Että sellanen reissu tänä(kin) vuonna yö-ässämmiin. Loistava menestysputki sai jatkoa viimevuotisen angiinan jälkitaudissa kävellyn viimoisen sijan jatkoksi tämän vuoden keskeytyksen muodossa.
Jo mennessä Tammisaarta kohti mie kattelin et ei helvetti mitä keliä pukkas. Eihän siinä sit ketää, oltii kuitenki jo niin pitkällä nii pakkoha se oli startata.
Sain vielä koekäyttöön seuran lampun , joka oli huomattavasti parempi ku halogeeni millä miun oli tarkotus juosta. Eihän siinä muuta vikaa , tuppas vaa liitin irtoilemaan herkästi siinä halossa.
Alku anto jo olettaa ettei hyvin tuu menemään. Ykköstä aloin ettimään jo ihan liian aikasee ja siitähän se ajatus sitten lähtiki. Tulihan sitä koukkua koutsin arvion mukaan joku 20 minuuttia enne ku päätin keskeyttää kylmyyden takia. Otin pari tiekiertoakin ihan sen takia et sais vähä lämpöä päälle, ei auttanu.
Tunnin ja 15 minuutin jälkeen oli pakko vaan jättää kesken ku ei käsissä ollu enää tuntoa ja pääkoppa raksutti normaaliakin tyhjenpänä. Kävelin/juoksin sitte kohti maalia vaa ajatuksena päästä sinnea sti. Hirveitä kramppeja ja todellista jäätymistä vastaan taistellessa tuli mieleen jopa että oliko se nyt tässä. Kerran meinasin ihan istahtaa polun varteen ja jäädä vaan siihen istumaan. Oli aika heikkoa.
Olihan se kiva sitten kylmässä hallissa vaihtaa vaatteet ja yrittää saada lämpöä. Lämmikettä täytyi nauttia. Loppuilta sitten oli mitä oli, olipahan ainakin jotain. Aamulla oli kiva heräillä lämpösestä hotellihuoneesta aamupalalle, nautin.
Junnuvuodet on nyt sitten takana, siitä ei sen enempää, kirjottelen mannan jälkeen pidemmän raapustuksen asiasta otsikolla "menestymättömin / paskin juniori koskaan", Nautintoa siis luvassa.
Ens vkl isketään mannassa kaus sellaseen pakettii et on kiva lähtee reenailee kohti äijäsarjan haasteita. Sit ois viel sellasetki kissanristiäiset ku päättäjäiset. Sit myö noustaan, lamppu päässä tai ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti