Sen verta voin valottaa tilannetta että kivaa oli - huolimatta siitä että ekana yönä oli niin kylmä ettei edes tekstari-teukka ollut aikoinaan kylmempi päätöstä tehdessään. Reeneissä kulku oli jotain väliltä suomen hiihtomaajoukkue - suomen mäkimaajoukkue , eli aika pirun raskasta oli taaperrus. Viimosena päivänä puskettiin savut niin rankasti koneesta ulos että oli pakko sortua jälkitankkaukseen , joka taas johti seuraavana aikasena aamuna mielenkiintoiseen fiilinkiin.
Kisoista ei paljon jääny jälkipolville kerrottavaa , mutta kerrotaan silti. Ekana päivän päätin ottaa 9 kilsasen löysästi tai jotenkin rennosti. Menihän se aikalailla kivasti kunnes vähän jälkeen puolenvälin kokeilin karistaa paikallisen Josè:n (nimi muutettu) perästä. Kyllähän se perkele tippu - nykäsin nimittäin sellasen 4 minuuttia 180 astetta väärään suuntaan. Loput kisat meni sellasia sopivia pummeja tehden , mutta viimosena päivän oli sit hurja meno.
Ykkösrasti tais olla ainut mitä en koukkinu , mutta kakosta ja kolmosta napsuttelin ihan kivasti jo pummia ja siitähän se ajatus sitte lähti. Oisin keskarilla hävinny Japille tuloksissa jonkun reippaan 20 minuuttia, mut luojan kiitos oli sattunu matkaan paskat identit. Kävi nimittäin niin hassusti et oltii poikien (ja tytön) kanssa otettu loppusuoraveto ja pitihän sitä koittaa viimoselta rastilta ottaa nopia leima. Tuli ehkä vähän liian nopia kun lapussa luki "mp". Kyllähän se vähän vitutti , toisaalta suoritus oli sellasta paskuutta et loppupeleis saatettii jäädä vaa voiton puolelle.
(kuva iltasprintistä , ois varmaan kelvannu sullekki)
Jengi oli reissussa vallan mainio juttujen satunnaisesta kuivuudesta huolimatta. Suuret kiitokset kuuluu Masamatkat Oy:lle jonka pimeähkö työvoima mahdollisti reissun , samoin kaikille kanssamatkaajille suuri kiitos. Takasin viidestä lähtijästä selvisi ilmeisesti vain 3 , sillä V ja J perustivat Firman Figueira Da Foziin. Työtä kaipaavat kauniit ihmiset voivat kai heihin ottaa yhteyttä tai jotain.
Paljon oli vatusseja liikenteessä, ois se vaan pirun kiva ku ois sitä paalua ja aikaa nii ei tarvis ku reissaa ympäri maailmaa suunnistelees hienois mestois ja vetääs rastivälejä nausteeseen. Mut kun ei niin ei. Tätäkin reissua varte joutu nojailee lapioon koko viime kesän ja lomaa heru ainoostaan finille. On se julmaa.
Vielä kaikkien aikojen surkeimman matkastoorin lopuksi lukijakilpailu. Tunnista allaolevassa kuvassa esiintyvä vatussi. Nopein oikein vastannut (paikalla olleet eivät luonnollisesti saa osallistua ) voittaa meikäläisen tulevan synkkääkin synkemmän lätyn (voi sen lähettää jollei vittumaiselle sukulaisellekki). Pidemmittä puheitta, vatussia kehiin!
