Laatuaikaa .... eli Kokkolaan ja takaisin

Mie en vaan tiiä, mikä siinä mahtaa olla. Fiilis on suoraan sanottuna tullut jo tutuksi tämän kauden aikana aivan liian monta kertaa. Hävettää, sylettää ja välillä meinaa suorastaan kiehua ylitse pinnan rauhallisuuden takana. Syitä on monia, niitä on turha lähteä tässä erittelemään, tiedossa ovat, mutta korjaustoimenpiteet ovat hukassa. Jumaleissön, taas tuli pohjanoteeraus, kuinka alas ihminen voi vajota ???

Edellä mainittu avautuminen liittyy tietenkin oleellisesti Kokkolan Sm-Sprinttiin, mistä ei yllätys,yllätys taaskaan tullut kunnollista suoritusta kotiinviemiseksi. Taas kerran päivää ennen kisoja, kun Riennon kolmikko mittaili reenikartan kujia olo oli pelottavan luottavainen, eihän sitä saatana osannut aavistaa..

Majoituksen kanssa oli vähän pientä roplematiikkaa, kävipähän niinkin hassusti että meidän majoitusmökki sattui sijaitsemaan camping alueella, missä, kappas kappas oli järjettömästi alaikäisiä juhlimassa koulujenlopetusta. Eihän siinä uskaltanut liikuskella paljoa mökin ulkopuolella, olihan Rientopojkar - ryhmän maine kiirinyt näinkin kauas kotoisilta alueiltamme. Nimmarinmetsästäjät ja pahimmat kirkuvat fanit yrittivät kovasti häiritä nukkumistamme, esittelivät itseään hieman liikaa ja kun uskaliaimmat pyörtyivät limusiinini konepellille, jäi siihen ikävät viirut muistoksi tästä n. 1400 kilometrin reissusta, jeah baby!

Huolimatta juhlahumusta, yön sai nukuttua yllättävän hyvin, huonetoverini tosin kömpi yöllä vasta n. puoli kolmen aikaan majoitustiloihin, tultuaan junalla omista ylioppilasjuhlistaan varta vasten kisoihin niinkin kauas, hatunnoston arvoinen suoritus, jottenko sanoisi, sanoin kuitenkin.

Sunnuntai-aamun karsinnassa oli tarjolla kakskymppisissä erittäin halvalla finaalipaikkoja, ei olisi ihmeellistä suoritusta vaatinut tänä vuonna. Homma kuitenkin kosahti jo alkumetreillä, kun hermostuksissani koukin ykkösrastia minuutin verran. Kun Vesku samaan aikaan rynnisti rastille, tajusin siinä samantien betonin odottavan ikuista ystäväänsä. Koko loppurata tultiin suhteellisen hyvin, juoksuväleillä yritin jopa irtiottoa, mutta haparointi ja varmistelu takasivat sen, että maalissa oltiin Veskun kanssa melkein samaan aikaan. Olihan se hieno fiilis katsoa sitten tuloksista, että olisihan tuo vauhti finaaliin riittänyt, nyt vain kävi näin kun ei helppoa rastia osannut poimia. Parasta tässä kaikessa on se, että onnistuin häviämään Vaakatason erikoismiehelle ensimmäistä kertaa koskaan Sm-tasolla. Kyllä siitä sai kuulla ja paljon. Silmänruokaa liikkui suhteellisen reilusti kisa-alueella, kiitos mainion hellepäivän. toisaalta vaakatason erikoismies yritti pilata maisemaa, ja onnistuikin siinä hetkittäin poistamalla vaimonhakkaajansa päältään. Kiitos siitä

Betoni oli sitten aikamoista perseilyä. Yrityksestä huolimatta kiinnostus pysyi pyöreässä nollassa, mikä tietysti heijastui suoraan juoksuvauhtiin ja erääseen reitinvalintavirheeseen, jossa turpaan on tullut ja paljon. Ilmeisesti b-finaalin arvostus näkyy myös tulospalvelussa, sillä betonista en ainakaan tähän hätään väliaikoja löytänyt, tyhjää viivaa näyttää tulospalvelu. Pelottava ajatus iski kisan jälkeen, KEITTOA!

Nollaukseen tarjoutui mahdollisuus satunnaisten vaiheiden jälkeen eräänlaisissa pippaloissa, kotimatkan varrella. Paikalla oli monille tuttuja hahmoja, sekä vähemmän tuttuja hahmoja, miten sen nyt ottaa. Anyway, lupasin etten sen tarkemmin tästä asiasta kerro, hauskaa oli, ainakin osittain, ja kun aamulla kömmin kaltoinkohdellun limusiinini takapenkiltä hereille, havaitsin etupenkeillä kaksi tuttua hahmoa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta - kukaan ei ollut aiheuttanut itselleen mitään suurempia ongelmia tai hidasteita. Kotimatkalla bongasin vielä erään jukolavoittajan jälkikasvun kera ruokaostoksilla, on se hienoa.

Sellainen reissu tällä kertaa, ylihuomenna pitäisi siirtyä pääsykokeisiin Lepraan ja viikon päästä sitten Tampereelle. Lukumotivaatio on aika samaa tasoa kuin suunnistuskisojen tulokset tältä kaudelta, eli joitan todella suurta. Kai se tästä vielä, jos vaikka ankkurastit ja Jukolan saisi alta pois. Jos sitten, jos syksyllä, jos joskus. Saanhan vielä mahdollisuuden yrittää ?