Mikäs tässä lomaillessa ja olla möllöttäessä. Lenkille ei ole vieläkään ollut mitään asiaa, mutta pikkuhiljaa on kivut helpottaneet ja kävely luonnistuu ilman linkkausta.
Kiropraktikkokäynti oli yhtä tyhjän kanssa. Kun Chydeniuksen Jukalle olis ajan saanut 3 kk jonotuksella, otin sitten toiselle saman puljun kiropraktikolle ajan. No, tää oli sitten joku kiinalainen pieni nainen ja eihän sillä voima oikeen tuntunut riittävän niksautteluun. Tulipahan käytyä.
Tässä Vehkalahdella joulua viettäessäni mie olen myös tutkinut vanhoja karttoja. Löysin myös Finsk/Norsk samling - leirin kartat jostain 2000-luvun alkupuolelta (2001?). Reittipiirroksista päätellen ei oikein nuo norjalaiset maastot ollu lapasessa, muistini mukaan Savolaisen Tuomon kanssa vietettiin leirikisassa niin paljon aikaa, että Huovila tuli vastaan rasteja keräillen. Oli siinä jotain leiripäiväkirjaakin yritetty pitää. Käsiala oli ihan yhtä selkeää kuin nykyisinkin, joten vaikeahan siitä oli selvää ottaa. Ketä meitä nyt siellä oli, nuoren miehen haparoivalla muistilla näin äkkiseltään nimet Repo, Luoma, Heikka, Savolainen, Öhrnberg nyt ainakin tulee mieleen. Tais siellä olla norskien puolella jotain huonoja suunnistajia, ainakin se mikälie Lundanesin Olav siellä oli. Mitään siitäkään tullut...
Mie oon myös ehtinyt taas kerran alotella 5 vuotta jäissä olleen soololätyn työstämistä. Saas nähä kauan nyt kestää innostus, samalla kun keräilee biittejä SY:n kakkosalbumia varten. Muuten on loma vierähtänyt sukulaisilla vieraillessa ja vanhojen kavereitten kanssa iltaa istuessa. Yllättävän hyvin on löytynyt joka päivälle jotain pientä äksöniä.
Saas nähä millon sitä tästä Savoon palailee. Koulu tosiaan jatkuisi vasta 16.1 , mutta onhan noita uusia tulossa jo aikaisemmin ja jotain vaihtarihommiakin olisi. Varmaan tässä vielä vuoden antaa vaihtua täällä kotiseudulla, nytkun on fiilikseen päässyt.
Painoakin on perkele kertynyt. Vaaka näytti huikeat 2 kg enemmän kuin vuosi sitten. Oisin kyllä odottanut enemmän nousua, kun sitten marraskuun ei ole muuta oikein pystynyt tekemään kuin syömään. Kun ei niin ei.
Miun oli tarkotus tässä kirjotuksessa vielä uhota ens kaudesta, mutta koska toi jalan tilanne on niin pirun mysteeri vielä niin en jaksa alkaa uhoomaan. Katotaan joskos sitä keväällä ollaan viivalla - viimeistään syssyllä.
Oikein hyvää loppuvuotta kaikille teille jotka tätä blogintynkää jaksatte satunnaisesti selailla. Koittakaa ottaa itseänne niskasta kiinni, unohtakaa synkistely ja nauttikaa elämästä.
Niin mieki teen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti