lauantai 25. joulukuuta 2010

Yhden aikakauden loppu

Hola!

Enään olisi viikko aikaa asustella persjalkaisten luvatussa suurkaupungissa, kuten miehikkälän perukoilla on tapana sanoa. Voidaankin sopivasti sanoa että eräs aikakausi on tuleman päätökseen, ja pojan on aika siirtyä suureen maailmaan pois kotoisasta kymenlaaksosta.

Mitä näistä 21:stä ratkiriemukkaasta(synkästä) vuodesta on jäänyt käteen ? Rehellisesti sanottuna ei oikeastaan yhtään mitään. Poltettuja siltoja on enemmän kuin toisessa maailmansodassa konsanaan, ja suurin osa aivan aiheesta vielä. Kuka sitä kusipäätä voisi muuttaa paitsi kusipää itse.

Urheilullisesti taakse on jäänyt lähinnä mutadivari-tason kyntämistä. Yksi ilmainen MM-kulta ja yksi Sm-hopea eivät paljon enään mieltä jaksa lämmittää. Juniorisarjoissa en suunnistuksessa päässyt KERTAKAAN karsinnoista A-finaaliin vaikka paikkoja tyrkytettiin oikein urakalla. Mahtaa olla harvassa meikäläisen lisäksi ne jotka eivät koskaan ole finaaliin päässeet. Olisi pitänyt kuunnella naapurin neuvoja ja jatkaa sitä pesäpalloa, paitsi että eihän se nyt ole edes urheilua.

Elämän kannalta ei Haminan ja Kotkan vuosia pidä kovinkaan valoisasti tuijotella. 9 vuotta koulukiusaamista on jättänyt psyykkeeseen ja painajaisiin jälkensä.Myöhempinä vuosina älyttömät kännisekoilut, epäonnistuneet suhteet ja taakse jääneet kaveripiirit ovat rassanneet mieltä ties kuinka paljon. Viimeisen vuoden lähes erakon elämää viettäneenä tyyli saattaa olla muuttunut, ken tietää.

Ehkä on vain hyvä asia päästä pois paikasta josta ei ole lähestulkoon ollenaan hyviä muistoja. Alusta aloittaminen saattaa kuullostaa jonkun mielestä kornilta, miulle se on tervetullut uudistus. Kasvaako pojasta, joka ei koskaan käynyt armeijaa, mies vai jääkö ikuisesti marjanpoimijaksi? Sen näkee vain katsomalla seuraavan jakson "Zbynekin elämää" - sarjasta Separikanavalta.

Kuulostaapa taas dramaattiselta, vaikka todennäköisesti ain't shit gonna change. Vittuako sillä, etipäin sano mummo lumessa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Se on sukuvika kun kenkä luistaa

Hola!

Niin se vaan on että juu. Lumi on edelleen valkoista ja sitä riittää , että on hienoa asua etelä-kymenlaaksossa! Kävin tossa eilen tekemässä jonkinsortin vk-reenin tynkää. Pyöräteillä n.10 senttiä pehmeää uutta lunta eikä aurauksista puhettakaan. Tunnetusti mie vetelen slikseillä kesät talvet, eli kevyehköä lipsumista oli havaittavissa. Syke nousi, samoin vitutustasot - vauhti ei.

Leirikausikin avattiin mukavasti viikko sitten täällä Vehkalahdella, joskin lumisissa tunnelmissa. Osanotto oli vähän sinnepäin, mutta ainakin reeneissä käyneet pääsivät nauttimaan liikunnan riemusta, eikös se nyt ole tärkeintä kuitekin ?

Seuraavan kerran leireillä saa (huom ei täydy!) Tammesterissa tammikuun alussa kun perinteinen leiri pörähtää käyntiin. Olisikohan nyt ensimmäinen kerta kun pääsisi täysipainosesti osallistumaan ? Toissavuonna polvi oli remontissa ja tyydyin olemaan leirivatussina ottamatta ainuttakaan juoksuaskelta ja viime talvena parin kuukauden tulehdusputki sattui kivasti juuri leirin kohdille.

Tammikuun alussa miuta odottaa myös muutto, suuntana Savonlinna. Opinnot starttaa mukavasti leirin päättymistä seuraavana päivänä ja kämppäkin on jo plakkarissa - tällä kertaa oikein yksiö - ei siis tarvitse lähteä soluihin arpomaan. Onhan tonne nyt hyvän päältä kolmattasataa matkaa kotoa, eipähän tartte joka pirun viikonloppu pyörähtää lihapatojen ääreen. Työtkin on sopivasti nyt loppu joten kuukausi sujuukin kivasti reenaten ja "lomaillen" kotitöiden parissa.

Että sellasta

torstai 25. marraskuuta 2010

Biisilista

Lupasin, toteutan :

Kaikkien vaikeuksien ja tapahtumien jälkeen kaikki tekstit ovat valmiit ja taustat hankittu. On aika julkistaa tulevan lätyn biisilista, vaikkei se ketään todennäköisesti kiinnosta. Tästäkin huolimatta - olkaapi hyvät :

1.Siivet
2.Momentum
3.Raskaita Aikoja (nettisinkku kevät 2011)
4.Myöhäisromantiikkaa
5.Puolitotuus
6.Miljoona Pellee
7.Kuuleville Korville
8.Matkamuistoja
9.Kohti Uusia Pettymyksiä

Vierailijat pidetään salassa levyn kansien julkistamiseen asti

Kuten arvata saattaa perustyyli levyllä on melankolinen ja tumma , mutta silti toivonkipinän omaava. Levyn teemana on vahvasti oman elämät vaiheet, murheet, suhteet, pettymykset yms yms mieleen painuneet asiat.

Yllättäviä käänteitä tulee , jopa jonkinasteista kohua saattavat kertomukset aiheuttaa , jos niin on käydäkseen niin käyköön. Jos joku on aikaisemmin materiaaliani kuunnellut niin yllätyksiä on varmasti luvassa niin tyylilajeissa kuin teksteissäkin.

Levyn hinnaksi tulee vaivaiset 5 euroa, siis hieman tuoppia enemmän.Levy tullaan äänittämään keväällä 2011, julkaisu mahdollisesti Touko-Kesäkuussa 2011. Viimeistään Heinäkuussa 2011

-Kiitos

tiistai 23. marraskuuta 2010

Perussettiä

Hola!

Pari viime päivän on taas tullut fundeerattua asioita oikein urakalla. Ja että mitäkö mie oon mietiskelly ? Noh seuraavassa vähän osviittaa :

- Lenkille ois kiva päästä (edellinen vauhdikas "juoksuaskel" raadon loppusuoralla)
- Mihin suuntaan viedä levyä, ketä mukaan ja milloin valmiiksi (25.11 biisilistan julkaisu ja kannet esiin)
-Opiskeleen ois kiva päästä (haku päällä, tulokset viim. ensi viikolla)
-Työt pakkasessa on syvältä perseestä (Jos ei mitään tekemistä, jäätyminen on satavarma asia, ei edistä lenkillepääsy)

Eli siinä siis lyhyesti, mitään uutta ei siis tosiaankaan ole tapahtunut Ruissalon auringon alla. Ehkä valoisin ajatus edellä mainituista kohdista liittyy juuri tuohon kohtaan kaksi. Ikuisuusprojektiksi muuttunut "Puolitotuus" on taas askeleen lähempänä toteutumistaan. Biitit on, tekstit on muutamaa värssyä vaille valmiit ja kova hinku olis studiolle. Torstaina lyödään kansitaide ja biisilista tulille ja lähetetään kansitaiteilijalle viimeisteltäväksi.

Lenkillepääsy olisi suotava tapahtuvaksi ennen Riennon Vehkalahden leiriä, näistä tulehduksista saa mitään tolkkua. Loppuun voitaisiin lyödä kuvamateriaalia siitä, kuinka hauskaa poikain kanssa reissussa voi olla:

torstai 18. marraskuuta 2010

Ahterista

Synkkää.
Äärimmäisen.

Pari viikkoa mie sitte ehin "kunnolla" reenata. Taudit tuli, rimpuilin tällä viikolla pari päivää ja totesin ettei tästä mitään tule, heikottaa ja väsyttää niin valtavasti. Kävin lääkärissä ja totesi tulehusarvojen olevan korkealla - ihan niinkuin edellisenäkin talvena. Jos tässä nyt taas menee yhtä kauan tyhjää tapittaessa niin sillä itsellä päähän vaan.. Töissäkin pitää puolikuntoisena käydä kun ei tarpeeksi sairas ole saikulle.

Kävin mie tos välis Tampereelki jotai säätääs, aika basic reissu seki taas oli.


Jos tästä joskus lenkille vielä pääsis.....

torstai 4. marraskuuta 2010

SIlmät ristissä

Semiraju viikko on lähestulkoon takana. Pari kertaa on mäkeä puskettu , töissä on mätetty maata ja kannettu laattoja niin hurjaa tahtia, että taisi olla tiistai kun meinasin jäädä lenkillä auton alle - heikolla hapella. Vaikka taas kuuden herätyksiin ja töihin totuttelu on vienu voimista osansa, on silti reenit kulkenu ihan mallikkaasti. Kertaakaan ei ole tarvinnut kesken jättää , saati sitten lyhennellä.

Jottei viikko olis liian kevyt, puskin mie tänää puol kutoseks ylös ja auton nokka kohti Savonlinnaa. Painees pääsykokeet ohi ja takas samanmoine. Pitäis varmaankin vaihtaa familian pyyhkijänsulat , meinaan että ekan kerran näki ulos jossain siinä koulun nurkilla - reilu 3 tuntia kotoota lähdön jälkeen. Huomenna pitäis vetää setti tyyliin : 06:40 - töihin, 09:15 pääsykokeisiin , 11:30 tai 12:30 töihin. 16:00 reeni ja vielä 19:30 pappaa jumppauttamaan. Jossain välissä pitäs vielä syödä ja tankata raatojuoksua varten.

Kattelin lähtölistoja ja nolostuin. Eihän siellä ollut edes samalla vuosikymmenellä syntyneitä kuin väriksi, jos sitäkään. Noh, toivottavasti olis jotain äärikovia pikkujunnuja ettei miun vaa tarvis olla lähellä palkintoja, koska eihän se n sovi mitenkään näin paskalle kaverille. Ehkä pelko on turha, katellaan.

Nyt on fiilikset kohillaan ja kiva lähtä viel suunnistelee raatoon. Muutenkin jotenki valosaa meininkiä ollu näi syksyl. Vielku koulupaikan sais ja alkais elämä luistamaan.

Ens viikolla tulossa huima kepardispeku, sitä odotellessa

lauantai 23. lokakuuta 2010

Vieroitusoireet

Suunnistuskauden jälkeinen ahdistus iskee rankasti vasten kasvoja. Viikonloput tuntuvat tyhjiltä, kun ei olekaan kisoja minne suunnata, ei pitkiä automatkoja joiden aikana voi jauhaa schaibaa muiden pihkaniskojen kanssa, eikä siis mitään mitä odottaa.

Ne joille ahdistus ei ole vielä tässä lokakuussa ehtinyt iskemään , koittavat pelastaa tilannetta käymällä kaikenmaailman masokistikisoja (nenänävalkaisu 25 km , raato 20 km) jottei vaan pääsisi totuus iskemään vasten kasvoja.

Talveksi tautiin määrätään korvaavia hoitomuotoja, leirejä. Leireillä suunnistajan mieli manipuloidaan hyvään fiilikseen mahtavien harjoitusten ja hyvän jengin avulla. Jos leirejä ei kuitenkaan ole, taudin muut korvaavat hoitomuodot voidaan noutaa lähimmästä alkosta, ilman reseptiä.

Kovan miehen ratkaisu olisi vaihtaa syksyn tullen maisemaa, jonnekin kivan lämpimään ja mukavaan paikkaan, missä voisi jatkaa harrastamista välittämättä loskasta ja pimenevistä illoista. Se taas vaatii hiukkasen reippahasti musua , mitä nyt ei joka perusjereltä löydy.

Aah, kyllä sitä taas odottaa ihanaa Marraskuuta, kenties vuoden synkintä kuukautta. Pienen lohdun tähän tuovat Raato (10km nössösarja) ja Kepardi (PYS - 2010 voittajajoukkue). Joulukuu taas tuo tullessaan pikkujoulut ja muut haipakat - niin siis jos on porukkaa joka tälläistä toimintaa harrastaa. Tammikuussa pahimmat oireet on jo ohi päivien pikkuhiljaa pidetessä, monet suuntaavaat Lappiin kokeilemaan luonnonmukaisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi murtomaahiihtoa. Voihan sitä harrastaa naapurin isännän pellollakin, mutta onhan se nyt perhanan synkkää.

Helmikuussa sitä aletaan jo intoilemaan. Tesmoissa vedellään omia ennätyksiä ja etelän leirille suunnataan hehkuvin mielin. Viimeistään POM:meissa ja muissa kisoissa lyödään totuutta peliin kun naapuriseuran kahdesti viikossa lenkillä käyneet papat painelevat 6:n vauhtia itsen jäädessä 7:n pintaan. Ahdistus ei silti iske, koska onhan se kiva olla reissusa.

Maaliskuussa ollaan jo niin keskittyneitä tulevaan Tiomilaan, että hulluimmat virittelevät jo otsalamppuja päähänsä ja vetävät lenkkejä lampun kanssa. Tämän hoitomuodon on todettu tepsivän ns. yömiehille , heille jotka ovat syntyneet lamppu päässään. Perusjanareilla alkaa mielenkiinto loppumaan, kausi alkaa lähestymään ja motikka on nollassa. Odotellaan huhtikuuta , että päästäisiin taas kevätleirille uhoamaan.

Huhtikuussa suunnistuksen vieroitusoireista kärsivää hellitään kevätleireillä, 10-milalla , kevätyönviestillä yms skaboilla. Taudin kaikki oireet katoavat viimeistään 10-milan menomatkan bussissa, kun näkee jätkien lyövän biittiä huuleen sellasta tahtia että ihteä hirvittää.

Otsaan lyödään "PARANTUNUT" leima, ja eikun baanalle.

synkähköjä pimeneviä syysiltoja ja lenkki-iloa toivottaen

-Selittelyn Mestari

perjantai 15. lokakuuta 2010

Väliviikko

Hohhoijjakkaa.

Tuntuu helvatan pitkältä tää väliviikko, käyny yhen kerran kävelylenkillä ja siinä onkin mainittavat liikuntasuoritukse,silti paino on tippunut parilla kilolla, kummaa touhua.

Mitenkö tässä on aika saatu sujumaan? Meitsi on hakannu Kätsäriä ja itelleni uutena tuttavuutena OL-Manager 98 suunnistusmanagerointi-peliä. Vanhat parrat ainakin tietää mistä puhun, äärimmäisen koukuttava tuo peli on. LATAA Saa imuroitua kyseisen pelin.

Sunnuntaina pitäs suunnata Turkkuseen viikoks alotteleen reenikautta, kahtoo nyt millasta settiä olis luvassa. Opiskelupaikatkin laitoin hakuseen, jos nyt tärppäis tällä kertaa. Ei kai siin muuta, jatkakaa

maanantai 11. lokakuuta 2010

Doupeimmat krapula heivaa

Oli muuten sellanen reissu että oksat pois, jos jätkien kanssa reissussa on joskus oli överihauskaa niin nyt mentiin kyllä aivan toisiin ulottuvuuksiin asti.

Kai myö joku skabaki käytiin vetelees, vedin muute siihen samaan nousevaan trendiin mikä on viimeaikoin ollu tyylinä. Ainut asia mikä vituttaa edelleen on tuo ruottalaisten vatussien hitaus. Sitä letkaa vaan oli koko kisan jaloissa aivan jäätävän paljon liikaa. Vaikka kui rynni ja rellesti tuntu ettei lopu koskaan. Käytin koko kielivaraston kirosanat ja saatto olla et jotain vyysisiä kontakteja tuli koettua siinä rytäkässä, paha sanoa.

Megafoni oli kova lisävaruste, ainakin meiän mielest. Voi olla ettei kaikki kisapaikalla arvostanu nousuissa kannustuksia huutelevia lepralaisia , mut eipä tolla niin väliä. Ite kisapaikka oi tunnetusti perseestä, meinattii muutes et se kaatis ois ollu kova mesta kuvata sinisen ylivoiman musiikkivideo.

Sininen mothafucking ylivoima, aivan jäätävää touhua. 2 keikkaa laivalla, toisella keikalla aboutsii 20 henkeä ahtautu pieneen hyttiin tsiigaamaan Freerider recordsin kovimpia janttereita lauteilla. Jopa Joensuun suurkaupungista asti oli yleisö saapunut ihastelemaan Spynekin ja Shinyn extrahypersuperkovaa settiä ja aploodit oli suurenmaailman mukaset. Keikasta on kuvattu video, ja kun saan käsiini sen lyön tulille että jengi näkee kuinka douppia meininki voi olla.

Ei tähän voi olla enään muuta sanottavaa, helvatan hauska reissu kaikenpuolin niin että onhan tästä kiva alotella reenikautta. Nyt kun sivuprojektikin on virallisesti julksitettu voi jotain jännää tapahtua, kukaan ei tiedä. Jos levy-yhtiön pomolta heruu tarpeeks hilloo äänityshommii nii jotai voi tullaki. Kalubraali perkele, rahat liikkeelle!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Yössä on ihmisen hyvä olla

Terse pitkästä aikaa!

Mie en oo ikinä pitäny itteäni yösuunnistajana, ja syy siihen on selkeä - pelkotilat. Mieleen muistuu elämäni ensimmäinen yösuunnistusharjoitus legendaarisella Mäyrän kartalla joskus 2005-2006 paikkeilla, kun Jore oli tehnyt "helpohkon" radan, jota VeVen yöpyssyt luonnehti reenin jälkeen vaikeaksi. Koukin itteni Metsäkylä-Reitkalli tielle asti, josta Mäkelän Pepe miut poimi kyytiin ja heitti takas Uuperiin. Että kiitos vaan näistäkin peloista.

Itse asiaan, Sm-yö käytiin tänävuonna äärimmäisen upeissa maastoissa Nousiainen-Mynämäki akselilla ja meno oli sen mukasta. Karsinnassa mie tein sellasta perussuorittamista, pari isompaa koukeroa ja betoni kakkoseen tuli käsky. Löin oikean polven suh rajusti kiveen ko laitoin elämää peliin letkan mukana radan loppupuolella , ja pitkin lauantai päivää olin jo varma etten mie starttais ollenkaan betoniin.

Ko mie kuulin missä maastossa finaalit oli, samantien katos kivut ja huonot ajatukset. Oli vaan nii hiton siisti fiilis päästä huippumaastoon tykittämää. Mainittakoon, että samassa maastossa aikoinaan KLL:n kisoissa Sari toi miulle kartan toisena vaihtoon ensimmäiseltä osuudelta. Sillon oli kuntoa mutta ei kasetti kestänyt ja sijotus romahti - hävettää vieläkin.

Ite kyöstin mittanen yökisa suju miun mielestä kohtalaisesti. Alussa sain heti homman haltuun. Vihreissä vähän sekoilin ja väliaikarastin jälkeen löin ison koukkendaalin kehiin. Siitä suivaantuneena pari väliä hurhaa työstöä ja loppu ihan mallikkaasti. Otettiin Aaron kanssa loppuveto kun kerran oli kakskyöstisillä sama loppu. Jäihän se pirulainen 40 sekuntia, ja niin jäivät samalla lpulla olleet muutkin rientolaiset taakse. Voi kun vauhti olisi samaa koko skaban kun viimosella 11 minuutilla...

Mie lähin kauden aikana varovaisilla tavotteilla - kohan yhet kuuskyöstiset sais. Nehän sieltä betonaalista tipahti syliin kuin taivaan lahja. Tähän on nyt sitten hyvä päättää henk.koht kausi ja siirtyä mannan kautta reenien pariin. Mannassa on muuten ihmisen hyvä olla. RANKIVETO ratkesi Sepen tappioon , ja 100 € kolahtaa miun kätöseen - ai että, ai että. Todettakoon että asiaa helpotti Sepen vaikea kausi ja lukuisat vaivat. Olihan molemmilla sysipaskaa tekemistä koko kesän.


Ei kait siin, viikonlopun jälkeen ollaan taas monissa asioissa viisaampia, tai sitten ei. Seppopätkää on kiva työstellä ruotsinmaalla hyvissä fiiliksissä. Laivalla parit humpat ja Suomessa odottaa arki. Siihen asti moro

tiistai 7. syyskuuta 2010

Alkusyksyn anemia

Ei löydy lippu ei. Se helvata pysyy piilossa ja ilkkuu päin kevyesti kettuuntuneen suunnistajan kasvoja. Katselee pusikosta kun pihkaniska kiroaa omaa typeryyttään ja salaa harrastaa ainakin henkistä masturbaatiota saaden kiksejä näkemästään.


Sellanen viikonloppu oli Sm-pitkät, ei vaan toiminu mikään. Lauantaina koukkua jälkiarvioiden mukaan n.14 minuuttia, Sunnuntaina päästiin vain 12 minuutin koukkailuihin. Siis lähestulkoon puol juhania yhen kisaviikonlopun aikana. Ei ihme että valmennusjohto oli huhupuheiden mukaan kironnut meikäläisen suoritusta suhteellisen rajuin sanankääntein.

Eipä olla oltu pariin päivään puhelinyhteyksissä reenien suhteen, saattaa tosin johtua siitäkin että syöksysämpylä ahmi kitaansa uskollisen Nokialaiseni. En millää pysty uskomaan että se löytyisi jostain täältä kotioloista, on nimittäin tehty tuntitolkulla etsintätyötä

Läppärikin koki kuolemansa kisareissulla. Taas meni lopullisesti bittiavaruuteen helvetillinen määrä biittejä ja tekstejä.. Kaikki mitä on jäljellä seuraa perässä :

Reklama - Suunnistan by Reklamamusic


En aio provosoida Sepesteriä kohtaan yhtään. Keskistyn nyt vetämään itteni pinalle ja hankkimaan itseluottamusta keskarille. Turha ajatella sen enempää, duunia ja reeniä - jatkuu nimittäin vieläkin "parin päivän keikka" , neljättä viikkoa.

Viime vuonna lähtemättömän vaikutuksen jättänyt PYS on taas aktivoitunut. Nelihenkinen johtokunta on aloittanut uusien jäsenten värväämisen tämän vuoden sählyturnausta varten. Etenkin kauniimman osapuolen värväys on Turun jaoston mukaan onnistunut ja voinemme siis odottaa joukkueen skarppaavan viimevuotisesta kohti jatkopelejä. Mie ite aion tänä vuonna pysytellä poissa kentiltä paria satunnaista runnomis/häirintävaihtoa lukuunottamatta ja keskittyä ihte asiaan.

Yöki ois viel.. ja Manna.. kahtellaan

torstai 19. elokuuta 2010

Viikoksi muuttunut päivä ja oudot hetkelliset mielenhäiriöt

Vaikka mie jouduinki eroamaan urheiluseuran palveluksista , on nyt taas alkanu näyttää työrintamalla tarpeeksi valosalta. Piti olla päivä keikka vanhoissa tutuissa maanrakennushommissa, huomen tulee viikko täytee eikä loppua oo näkyvissä. Raha kelpaa aina, vaikkakin väsymys koettelee kroppaa oikein urakalla.

Sen sai huomata viime firmaliigassa, kun meikäläisen b-radan voittoputki katkes pikamatkan skabailussa. Hidas ja raskas maasto suosi kovempia, niimpä joutu tunnustaa Töyrylän perheen pään itteä nopeammaksi. Tilanne ennen päätösskabaa on kutkuttava. Riento johtaa Töyrylöitä kahdella pisteellä, pistää niin jännäks että taitaa mennä yöunet ihan kokonaan.

Am-kisojen jälkeinen pettymys on ajanut äijän lenkille purkamaan itsesääliä. Lauantain pitkä matka nyt oli miulle vaan reeni, vetelin rauhassa ja pummasin rauhassa. Yli 11 kilsanen kuitenki tän vuoden pisin kisareissu jos nyt tunturia ei lasketa. Rumaa jälkeähän siitä tuli loppupeleissä.

Viestissä ratkasu oli vieläkin rumempi. Pääsin lähtemään ankkuriosuuelle VeVen ja Anttolan jälkeen kolmantena, mutta hommahan kusi totaalisesti. Ykkösrastille heti minuutin hermokoukku ja kun Vuoksi ja Kulleruudit ajo kiinni joutu taisteluun. Taistelu loppu puolessä välissä kakkoselle välinerikkoon kun oikean jalan kenkä sano ittensä irti. Aluks lähti vaan kanta irti ja hidasti hiukkase menoa. Annoin siimaa jätkille ajatellen että maaliin pitäs päästä. Noh, 2-3 välillä sitten irtos koko paska ja siinä sitten käveltiin maaliin äärimmäisen vitutuksen saattelemana. Vuoden vanhat integraattorit pääty suunnistuskenkien hautuumaalle. Hyvin palvelivat

Tossa lenkillä ollessani kävin vähän vuntsimaan asioita. Koulupaikkaahan miulle ei suotu (todennäkösesti 9 otettiin sisään varasijoilta), eikä tässä nyt satunnaisia työkeikkoja lukuunottamatta muuta tekemistä ole. Onneksi tuli Kotkasta muutettua alkukesästä takasin kotinurkkiin niin säästää asumisessa, vaikkakin hermoissa tämä taas kuluu.

Niin, se mitä mie mietin. Tulin siihen tulokseen että pitäsköhän tässä ruveta hurjaksi ja alkaa ihan tosissaan ottamaan tätä suunnistustouhua. Tähän asti kun on harrasteltu jossain mutasarjan tasolla ja tekeminen ollut lähinnä satunnaista ja sekavaa. Kyllähän sen mie tajuan ettei yks talvi tee kesää, mutta tältä tasolta nousujohteisen suunnan saavuttamiseen ei ihmeitä vaadita.. Jos piiskais ittensä kunnon tekemisen meininkiin, kun ei näin yksinäisenä ihmisenä paljon tarvitse kapakoita kouluta tai torilla notkua.

Tästä täytyy tietysti palaveroida valmennusjohdon kanssa ihan ajan kanssa. Paperilla kuulostaa hyvältä, katellaan sitten talven pakkasilla mikä on mieli. Usein se mieli on muuttunut jo mannan paluubussissa, jos nyt ei tällä kertaa.

Otetaan nyt äsämmät ja muut alta pois ja sitten kahtotaan.Ainiin, tunturin repajuttuja en jaksa tähän laitella, ne löytyy karttapankista ja naamakirjan kautta halukkaille.

Nousuun ?

torstai 5. elokuuta 2010

Matkalla Tunturiin...

Kaksiosaisen juttusarjan ensimmäinen osa

Matka tunturiin mutkistui suunnattomasti keskiviikko-iltana , kun allekirjoittaneelle selvisi petollisen ja rahanahneen suomenruotsalaisen feidanneen reissun alle 24 h ennen lähtöä. Tunnelmat olivat äärimmäisen matalalla ja tappomieliala kasvoi kasvamistaan.

Väkivaltaisuuksien estämiseksi pyöräytin kaupasta hieman nestemäistä helpotusta, ja perkele sehän autto! Jo parin neuvoa antavan jälkeen tajusin mitä oli tehtävä: Pari soittoa ja äijä yksilösarjaan. Tunturiin vain oli päästävä.

Soitin kilpailunjohtajalle (äärettömän mukava mies!) ja tämä oli heti valmis muutoksiin, käski vain laittaa Kokkenssille postia ja homma skulaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, laitettiin Kokkenssille postia ja nimi vaihtoi sarjaa, tosin valitettavasti seuraa ei ohjeistuksesta huolimatta osattu vaihtaa. Kävin vielä silkasta ilosta illalla tutustumassa uudellen avattuun jaskaan ja aidan takaa hieman Dingoa korville. Ei se Neumann ole entisaikojen vedossa, ei todellakaan.

Aamulla sitten tuli suunnattua kohti Kuusamoa eli ensimmäistä lepopaikkaa. Kuopiossa tuli käytyä intersportista vielä juomareppu hankkimassa kun en mokomaa vielä ennestään omistanut. Lähti vielä puoleen hintaan, oli siis tuuria. Nyt tässä sitten ollaan Kuusamossa jonkinnäköisessä Hotellihuoneessa istuskelemassa ja pohtimassa tulevaa rasitusta. Edessä on siis 2 x 15 km tunturissa, helvetin hyvältä kuulostaa. Olisihan se ollut kivempaa parisarjassa vatussoida, mutta kun on mulkvisti niin on mulkvisti (siis patu). Jos joku Kotkan seudun lukijoista näkee tässä viikonlopun aikana miestä, niin vetäkää rehellisesti nekkuun ja kovaa.

Toinen osa tekstiä julkaistaan sunnuntaina kisan jälkeen

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Tuuliajolla

Jokainen tekee elämänsä aikana tyhmiä, ellei jopa idioottimaisia päätöksiä. Joskus vain tuntuu että meikäläisen tukan alla on varsinainen kokoelma kaikenlaisia kauas kotirannasta harhailleita päätöksiä ja ajatuksia. Niitä on vuosien saatossa ehtinyt jo kertyä niinkin paljon, että eri vuosille on täytynyt rakentaa omat lokeronsa, ja ehkä vielä jopa alilokeronsa. On se julmaa perkele kun oikein ottaa


Itsepäisyys voi olla joko hyödyksi tai haitaksi (kato perhana!) , mutta useimmiten omakohtaista kokemusta on vain haittapuolista ja senhän ovat saaneet monet vuosien saatossa tuntemani ihmiset kokea. Miten kesyttää kovapäinen jantteri ? Äijä liekaan ja ulkoruokintaan vai tunti turpaan taotta. On se vain piru kun mikään ei meinaa tehota.

Syy miksen omista yhtä ainutta peiliä on simppeli. Omat silmät eivät sokeutumatta kestä katsoa tuota takaisin tuijottavaa rumuutta. Ei, kyseessä ei ole katastrofaalisen hirvittävä ulkoinen rumuus, vaan sitä saa kyllä etsiä sisimmästä. Harmi vaan kun tällä röntgenkatsellaa tuntuu näkevän kaiken sen mitä ei haluisi.

Kaiken tämän paatoksen keskellä löysin esikuvan, todellisen arjen sankarin. Johan Venninen (1909-2008) oli mies jota sokeus ei lannistanut, päinvastoin. Katselin tuossa yle areenasta miehestä tehtyjä lukuisia ohjelmia ja aloin tuntemaan samalla häpeää itsestäni ja omista tekemisistäni. Kuinka pienestä takaiskusta sitä luovuttakaan nykymaailmassa ja kuinka sokea sitä on asioille jotka oikeasti merkitsevät.

Tunnen olevani tuuliajoilla, kuin Venninen jopa 14-tuntisiksi venyneillä souturetkillään. Katsokaa dokumentit ja miettikää. Tunteeko kukaan tässä maailmassa samoin kuin minä ?

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

I,Spynek

Alkaa pikkuhiljaa tuntua notta pahin on viimein takana. Juhannuksen jälkeen on alkanut helpottamaan oikein urakalla ja viimeistä viikosta on jopa oikein nautittu - kuulostaa pelottavalta.

Yhtenä tekijänä voidaan tietysti pitää sitä , että mie oon nykysin Vehkalahden Veikkojen palkkalistoilla. Eihän se vielä mitään että mie sain kunnon töitä , vaan työ on myöskin mielekästä! Näin esimerkkinä voisin kertoa ensimmäisen työpäivän sisältäneen paikkoihin tutustumista , pari tuntia rastien viemistä ja iltarastien tulospalvelun järjestämistä. Ei kuulosta pahalta eihän ? Muita hommia tulee olemaan laidasta laitaan toimiston varastojen siivouksesta urheilukoulujen vetämiseen. Taidan tykätä

Kesätauko on nyt siis ohi ja mettäänkin asti on päästy. Viikonloppuna oli tarkotuksena koejuosta rinkelirastien ratoja, mut miehän onnistuin perjantaina ennen töihin lähtöä lyömään paljaan jalan metallitolppaan ja siitä asti ollu oikeasta jalasta yksi varvas mustana - huomenna luulisi jo pääsevän juoksemaankin.

Tuli sitten lähettyä muuten vaan talkoisiin rinkeleille ja mukavaa hommaahan siellä oli tarjolla. Suuren kuuluttajalegendan Matt Landlaken apurina ja kenttähaastattelijana oli ihan mukavaa pyöriä , ja kun lauantai iltana oli vielä tarjolla saunomista ja uimista niin sitä oikein alkoi ihmettelemään hyvää mielialaa.




Jos tämä nyt sitten tässä, tiistaina voisi pyörähtää Mussalo O-tourilla kokeilemassa kaksiosaista kuntoomitouhua. Eiköhän sitä sitten viimeistään finillä tule napsittua Sepeä vastaan vaadittavat hurjat rankibongot ( 0,3 pisteen ero atm) ja huntti varmistuu.

Täältä tullaan , uuteen nousuun !

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Persona non grata

Jotta tää miun blogi ei liian aurinkoiseks niin voitas kertoa vähän tästä juhannuksesta, taino perkele - otsikkohan kertoo jos kaiken merkittävän.

Alotin juhannuksen vieton jo torstaina töiden merkeissä ja väänsin roskakuskin repsikkana kyöstituntisen päivän maksimisykkeillä. Pidin kelloa ranteessa ja kellotin kävelyt mitä tuli kaduilla - femmatuntinen "vaellus" siitä tuli.

Tänään nukuin sopivasti yli kahteentoista ettei vaan viinakauppaan olisi tehny mieli mennä. Tämä taas otsikossa mainittavan syyn takia, yksin en ole koskaan juonut enkä perkele juo. Päädyin ratkaisuun olla mahdollisena kuskina molemmat päivät. Kolmen maissa nimeltämainitsematon suunnistaja soittaa Himokselta, the tumu on vahva ja meininki sen mukainen. Hyvä että edes jollakin on elämässä hauskaa. Saatto jopa olla tän juhannuksen viimonen ihmiskontakti , sekin puhelimitse.


Eikä siinä vielä kaikki - unohin nimittäin ilmottautua rastiviikoille ajoissa, ja noita jälki-ilmo maksuja ei vaan pysty maksamaan eli väliin jää. Eipä enään tunnu tässä yhtään. Kai sitä vois vielä tänään uuperissa käydä purkamassa oloa.

Torstaina ois mahollista että alkais 2 kk duunit. VeVen toiminnanjohtaja A.Tilli soitti tossa pari viikkoa sitten ja pyys työhaastatteluun vaikken ollu edes hakemusta laittanut. Nyt oli kuulemma kokouksessa ollut asiasta puhetta ja miun lisäks 1 hakija, mutta se pystyis vasta alottamana elokuussa. Pelkään parasta ja odotan pahinta.

Viime vkl oli kohtuullinen , tuli käytyä myötätuulirockissa marinoitumassa kun toiset rämpivät jossakin suunnistuskisoissa. Korpiklaani oli kova, vesisade ei. Sunnuntaina rapulan iskiessä todellisuus pamahti vasten kasvoja - ei helpottanut.

Valittelun mestari jatkaa juhannusta katsoen elokuvia ja haaveillen vuosista 2005-2009

torstai 17. kesäkuuta 2010

Penkkiurheilijan kulta-aikaa

Sitä se nytten on. Telkkarista tulee turhanpäiväiset jalkapallon mömmön kisat , eli aikuiset miehet potkii palloa 90 minuuttia ja hyvällä tuurilla matsissa tehdään 1 maali. Hohhoijjaa sanon ma.

Tulee sieltä suunnistustakin tänä viikonloppuna kiitettävästi, ja pääsen iteki sitä mukavasti seuraamaan. Oliko luksusta katella tänään tuota maailmancupin osakilpailun nettilähetystä - oli toteutus jotain ihan muuta kun urheilukanavan "suunnistuslähetyksissä". Kerrankin kiitos ylelle.

Jukolaakin pääsee tällä kertaa seuraamaan kotisohvalta. Ei tässä mitään vammoja ole , vain korvien välissä. Rehellisesti sanottuna kun on muutenkin vaikeaa ollut tässä ja sitten vedetään lupaus pois ja "nostetaan" joukkuetta ylemmäs ilman vaihtoehtoja keittää helposti pahassa tilanteessa yli. Kuitenkin tässä oltiin jo ehditty innostumaan siitä avauksesta ja paineettomasta juoksusta niin sitten lyödään täyslaidallinen pari päivää ennen h-hetkeä. Kiitos ei. Hetken ajattelin että ilmestyn Kallena paikalle tunti ennen osuutta ja vedän väärän seuran väreissä osuuden, mutta kotona seuraaminen lopulta voitti , niin pahaa kun se tekeekin jäädä pois vuoden suurimmasta suunnistustapahtumasta ja olla kokematta legendaarinen Kytäjä.

Entäs sitten pidemmät vaikutukset ? Varmaan sanomattakin selvää että tämän vuoden loput viestit jäävät väliin , eipä sillä että miuta tämän temppuilun jälkeen mihinkään valittaisiin, mutta parempi pelata varman päälle. Muita vaikutuksia saa nyt jäädä odottamaan , kai tästä jotain sanktioitakin tulee niskaan.

Ei mut täs kerettiinkin innostumaan taas reenaamisesta, kiitti mie lähin lomille lomps!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Yskivän potkurin paluu

Paljon on vettä ehtinyt virtaamaan Summanjoessa viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen ja tulee varmaan virtaamaankin, ellei nyt joku omapäinen hullu patoa koko shaibaa ja estä veden liikkumista.

Vietin tossa viime viikon kivasti Turussa pääsykokeitten parissa ja tulihan siinä käytyä vähän lenkilläkin. Aloitin lenkkeilyn kivasti Tiistai-aamuna Turun keskustassa ilman minkäänlaista karttaa. Tavoitteena oli löytää pääsykoepaikalle ja tavoitteeksihan ko homma loppupeleissä myös jäi. Kiertelin siinä sitten vähän missä sattuu , opastin pari turistia (joilla jopa oli kartta!) ja törmäsin myös valtavaksi yllätyksekseni erääseen Vehkalahtelaiseen urheiluvaikuttajaan.

Tiistai-iltana kävin vielä yrittämässä suunnistustakin kuntoomeilla Parmaharjussa - laihoin tuloksin. Lähin yrittämään 8:n kilsan rataa ja loppupeleissä pääsin ehkä jonkun 4,5 kilsaa kunnes tuli pakottava tarve kävellä pois. Voimat hävis taas kerran totaalisesti yllättäen ja täyty kävellä nopein askelin tulospalvelun ohi, no comments.

Torstaina sitten tuli päästyä pääsykokeeseen asti ja tein omasta mielestäni kauden ehdottomasti parhaan suorituksen. Matemaattis-loogisessa osiossa silmät rupes kiilumaan kun huomasin miten vuoden "ahkerasta" opiskelusta onkaan ollut hyötyä ja niistin nörttitehtävistä 100 % varmuudella täydet pongot. Muutenkin naatiskelin koko parituntisen urakan ja poistuin hyvin mielin - unohdettuani toki aurinkolasit koetilaan.

Skippasin suosiolla viikonlopun paskareissut jälleen kerran ja suuntasin ajatukset sunnuntain Luumäen kisaan. Tänään sitten oli kiva lähteä kisoihin betonisarjaa jyystelemään ja ottamaan rastit haltuun. Hauskuus kuitenkin loppui viimeistään siinä vaiheessa kun mallikartta rävähti eteen. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen miete päässä oli "hyi helvetti". Suota ja risua riitti vaikka kaverille jakaa , lisäksi muutamassa paikassa tuli oltua kartoittajan kanssa jyrkästi eri mieltä kasvillisuuden kuvaamisesta.

Itse suoritus oli väkisin väännettyä heikkotasoista etenemistä. Jo alkuverkassa alko pistämään samaan paikkaan kun jo niin useasit tänä vuonna kisoissa ja se teki etenemisestä entistä vaikeampaa. En käyttäny yhtään tiekiertoa, olin pölvästi ja kun vielä lopussa otin neliminuuttisen virheenkin,oli sijoitus lopulta vasta 4.s . Ei siinä muuten mitään, mutta Sepe otti miusta nihkeät 18 sekunnin savut - ja sekös kyrsii.

Siinä sitten kisan jälkeen oli vähän palaveeria ja sain puhuttua itelleni 3.s joukkueen avaajan paikan. Oishan sitä ollu varmaan paikkaa 2:n lyhyellekin pätkälle, mutta mie oon juossu niitä pätkiä aina ja halu on kova kokeilla jotain uutta. Nyt sitten lähdetään avaamaan jossain sijoilla 350 paikkeilla ja tavoitteena on tulla numeroa paremmin vaihtoon. Siinä sitten onkin sitä tekemistä ihan tarpeeksi meikäläiselle.

Viikon levy : Notkea Rotta - Notkea Maa


Alla nykyinen minä , 60 kg. Alotin tukasta painon pudotuksen

lauantai 29. toukokuuta 2010

Ei pysty

Ei ole hirveesti fiilistä kirjotella tekstejä , sen takia ollu hiljasta nyt lähiaikoina ja tulee kai olemaan samanlaista pitempään. Kun mieltä painaa 24/7 niin just ja just on voimia käydä lenkillä ja kisoissa. Ei kai tässä muuta, katellaan jos tulis jotain tekstejä vielä ennen jukola...

torstai 13. toukokuuta 2010

Lyhyestä virsi kaunis

Siispä - kisat Lohjalla meni totaalisen perseelleen , tuntu ettei henki kulje ollenkaa ja virheitäki siunaantu aivan liikaa. Sysipaska suoritus, ettenkö sanoisi.

Tästä on taas kiva jatkaa kohti uusia pettymyksiä , huome pitää lähtä masentelee Keravalle leirin merkeis ja sit ens viikol kaikennäköst sprinttisettii.

Isäukon entisen työkaverin sanoilla : "Nyt vituttaa"

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kapteenin raportti

Oon kuullu huhua et oli tollaset skabat Ruotsissa. Sama huhu kertoo LappRi:n osallistuneen kyseisiin skaboihin ja vielä osittain mainiolla suorituksellakin. Edelleen sama ilkeämielinen huhu on liikkeellä siitä notta meikäläinen olisi ollu tiimin kapteenina tänä vuonna ja ollut ylpeä joukkueesta - kaikenlaista sitä kuuleekin.

Niin, huhuksihan tuo meinasi jäädä kun koko viestin suunnistettiin haamujenginä, väliaikoja tai tuloksia ei ruudussa vilahdellut meidän jengin osalta missään vaiheessa - kiitos järjestäjien identtisotkun. Kyllä siinä yhellä sun toisella luokkahuoneessa jätti pumppu pari lyöntiä väliin kun Juke ilmesty väliaikarastille muttei saatu seuran nimeä ruudulle.

No eihän siin viel mitään, mutta kun ei tullut seuraavaan väliaikaankaan eikä edes maaliin joukkuetta niin alko jo huolestuttaa. Yllättäen oli hurrit sössiny oikein kunnolla meiän osalta - joka jantteri vieraili itkumuurilla haukkumassa järjestäjiä kaikilla mahdollisilla kielillä ja neuvomassa miten saataisiin tulokset kuntoon.

Toisella osuudella nähtiin todellinen sankarijuoksu. Simpalta odotettii hyvää suoritusta ja sijoituksen nostoa, mutta pakko tunnustaa että lähes 100 sijan nosto , osuussijoitus 8 ja vaihtosijoitus 26 oli jotain mitä ei ihan heti odottanut kuitenkaan. Siinähän jäi yhdeltä sun toiselta unet väliin kun tilanne oli kutkuttava.
Joni pääs sellaseen paikkaan letkassa ettei ihan äkkiä tollasta vauhtia pääse uuestaan kokeilemaan ( paitsi ens vuoden tios). Sankarijuoksun ainekset oli taas olemassa , mutta lopussa karu totuus kovasta vauhdista kostautui - vaikkakin vaihtoon tultiin vieläkin erittäin mainiolla sijalla

Yön pimeinä tunteina osuuksiaan veivasivat Take ja Miko , joilta rehellisyyden nimissä odotettiin hiukan parempaa suoritusta. Kuitenkaan mitään järjetöntä romahdusta ei tapahtunut ja meikäläinen pääsi mettään vielä sijalla 87.

Oma suoritus ei ollut mitenkään hyvä , välttävä paremminkin. Virheitä ei tullut kun ehkä kolmisen minuuttia mutta juoksu oli taas totaalisen vatussimaista. Kun ei kulje niin ei vaan kulje. 7 & 8 pätkillä Saigon ja Aaro pitivät tilanteen jotakuinkin samoissa ja pari viimosta pätkää oli varattu Tampereen parivaljakolle.

Masa ja Kalle hoitivatkin oman osuutensa tyylikkäästi maaliin asti , ja huikean loppukirikamppailun jälkeen joukkueen sijoitukseksi muodostui 79. Parannusta viimevuoteen 11 sijaa, ja isot pummit jäi kaikilta tällä kertaa pois. Ens vuonna sitten lysäytetään tosta ainakin samanverta pois niin nouseva suuntaus jatkuu.

Jep, tulipahan taas harvinaisen paska teksti. Irtoaa yhtä heikosti kun juoksu tällä hetkellä , kai sille jotain pitäis tehä. Laitetaan vielä paskuuden lisäämiseksi Tiomilan plussat ja miinukset :


+ Joukkueen kokonaissuoritus
+ Ruokailu
+ Luokkahuoneen liveseuranta
+ Lyhyet bussimatkat majoituksesta

- Järjestäjien sähläily identtien kanssa
- Onlinen toimimattomuus
- Vaisu paluumatka

Kapteeni kuittaa ja kiittää äänestäjiään

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Eri kausi , samat virheet

Eipä paljon yllättäny viikonlopun kisarupeaman tulos. Vielä viikolla haaveilin et vois vetää nausterii ja kulku ois jumalainen mutta viimeistään perjantaina alko ajatukset kääntyy toisenlaisiks.

Niihä siin sit kävi , lauantain kisas ekat 8 rastia suhkoht hyvin mut hyi helvetti millä tossulla. Vauhti oli niin hurjaa et ois varmaa Fincken Taunoki pyyhkin ohi ja naureskellu mennessään. Pari koukkendaalia siihe sit ja tuloksena sijoitus kaukana kärjestä. On se vaan kumma ko reeneissä kulkee ja kulki torstaihin asti mutta ei voi kisoissa. Noh, eipä onneks ole mitään uutta miun suunnistustaipaleella.

Sunnuntaina sit oli samanlainen laulu hiukkase eri sävelasteikol. Alussa ei irronnu tossu mihinkään, mutta pieni toivo paremmasta oli selkeästi havaittavissa. Nappasin jopa elämäni ensimmäinen miesten sarjan rastivälipohjan - kyl nyt on äiti varmaan ylpeä. Koukin kahta rastia miehekkäästi ja toiseks viimosta viel kirsikaks kakun päälle ja homma oli paketis. Vajaa kyösti pummia ja taas päästiin lukemaan listaa väärästä suunnasta. Eiku kamat pakettii ja kohti Vehkalahtea.

On täs jotain hyvääki sanoisin. Eipä tartte tiomilas mitää ylipitkää pätkää vedellä tai karttaa lukea liiaksi. Löivät nääs kutospätkän miun työstettäväks. Täytynee siis keskittyä vaan juoksureeneihi ja Finnspringis vääntää väkisin peesijuoksu et sais vähä tuntumaa siihe mitä edessä on. Jos ees pysyis jonku peräs olis aika hyvä alku.

Tuppaa olemaan pohkeet ja takareidet sillä mallilla et mieki oon joutunu pakon edestä alkamaan venyttelemään. Alotin tuon paheen viimeviikolla ja edistystä on havaittu - ei tosin paljoa. Sai siinä Patu naureskellä meikäläisen räpeltelyä viikon verran , kävi perkele viikolla kaks kertaa baarissa ja silti veti kovempaa kisoissa. Mie en ala!

Varmaa täs iskee joku flunssaki päälle , pidin nääs tänään kuntoomit Ruissalon sprinttikartalla (Vehkalahti ,päiv.2009) ja kun rasteja viedes päiväl oli viel lämmin keli aattelin et varmaa illalki - ja ketut. 4 tuntia ku hytis kylmäs pelkkä (riennon) seura-asu ja craftit päällä nii ei kyl ollu yhtää hjuva fiilis. Sentään n.50 vatussia käytti tilaisuuden hyväks ja kävi mettäs.

Täst o näil eväil pirun hyvä lähteä kohti ens viikonlopun Rauman kisoja. Läskeissä molempina päivänä on laihan pojan hyvä olla. Jos vaikka osuis pöljä päivä kohillee. Ja vaik ei osuiskaa nii jos nyt ees maalii asti pääsis - eihän sitä koskaan tiedä

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kevätfiilistä

On nyt haettu jo muutaman päivän verran Turusta , ja meininki on sen mukanen. Kelit on suosinu oikein urakalla ja on ollu ilo heittää reeniä. Maastoonki on jo yhen reenin verran päästy ja pari kertaa pitäs vielä ennen kisoja kävästä kartalla , ei kuitenkaan liikaa.

Kevätyönviestiä tuli käytyä paikanpäällä kattomassa ja aikamoiselta sekametelisopaltahan sen näytti ja kuulemma olikin. Oli siellä kuulemma moni vääriä rastivälejä vedellyt ja hylsyjäkin näytti tulleen aika reilusti, samoin keskeytyksiä. Lopputuloksia voin sen verran kommentoida notta olishan sen voiton voinu jollekin muulle joukkueelle suoda , kotimaisin voimin edenneille.

Miun kannalta tilanne on tällä hetkellä mitä mainioin ens viikonlopun 10mila karsintoja aatellen. Maastossa juoksu tuntu ihan hyvältä ja tiejuoksussa vaivannut polvitaive ei kipeytyny yhtään. Varmuuden ko vielä saa liitettyä tekemiseen niin hyvä tulee , siihen pitää luottaa.

Ei kai tässä muuta raportoitavaa , taian lähtä lenkille

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Uninen

Miulla on aina ollut yksi satavarma merkki kisakauden lähestymisestä : suunnistusta käsittelevät unet. Yleensä näissä painitaan todellisuuttakin heikomman vauhdin kanssa tai sitten unet pohjautuvat johonkin menneseen tai tulevaan kilpailuun.

Viime aikoina päässä on jostain kummasta syystä pyörinyt öisin ns.vaihtoehtoinen ratkaisu Mynämäen KLL viestin toisesta osuudesta. Kai se on jäänyt kaivelemaan rankasti päähän kun aikoinaan pääsi kakkososuudelle säntäämään toisena ja lopputulos oli jotain ihan muuta..

Tulevista unista on ehkä paras esimerkki vuodelta 2006 kun Silja-rasteja edeltävä yönä näin itseni kisan palkintojenjaossa toisella sijalla. Oikeassa elämässä itse kisaahan mie johin alusta asti, mutta lopussa kusin yllättäen ja tuloksena toinen sija (A-sarjassa).

Unista siirrytäänkin sitten kevyesti todelliseen maailmaan. Kotimainen kisakausi ponnahtaa mukavasti liikkeelle 2,5 viikon päästä mukavasti kahdella keskimatkan kisalla. Silja ja Ankkurit palvelee samalla Tiomila-karsintana , joten lähinnä taidon on oltava tapissaan tuolloin , saa sitä vauhtiakin olla jos on ollakseen. Siihen kun alle lyö Patun kanssa viikon laatureenejä Turussa niin pitäisihän sitä hyvä tulla.

Loppukevennys :

Löysin tossa internetin ihmeellisestä maailmasta tulokset ensimmäisestä kisasta jonka ikinä oon suunnistanu. Kyseinen kisa oli vuoden 2000 Särkänniemi-suunnistus ja matkana 1,4 km. Osasin jo tuolloin suunnistaa pirun tarkasti, tuli nimittäin H11-sarjassa takkiin kärkeen 25 minuuttia. Mikään ei ole siis muuttunut nykypäivään, paitsi pilkun paikka matkassa

perjantai 26. maaliskuuta 2010

How cool is life ?

Siistii, tulin eile Turust himaa ja huomasin et kämppä tyhjentyny kaikest kamast mikä ei oo meikän. Jätkät muutti sit poies ja lopetti koulun ilmeisesti. Mulleki kerrottii asiasta, not.

Ihanku ois kivaa muutenki, pienet sille ja eteenpäin höyryjunal

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Millasel fiiliksel ?

Lähetään liikkeelle peruasioista: Meininki on lähiaikoina ollu aika schaissea noin kokonaisuudessaan. Ei vaan pysty löytämään sitä positiivisuutta elämässä tällä hetkellä mistään muusta kun lenkillä käymisestä. Kohtuu synkkää sanon ma.

On se kummaa kun kunto on kerrankin noususuhdanteinen ja fiilis sitä kautta noussut , niin aina muut asiat ajavat ohi vasenta kaistaa niin saatanan kovaa ettei edes ehdi huomaamaan mistä ne tuli. Kai se talvi on tehnyt tehtävänsä tai jotain.

Kouluhommista ei varmaa ees tartte mainita. Pyörin koululla suunnilleen 1-2 kertaa viikossa ja sillonkin max 3 tuntia kerralla. Portugalin jälkeen jäin niin pahasti jälkeen kaikissa nörttihommissa ettei ole oikein edes kiinnostanut kuroa etumatkaa kiinni. Mielummin sitä nukkuu pari tuntia pitempään ja suuntaa lenkille. Pääsee varmaan kivasti kelalle makselemana tukia takasinpäin - ihan niiku se kiinnostas.

Kesäduunia en oo viittiny hakea. Ollu niin tyhjä olo takissa ettei oo tullu hakemuksia laitettua. Onhaa tietysti 50-50 tsäänssit samasta mestasta missä viimevuon tein hommia , mut mikään ei ole kirkossa kuulutettua - päinvastoin. Normivuosina laittanu vähintään sen 15 hakemusta mistä aina 1 on tärpänny , nyt en oo saanu yhtään sivua ees auki tai soittanu minneen. Laiska paska.

Ens syksyn kuvioitakaan en oo hionu sen kummemmiks. On täs viel aikaa miettiä alaa ja hakea. Ainut mikä on varmaa on Turkuun suuntaaminen, ihan sama tuleeko sitä opiskelupaikkaa vai ei. Varmaan sekin juttu kusee viimeistään alkusyksystä ja löydän itteni Vehkalahdelta porukoilta syksyl - ei puhettakaan.

2010 - missä helvetissä se levy viipyy ? No viipyyhän se kun äijästä ei ole mihinkään. Yleensä kun on fiilis ollu totaalisen down on tekstejäki syntyny ja saanu hommia hiottua. Nyt ollu pari viikkoa et vissii 1 tai 2 riviä saanu kirjotettua ja neki sellasta sontaa mil vois pyyhkiä persettä. Ehkä mie viel pari vuotta vitkuttelen tänki kans.. turhaa touhua.

Että näin meilläpäin. Kai tää tästä viel iloks muuttuu kuhan kisakausi alkaa ja pääsee taas reissaamaan. Siinäki o sellane jännä juttu et tota valkosta möhnää on mettissä tällä hetkel nii pirusti ettei olis ihme vaikka silja ja ankkuritki peruttas vielä. Kaikenlaista voi sattua - synkistellään tässä odotellessa

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Matkarakki - Riika

Taas kerran rupes Kymenlaakso ahdistamaan siinä määrin notta oli pakko lähteä reissuun. Raavittiin kasaan 5 henkinen miehistö , varattiin äärimmäisen kallis (yht. 25 € len+host) reissu ja suunnattiin Riikaan.

Jostain syystä ihmisille on jäänyt Riiasta sellainen mielikuva että kyseinen mesta on jotenki vaarallinen turisteille ja vieläkin turhan neuvostoliittolainen - ja vitut. Jos tietää mitä tekee ja mihin menee ei pitäis tulla mitää ongelmia, ja tietysti mitä vähemmän ottaa sitä halpaa viinaa kitusiinsa sitä siistimpää on hengailla mestoilla.

Riiassa majapaikkana toimi Riga Hostel joka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä. Todella mukava mesta , siisti ja henkilökunta on miellyttävää (myös kaunista!). Aamupalakin kuulu vielä hintaan niin mikäs siinä 4 päivää tutkiskella Baltian Pariisia.

Päivät kierreltiin museoissa , kirkoissa yms vanhoissa mestoissa ja leikittiin niin turistia kun olla ja voi. Illat hengailtiin Espanjalaisten sekopäitten ja erään Saksalaisen suunnistajan kanssa joko alternative rock - kellarissa tai sitten korkealla jonkun hotellin 26.kerroksessa sijainneessa näköalamestassa. Kun piti järjen mukana touhussa niin eipä tullut mitään probleemoja. Siistii settii ja silleen.

Matkarakki antaa Riialle täydet 5 tähteä ja suosittelee ehdottomasti kaikille. Talvella matkaaminen voi olla mukavempaa, sillä taskuvarkaita ja kerjäläisiä ei hirveästi kaduilla näe talvisin. Kauppahallit (vanhat zeppeliinihallit) on paikka jossa todellakin kannattaa käydä. Kalahallin lemu ei katoa mielestä koskaan , vaan syöpyy syvälle mieleen.

Stressiloma vietetty, nyt voi siirtyä angstaamaan ankeaan arkeen ja miettimään kuinka perseestä elämä voi olla. Niin ja tietysti reenaamaan , jeah!

perjantai 26. helmikuuta 2010

Tyhjä Arpa

En saa tekstiä aikaan Portugalin reissusta, en sitten millään. Tiedä sitten johtuuko se siitä että jutut olivat reissussa muumioitunutta paskaa kuivempia ja reenit sekä kisat armottomia , mutta ei vaan irtoa muuta ku huonoa läppää. Ystävänpäiväki meni reissun aikana ,mutten mie sellasta piittaa. Kui tälläsellä shaibakoiralla mitään ystäviä olis,häh ?

Sen verta voin valottaa tilannetta että kivaa oli - huolimatta siitä että ekana yönä oli niin kylmä ettei edes tekstari-teukka ollut aikoinaan kylmempi päätöstä tehdessään. Reeneissä kulku oli jotain väliltä suomen hiihtomaajoukkue - suomen mäkimaajoukkue , eli aika pirun raskasta oli taaperrus. Viimosena päivänä puskettiin savut niin rankasti koneesta ulos että oli pakko sortua jälkitankkaukseen , joka taas johti seuraavana aikasena aamuna mielenkiintoiseen fiilinkiin.

Kisoista ei paljon jääny jälkipolville kerrottavaa , mutta kerrotaan silti. Ekana päivän päätin ottaa 9 kilsasen löysästi tai jotenkin rennosti. Menihän se aikalailla kivasti kunnes vähän jälkeen puolenvälin kokeilin karistaa paikallisen Josè:n (nimi muutettu) perästä. Kyllähän se perkele tippu - nykäsin nimittäin sellasen 4 minuuttia 180 astetta väärään suuntaan. Loput kisat meni sellasia sopivia pummeja tehden , mutta viimosena päivän oli sit hurja meno.

Ykkösrasti tais olla ainut mitä en koukkinu , mutta kakosta ja kolmosta napsuttelin ihan kivasti jo pummia ja siitähän se ajatus sitte lähti. Oisin keskarilla hävinny Japille tuloksissa jonkun reippaan 20 minuuttia, mut luojan kiitos oli sattunu matkaan paskat identit. Kävi nimittäin niin hassusti et oltii poikien (ja tytön) kanssa otettu loppusuoraveto ja pitihän sitä koittaa viimoselta rastilta ottaa nopia leima. Tuli ehkä vähän liian nopia kun lapussa luki "mp". Kyllähän se vähän vitutti , toisaalta suoritus oli sellasta paskuutta et loppupeleis saatettii jäädä vaa voiton puolelle.


(kuva iltasprintistä , ois varmaan kelvannu sullekki)


Jengi oli reissussa vallan mainio juttujen satunnaisesta kuivuudesta huolimatta. Suuret kiitokset kuuluu Masamatkat Oy:lle jonka pimeähkö työvoima mahdollisti reissun , samoin kaikille kanssamatkaajille suuri kiitos. Takasin viidestä lähtijästä selvisi ilmeisesti vain 3 , sillä V ja J perustivat Firman Figueira Da Foziin. Työtä kaipaavat kauniit ihmiset voivat kai heihin ottaa yhteyttä tai jotain.



Paljon oli vatusseja liikenteessä, ois se vaan pirun kiva ku ois sitä paalua ja aikaa nii ei tarvis ku reissaa ympäri maailmaa suunnistelees hienois mestois ja vetääs rastivälejä nausteeseen. Mut kun ei niin ei. Tätäkin reissua varte joutu nojailee lapioon koko viime kesän ja lomaa heru ainoostaan finille. On se julmaa.

Vielä kaikkien aikojen surkeimman matkastoorin lopuksi lukijakilpailu. Tunnista allaolevassa kuvassa esiintyvä vatussi. Nopein oikein vastannut (paikalla olleet eivät luonnollisesti saa osallistua ) voittaa meikäläisen tulevan synkkääkin synkemmän lätyn (voi sen lähettää jollei vittumaiselle sukulaisellekki). Pidemmittä puheitta, vatussia kehiin!

torstai 4. helmikuuta 2010

Matkalla Portugaliin

Niinhän siinä sitten kävi.

Oli sairaus, oli kuukausi ilman minkäänlaista reeniä. Syntyi hätä. Kalenteri kertoi karua kieltään. 2 viikkoa annettiin armonaikaa - mihin tuollainen aika muka riittäisi ?

Hallilan perukoilla juonittiin ohjelma , jolla vältettäisiin itku ja tuska. Ohjelman toteus annettiin Korelaan miehelle (tai pitemminkin pojalle) , jolla halut olivat taitoja suurempia - niinkuin aina. Toteutusta on alettu suorittamaan , ja kun aikaa H-hetkeen on enään viikko , voidaan tulos todeta tyydyttäväksi.

3.2 Suoritettiin ensimmäinen n.s kova reeni armon vuonna 2010. Kyseessä oli sprinttaus Karhulassa , ja vaikka Korelan sankarimme jäikin Karhulan miehelle ja Pyhtään paronille jonkin verran , oli tulos odotettua parempi. Kun 4.2 Samainen henkilö lykkäsi sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä armon vuonna Ruissalon huikeissa olosuhteissa, voidaan tilannetta pitää vähintäänkin mielenkiintoisena.

Asiahan on niin , että tässä ollaan huikeat 2 viikkoa edellisvuotta paremmassa tilanteessa , ja tuloksia voidaan odottaa. Torilla tavataan! (huom. vain pikaisesti markkinoiden aikaan)

perjantai 22. tammikuuta 2010

Sit lähettiin!

Fiilikset on lähestulkoon katossa - kuukauden sairastelu on ohi ja nyt voi taas keskittyä urheilemaan ja jättää koulunkäynnin toissijaiseksi asiaksi elämässä.

Eile käytii Taussi brotherssin kans featuroimas Haminassa VeVen salivuorol ja ai että ku teki pahaa. Säbäillessä ekat 5 minuuttia meni hyvin ja sit iski sellaset hapot ettei mitään järkee, puhuttamakaan kuntopiiristä. Saas nähä kaua täs menee et pöpön kiusaamat keuhkot tottuu normimeininkiin ja alkaa toimimaan. Parempi ois ennen Portugalia tai itku tulee pitkällä matkalla.

Tein tossa aika hurjia lupauksia itelleni. Sattuneista syistä ja hauraaseen mieleen tulleista vaurioista johtuen otin nollatoleranssin alkoholiin tiomilaan asti. Ei siinä ettäkö se olis koskaan ollu miulla ongelmana, mutta parempi on nyt vaan keskittyä vetään äijä kuntoon ja unohtaa viikonloppujen tanssilattialla pyörähtelyt. Ei siis natsannu..

Aattelin nyt viikonloppuna starttailla hiihtokautta noin Jyskylän leirin kisakymppiä aatellen. Ulkona -20 C ja raikas meininki.

Ai että tuntuu hyvältä

perjantai 8. tammikuuta 2010

Samaa paskaa

Otsikko kertoo varmaan jo aika paljon. Ei tässä oo sairastelut yhtään helpottanu - päinvastoin. Toinen kuuri antibiootteja menossa eikä vieläkään kunnollista diagnoosia tehty. Välillä tuntuu että keuhkoja ahdistaa tosi pahasti ja toisinaan on suhteellisen terve olo - vitutuskäyrän suunta on vahvasti ylöspäin. Kai tähän vielä minimissään kolmas kuuri vaaditaan tai sitten kunnollinen tutkimus. Viimeksi kuitenkin 3.s eri terveyskeskuksessa piti pyörähtää... hell yeah

Eniveis, alkaa pikkuhiljaa olla kotiutunu uuteen kämppään hyvin. Enään ei oo kylmä , sain homattua viimein toimivan digiboksin (ei kerrota virastolle,kiitos) jotta pystyy urheiluva kattelee ja FM-lähetin - radio - kaiutin systeemi pelaa ku unelma. Kyllä Phillips osasi 90-luvun alussa tehä loistavia kajareita! Voidaan kai laskea bonukseksi että nyt tulee kämppisten kanssa hyvin toimeen - pakko tulla ko itte noie kans halus samaa kämppää. Nää jantterithan oli miul jo messissä kepardissa , eli tietävät suunnistajien todellisen luonnon - nice.

Mie oon jopa alkanu ottaa opiskelua jotenkuten puolivakavissaan. 17 opintopistettä oli syksyn saldo , toki enemmänkin ois voinu hankkia mut mut , hyvin näinki. On nii loistavia kursseja taas menossa että ilmasia bongoja jaetaan överimääriä. Pidän.

Uusvuoski meni ihan mallikkaasti. Samoissa merkeissä kun viimeset 3 uv:ta. Pienet simat , hyvä meininki ja aamulla ei tarttenu yksin uutta vuotta tuijotella, perussettiä. Oishan sitä voinu olla kunnollinen ja selvänä, mutta kuten eräs nuiva kotkalaissuunnistaja kerran Amarillon jonossa totesti "pakkohan se on ryypätä kun on kipeänä".

Huome ois tarkotus järkätä jonninlaiset tuparit sivistyneessä hengessä. Katellaan urheiluruutu ja käyään nukkuun. Jepjep.

perjantai 1. tammikuuta 2010