa tässä katselessa pitää poimia muutamia helmiä. Seuraavalla viikolla olisi "sm kotikisat" eli pitkä yö kannusjärvellä. En ole paljoa käynyt kisamaastossa mustikassa, ainakaan myönnä mitää tuohon viittaavaa. Joskus pari vuotta sitten juossut polkuja ja pururatoja monttujen luona,ehkä. Yön jälkeen olisi keskimatka ja viesti. Keskimatkaa oon aina pitänyt mielimatkana, tavoite A-finaaliin ja 35 sakkiin, hyvänä päivänä täysin mahdollista. Viestissä sitten olisi ehkä, mikäli joukkue saadaan kasaan, tykitystä H21 sarjassa LappRi 2 riveissä. Sitten olisi vielä ne mannat ja halikot, mitäpä niistä. Mannassa on joka helkutin vuosi suomalaisten hylkäyskarkelot, jonka jälkeen laivan baaritiskillä tuskaiset joukkueenjohtajat vuodattavat tunteitaan ja vannovat koskaan tulemasta takasin mannaan.. tms. Mikäli sinnekin juoksemaan pitää lähtä, rehellisenä kaakon miehenä(lue:poikana) vakuutan yöosuuden sujuvan huomattavasti tiomilaa rauhallisemmin, pummit pois!.
Halikossa on aina perkeleen kylmä ja juoksu kulkee, kivaahan siellä on. Kerran palkinnoilla VeVen kanssa oli hienoa.
Kahtellaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti