Mainettaan Parempi

Joskus kesällä tuli sovittua Tallinnan reissusta, mikäli eräs kaverini pääsisi opiskelemaan yliopistoon suuresti ihannoimiaan suomalais-ugrilaisia kieliä, tai jotain vastaavaa. Taisi olla sama reissu missä lupailin lähteä keikalle, jep ei voi muistaa kun taisi tuo happi olla varsin mehevä.

Perjantai-iltana katselen Helsingin rautatieaseman edustalla kulkevaa ihmismassaa. Kaikilla tuntuu olevan kiire johonkin. Minullakin on hieman, sillä kello on 19.30 ja laivan lähtöön on enään puolisen tuntia. Äijiä ei näy missään. Lopulta aseman syövereistä saapuvat ystäväni, pitkätukkainen black metal bändin laulaja ja hc teknodiggari( joka muuten pukeutuu aina pikkutakkiin tai puvuntakkiin). Kiire on epäinhimillinen, joten joudumme turvautumaan aina niin loistavaan taksivaihtoehtoon. 10 euroa rautatieasemalta terminaalille, rosvousta sanon ma.

Terminaalissa vaikeudet jatkuvat, ikäänkuin jokin ylempi taho ei tahtoisi meidän lähtevän reissuun. Lippumme ovat kuulemma peruttu, maksua ei muka ole tullut. Ei auta kun neuvotella hieman ja maksaa käteisellä koko paska pois alta. Linda Line rules todellakin. Tallinnassa on jo pimeää kun viimein pääsemme perille, ja huolimatta loistavista kartanlukutaidoistani, päätämme yhteistuumin ottaa taksi viemään meidät hostelliimme Marine Keskukseen. Saavumme epämääräisen näköiseen mestaan, jossa valot ovat poissa eikä ketään näy sisällä. Hetken ovikelloa rämpyteltyämme oven tulee avaamaan venäjää puhuva vanhempi rouvashenkilö, joka selkeästi joko ei osaa tai yksinkertaisesti ei halua puhua mitään muuta kieltä. Vaikeuksien kautta viimein saamme hänet tietoiseksi varauksestamme ja hän vaatii etukäteen maksua. Internetissä hinnaksi ilmoitettiin 60€ kahdelta yöltä, eli näpsäkästi 20 eemeliä per nassu. Noh, paikanpäällä hinta onkin muuttunut 78 €, syystä jota koskaan emme kielimuurin vuoksi saa tietää.
Pääsemme kuitenkin huoneeseemme, jossa ei ole peittoja, pelkät lakanat, lattiaakin kovemmat patjat ja tyynyt sekä televisio josta näkyy ylen kanavien lisäksi vain venäjänkielistä ohjelmaa. Hyvältä näyttää. Lähdemme viettämään iltaa kaupungille syöden kiinalaisessa ravintolassa, sekä ottaen yhdet harmaat muiden porojen suosimassa pubissa. Huom! mestassa oli käynnissä paikallinen valojen yö, nopeasti suomennettuna. Hieno tunnelma koko vanhassa kaupungissa.

Lauantai-aamu. Joka paikkaa särkee erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Huomaan vanhan vaivan, pyörrytyksen palanneen vuosien tauon jälkeen. Olo on pahempi kuin tuhat krapulaa iskettynä samaan aikaan. Kokeilen niskojani ja huomaan niiden olevan puhtaasti betonia. Hieno alku mahtavalle reissulle. Onneksi lähikaupan leipomukset aamupalaksi pelastavat sen verran tunnelmaa että kykenemme lähtemään katselemaan Tallinnan nähtävyyksiä, ja niitä riittää. 7 tuntia kiertelemme kaikenmaailman kirkot ja museot ja krääsämyymälät. Ostan paidan jossa Lenin näyttää keskisormea , tekstinä "rEvolution", on se hieno. Syömme perinteisessä virolaisessa ravintolassa. Tilaan porsaankyljystä ja paistettuja perunoita. Hinta 7 € . Hitto että on hyvää muuten, 10 % tippi on todellakin ansaittu. hoh . Illalla on taas aika lähteä kiertelemään Tallinan pubeja. Paikkojen kunniaksi voisin sanoa, että kaikissa harmaana tarjoillaan Ale coqia, ei mitään hatwallin tai sinebrykoffin paskaa, hintakin siellä kahden ja kolmen euron paikkeilla. Ei paha. Eniten vituttaa perusporojen känninen sekoilu ja taistelu, nolottaa maanmiesten puolesta. Hoen itsekseni "en ole suomesta " "en ole suomesta"...
Loppuillasta oma seurue on siinä hapessa että päätän siirtyä yksinäni seikkailemaan Tallinnan yöhön. Kuljeskelen katuja ja tsekkailen yökerhoja. Parissa käväisen sisälläkin, mutta musiikki ei oikein nappaa. Fiilis on pääasia kuitenki vaikka kaikennököistä voisi sattua. Tämä saa mieleni paremmaksi, ehkei eteläisen naapurimaamme pääkaupunki ole sittenkään niin pahamaineinen räkälä kun olen luullut..

Sunnuntai-aamulla herään taas samaan mukavaan pyörrytystilaan. Toisilla on suhteellisen ankara darra kehissä, pois se minusta. Olo on hyvä, siihen asti kunnes hostellin työtekijä pamahtaa ovelle ja ilmoittaa checkoutin olevan klo 11. Kello on tässä vaiheessa 10.59... Nopeasti kamat kasaan ja ulos läävästä. Paikallisen marketin edustalle vetämään aamupalaa. klo 12.50 tulee tekstiviesti linda lineltä "Kaikki tämän päivän laivavuorot on peruttu, ottakaa yhteyttä asiakaspalveluumme" .. Jumankekka, nyt vasta hyvän heitti. Koitamme tunnin aikana soittaa 20 kertaa kyseiseen asiakaspalveluun saamatta kertaakaan yhteyttä. Samaan aikaan siirrymme kohti Linnahallin terminaalia. Terminaalissa sitten alkaa taistelu Suomeen pääsystä. Eukko tiskillä ehdottaa vielä päiväksi Viroon jäämistä, mutta ilman majapaikkaa ja rahavarojen päästyä ehtymään vaatimalla vaadimme Suomeen pääsyä. Lopulta saamme muutettua ILMAISEKSI lippumme superseacat alukseen, tosin alus lähtee klo 14. 10 minuuttia aikaa. Taksi alle ja toiseen terminaaliin vauhdilla lähtöselvityksen kautta laivaan. 100 minuuttia ja Helsingin näkymät avautuvat jälleen matkaajille. Pummilla sporalla ja metrolla Sörnäisiin, hyppään rakkaan Mazdani rattiin ja pääsen aloittamaan matkan kohti tuttua ja turvallista Haminaa.

Mitä tästä opimme.
-Tallinna on hieno kaupunki, upeita nähtävyyksiä.
-Ruoka ja juoma ovat hyvää ja halpaa
-Ei kerjäläisiä, taskuvarkaita ainakaan näkyvillä paikoilla.
-EI koskaan enään Marine Keskukseen Hostelliin.
-Haminassa on kiva asua.

Ainiin, tänään pääsi tekemään oikeasti lenkin. Puoltoista juhania reipasta tuntui jopa kohtalaiselta. Ehkä mie sitten mannassa näytän närhen pallit ja sillai, ehkä en. 7 osuutta lykkää, toivottavasti ensimmäisen juoksijan paikkaa niin on stressitöntä.

Se on moro