Syysmyrsky

Istuskelen läppärin ääressä ja silmäilen uutisotsikoita. "Oulussa sitä ja Oulussa tätä" "MIKÄ MEITÄ VAIVAA". Meitä, tai ainakin minua vaivaa armoton turhuus ja vitutus. Kai sitä olisi pitänyt viisaiden miesten sanoja kuunnella ja mennä sinne armeijaan kesällä. Toisaalta, jos näin olisin tehnyt voisin maata varuskuntasairaalassa Patun tavoin keuhkokuumeessa - on taas vaikeaa. Ei sitä olisi vielä kesäkuussa lakin juuri päähänsä painaneena luullut joskus kaipaavansa tuota koululaitoksista jalointa - lukiota, jollakin oudolla tavalla. PeNiksen kemian oppitunteja, joilla lähinnä vedin hirsiä,kaipaan niitäkin. Samoin vanhan kunnon Villi-Rennyn psykologian pohdintoja, perkele,nuo kolme vuotta menivät aivan liian nopiaan.

Tyhjä GEEIIÄN - tölkki tuijottaa minua yläoikealta. Hymy palaa kasvoilleni kun muistelen sitä iltaa Kotkalaisessa ravintolassa. Harvoin sitä kauniit naiset tulevat pöydälle naaman eteen takapuolta heiluttelemaan, silloin tulivat. Kuulokkeet tölkin ympärillä kertovat ilmeisen huuruisista tekstityssessioista, kai sitä pitäisi Åboon vaivautua tämän vuosituhannen aikana vielä tekemään sitä histuuriaa, jos vain olisi rahaa ja aikaa ja kaunis ääni. Ruotilan lahja suunnistusmaailmalle soittaa ja pyytää lenkille, ei irtoa aamuisen lähes kaksituntisen rutistuksen jälkeen. Tällä viikolla on menty hyvin, olisi menty paremminkin jossei Sepi olisi maanantaina pyytänyt salille sulkapalloa mättämään, selkähän siinä meni näin vanhalla miehellä.

Lattialla on karttoja levällään. Pitäisi kansioihin saada nuo pyhistä pyhimmät tältä ja viime kaudelta, kai sitä on saanut laiskuuden lahjan syntyessään. Huomenna pitäisi painua nykyisen kotiseurani kotikylään viikonlopun viettoon. Armotonta Yötä perjantaina, lauantaina jonkilaista skabaa ilmeisesti ja sunnuntaista ei voi tietää, riippuu missä kunnossa sitä on päättäjäisten jäljiltä. Aika vähenee, reilu pari kuuta ja sitä tanssitaan vihreissä hilipatihippaa kuusten ympärillä lelun metsissä. Jos tanssitaan, se nyt rippuu dr. sykeröstä aika pitkälle. Jos vaikka korvien lisäksi olisi päässä vikaa, taino mitä tässä kiertelemään, onhan siellä.

Reenimotivaatio on korkialla. Kai tuo Armenian läheisyys vaikuttaa näin positiivisesti juoksemishaluihin, muita haluja se rajoittaa lähinnä. Koko kesä vaellettiin sen verran synkillä hautuumailla lippuja etsiessä , että lupasin itelleni ens kauella alistaa, ees vaikka Patun ja Aaron, ees joskus. Ainii, näillä näkymin pitäis sitä vielä marraskuussa käydä keparDi:n säbäturnauksessa säätämässä. Maalitykin maine vehkalahden säbävuorosta ei kaahiasti paina näissä kekkereissä. On sen verran kovaa porukkaa, meirän tiimissä siis.

Muttajoo, katellaan tuossa myöhemmin vähän lisää kaikenlaista. Kun kerran miun blogi on niin paska.