On se taas perkele. Näin pitkälle päästiin harjoituskaudesta ennen ensimmäistä hankalaa vaihetta. Viimeisen viikon on reenit runtattu väkisin läpi ilman suurempaa kiinnostusta ja iloitsemista onnistumisista. Samaan aikaan on taas ajatuksiin pörrännyt miljoona muuta asiaa viemään huomiota. Tänä iltana jouduin lähestulkoon sitomaan itseni tähän tuoliin jotten suuntaisi viihteelle, joku tolkku sentäs vielä olemassa
Sitä vaan pohtii ja pohtii asioita. Yöllä on mennyt pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle nukahtaminen ja aamulla herääminen meinannut väkisin venyä liian pitkälle. Välillä on otettu syvään henkeä jotta pysyisi ajatukset kasassa ja miltei järkkymättömänä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tälläiset olotilat ja mielialat. Pidetään ne tunteet aisoissa perkele!
Nyt on viimeiaikoina pyritty pitämään homma kuosissa suuntaamalla n.s turha aika johonkin järkevään. On luettu tenttiin kuin viimeistä päivää ja viimeistelty sanoituksia levyä varten, ei auta ei. Ensi viikolle luvatuista pakkasistakaan ei paljon ole apua, hammasta purren ovesta ulos ja silleen. Tulisipa Portugalin reissu jo nopeammin.. tai edes leiri... motivaatiopiikkiä haetaan nyt ja rajusti
Syy tähän kaikkeen ? Emmie vaan tiiä. Usein ollu näin Joulun alla hankalaa kun on mietiskellyt ja ittekseen pyöriny kämpillä. Syytä voi myös hakea ihan muualta: Sitä herkästi alkaa muistelemaan talven pimeinä iltoina kaikenlaisia menneitä asioita ja herkästi vaipuu kaihoon. Saatana tätä ihmismielen heikkoutta.
Kävin kattomassa uuen Täällä Pohjantähden Alla - leffan. Oli ku suora kopio Edwin Laineen versiosta.
Huomenna teen pitkän,vaikka väkisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti