Yhden aikakauden loppu

Hola!

Enään olisi viikko aikaa asustella persjalkaisten luvatussa suurkaupungissa, kuten miehikkälän perukoilla on tapana sanoa. Voidaankin sopivasti sanoa että eräs aikakausi on tuleman päätökseen, ja pojan on aika siirtyä suureen maailmaan pois kotoisasta kymenlaaksosta.

Mitä näistä 21:stä ratkiriemukkaasta(synkästä) vuodesta on jäänyt käteen ? Rehellisesti sanottuna ei oikeastaan yhtään mitään. Poltettuja siltoja on enemmän kuin toisessa maailmansodassa konsanaan, ja suurin osa aivan aiheesta vielä. Kuka sitä kusipäätä voisi muuttaa paitsi kusipää itse.

Urheilullisesti taakse on jäänyt lähinnä mutadivari-tason kyntämistä. Yksi ilmainen MM-kulta ja yksi Sm-hopea eivät paljon enään mieltä jaksa lämmittää. Juniorisarjoissa en suunnistuksessa päässyt KERTAKAAN karsinnoista A-finaaliin vaikka paikkoja tyrkytettiin oikein urakalla. Mahtaa olla harvassa meikäläisen lisäksi ne jotka eivät koskaan ole finaaliin päässeet. Olisi pitänyt kuunnella naapurin neuvoja ja jatkaa sitä pesäpalloa, paitsi että eihän se nyt ole edes urheilua.

Elämän kannalta ei Haminan ja Kotkan vuosia pidä kovinkaan valoisasti tuijotella. 9 vuotta koulukiusaamista on jättänyt psyykkeeseen ja painajaisiin jälkensä.Myöhempinä vuosina älyttömät kännisekoilut, epäonnistuneet suhteet ja taakse jääneet kaveripiirit ovat rassanneet mieltä ties kuinka paljon. Viimeisen vuoden lähes erakon elämää viettäneenä tyyli saattaa olla muuttunut, ken tietää.

Ehkä on vain hyvä asia päästä pois paikasta josta ei ole lähestulkoon ollenaan hyviä muistoja. Alusta aloittaminen saattaa kuullostaa jonkun mielestä kornilta, miulle se on tervetullut uudistus. Kasvaako pojasta, joka ei koskaan käynyt armeijaa, mies vai jääkö ikuisesti marjanpoimijaksi? Sen näkee vain katsomalla seuraavan jakson "Zbynekin elämää" - sarjasta Separikanavalta.

Kuulostaapa taas dramaattiselta, vaikka todennäköisesti ain't shit gonna change. Vittuako sillä, etipäin sano mummo lumessa.