Jossain päin Suomenmaata jengi vetelee jo sulalla. Toisaalla mennään vielä hangessa, ja vielä jossain muualla ei edes juosta. On varmaan vaikea arvata mikä näistä koskee itseäni. Vittu kun koskee, alkaa huumori olemaan vähissä kun kävely tekee tuskaa ja muusta ei edes viitsi haaveilla.
Parin viikon päästä viimeinen fyssarikäynti, kun jumpat ei tehoa on aika siirtyä järeämpiin keinoihin. On tämä ihmiskeho haavoittuvainen, tänäänkin kaupasta tullessa jäin rappusissa huonokuntoiselle kaverilleni, ja tämä odotteli rappujen yläpäässä. VITTU MIE SANON kun ei jalat kanna kunnolla ja tuska on kova.
Miun on luotu liikkumaan, tahdon liikkua, ansaitsen liikkua. Mitä pahaa oon oikeesti tehny ansaitakseni tälläsen kohtalon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti