Sellasta tää elämä vaan on. Joskus se potkii päähän oikein kunnolla, ja joskus sillä sattuu jalassa olemaan rautakärkiset maiharit. Se pitää vaan ottaa vastaan kuin mies - ei siitä muuten selviä.
Miun osalta alkaa vihreetä valoa pikkuhiljaa taas näyttämään. Kävin edellisenä tiistaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuun juoksemassa, ja oikein suunnistinkin siinä samalla. Karvan alta 10min/km vauhtia pääsin, eli aika karmeassa kunnossa tässä ollaan. Ei liene mikään ylläri kelleen kun edes korvaavia pystynyt kivuilta talvella tekemään.
Suurin syy tähän muutokseen olotilassa on tämän samaisen talon kakkoskerroksesta löytynyt fysioterapeutti, joka on saanut kropan paljon parempaan kondikseen, mihin OMT-fyssari, kanadalais-kiinalainen kiropraktikko ja lääkäri ovat pystyneet yhdessä. Fiiliskin on mitä mahtavin. Toinen positiivinen tekijä on se, että onnistuin jälleen kerran hankkimaan itselleni kesäksi töitä, vaikka heikoltahan tuo näytti vielä vähän aikaa sitten. Viimeinen oljenkorsi toimi, ja Kotkasta napsahti matkailuinfosta matkailuneuvojan pesti. Juhannuksen jälkeen pitäisi kymenlaaksoon siirtyä, ja siellä sitten loppukesä hurahtaa. Siihen asti ollaan vaan, käydään vähä lenkillä ja suunnistelemassa, sekä tietysti roudataan tuota jäätelöä kioskeihin sivuhommana.
Jukola siintää vahvasti mielessä, ja tavoitteena olisi edes joku pikkupätkä pystyä nykäsemään. Tuo viime tiistain 3,4 km tuntui sen verran hapottavalta, että tekemistä on vielä paljon. Olkoon, että maasto oli aikasen raskas, mutta ei se Jukolassakaan helppoa tule olemaan. Ja vaikka ei juoksemaan pääsisikään, nii pääsee muuten nauttimaan kyllä tarjoilusta ja tarjonnasta kun Isäukko tossa ilmotti, että mie pääsen hänen avekkina vip-hommeleista nauttimaan kun äitee mielummin kattelee telkusta nuo skabat.
Ja mitä SY:lle kuuluu? Noh, Masasteri vääntää töitä niska limassa kunnes kuolo korjaa, joten voi olla että aikataulut hieman venähtää. Parempi onkin ettei kiirrellä väännä, hyvää kannattaa odottaa.
Miun osalta alkaa vihreetä valoa pikkuhiljaa taas näyttämään. Kävin edellisenä tiistaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuun juoksemassa, ja oikein suunnistinkin siinä samalla. Karvan alta 10min/km vauhtia pääsin, eli aika karmeassa kunnossa tässä ollaan. Ei liene mikään ylläri kelleen kun edes korvaavia pystynyt kivuilta talvella tekemään.
Suurin syy tähän muutokseen olotilassa on tämän samaisen talon kakkoskerroksesta löytynyt fysioterapeutti, joka on saanut kropan paljon parempaan kondikseen, mihin OMT-fyssari, kanadalais-kiinalainen kiropraktikko ja lääkäri ovat pystyneet yhdessä. Fiiliskin on mitä mahtavin. Toinen positiivinen tekijä on se, että onnistuin jälleen kerran hankkimaan itselleni kesäksi töitä, vaikka heikoltahan tuo näytti vielä vähän aikaa sitten. Viimeinen oljenkorsi toimi, ja Kotkasta napsahti matkailuinfosta matkailuneuvojan pesti. Juhannuksen jälkeen pitäisi kymenlaaksoon siirtyä, ja siellä sitten loppukesä hurahtaa. Siihen asti ollaan vaan, käydään vähä lenkillä ja suunnistelemassa, sekä tietysti roudataan tuota jäätelöä kioskeihin sivuhommana.
Jukola siintää vahvasti mielessä, ja tavoitteena olisi edes joku pikkupätkä pystyä nykäsemään. Tuo viime tiistain 3,4 km tuntui sen verran hapottavalta, että tekemistä on vielä paljon. Olkoon, että maasto oli aikasen raskas, mutta ei se Jukolassakaan helppoa tule olemaan. Ja vaikka ei juoksemaan pääsisikään, nii pääsee muuten nauttimaan kyllä tarjoilusta ja tarjonnasta kun Isäukko tossa ilmotti, että mie pääsen hänen avekkina vip-hommeleista nauttimaan kun äitee mielummin kattelee telkusta nuo skabat.
Ja mitä SY:lle kuuluu? Noh, Masasteri vääntää töitä niska limassa kunnes kuolo korjaa, joten voi olla että aikataulut hieman venähtää. Parempi onkin ettei kiirrellä väännä, hyvää kannattaa odottaa.