Voe herranpieksut. Ihan silkkaa viattomuuttani meni töissä vaa'alle, kun ovat tässä lähiaikoina tutut ja vähän tuntemattomammatkin kehanneet sanoa painon nousseen. No perskele, mihän kellotin kaikkien aikojen henkilökohtasen paino-ennätyksen, 67,5 kg. Tästä järkytyttyneenä päätin alottaa kuntokuurin, vaikka kipeäähän se tekeekin näiden vaivojen kanssa. Tavotteena on vielä joskus olla nuori, komea ja painon lähellä 60kg. Kun kaksi ensimmäistä ovat miltei mahdottomia, on kolmanteen satsattava kaikki. Vielä mahiksia on, vaikkakin meikäläisen tän hetken suurinta liikuntaa on Ruissalon frisbeegolf-radan kiertäminen ja satunnainen suunnistaminen. Miulta kun on toi juoksuharjottelu toistaseksi lääkärin toimesta kielletty.
Mutta vittuakos niillä kielloilla tekee. Kävin mie tuossa Rinkelirasteilla suunnistamassa. Sarjana toimi varmasti tämmöiselle lihavalle ja hitaalle pojulle sopiva H21C. Voittohan sieltä napsahti puhtaalla suorituksella, tosin juoksua radasta sai suoritettua noin 20 %. Osin vaivojen, osin huonon kunnon ja osin perinteisen Lappeenrantalaisen paskamaaston johdosta ei meno siis kovin kovavauhtista ollut. Pääasia että pääsi kisoissa käymään. Nyt löytyy nimikin rankilta, ja kevyesti tuhannen sakista - eli ei niin mitään hätää.
Rastiviikoille ei perinteisesti pysty lähtemään koska kesäduuniblues soi ahkerasti taas kerran. Tällä alalla kun Heinäkuu on perinteisesti kiireisintä aikaa Suomessa, niin mitään helvetin lomia ehdi pitämään. 6 päivää viikossa 8:n viikkoa kun tekee hommia, eikä käteen jää juuri lämmintä kättä enempää, niin kyllä taas maittaa opiskelu ja muu joutenolo syksyllä. Mutta ei voi valittaa, oon mie paskempiakin hommia tehny ja paskemmalla palkallakin. Oon itseasias erittäin tyytyväinen olooni toimistolla tällä hetkellä, mikäs siinä.
Tietysti olishan se mukavampaa olla kotona Savonlinnassa, mutta kun duunien perässä on mentävä, niin silloin vaan on. Kämpässä pyörii tällä aikaa hämäriä oopperavieraita. Täytyy varmaan desinfioida koko mesta huolella elokuun alussa, tai sitten SY:n seuraavalla levyllä kuullaan aarioita, jos vaikka jotain pöpöjä tarttuu. Pelkkä ajatuskin saa oksentamaan,
Pienellä aasinsillalla päästiinkin SY:n kimppuun taas. Moni odotti jo ennen Jukoa biisejä kehiin, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Hallilan stressikeisarin kanssa on nyt lyöty aikataulut lukkoon, ja studioaikaakin on varattu. Joten kyllä se kakkoslevy tulee sieltä varmasti, ainakin nopeammin kuin Davon soolo. Pitäs saada suunnistusmediakin tosta jutusta innostumaan niin näkyvyyttä tulisi huomattavasti lisää. Ei vaan jaksa itse hoitaa minkäänasteista markkinointia kun jo taustojen kerääminen on aikaavievää ja helkutin raskasta hommaa. Noh, eiköhän se taas tästä.
Ainiin, täytyykin tosta terveydentilasta mainita,että tällä hetkellä mennään siinä notta jonkinlaista reumaa epäilevät miulla olevan. Kuun lopussa verikokeet ja röntgenit sun sydänfilmit ja sitten elokuun alussa erikoislääkärin vastaanotolle kyseleen tuloksia. Olis jo nimittäin pikkuhiljaa aika saada hommat kondikseen tuon liikuntakyvynkin osalta. Kun ei noita tulehuskipukääkkeitä viittis koko loppuelämää popia.
Mutta ei miulla sitten muuta, koittakaa rakastaa toisianne, sekä naapurin vaimoa. Harrastakaa irtosuhteita ja vihatkaa parhaita ystäviänne, eiku hetkinen....
Mutta vittuakos niillä kielloilla tekee. Kävin mie tuossa Rinkelirasteilla suunnistamassa. Sarjana toimi varmasti tämmöiselle lihavalle ja hitaalle pojulle sopiva H21C. Voittohan sieltä napsahti puhtaalla suorituksella, tosin juoksua radasta sai suoritettua noin 20 %. Osin vaivojen, osin huonon kunnon ja osin perinteisen Lappeenrantalaisen paskamaaston johdosta ei meno siis kovin kovavauhtista ollut. Pääasia että pääsi kisoissa käymään. Nyt löytyy nimikin rankilta, ja kevyesti tuhannen sakista - eli ei niin mitään hätää.
Rastiviikoille ei perinteisesti pysty lähtemään koska kesäduuniblues soi ahkerasti taas kerran. Tällä alalla kun Heinäkuu on perinteisesti kiireisintä aikaa Suomessa, niin mitään helvetin lomia ehdi pitämään. 6 päivää viikossa 8:n viikkoa kun tekee hommia, eikä käteen jää juuri lämmintä kättä enempää, niin kyllä taas maittaa opiskelu ja muu joutenolo syksyllä. Mutta ei voi valittaa, oon mie paskempiakin hommia tehny ja paskemmalla palkallakin. Oon itseasias erittäin tyytyväinen olooni toimistolla tällä hetkellä, mikäs siinä.
Tietysti olishan se mukavampaa olla kotona Savonlinnassa, mutta kun duunien perässä on mentävä, niin silloin vaan on. Kämpässä pyörii tällä aikaa hämäriä oopperavieraita. Täytyy varmaan desinfioida koko mesta huolella elokuun alussa, tai sitten SY:n seuraavalla levyllä kuullaan aarioita, jos vaikka jotain pöpöjä tarttuu. Pelkkä ajatuskin saa oksentamaan,
Pienellä aasinsillalla päästiinkin SY:n kimppuun taas. Moni odotti jo ennen Jukoa biisejä kehiin, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Hallilan stressikeisarin kanssa on nyt lyöty aikataulut lukkoon, ja studioaikaakin on varattu. Joten kyllä se kakkoslevy tulee sieltä varmasti, ainakin nopeammin kuin Davon soolo. Pitäs saada suunnistusmediakin tosta jutusta innostumaan niin näkyvyyttä tulisi huomattavasti lisää. Ei vaan jaksa itse hoitaa minkäänasteista markkinointia kun jo taustojen kerääminen on aikaavievää ja helkutin raskasta hommaa. Noh, eiköhän se taas tästä.
Ainiin, täytyykin tosta terveydentilasta mainita,että tällä hetkellä mennään siinä notta jonkinlaista reumaa epäilevät miulla olevan. Kuun lopussa verikokeet ja röntgenit sun sydänfilmit ja sitten elokuun alussa erikoislääkärin vastaanotolle kyseleen tuloksia. Olis jo nimittäin pikkuhiljaa aika saada hommat kondikseen tuon liikuntakyvynkin osalta. Kun ei noita tulehuskipukääkkeitä viittis koko loppuelämää popia.
Mutta ei miulla sitten muuta, koittakaa rakastaa toisianne, sekä naapurin vaimoa. Harrastakaa irtosuhteita ja vihatkaa parhaita ystäviänne, eiku hetkinen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti