torstai 27. marraskuuta 2008

Tuomiolla

Nyt on sitten tämän aamun tuomiot kuultu. Vajaa viikko takaperin varasin ajan Karhulaan urheilulääkäri Hakkaraiselle ja tänään sitten kävin vilauttamassa tuota polvea. Lekuri oli sitä mieltä että polvessa on vääntövamma ja tulehdus, jotain se ulkosyrjän siteistä ja kierukoista mumisi. Hoidettavissa Arcoxia:lla 90 mg 1 tbl päivässä 7 päivän ajan (2 kuuria jos 1 ei tehoa) sekä kylmähoidolla.

Lenkille ei viikkoon ainakaan ole kuulemma asiaa, kuntopyörää ja vesijuoksua suositteli. Vaviskaa mammat ja papat, meikäläinen pamahtaa kuntosalille ja uimahalliin!!

Jos tästä nyt synkkyys helpottaisi diagnoosin myötä, jos vaikka jos viikon päästä voisi juosta kunnolla. Mie toivon että nyt seuraava viikko on sellasta paskakeliä että sataa Kekkosia taivaan täydeltä ja ulkona on -50 celsiusta, tai sitten ei. Kahden viikon päästä uudestaan tohtorin juttusille ja jos ei vaivat katoa niin sitten magneettikuvataan polvi.

Kyllä tää tästä

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

KeparDin Karjaisu

Ruissalo. Makailen sängyllä ja tuijottelen kattoa. Kuumemittari piippaa ja lukema 38,2 ei saa hymyä kasvoille, päinvastoin. Ilmeisesti flunssa on jälkiseurausta viime viikonlopun KeparDi turnauksesta ja vähiksi jääneiden unien yhdistämisestä aamuvuoroihin kylmässä varastossa.

Tosiaan, vuosittainen KeparDi - säbäilyturnaus tuli käytyä tänä vuonna ensimmäistä kertaa tsekkaamassa LappRin nuorella ja nälkäisellä joukkueella.
Aluksi turnaus näytti valkopaitaselle joukkueelle vain hyvät puolensa, 4-3 ja 5-4 voitot kahdesta ensimmäisestä ottelusta takasivat varman paikan jatkolohkoon. Alkusarjan kolmannessa pelissä tulikin jo sitten turpaan 7-3, joukkueelta joka loppupeleissä ylsi hopealle asti.
Jatkosarjassa koko turnauksen voittaneelle UreA:n joukkueelle kärsitty 0-1 tappio sai jo mielialan menemään matalalle, etenkin kuin tuo peli olisi hyvin voinut päättyä 5-1 LappRin hyväksi, paikkoja oli mutta maalinteko ontui kuin tepsillä lätkäliigassa.
Viimeinen peli olikin sitten silkkaa teurastusta 0-7 tappiolla Alhon Arabeja vastaan ja näin ollen joukkueemme pääsi siirtymään illanvieton suunnitteluun.
Osa joukkueesta oli päätynyt vaihtoehtoon palata Lappeenrantaan jo lauantai-iltana, en suinkaan paheksu päätöstä, mutta paljosta hyvästä jäivät paitsi, uskaltaisin väittää.

Riennon Tampereen jaoston kämpille siirryimme puhdistautumaan, ja valmistautumaan illan rientoihin(eh?), pienellä, mutta tätäkin vahvemmalla edustuksella. Nautittuamme kylliksi virvokkeita ja lihapullia siirryimme teekkarisaunan tungokseen nauttimaan muiden rakkaan lajimme harrastajien seurasta.
Musiikki raikasi,palautusjuomat kuohahtelivat, ja nähtiimpä( onneksi vajaaksi jäänyt) (mies)strippausesityskin. Tähän väliin huomauttaisin ettei kenenkään joukkueemme jäsenen toimesta. Noin kello kymmenen aikoissa oli aika siirtyä paikalliseen juottolaan, Las Vegasiin jatkobileiden merkeissä.
Ehkä viikon paras lohkaisu tuli ovella ku allekirjoittaneelta kysyttiin paperit. Kuitenkin ravintelin asiakkaista vähintään 20 oli alaikäisiä, nuorimmat arviolta 15 vuotiaita. Että kiitti nyt tästäkin. Kyseinen mestahan oli aivan liian täyteen buukattu, hyvä että hengittämään mahtui. Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni Hallilasta tilaamasta taksia takasin Las Vegasiin, syytä tähän en itsekkään tarkkaan ottaen tiedä. Lopulta sain roudattua valtavan kehoni takaisin Vegasiin, ja ilta pääsi jatkumaan. Mesta meni kiinni, sen jälkeen oli tappelu, ambulanssi ja poliisit. Edelleen korostaisin ettei kukaan tuntemani henkilö ollut osallisena.

Seuraavaksi koittaa viikon yleisökysymys: Lähdin baarin pihalta kohti Tuulahovia, jonkinsortin opiskelija-asuntola ilmeisesti jonkun suunnistajan seurassa. Nukuin tässä mestassa jonkinsortin nojatuolissa ja aamulla mielessä oli vain yksi kysymys "Missä hitossa mie oon".
Enpähän jäänyt asiaa sen enempää selvittelemään vaan poistuin Hervannan raikkaaseen sunnuntai-aamuun ja suuntasin kohti Tampereen jaoston kämppää. Tunnin vaeltelun jälkeen löysin perille ja pienet tirsat otettuani olin valmis hyppäämään Mazdani rattiin kohti Lappeenrantaa ja sieltä Haminaan. Pieni mutka matkassa oli. Eräs nimeltämainitsematon henkilö oli sattunut hukkaamaan tavaroitaan illan aikana, muunmuassa autonavaimet, joten loppupeleissä minut onnistuttiin ylipuhumaan heittämään 3 hengen lauma Mikkeliin. Eipä siitä tullut kuin aivan helvetisti ylimääräistä lenkkiä. Lopulta kymmenen maissa kotona ja aamulla kuudeksi töihin. Oli muuten kivaa.

Nyt viikonloppuna olisi tiedossa Riennon leiri VOL.1 Taipalsaaressa, se on eri juttu saanko roppani siihen jamaan että kykenen osallistumaan. Vituttaa tälläiset sairastelut.

(Tekstiä kirjoittaessa ei ole paljastettu nimiä tai sukuelimiä julkisesti)