Kaksiosaisen juttusarjan ensimmäinen osa
Matka tunturiin mutkistui suunnattomasti keskiviikko-iltana , kun allekirjoittaneelle selvisi petollisen ja rahanahneen suomenruotsalaisen feidanneen reissun alle 24 h ennen lähtöä. Tunnelmat olivat äärimmäisen matalalla ja tappomieliala kasvoi kasvamistaan.
Väkivaltaisuuksien estämiseksi pyöräytin kaupasta hieman nestemäistä helpotusta, ja perkele sehän autto! Jo parin neuvoa antavan jälkeen tajusin mitä oli tehtävä: Pari soittoa ja äijä yksilösarjaan. Tunturiin vain oli päästävä.
Soitin kilpailunjohtajalle (äärettömän mukava mies!) ja tämä oli heti valmis muutoksiin, käski vain laittaa Kokkenssille postia ja homma skulaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, laitettiin Kokkenssille postia ja nimi vaihtoi sarjaa, tosin valitettavasti seuraa ei ohjeistuksesta huolimatta osattu vaihtaa. Kävin vielä silkasta ilosta illalla tutustumassa uudellen avattuun jaskaan ja aidan takaa hieman Dingoa korville. Ei se Neumann ole entisaikojen vedossa, ei todellakaan.
Aamulla sitten tuli suunnattua kohti Kuusamoa eli ensimmäistä lepopaikkaa. Kuopiossa tuli käytyä intersportista vielä juomareppu hankkimassa kun en mokomaa vielä ennestään omistanut. Lähti vielä puoleen hintaan, oli siis tuuria. Nyt tässä sitten ollaan Kuusamossa jonkinnäköisessä Hotellihuoneessa istuskelemassa ja pohtimassa tulevaa rasitusta. Edessä on siis 2 x 15 km tunturissa, helvetin hyvältä kuulostaa. Olisihan se ollut kivempaa parisarjassa vatussoida, mutta kun on mulkvisti niin on mulkvisti (siis patu). Jos joku Kotkan seudun lukijoista näkee tässä viikonlopun aikana miestä, niin vetäkää rehellisesti nekkuun ja kovaa.
Toinen osa tekstiä julkaistaan sunnuntaina kisan jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti