Ai miten menee?

Katsellaan eteen, vanhoja juttuja fiilistelee. Kyyneleet valuu miun silmistä veke kun mietin mikä meikäläisen onnen tääl tekee... Siinä fiiliksiä tiivistettynä pätkään SY:n mahdollisesti tulevasta biisistä. Mahdollisesta siksi, että koskaa ei tiedä tuleeko mitään ulos vai eikö tule - tulee jos tulee.

Mutta joo, asiaan. Koko syksy meni pitkälti rappiolla. Kävin mie 25-mannassa suunnistelemassa, mutta aika kauhealtahan tuo tuntui. Takaraivossa on jo pitemmän aikaa takonut palava halu päästä takaisin liikunnan pariin, mutta kivut ovat olleet estämässä suunnitelmien toteuttamista. Joulukuussa suhteellisen kosteiden syntymäpäivieni jälkeen tein päätöksen, että muutos on tehtävä. Sen jälkeen on painosta lähtenyt 10 kg pois ja lenkillä on käyty  ahkerasti. Aluksi kivut tietysti vaivasivat, mutta lopulta sitkeydellä on ne saatu vaimeammiksi ja parhaina päivinä pois kokonaan. Älyttömän paljon on vuosien saatossa vierailtu erilaisilla "spesialisteilla", joista yksikään ei vaivaa ole saanut ratkaistuksi - mutta niinhän se on, että oma suorittaminen merkitsee eniten. Paljon venyttelyä ja lievän kivun sietämistä on vaadittu, ja luovuttaminenkin on käynyt usein mielessä. Kuitenkin olen pitänyt suunnitelmasta kiinni ja jatkanut eteenpäin kaikesta huolimatta.

Ei tässä mitään hurraa-huutoja kuitenkaan voi ilmoille päästää. Edelleen joutuu olemaan melko varovainen harjoittelun suhteen, mutta omalle tasolle nähden ihan kohtuulliseen kuntoon varmasti kesään mennessä pääsee. Tietäen että kesällä taas viikonloput kuluvat pitkälti töiden parissa, on päätavoitteet asetettu 10-milaan ja Jukolaan. Se on sitten sen ajan murhe miten nuo tavoitteet toteutuvat, mutta yritys on kova. Halu urheilun pariin on valtava, eikä sitä voi mielestä pyyhkiä pois.

Siitä onkin liian pitkä aika kun on viimeksi pystynyt oikeasti juoksemaan kilpailussa. Taitaa olla peräti vuodelta 2011 edellinen terveiden kirjoissa tehty suoritus. Paljon on vettä virannut Summanjoessa tuon jälkeen, ja paljon on alkoholia virrannut meikäläisen kurkusta alas. Nyt kuitenkin sille on laitettu stoppi, sillä viina ja muut päihteet eivät ole saaneet minua yhtään sen onnellisemmaksi, vaan pitemminkin vieneet syvemmälle pahan olon syövereihin. Hyvä olo ja ehjä fiilis tulee urheilusta ja liikunnasta - kipu on kivaa ja tuska ei tunnu

Uusia biisejä :

https://www.youtube.com/watch?v=ZUJk4O5YZ1c - Hulluja
https://www.youtube.com/watch?v=DMO_TzJZU2s - Suljetut Silmät

Yksinäinen on yksin

Loppujen lopuksi ihminen on yksin. Niin yksin omien ongelmiensa kanssa, ettei sitä välttämättä tajua ennen kuin on liian myöhäistä. Omalla kohdalla yksinäisyys tuli vahvasti esiin tämä edelleen vaivaavan alaselkä-jalka (mikälie lopulta onkaan) - ongelman kanssa. Vuosien saatossa ei ollut oikeastaan minkäänlaista tukiverkkoa kerinnyt syntymään, joten kun ongelmat alkoivat, ei ollut ketään kenen apuun turvautua. En väitä,  että olisi pitänyt olla, mutta olisihan se varmasti auttanut asian kanssa. Muistaakseni elettiin marraskuuta 2011, olin juuri suutuspäissäni päättänyt lähteä Lappeen Riennosta kävelemään ja pari päivää sen jälkeen jysähti. Heräsin aamulla karmeaan kipuun, joka ei talttunut ei sitten millään. Tiesin kropassa jotain olevan vialla, mutta kokeilin vain särkylääkkeitä ja kestää oloani. Nyt, pari vuotta ja aika monta tyhjää tölkkiä myöhemmin ei tilanne ole juurikaan kohentunut. Jatkuva kipu on poissa, mutta urheilu on mahdotonta.

Aluksi sitä vain odotti ja odotti. Luulin puhtaasti, että joku paikka on ottanut hittiä ja tarvisee vain vähän lepoa. Ensin kuluivat päivät, sitten viikot ja lopulta kuukaudet. Tilanne ei helpottunu, vaan päinvastoin. Taisi olla keväällä 2012 kun päätin tehdä asialle viimein jotain muutakin, kun ottaa lepoa ja toivoa parempaa. Kiropraktikon vastaanotolla tuli aluksi käytyä, ei apua. Sitten päätin lähteä kuvauttamaan paikkoja, jos jotain olisi mennyt rikki. Röntgenistä ei mitään löytynyt, eikä muuten löytynyt magneettikuvistakaan. Siinä vaiheessa kun reumatologian ylilääkäri löi mielialalääkereseptin kouraan päätin haistattaa paskat Savonlinnan Keskussairaalan palveluille. Sen jälkeen on koettu 3 eri hierojaa, 2 eri fysioterapeuttia, 1 kuntohoitaja ja 1 osteopaatti. Rahaa on palanut, ja rehellisesti sanottuna ilman vanhempieni taloudellista tukea ei olisi ollut mitään toivoa selvitä tilanteesta. Pahinta kuitenkin on, ettei mikään yllä olevista ole tarjonnut ratkaisua. Kukaan ei osaa sanoa juuta eikä jaata. Välillä jokin asia auttaa, ja vaikka kuinka yrittää omilla toimillaan, aktiviisella venyttelyllä ja liikesarjoja tekemällä, ylläpitää saavutettua tilaa niin vaikeaksi menee.

Tänä vuonna olen suunnistanut huikeat neljä kertaa. Kerran kuntorasteilla, sitten vappurasteilla Tuusulassa, AM-kisoissa Virolahdella ja Jukolassa. Kaikki kovien kipujen saattelemana. Vain rakkaus urheilua ja suunnistusta kohtaan on saanut viemään suoritukset loppuun asti. Etenkin Jukolassa meno oli todellista tuskien taivalta. Viimeistään yleisörastin jälkeisessä mäessä Longan Vellun perässä kiivetessäni mietin, onko tässä mitään helvetin järkeä. Lenkkeillä pystyin alkuvuodesta vajaan kuukauden putkeen ilman kipuja, mutta ne palasivat lopulta takaisin kahta kauheampina.

Kun mietitään mitä kaikkea olen lopulta menettänyt kipujen takia, tulee listasta melkoisen pitkä. Terveys, mielenterveys, urheilu, ihmissuhteet, oma itseni ja paljon muuta siihen. Omasta mielestäni olen ihmisenä muuttunut jatkuvasti synkemmäksi ja synkemmäksi, ja voin rehellisesti sanoa että välillä 24/7 jatkuvien kipujen kanssa painiessa myös n.s "lopullinen ratkaisu" on käynyt mielessä. Harvoin nykyyän jaksaa edes kivuista valittaa, sillä eihän ketään kiinnosta. Olen tehnyt paljon töitä asiakaspalvelussa, ja nykyisessäkin työssäni olen asiakaspalvelutehtävissä matkailuneuvonnassa. Aina ei vaan jaksa yrittää olla positiivinen kaiken kivun keskellä, ja valitettavasti se sitten näkyy pessimistisyytenä, laiskuutena ja välillä suoranaisena välinpitämättömyytenä. En todellakaan jaksa selitellä äkäisyyttäni kellekään, eikä kukaan varmasti usko minkään kipujen olevan syynä, eihän niitä ole lääketieteellisesti edes todistettu olevan olemassa.

Viime syksynä luulin löytäneeni pienen palan onnea, ja pystyin hetkeksi unohtamaan kipuni täysin. Lopulta kun orastava suhde vaihto-opiskelijan kanssa romahti yllättäen, romahti myös mieli aivan totaalisesti. Yhtäkkiä kipu tuli taas vahvasti mieleen ja kaiken muun kanssa taakka oli raskas kantaa. Romahdin melko pahasti, niin pahasti etten edes uskonut sen olevan mahdollista. Makoilin varmaan pari viikkoa kämpillä tekemättä mitään, kaikki tuntui kaatuvan niskaan. Jotenkin kuitenkin sieltä nousin ylös, ehkä tajusin olevani koko kylän suurin idiootti.

Kolme asiaa on pitänyt minut suhteellisen järjissäni ja voimissani tähän päivään. Ne ovat toivo, frisbeegolf ja musiikki. Jos ei olisi toivoa siitä, että vielä jonain päivänä pystyisin elämään kivuitta ja juoksemaan kivuitta, en olisi enää täällä. Niin kauan kun on toivoa, niin kauan sitä jaksaa. Toiseksimainittu on mukana sen takia, että se on pitänyt minun edes jollakin tasolla liikunnassa mukana. Pystyn jopa sanomaan olevani lajissa keskivertoa parempi, mutta se ei kilpaurheiluun tottunutta tyydytä. Musiikki, joka aiemmin elämässä on osoittautunut suureksi pelastajaksi, on tämänkin keskellä tuonut valonpilkahduksia. SY, kaksi levyä ja useita hienoja keikkoja, Mahtavia kokemuksia, onneksi Meismies on kestänyt käsittämättömän ailahtelevaista allekirjoittanutta.

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Miten selität asian ihmisille, jotka olet vasta tavannut, tai joiden kanssa olet aiemmin ollut enemmin tekemisissä ja yhtäkkiä tilanne muuttuu? Miten selität oman itsesi suuren muutoksen? Tuen saaminen on ollut vaikeinta koko prosesissa. Paljon hylkäämistä on joutunut kokemaan, mutta myös apua on ollut tarjolla. Samoin myös itse on muutunut jotenkin kylmäksi, tunteiden esiinsaaminen on vaikeaa, välillä miltei mahdotonta. Joskus sitä vain pelkää omaa itseään, ja tuntee suurta häpeää.

Lyhyen elämäni aikana tämä on jo kolmas suurempi vastoinkäyminen. Joku oikeasti elämää nähneenä voisi sanoa, ettei se ole juuri mitään ja paljon on vielä edessä. Ensin molemmista korvista kuulo heikkeni huomattavasti joskus 4-vuotiaana hoitovirheen seurauksena. Sitten koitti 9 vuoden koulukiusaamishelvetti. Nyt tämän yli 2 vuotta jatkuneen kipupiinan voisin lisätä tuohon kolmanneksi. Heikki Kuula toteaa kappaleessaan osuvasti "elämä on tarina ja tarinan opetus, paskal on paskanen lopetus." Olenko minä siis paska? Onko tämä loppu? Eikai nyt sentään?

Tällä hetkellä asun Porvoossa, Savonlinna on lopullisesti taakse jäänyttä elämää. Sinne jäivät kaverit, ja osa sydäntäni. Toisaalta sinne jäi myös paljon kivuliaita muistoja ja epäonnistumisia. Nyt olen kaupungissa jossa en tunne käytännössä katsoen ketään. Viikot rullaavat töiden parissa ja vapaa-aika on tavallaan yhtä tyhjyyttä, jota koitan täyttää pysyäkseni järjissäni. Elo on yksinäistä, mutta eipä kukaan ole näkemässä alamäkeäni. Tilanne ei aiheuta hurraa-huutoja, mutta jotenkuten tässä kuitenkin pärjätään päivästä toiseen. Jaksan pysyä kaikesta tästä negatiivisuudesta huolimatta positiivisena, koska paljon paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Kuitenkin tässä vielä ollaan ja eletään, mitään ei käytännössä katsoen ole menetetty.

Ehkä vielä jonain päivänä pystyn urheilemaan. Ehkä vielä joskus päivittäinen kipu on poissa. Ehkä. Sitähän ei kukaan tiedä, vain arvauksia voi esittää. Minä jaksan toivoa ja odottaa parasta, sitähän elämä lopulta on - yhtä loputonta odottamista.

Täs mie nyt sit oon

Long time no see tai jottai semmosta. Enpähän ole pitkään aikaan rustannut minkäännäköstä blogistekstiä. Syitä on monia, terveyshuolet, pääkopan ongelmat yms yms yms. Lähinnä kuitenkin mie oon ollu vaan laiska, helvetin laiska - ihan niiku aina.

Terveyspuolelta kuuluu sen verran valonpilkahduksia taas kerran, että miehän tuossa pari viikkoa sitten kävin Lahessa Maarasella laitattamassa taas selkää kondikseen. Nyt on taas uus draivi päällä, ja tuntuu että kyllä tää tästä. Liikuntaa on pystyny harrastamaan ihan kunnolla, eikä kipuja ole ollut. Saas nähä kauan kestää tääki hyvä fiilis.

Biisejäki oon tehnyt, oikein 3 kappaletta tossa edellisvuoden loppupuoliskolla. Tai oonhan mie niitä tehny enemmän, en vaan oo saanu äänitetyksi, laiska kun oon. Tänä vuonna pitäis sitten ilmestyä 2 levyä meikäläiseltä kahesta eri projektista. Eri asia on, että ilmestyykö kumpikaan.

Niistä biiseistä : Zbynek - Ota Kiinni Jos Saat , vähän soolomeiningillä o-räppiä. Meismiehestä ei ole aikoihin kuullut mitään liekö edes elossa? Noh, tulipa väännettyä biisi ja onha noita muitakin valmiina. Levy ulos aikasintaan syksyllä, ehkä.

Sitten Tero Olavi - Ennen Luulin Elämä Näyttävän Ihanalta mennään henkilökohtaisille leveleille. Semmonen tää toinen projekti on ja kesällä toivottavasti saan puskettua ulos lätyn "Tero Olavi - Kolmetoista" . Siihen perään Tero Olavi - Veitsenteräl samasta prokkiksesta.

Että sellasta. Sain mie seuralta jonku pystin saavutuksista urheilun ulkopuolelta (SY). Tosin, Piirosella on tuo jossain piilossa vielä, enkä mie kyllä tommosia tarvikkaan. Kuhan pääsis juoksemaan niin kaikki olis hyvin.

Sillanpolttaja

Vaikka otsikon perusteella voisi olettaa tiedossa olevan draamaa, on se aivan turha sekä myöskin väärä olettamus. Kyseessä on tietenkin tulevan soololevyn nimi, joka antaa samalla aikasen hyvin osviittaa siitä, millaista materiaali tulee olemaan.

Mikään hyvän mielen levy ei missään nimessä ole kyseessä, vaan mennään ehdottomasti pintaa syvemmälle sinne, missä oma itse on kaikkein haavoittuvaisin ja heikoin. Koko ajan ollaan liikkeellä huomattavasti SY:tä henkilökohtaisemmalla otteella, joka tietysti on aiheuttanut levyä sanoittaessa huomattavia ristiriitoja. Välillä mie vaan istun työpöydän ääressä ja mietin, voiko tämmöistä julkaista? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ei pidä ajatella mitenkään muiden kannalta, vain oma mielipide merkitsee. Aivan sama myykö levy yhden vai 100 kappaletta, on se miulle puhtaasti oman itseni ymmärtämistä ja avaamista, ei sen kummempaa. Samalla tekeminen on miulle vähän kuin terapiaa, sillä omasta mielestäni SY:stä pääsi tulemaan aivan liian "iso" - lumipallo jota ei vain voinut pysäyttää. Nyt otetaan riski, ja palataan ruohonjuuritasolle tekemään juuri sitä mikä tuntuu parhaalta.

Ai montako biisiä levylle on tulossa? En osaa sanoa vielä mitenkään varmaa määrää, mutta noin 10-12 voisi olla realistinen määrä, vähän riippuen miten biisien kirjoittaminen etenee. Tällä hetkellä valmiina on 4 kappaletta, joten vauhtia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Hyvällä tuurilla parissa kuukaudessa saan tekstit valmiiksi ja äänitykset pääsevät vauhtiin. Saas nähä miten riittää motivaatiota asian kanssa. Tällä kertaa mie aion tehdä kaiken itse äänityksiä myöten, koska tajuaahan sen kuurokin että molemmat SY:n levyt on miksattu aivan päin helvettiä - hyi saatana. Ei vaan uskaltanut vastaan sanoa missään vaiheessa, virhe sinänsä sekin.

Levyn tunnelmaan tietysti vaikuttaa sekin, etteivät omat vaivat ole helpottaneet ollenkaan. Edelleen tässä ollaan telakalla, jo toista vuotta eikä loppua näy. Saas nähä mitä tuleman pitää. Sen verran voin jo tulevasta paljastaa, että vierailijoita levyllä ei löydy yhtäkään, ja biisilistaakin voisin vähän avata. "Sillanpolttaja" , "Rastitreffit" , "Tässä olen minä" "Ota kiinni jos saat" , "Pummi" , "Rastikesä" , "Kielimuuri" ja "Telakalla" ovat varmistuneita biisejä, joskin osa keskeneräisiä. On tuossa ehkä yksi hyväntuulinen tsibale, kai siitä sitten joku helkutin sinkku pitäisi tehdä - ja ketut.

Nojoo, mie jatkan toisenlaisten tekstien parissa, seuraavan kerran suunnistusta pääsee kunnolla harrastelemaan 25-mannassa, josko siihen mennessä olisi nämä kuviot jo enemmän selvillä...

Avoimena edessänne

Karavaani kulkee ja sitärataa. Paljon on taas nähty ja koettu monella saralla, ja siitäpä seuraavassa tekstissä hieman lisäinformaatiota.

MM-kisabiisiprojekti on nyt viimeinkin onnellisesti takana. Kaikken hankalien vaiheiden jälkeen koko homman tuoma stressi ja erilaiset tilanteet purkautuivat WOC-banketin keikan myötä lopullisesti. Myö ollaan vapaita nytten, homma on paketissa! Jos koko systeemiä tarkastelee alusta asti, oli muuttujia enemmän kuin tarpeeksi. Koko projekti uhkasi kaatua jo alkuvaiheessa kun sopivaa tuotantoa ei löytynyt. Onneksi OP Beats tuli hätiin ja pelasti omalta osaltaan tilanteen.

Kun SY:n äänitysstudiona koko yhtyeen historian ajan toiminut Crypt Studios petti luottamuksen täydellisesti oli aikamoinen fiilisten sekamelska äänitysten jäljiltä. Tälläkään hetkellä en ole tyytyväinen biisien lopputuloksiin, OP pelasti miksaamalla mitä pelastettavissa oli. En suosittele kyseistä lafkaa (CS) kenellekään missään tilanteessa, sen verran kaukana ammattitaidosta tilanteen hoitaminen lopulta oli siellä päässä.

Noh, tästäkin selvittiin ja biisit saatiin puskettua ulos. Olis ollu jonkinnäköstä julkistustilaisuutta, mutta rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut yhtään. Mie vihaan julkisuutta todella paljon, ja uskon että se pilaa ihmisen kun ihmisen lopulta todella pahasti. Ai miksi kirjotan tätä blogia? No varmaankin jonkinlainen purkautumisen perustarve on kuitenkin olemassa, kaikesta huolimatta - hittoako mie sitä tiiän.

Koitti Heinäkuu ja Vuokattiin tuli suunnata keikkailemaan. Kaikki meni hyvin, kunnes työpäivän jälkeen suuntasin luvattuun majoitukseen. Siellä sitten alokkaat olivat vastassa, eikä nimeä mistään tiedoista tietenkään löytynyt. Asiaa ei ollut siis hoidettu kyllin pitkälle asti. Jos takana ei olisi ollut 10:n tunnin työpäivää ja 4:n tunnin ajomatkaa, olisin ehkä saattanut aiheuttaa pienimuotoisen painimatsin. Jätin tilanteen kuitenkin väliin ja kehoituksesta poistuin paikalta etsimään muuta majoitusta. Onneksi porukat sitten olivat saaneet 2:n hengen huoneen sijasta 3:n hengen huoneen, niin sinne sitten pääsi majoittumaan, tosin oli se hieman perseestä puolenyönaikaan herätellä ja pyytää nöyrästi majapaikkaa, kun kirjallisessa sopimuksessa mainittua majoa ei ollutkaan järjestetty.

Ei se mitään, aamulla virkeänä (ja äärimmäisen vaivaisena) ylös sängystä. Edellisestä illasta laittamani palaute oli löytänyt kohteensa, ja pahoittelua tuli niin puhelimitse kuin myös maililla. Syytäkin oli. Päivällä sitten oli luvassa Hiukan stadionilla soundcheckki, ja viimeistään tässä vaiheessa tajusin miten iso juttu onkaan kyseessä. Illalla sitten avajaisissa oli n.10 000 ihmistä paikalla, mikä on jäätävä luku. Saattaa olla hieman yläkanttiin, mutta väritetään vähän. Keikka meni nausteriin, vaikka järjstelyt pettivät jälleen, kun tuhatkunta ihmistä pääsi alueelle, johon ei pitänyt olla mitään asiaa. Ei herranjestas mitä touhua.

Oli muuten tunteellinen hetki, kun Måren MM-kulta varmistui ja Suuria Unelmia kajahti soimaan. Kun kaksi ylpeydenaihetta iski samaan aikaan päälle, oli kyyneliä vaikea pitää piilossa. Teki äärimmäisen tiukkaa. Kisojen jälkeen ajomatka kotiin ja Meissi jäi paikapäälle hoitamaan SY:n julkisuuspuolta (mikä on hieno asia, miusta siihen hommaan ei ole). Aamulla sitten soittivat etelä-karjalan radiosta, ei kiinnostanut tipantippaa, pyysin Meissille soittelemaan.

Työviikon jälkeen koitti aika suunnata kohti WTOC ja WOC banketteja. Järjestelyt oli jälleen hoidettu vasemmalla kädellä, jos edes sillä. Kun keikan piti olla Perjantaina illalla, niin vielä klo 00.00 ei ollut tietoa onko keikkaa ollenkaan, mitä laitteistoa siellä on paikalla ja mitä meidän tulisi tuoda. Sama homma oli osittain WOC banketin kanssa, ja sinne oltiin kaiken lisäksi buukattu myös toinen bändi, mistä ei meille sitten mitään oltu kerrottu (Ei tietenkään, mehän oltiin TALKOOHENGELLÄ ja RAKKAUDESTA LAJIIN mukana, niin tarvinnut mitään infoa antaa). Vaikka järjestelyt aiheuttivat todella suuren vitutuksen ja epämukavuuden tunteen, niin kaikki unohtui ainakin osittain WOC-keikan pukatessa käyntiin. Kunnioituksestani urheilijoita kohtaan en voi kertoa sen tarkemmin illan tapahtumista, mutta hauskaa oli. Tuli jäätyä keikan jälkeen paikalle muutamaksi tuntia hengailemaan ja nauttimaan fiiliksistä. Taidettiin olla Meissin kanssa niitä harvoja, kellä ei ollut minkäänasteisia meriittejä.

Nyt kaiken tuon jälkeen, mie oon äärimmäisen tyytyväinen siitä, etten ollut koko viikkoa paikalla. Ei tarvinnut vastata uteluihin biisistä, keskustella ihmisten kanssa asioista jotka eivät kiinnosta yhtään, eikä muutenkaan tarvinnut olla esillä. Ne on eri miehet noihin hommiin. Mie tykkään vaan tehdä biisejä, ja siinä kaikki. Sanoinkin jo vitsillä, että seuraavan (jos sellaista tulee) levyn kansiin pelkästään Meissin kuvia, mie voin hoitaa taustahommat mieluummin.

Mihinkä tästä? Uusia biisejä on jo kehitteillä, ja niitä työstetään pikkuhiljaa. Uusia keikkoja ei ole tiedossa, eikä niitä kyllä tällä hetkellä oteta edes vastaan. Annetaan vähän pölyn laskeutua, että saadaan rauhassa ilman paineita tehdä asioita.

Vaikka mie vaikutan tämän tekstin jälkeen varmasti vittumaiselta kusipäältä (sellanenhan mie rehellisesti ajateltuna olen) en täysin ole ihmisvihaaja luoteeltani. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, mutta en omiin asioihin liittyvistä jutuista, etenkään musiikista. Vähän voisin sanoa olevani erakkoluonne kuitenkin, sillä tykkään tehdä asioita yksin omassa rauhassani, ja tuoda niitä esiin sitten vasta kun huvittaa, eikä yhtään aikaisemmin.

Helvettiäkös mie selitän, ne jotka miut tuntee tietää paremmin. Harva tuntee, ja vielä harvempi tuntee hyvin. Näillä sanoila vetäydytään verhon taakse, juuri sinne mistä on tultukin.

P.S Naama ja rankisija ei edelleekään riitä

Hetki

Elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia.

Mahtipontinen aloitus ei pohjusta millään tavalla tämänkertaista tekstiä. Alotin tossa perjantaina tämän kesän duuniputken huoltohommissa, ens kuussa vaihetaan sitten saman firman sisällä siisteihin sisähommiin respaan. Siihen mennessä onkin ehtinyt polttamaan ihonsa lukemattoman monta kertaa. Kun ei opi niin ei opi.

Mitäs muuta, paljon frisbeegolfia ja vähän suunnistusta. Kroppa tuntuu tällä hetkellä hyvältä, enkä mie oikein tohtis runtata sitä paskaan jamaan alottamalla nyt himoreeniä, eikä se oikeastaan edes kannatakkaan. Tasan oon suunnistamassa käyny yksissä kisoissa, sillonkin vähän kipeänä tuli käytyä rykäsemässä. Jos sitä vaikka viime syksyn sm-keskarin maastoihin menisi kansallisiin (jos ne nyt siellä ovat edes).

MM-kisabiisiprokkiskin on nyt ohi. En voi sanoa onnellisesti, en mitenkään. Jos nyt saisin valita, voisin rehellisesti sanoa kiitos ei, tietäen kaiken stressin ja muun mitä tuo on mukanaan tuonut. Alkoi jo nimittäin vaikuttamaan koko projekti yhtyteen sisäisiin suhteisiinkin. Tämä siis on minun linjani, eikä edusta mitenkään SY:n virallista linjaa. Äänitykset olivat vaikeimmat ikinä, suurimmilta osin meistä riippumattomista syistä. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin vetämään pää täyteen viinaa kesken touhun, koska vitutti niin rajusti. Vituttaa edelleen, mutta ei niin rajusti välttämättä. Kyseistä biisiä en kuuntele ollenkaan, ehkä sitten kun pitää alkaa keikkaa varten sanoja taas makustelemaan. Ehkä tässä on samanlaista tunnelmaa kun Iso-H:lla lätkäbiisin jälkeen - ne tietää ketkä tietää.

Kesän jälkeen (jos rahaa nyt sattuu olemaan) alan keräämään omaa laitteistoa kasaan, ettei vastaavaa pääse enää ikinä tapahtumaan. Jos sen soololevyn saisi aikaseksi vielä joskus, eihän edellisestä ole aikaa kun vasta 6 vuotta. Saas nähdä tuleeko SY:ltä pitkään aikaan mitään, ainakin itsellä on paha krapula tuosta kisabiisistä päällä. Ei ole oikein meikäläisen juttuja kuunnella kisoissa kun tuntemattomat tulee kehumaan ja kyselemään. Kaikki tarvittava tieto on netissä, ettikää sieltä perkele! Mie vaan teen musaa, ne on eri jantterit kun siitä jauhaa ja ihmettelee. Helvetin helppoa se on, senkun vaan taustat netistä kovalla rahalla ja pää jauhamaan tekstiä. Miulla tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen räp-musiikin parissa, mutta oon täysin sitä mieltä että oon vieläkin sysipaska amatööri, paskaako siinä.

Mutta on sitä posiitivisuuttakin. Musiikkivideon kuvaukset oli todella mainiota touhua. Siinä sitten Meissin ja Mikkolan Timon kanssa päivä vietettiin Kangasalla saaden kasaan toivottavasti hyvää materiaalia, sen näkee sitten myöhemmin. Savonlinnassa on siis kokonaisuutena kaikki ihan ok. Viimeinen viikko oli aivan mahtavaa meininkiä hyvällä porukalla. Enkä tarkota nyt päätöntä ryyppäystä ja rellestystä, vaan oikeasti hienoa ajanviettoa ja leppoisaa touhua. Sääli että kohta taas kaupungista poistuu paljon ihmisiä joiden kanssa voisi viettää enemmänkin aikaa. Noh, sellasta se elämä vaan on.

MM-kisaviikolla tuskin tulen suunnistamaan rastiviikkoa, vaikka virallisilla MM-kisasivuilla niin seisookin. En taida viitsiä ottaa töistä palkatonta lomaa moisen takia, toiset kun joutuvat tekemään töitä kesällä elääkseen läpi talven, sen sijaan että kiertäisi maita ja mantuja rastiviikkojen sun muiden muodossa. Kyllähän se suunnistus, mutta kun ei vaan jaksa mukahauskaa hypeä ja jutustelua yhdestä perhanan biisistä tai muustakaan. Oonpas mie taas ilkee ja negatiivinen, hohhoijjakkaa.

Nähdään Jukolassa mutta puhutaan vaikka avaruusaluksista tai naisista. Aivan sama miulle, oon kuitenkin mukana täydellä sydämellä.

"Im outy tell these people something they dont know about me"

Notta joo

Joopa joo vettä virtaa ja äijät ei muutu, mitään uutta ei siis näiden tähtien alla taas ole. Tai no on ja on mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä kaikki. Se on taas Leimauksia kun miun kajareissa bängää, eli sitä on ajauduttu sinkuksi. Ei aina mene kaikki kuten suunnittelee...

SY työstää tulevaa MM-kisabiisia raivolla. En oo uskaltanu ees laskea monta kertaa on tausta (jonka muuten on tuottanut OP Beats , http://fi.wikipedia.org/wiki/OP_Beats) tullut kuunneltua, mutta kai siitä jotain hyötyäkin on ollut. Englanninkielinen versio onkin sanotusten osalta valmis, kotimaista värsiuunia vielä hiotaan. 19.4. yhtye astelee studion ovista sisään valmiina tekemään jotain ennennäkemättömän tiukkaa - sen näkee sitten tuleeko siitä mittään.

Terveyden puolella ei paljon uutta ole kerrottavana, taas vaihteeksi oli hieman vaikeampi jakso tuossa, mutta kun edellisellä viikolla kävin kokeilemassa kalevalaista jäsenkorjausta kotiseudulla, niin nyt on sen jälkeen fiilikset ja olo olleet puhtaasti positiivisen puolella. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Läpi talven on tullut säbää mättämällä pientä peruskuntoa pidettyä yllä, tosin ei mopolla moottoritielle eikä familialla ralleihin. Kovasti tekisi mieli käydä kesällä jotain kisoja, ehkäpä C-sarjasta löytyisi sopivan tasoisia vastuksia. Ei paljon kiinnosta lähtä pitkiä matkoja työstämään, kun pahimpina päivinä kävelykin tekee kipeää.

Toukokuussa tulee sitten helposta akuuttiin rahapulaankin, kun duunit alkaa Punkaharjun Lomakeskuksessa, siitä sitten varmaan jonneen elokuun puoliväliin tulee hommia tehtyä, selviää ehkä juuri ja juuri talven yli taas. Kallista on elämä - liian kallista

Nojoo, taidankin tästä palata kisabiisin pariin, ei se reeni pahaa tee..

9 kivutonta päivää

Katselin tuossa kalenteria ja tulin tulokseen, ettei kokonaiseen yhdeksään päivään ole kipua ollut. Vähän on tullut semmoinen fiilis, että kuvitteleekohan tässä kaiken olevan kohillaan? Onko kipu nurkan takana ja odottaa vain sitä ensimmäistä lenkkiä iskeäkseen. Paha mennä sanomaan, toivottavati tilanne olisi hyvä.

Laskin tässä, että tämä nykyisen vaivan (mikä sitten onkaan) takia meikäläistä on tutkittu ja hoidettu seuraavasti: 1 kiropraktikko, 2 fysioterapeuttia, 5 lääkäriä, 1 kuntohoitaja ja 2 hierojaa. Viimeisinpänä lisäyksenä tänään tuohon listaan tuli yksi hieroja, kun kävin Kotkassa Heikkisen Jakella hermoratoja hierottamassa. Kyllä sieltä kovasti löydettiin vikoja, toivottavasti pysyisivät kivut aisoissa, niin tietäisi ainakin mikä auttaa...

Lenkille tekee mieli. Mahaa on  tullut, eikä varpaita kohta enää näy. Kiloja on lähtötilanteesta tullu n.13 lisää, ja meikäläisen kroppaan se on hirvittävä määrä. Läskiksi en halua ruveta, suunnistamaan mieleni tekevi.

Onneksi on olemassa suunnistusta edes SY:n muodossa. Ensi kesän MM-kotikisoihin tulee tosiaan se kisabiisi, ja tällä hetkellä on menossa tuotannosta neuvottelut erittäin kovan luokan tuottajan kanssa. Jos homma toteutuu niin taas otetaan yksi askel (ellei jopa useampia) eteenpäin homman kanssa. Koko homman toteutumisesta suurin kiitos kuuluu kuuntelijoille ja tätä myötä puskaradion toimimiselle. Ei ilman aktiivista kuuntelijakuntaa mikään tämmöinen juttu olisi mahdollista.

Huomenna onkin sitten aika lopetella lomaa ja siirtyä takaisin Savonlinnaan arjen pariin. Jospa kevät toisi tullessaan vain hyviä asioita, sillä eiköhän tässä ole riittävästi huonoja jo koettu.

Raa-Raa-Ravistele

Paljon on vettä virrannut Summanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Tai hitostako mie tiiän vaikka olisivat senkin laittaneet poikki ohitustietyömään alta. Aikasen karulta näyttää meikäläisen kotikulmat nykyisin. Osa hiihtoladuista on poissa ja maisema on alaston kun eräs nimetön suunnistaja Skånen miilassa. Kaikenkaikkiaan välillä tuota maisemaa katsoessa tuntuu, että koko lapsuus ja nuoruus on pyyhitty pois. Ei näytä enään tutulta...

Tunteellisuus sikseen, raa'at faktat pöytään. SY:n levy on ulkona ja sitä saa ostaa messevään 10:n eskobaarin  hintaan. Oston voi tehdä joko laittamalla postia SininenYlivoima@gmail.com, menemällä osoitteeseen http://sininenylivoima.bandcamp.com/ (sieltä saa muuten myös sitä vanhaa levyä!), tai tulemalla nykimään hihasta vaikkapa KeparDI:n säbäturneessa. Ollaan muuten siellä keikalla viimevuotiseen tapaan, joten kannattaa ruksia 17.11 kalenteriin ja ilmestyä Tampereelle. Tarkemmin sanottuna Hervantaan ja teekkarisauna Mörrimöykylle. Sinne siis niinkuin olisi jo.

Jalkavaivan kanssa ei oikeastaan ole mitään uutta taivaan alla. Kävin mie rykäsees 25-Mannassa. Vartti keulaan turpaan ja hävisin Lahtarille. Ei siinä notta virheitä olisi tullu, mutta kun se vauhti...

Noh, miulla on seuraavassa kuussa aika kaverille, joka on ennenkin tämmösiä vaivoja kuntoon laittanut. Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta.

Ei miulla muuta, loppuun vielä linkit uusiin julkaistuihin biiseihin :

http://www.youtube.com/watch?v=6dm39UlD7Cs Lajin Koko Kuva - levyn tiiseri

http://www.youtube.com/watch?v=vregcQQ7sX4 Voittajan Elkeet

http://www.youtube.com/watch?v=nYqT0npsQzM&feature=relmfu Etelään

Läski Paska

Voe herranpieksut. Ihan silkkaa viattomuuttani meni töissä vaa'alle, kun ovat tässä lähiaikoina tutut ja vähän tuntemattomammatkin kehanneet sanoa painon nousseen. No perskele, mihän kellotin kaikkien aikojen henkilökohtasen paino-ennätyksen, 67,5 kg. Tästä järkytyttyneenä päätin alottaa kuntokuurin, vaikka kipeäähän se tekeekin näiden vaivojen kanssa. Tavotteena on vielä joskus olla nuori, komea ja painon lähellä 60kg. Kun kaksi ensimmäistä ovat miltei mahdottomia, on kolmanteen satsattava kaikki. Vielä mahiksia on, vaikkakin meikäläisen tän hetken suurinta liikuntaa on Ruissalon frisbeegolf-radan kiertäminen ja satunnainen suunnistaminen. Miulta kun on toi juoksuharjottelu toistaseksi lääkärin toimesta kielletty.

Mutta vittuakos niillä kielloilla tekee. Kävin mie tuossa Rinkelirasteilla suunnistamassa. Sarjana toimi varmasti tämmöiselle lihavalle ja hitaalle pojulle sopiva H21C. Voittohan sieltä napsahti puhtaalla suorituksella, tosin juoksua radasta sai suoritettua noin 20 %. Osin vaivojen, osin huonon kunnon ja osin perinteisen Lappeenrantalaisen paskamaaston johdosta ei meno siis kovin kovavauhtista ollut. Pääasia että pääsi kisoissa käymään. Nyt löytyy nimikin rankilta, ja kevyesti tuhannen sakista - eli ei niin mitään hätää.

Rastiviikoille ei perinteisesti  pysty lähtemään koska kesäduuniblues soi ahkerasti taas kerran. Tällä alalla kun Heinäkuu on perinteisesti kiireisintä aikaa Suomessa, niin mitään helvetin lomia ehdi pitämään. 6 päivää viikossa 8:n viikkoa kun tekee hommia, eikä käteen jää juuri lämmintä kättä enempää, niin kyllä taas maittaa opiskelu ja muu joutenolo syksyllä. Mutta ei voi valittaa, oon mie paskempiakin hommia tehny ja paskemmalla palkallakin. Oon itseasias erittäin tyytyväinen olooni toimistolla tällä hetkellä, mikäs siinä.

Tietysti  olishan se mukavampaa olla kotona Savonlinnassa, mutta kun duunien perässä on mentävä, niin silloin vaan on. Kämpässä pyörii tällä aikaa hämäriä oopperavieraita. Täytyy varmaan desinfioida koko mesta huolella elokuun alussa, tai sitten SY:n seuraavalla levyllä kuullaan aarioita, jos vaikka jotain pöpöjä tarttuu. Pelkkä ajatuskin saa oksentamaan,

Pienellä aasinsillalla päästiinkin SY:n kimppuun taas. Moni odotti jo ennen Jukoa biisejä kehiin, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Hallilan stressikeisarin kanssa on nyt lyöty aikataulut lukkoon, ja studioaikaakin on varattu. Joten kyllä se kakkoslevy tulee sieltä varmasti, ainakin nopeammin kuin Davon soolo. Pitäs saada suunnistusmediakin tosta jutusta innostumaan niin näkyvyyttä tulisi huomattavasti lisää. Ei vaan jaksa itse  hoitaa  minkäänasteista markkinointia kun jo taustojen kerääminen on  aikaavievää  ja helkutin raskasta hommaa. Noh, eiköhän se taas tästä.

Ainiin, täytyykin tosta terveydentilasta mainita,että tällä hetkellä mennään siinä notta jonkinlaista reumaa epäilevät miulla olevan. Kuun lopussa verikokeet ja röntgenit sun sydänfilmit ja sitten elokuun alussa erikoislääkärin vastaanotolle kyseleen tuloksia. Olis jo nimittäin pikkuhiljaa aika saada hommat kondikseen tuon liikuntakyvynkin osalta. Kun ei noita tulehuskipukääkkeitä viittis koko loppuelämää popia.

Mutta ei miulla sitten muuta, koittakaa rakastaa toisianne, sekä naapurin vaimoa. Harrastakaa irtosuhteita ja vihatkaa parhaita ystäviänne, eiku hetkinen....

                                                                                                                                                     

Ei hyvää päivää

En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Kävin tossa äsken vilasemma Olavin Rastin jukojoukkueet, ja olihan siellä ylläri oottamassa. Alunperin pyysin että lyhyttä päiväpätkää kolmosjoukkueesta jos sais nii vammakerholainen tykkäis. Noh, kolmosee mie pääsin mutta se pätkä on jumalauta 3.osuus ja 14 kilsaa.

Nyt sitten voikin alkaa arvailemaan ihan porukalla, että pääseekö se Väisäsen poika alle kolmeen tuntiin tuon reissun. Mie veikkaan vahvasti etten pääse tässä tilanteessa. Täytynee pidentää KÄVELYlenkkejä ja koittaa ottaa parit hölkkäaskeleet ennen Jukoa. Tulee sattumaan ja paljon, itkukin voi olla lähellä.

Äiti, missä olet kun sinua tarvitaan?

Sulalta Sulalle

Sellasta tää elämä vaan on. Joskus se potkii päähän oikein kunnolla, ja joskus sillä sattuu jalassa olemaan rautakärkiset maiharit. Se pitää vaan ottaa vastaan kuin mies - ei siitä muuten selviä.

Miun osalta alkaa vihreetä valoa pikkuhiljaa taas näyttämään. Kävin edellisenä tiistaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuun juoksemassa, ja oikein suunnistinkin siinä samalla. Karvan alta 10min/km vauhtia pääsin, eli aika karmeassa kunnossa tässä ollaan. Ei liene mikään ylläri kelleen kun edes korvaavia pystynyt kivuilta talvella tekemään.

Suurin syy tähän muutokseen olotilassa on tämän samaisen talon kakkoskerroksesta löytynyt fysioterapeutti, joka on saanut kropan paljon parempaan kondikseen, mihin OMT-fyssari, kanadalais-kiinalainen kiropraktikko ja lääkäri ovat pystyneet yhdessä. Fiiliskin on mitä mahtavin. Toinen positiivinen tekijä on se, että onnistuin jälleen kerran hankkimaan itselleni kesäksi töitä, vaikka heikoltahan tuo näytti vielä vähän aikaa sitten. Viimeinen oljenkorsi toimi, ja Kotkasta napsahti matkailuinfosta matkailuneuvojan pesti. Juhannuksen jälkeen pitäisi kymenlaaksoon siirtyä, ja siellä sitten loppukesä hurahtaa. Siihen asti ollaan vaan, käydään vähä lenkillä ja suunnistelemassa, sekä tietysti roudataan tuota jäätelöä kioskeihin sivuhommana.

Jukola siintää vahvasti mielessä, ja tavoitteena olisi edes joku pikkupätkä pystyä nykäsemään. Tuo viime tiistain 3,4 km tuntui sen verran hapottavalta, että tekemistä on vielä paljon. Olkoon, että maasto oli aikasen raskas, mutta ei se Jukolassakaan helppoa tule olemaan. Ja vaikka ei juoksemaan pääsisikään, nii pääsee muuten nauttimaan kyllä tarjoilusta ja tarjonnasta kun Isäukko tossa ilmotti, että mie pääsen hänen avekkina vip-hommeleista nauttimaan kun äitee mielummin kattelee telkusta nuo skabat.

Ja mitä SY:lle kuuluu? Noh, Masasteri vääntää töitä niska limassa kunnes kuolo korjaa, joten voi olla että aikataulut hieman venähtää. Parempi onkin ettei kiirrellä väännä, hyvää kannattaa odottaa.

Itärintamalla ei mitään uutta

Jossain päin Suomenmaata jengi vetelee jo sulalla. Toisaalla mennään vielä hangessa, ja vielä jossain muualla ei edes juosta. On varmaan vaikea arvata mikä näistä koskee itseäni. Vittu kun koskee, alkaa huumori olemaan vähissä kun kävely tekee tuskaa ja muusta ei edes viitsi haaveilla.

Parin viikon päästä viimeinen fyssarikäynti, kun jumpat ei tehoa on aika siirtyä järeämpiin keinoihin. On tämä ihmiskeho haavoittuvainen, tänäänkin kaupasta tullessa jäin rappusissa huonokuntoiselle kaverilleni, ja tämä odotteli rappujen yläpäässä. VITTU MIE SANON kun ei jalat kanna kunnolla ja tuska on kova.

Miun on luotu liikkumaan, tahdon liikkua, ansaitsen liikkua. Mitä pahaa oon oikeesti tehny ansaitakseni tälläsen kohtalon?

Hyvin menee, mutta menköön

Moro vaan.

En oo reenannu, lonkka vaivaa ja pahasti. Nyt siis viimein selvinny ettei vika selässä vaan lonkassa. Huhtikuun puoleenväliin on kuntoutusohjeita, ja jos ne ei auta niin sitten lähetään kuvauksiin.

Eli on siis sanomattakin selvää, että tuleva kesä on jo TÄYSIN PILOILLA. Alkaa vituttamaan kun pientä oravaa tämä liikkumattomuus. Painoakin on kertynyt huikeat 2 kiloa syksystä, läskiä tulee ja silleen. Onneksi on nainen vierellä tukemassa, ei vituta ihan niin paljon.

Kassellaan josko Jukossa ORa:n nelosjoukkueessa tms vedellään lyhyttä pätkää. Ei miulla muuta, jatkakaa työ reenaamista niin mie jatkan SY:n sanotusten tekoa ja painelen huomenna Itämeren aalloille vähän lomailemaan.

Jessöör

Nyt kun on aikaa

Mikäs tässä lomaillessa ja olla möllöttäessä. Lenkille ei ole vieläkään ollut mitään asiaa, mutta pikkuhiljaa on kivut helpottaneet ja kävely luonnistuu ilman linkkausta.

Kiropraktikkokäynti oli yhtä tyhjän kanssa. Kun Chydeniuksen Jukalle olis ajan saanut 3 kk jonotuksella, otin sitten toiselle saman puljun kiropraktikolle ajan. No, tää oli sitten joku kiinalainen pieni nainen ja eihän sillä voima oikeen tuntunut riittävän niksautteluun. Tulipahan käytyä.

Tässä Vehkalahdella joulua viettäessäni mie olen myös tutkinut vanhoja karttoja. Löysin myös Finsk/Norsk samling - leirin kartat jostain 2000-luvun alkupuolelta (2001?). Reittipiirroksista päätellen ei oikein nuo norjalaiset maastot ollu lapasessa, muistini mukaan Savolaisen Tuomon kanssa vietettiin leirikisassa niin paljon aikaa, että Huovila tuli vastaan rasteja keräillen. Oli siinä jotain leiripäiväkirjaakin yritetty pitää. Käsiala oli ihan yhtä selkeää kuin nykyisinkin, joten vaikeahan siitä oli selvää ottaa. Ketä meitä nyt siellä oli, nuoren miehen haparoivalla muistilla näin äkkiseltään nimet Repo, Luoma, Heikka, Savolainen, Öhrnberg nyt ainakin tulee mieleen. Tais siellä olla norskien puolella jotain huonoja suunnistajia, ainakin se mikälie Lundanesin Olav siellä oli. Mitään siitäkään tullut...


Mie oon myös ehtinyt taas kerran alotella 5 vuotta jäissä olleen soololätyn työstämistä. Saas nähä kauan nyt kestää innostus, samalla kun keräilee biittejä SY:n kakkosalbumia varten. Muuten on loma vierähtänyt sukulaisilla vieraillessa ja vanhojen kavereitten kanssa iltaa istuessa. Yllättävän hyvin on löytynyt joka päivälle jotain pientä äksöniä.

Saas nähä millon sitä tästä Savoon palailee. Koulu tosiaan jatkuisi vasta 16.1 , mutta onhan noita uusia tulossa jo aikaisemmin ja jotain vaihtarihommiakin olisi. Varmaan tässä vielä vuoden antaa vaihtua täällä kotiseudulla, nytkun on fiilikseen päässyt.

Painoakin on perkele kertynyt. Vaaka näytti huikeat 2 kg enemmän kuin vuosi sitten. Oisin kyllä odottanut enemmän nousua, kun sitten marraskuun ei ole muuta oikein pystynyt tekemään kuin syömään. Kun ei niin ei.

Miun oli tarkotus tässä kirjotuksessa vielä uhota ens kaudesta, mutta koska toi jalan tilanne on niin pirun mysteeri vielä niin en jaksa alkaa uhoomaan. Katotaan joskos sitä keväällä ollaan viivalla - viimeistään syssyllä.

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille teille jotka tätä blogintynkää jaksatte satunnaisesti selailla. Koittakaa ottaa itseänne niskasta kiinni, unohtakaa synkistely ja nauttikaa elämästä.

Niin mieki teen

Hyvin menee

Edellisestä lenkistä on aikaa ja paljon. Syynä ei ole laiskuus, vaan tuo vasen jalka jonka ongelmat tuntuu pahenevan koko ajan. Tänään ongelmat oli jo sitä suuruusluokkaa, että miun piti soittaa kaveri ottaan kyytiin matkalla koululle. Niin, mie tosiaan asun n.400 metrin päässä koulusta että pienet sille.

Ei paljon tule edes mieleen yrittää jotain korvaavia kun pelkkä kävely sattuu perkeleesti. Viimeisinpänä syynä on epäilty että lantiossa on joku lukko joka painaa hermoa. Torstaina kiropraktikolle kattomaan josko se auttas.

Edes viina ei turruta kipua - testattu on

Pitkästä aikaa on tullut taas hetki avata hieman sanaista arkkuani. Lähiaikoina tässä on ollut harjoituksellisesti suhteellisen hiljaista, kun tuo syksyn pilannut jalkavaiva on uusiutunut. Hyvänä asiana tässä tietysti voi todeta sen, että vaiva on taas lieventynyt ja mie aattelin tänään käydä jo vähän hölkällä - mutta vain vähän.

Muuten miulla menee hyvin tällä hetkellä. En muista millon viimeksi fiilikset on olleet yhtä positiiviset kuin viimoset pari viikkoa. Mie en edes jaksa panikoida puuttuvista koulutehtävistä ja edessä olevista tenteistä, kai tässä on jollakin tavalla sairaaksi tullut. Ehkä syynä voi olla myös se, etten ole lukenut ollenkaan reenaria - ehkä maailmankaikkeuden masentavinta palstaa.

Tässä ollaan nyt pari viikkoa asusteltu Savonlinnan keskustassa, ja pirun hyvältähän tää tuntuu. Auto on seissyt koko tuon ajan koulun pihalla, eihän sitä nyt mihinkään täällä tarvi. Lomalla pitäisi kaiketi Vehkalahdella pyörähtää, mutta se nyt on edessä vasta ensi viikolla.

Keikasta kuvia ja videoita kaipailisin vielä, yhtään en ole niitä saanut mistään lähteestä vaikka paljon oli kameroita käytössä. Jos jollakulla niitä on niin tulemaan vaan.

Ei miulla muuta. Palataan asiaan sitten kun masentaa tai saan jotain aikaiseksi.
Mors

Ens kaudel

Kaudelle 2012 on miun osalta tulossa selkeitä muutoksia. Suurin muutoksista on päällä oleva paita, joka vaihtuu Olavin Rastin väreihin. Aika oli seuranvaihdokselle kypsä, ja ajatus oli jo pitempään pyörinyt päässä. Tällä kertaa päädyin toteuttamaankin sitten jotain, enkä vain jättämään asioita jälleen kerran ajatuksen tasolle.

Miksi pikkuseuraan ? Syitä on monia, enkä niitä jaksa kaikkia alkaa selittämään loputtomasti. Yksi suuri syy on tietysti nykyinen asuinpaikkakuntani Savonlinna, koska onhan Olavin Rasti (yllätys!) Savonlinnalainen seura.

Myös harjotteluun mie oon suunnitellu huomattavia muutoksia, joiden avulla saataneen mies parempaan kuntoon kun mitä parina viime kautena ollaan oltu.Motivaation on kunnossa ja "tavotteet" on lyöty paljon kauemmaksi, eikä niistä kannata huudella - reenataan ensin.

Mitä miulle sitten jäi käteen vuosista 2008 - 2011 Lappeen Riennossa ? Paljon hyvää ainoastaan. Tiomilat, 25-mannat, Jukolat yms kisareissut jätkien kanssa. Leireilyt ja muut hässäkät. Kaikki siis. Tuloksellisesti tietysti nää vuodet oli miun kannalta äärimmäisen heikkoja, eikä valonpilkahduksia paria juoksua lukuunottamatta löydy.


Muutoksia tapahtuu elämässä, se on ihan normaalia. Nyt vaan suunta kohti uusia seikkailuita ja homma pyörimään.

Kassellaan

Muuttopuuhia

Hikee pukkaa taas kerran. Sain just kämpän esiteltyä ja fiilis on loistava, tykkäsi tyttö kämpästä ja lupas soitella vuokraisännälle vielä tänään. Sehän meinaa siis sitä että mie pääsen muuttamaan jo kuun vaihteessa uuteen kämppään.

Niin, miehän tartuin pikavauhtia tilaisuuteen kun se eteen sattui. Kaveri muuttaa keskustan kämpästään tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja mie soitin jo tulevalle vuokraemännälle jo samana päivänä kun hää irtisano sopimuksensa. Viime talvena kokonaan remontoitu 5.kerroksen yksiö keskustasta Olavinkadun varrelta reilusti alihintaan - tekee helvetin hyvää. Hissikin löytyy että kamat saa hyvin roudattua, ei sitä muuten tule käytettyä.

Muuten tässä eletään muutosten tuulissa. Pienen ihmisen elämäsä tapahtumassa merkittäviä muutoksia, mutta niistä lisää myöhemmin kun asiat selvenevät lopullisesti.

Sitä odotellessa vois vaikka hehkutella tulevaa KeparDI:n sählyturnausta. PYS on tehny muutoksia kokoonpanoonsa edellisvuosista. Johtokuntakaan ei kokonaisuudessaan pääse paikalle, koska Tökellä perhana on Sunnuntaina oikea säbäpeli, jota ei voi missata. Kuitenkin kivenkova kolmikko Patu - Heikki - Tero , on mukana kuten aiemminkin. Viimeisten tietojen mukaan joukkueesta löytyy Patun lisäksi myös muita Turkulaisia, mutta asiaan odotetaan vielä varmuutta. Huhut kertovat myös jollain vahvistuksella olevan kovia meriittejä aiemmista turnauksista... Eki saattaa myös olla luutimassa palloa kohti maalia, sekin selviää myöhemmin. Naisosastolla on hieman hiljaisempaa allekirjoittaneen potkittua nuivat vehkalahtelaiset joukkueesta.


Kovin juttu kuitenkin on ehdottomasti Sinisen Ylivoiman keikka. 26.11.2011 n.klo 21.00 teekkarisaunalla räjähtää ehkä kaikkien aikojen kovin liveshow! Paikalla kannattaa olla kokemassa huikea tunnelma. Materiaali tulee olemaan raudanlujaa ja yleisö tulee olemaan niiiiin mukana. Muistakaahan vielä sitten ostaa niitä levyjä, lisätilauksen ansioista niitä tulee olemaan vielä myynnissä!

Ei miulla muuta, jatkan oleilua ja hengittelyä - katellaan!

Lomalla osa 2/2

Siitä ja tosta. Päräytetään käytiin spektaakkelimaisen "lomalla" - blogisarjan toinen ja luojan kiitos viimeinen osa. Edellisen päivityksen jälkeen mie oon lähinnä sairastellu ja löhöilly kotona. Taisin mie sen verta käydä ihan Kotkassa asti , että kävin kirpparilta ettimässä vanhoja kaiuttimia, uudet kun on muovista paskaa.

Harrastin loman loppupuolella myös sosiaalista elämää. Kävin siis lukioaikaisen ryyppykaverini kanssa Haminalaisessa ravitsemusliikkeessä nauttimassa pari tuopposta harmaata. Kuitenkaan en uskaltanut antaa livahtaa sinne väärälle puolelle humalaa, koska joskus on käynyt huonosti. Etenkin sillon kun lähdettiin "baarista karkuun juosten". Voi äiti poikaas taas.

Kiertelin ympäri Haminaa kävellen yksikseni muistelemassa menneitä. Ensimmäinen keikkapaikkani oli ihan yhtä ränsistynyt kuin silloinkin, mikään ei ollut muuttunut. Muutenkaan tuossa autiokaupungiksi laskettavassa tuppukylässä ei paljon mitään tapahtunut. Parin rakennuksen kohdalla vedin syvään henkeä ja käänsin katseeni pois.

Loman loppupuolella käytiin myös sopimusneuvotteluja, ja niiden tuloksena PYS vahvisti puolustusosastoaan. Toissa vuonna turnauksessa viimeksi joukoissa esiintynyt Vöörin Eki suostui taas liittymään joukkoon punaiseen. Alkaa olla hyvin porukka taas kerran kasassa , äijien osalta. Sellanen härkäryhmä kun ollaan, niin eihän niitä naispuolisia pelaajia ole saatavilla. Edellisille mie annoin kenkää ja uusia ei näillä meriiteillä kukaan meistä saa porukoihin. Luotto onkin nyt siinä , että Patu hoitaa kerrankin asiansa..

Niin, ja reenasinha mie taas niitä biisejäki. Oon nyt joka helskutin päivä pari-kolme kertaa nykässy setin läpi , koska nyt täytyy onnistua. Shinykin tossa soitteli ja kertoili myyneensä taas lisää levyjä. On se hienoa että tietoisuus leviää.

Mutta joo, sellanen loma. Ei ehkä näin tylsää viikkoa ole sattunut kohdalle ihan äskettäin. Onneksi kuitenkin jalkavaiva alkaa helpottamaan ja tiistaina pääsen todennäkösesti alottamaan suunnitellut reenit. Viikonloppuna sitten raadon raastavalle kympille katsomaan josko kirous on haihtunut ja leiri siihen kylkeen.

Tiistaina olis myös jotain approhommeleita - kattoo nyt jaksaako sitä. Ei miul muuta, kattokaa vaik pornoo tai kuunnelkaa SY:n biisejä. Molemmat aiheuttaa kuitenkin tuntemuksia alakerrassa , myöntäkää se !