Vaikka mie jouduinki eroamaan urheiluseuran palveluksista , on nyt taas alkanu näyttää työrintamalla tarpeeksi valosalta. Piti olla päivä keikka vanhoissa tutuissa maanrakennushommissa, huomen tulee viikko täytee eikä loppua oo näkyvissä. Raha kelpaa aina, vaikkakin väsymys koettelee kroppaa oikein urakalla.
Sen sai huomata viime firmaliigassa, kun meikäläisen b-radan voittoputki katkes pikamatkan skabailussa. Hidas ja raskas maasto suosi kovempia, niimpä joutu tunnustaa Töyrylän perheen pään itteä nopeammaksi. Tilanne ennen päätösskabaa on kutkuttava. Riento johtaa Töyrylöitä kahdella pisteellä, pistää niin jännäks että taitaa mennä yöunet ihan kokonaan.
Am-kisojen jälkeinen pettymys on ajanut äijän lenkille purkamaan itsesääliä. Lauantain pitkä matka nyt oli miulle vaan reeni, vetelin rauhassa ja pummasin rauhassa. Yli 11 kilsanen kuitenki tän vuoden pisin kisareissu jos nyt tunturia ei lasketa. Rumaa jälkeähän siitä tuli loppupeleissä.
Viestissä ratkasu oli vieläkin rumempi. Pääsin lähtemään ankkuriosuuelle VeVen ja Anttolan jälkeen kolmantena, mutta hommahan kusi totaalisesti. Ykkösrastille heti minuutin hermokoukku ja kun Vuoksi ja Kulleruudit ajo kiinni joutu taisteluun. Taistelu loppu puolessä välissä kakkoselle välinerikkoon kun oikean jalan kenkä sano ittensä irti. Aluks lähti vaan kanta irti ja hidasti hiukkase menoa. Annoin siimaa jätkille ajatellen että maaliin pitäs päästä. Noh, 2-3 välillä sitten irtos koko paska ja siinä sitten käveltiin maaliin äärimmäisen vitutuksen saattelemana. Vuoden vanhat integraattorit pääty suunnistuskenkien hautuumaalle. Hyvin palvelivat
Tossa lenkillä ollessani kävin vähän vuntsimaan asioita. Koulupaikkaahan miulle ei suotu (todennäkösesti 9 otettiin sisään varasijoilta), eikä tässä nyt satunnaisia työkeikkoja lukuunottamatta muuta tekemistä ole. Onneksi tuli Kotkasta muutettua alkukesästä takasin kotinurkkiin niin säästää asumisessa, vaikkakin hermoissa tämä taas kuluu.
Niin, se mitä mie mietin. Tulin siihen tulokseen että pitäsköhän tässä ruveta hurjaksi ja alkaa ihan tosissaan ottamaan tätä suunnistustouhua. Tähän asti kun on harrasteltu jossain mutasarjan tasolla ja tekeminen ollut lähinnä satunnaista ja sekavaa. Kyllähän sen mie tajuan ettei yks talvi tee kesää, mutta tältä tasolta nousujohteisen suunnan saavuttamiseen ei ihmeitä vaadita.. Jos piiskais ittensä kunnon tekemisen meininkiin, kun ei näin yksinäisenä ihmisenä paljon tarvitse kapakoita kouluta tai torilla notkua.
Tästä täytyy tietysti palaveroida valmennusjohdon kanssa ihan ajan kanssa. Paperilla kuulostaa hyvältä, katellaan sitten talven pakkasilla mikä on mieli. Usein se mieli on muuttunut jo mannan paluubussissa, jos nyt ei tällä kertaa.
Otetaan nyt äsämmät ja muut alta pois ja sitten kahtotaan.Ainiin, tunturin repajuttuja en jaksa tähän laitella, ne löytyy karttapankista ja naamakirjan kautta halukkaille.
Nousuun ?
torstai 19. elokuuta 2010
torstai 5. elokuuta 2010
Matkalla Tunturiin...
Kaksiosaisen juttusarjan ensimmäinen osa
Matka tunturiin mutkistui suunnattomasti keskiviikko-iltana , kun allekirjoittaneelle selvisi petollisen ja rahanahneen suomenruotsalaisen feidanneen reissun alle 24 h ennen lähtöä. Tunnelmat olivat äärimmäisen matalalla ja tappomieliala kasvoi kasvamistaan.
Väkivaltaisuuksien estämiseksi pyöräytin kaupasta hieman nestemäistä helpotusta, ja perkele sehän autto! Jo parin neuvoa antavan jälkeen tajusin mitä oli tehtävä: Pari soittoa ja äijä yksilösarjaan. Tunturiin vain oli päästävä.
Soitin kilpailunjohtajalle (äärettömän mukava mies!) ja tämä oli heti valmis muutoksiin, käski vain laittaa Kokkenssille postia ja homma skulaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, laitettiin Kokkenssille postia ja nimi vaihtoi sarjaa, tosin valitettavasti seuraa ei ohjeistuksesta huolimatta osattu vaihtaa. Kävin vielä silkasta ilosta illalla tutustumassa uudellen avattuun jaskaan ja aidan takaa hieman Dingoa korville. Ei se Neumann ole entisaikojen vedossa, ei todellakaan.
Aamulla sitten tuli suunnattua kohti Kuusamoa eli ensimmäistä lepopaikkaa. Kuopiossa tuli käytyä intersportista vielä juomareppu hankkimassa kun en mokomaa vielä ennestään omistanut. Lähti vielä puoleen hintaan, oli siis tuuria. Nyt tässä sitten ollaan Kuusamossa jonkinnäköisessä Hotellihuoneessa istuskelemassa ja pohtimassa tulevaa rasitusta. Edessä on siis 2 x 15 km tunturissa, helvetin hyvältä kuulostaa. Olisihan se ollut kivempaa parisarjassa vatussoida, mutta kun on mulkvisti niin on mulkvisti (siis patu). Jos joku Kotkan seudun lukijoista näkee tässä viikonlopun aikana miestä, niin vetäkää rehellisesti nekkuun ja kovaa.
Toinen osa tekstiä julkaistaan sunnuntaina kisan jälkeen
Matka tunturiin mutkistui suunnattomasti keskiviikko-iltana , kun allekirjoittaneelle selvisi petollisen ja rahanahneen suomenruotsalaisen feidanneen reissun alle 24 h ennen lähtöä. Tunnelmat olivat äärimmäisen matalalla ja tappomieliala kasvoi kasvamistaan.
Väkivaltaisuuksien estämiseksi pyöräytin kaupasta hieman nestemäistä helpotusta, ja perkele sehän autto! Jo parin neuvoa antavan jälkeen tajusin mitä oli tehtävä: Pari soittoa ja äijä yksilösarjaan. Tunturiin vain oli päästävä.
Soitin kilpailunjohtajalle (äärettömän mukava mies!) ja tämä oli heti valmis muutoksiin, käski vain laittaa Kokkenssille postia ja homma skulaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, laitettiin Kokkenssille postia ja nimi vaihtoi sarjaa, tosin valitettavasti seuraa ei ohjeistuksesta huolimatta osattu vaihtaa. Kävin vielä silkasta ilosta illalla tutustumassa uudellen avattuun jaskaan ja aidan takaa hieman Dingoa korville. Ei se Neumann ole entisaikojen vedossa, ei todellakaan.
Aamulla sitten tuli suunnattua kohti Kuusamoa eli ensimmäistä lepopaikkaa. Kuopiossa tuli käytyä intersportista vielä juomareppu hankkimassa kun en mokomaa vielä ennestään omistanut. Lähti vielä puoleen hintaan, oli siis tuuria. Nyt tässä sitten ollaan Kuusamossa jonkinnäköisessä Hotellihuoneessa istuskelemassa ja pohtimassa tulevaa rasitusta. Edessä on siis 2 x 15 km tunturissa, helvetin hyvältä kuulostaa. Olisihan se ollut kivempaa parisarjassa vatussoida, mutta kun on mulkvisti niin on mulkvisti (siis patu). Jos joku Kotkan seudun lukijoista näkee tässä viikonlopun aikana miestä, niin vetäkää rehellisesti nekkuun ja kovaa.
Toinen osa tekstiä julkaistaan sunnuntaina kisan jälkeen
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Tuuliajolla
Jokainen tekee elämänsä aikana tyhmiä, ellei jopa idioottimaisia päätöksiä. Joskus vain tuntuu että meikäläisen tukan alla on varsinainen kokoelma kaikenlaisia kauas kotirannasta harhailleita päätöksiä ja ajatuksia. Niitä on vuosien saatossa ehtinyt jo kertyä niinkin paljon, että eri vuosille on täytynyt rakentaa omat lokeronsa, ja ehkä vielä jopa alilokeronsa. On se julmaa perkele kun oikein ottaa
Itsepäisyys voi olla joko hyödyksi tai haitaksi (kato perhana!) , mutta useimmiten omakohtaista kokemusta on vain haittapuolista ja senhän ovat saaneet monet vuosien saatossa tuntemani ihmiset kokea. Miten kesyttää kovapäinen jantteri ? Äijä liekaan ja ulkoruokintaan vai tunti turpaan taotta. On se vain piru kun mikään ei meinaa tehota.
Syy miksen omista yhtä ainutta peiliä on simppeli. Omat silmät eivät sokeutumatta kestä katsoa tuota takaisin tuijottavaa rumuutta. Ei, kyseessä ei ole katastrofaalisen hirvittävä ulkoinen rumuus, vaan sitä saa kyllä etsiä sisimmästä. Harmi vaan kun tällä röntgenkatsellaa tuntuu näkevän kaiken sen mitä ei haluisi.
Kaiken tämän paatoksen keskellä löysin esikuvan, todellisen arjen sankarin. Johan Venninen (1909-2008) oli mies jota sokeus ei lannistanut, päinvastoin. Katselin tuossa yle areenasta miehestä tehtyjä lukuisia ohjelmia ja aloin tuntemaan samalla häpeää itsestäni ja omista tekemisistäni. Kuinka pienestä takaiskusta sitä luovuttakaan nykymaailmassa ja kuinka sokea sitä on asioille jotka oikeasti merkitsevät.
Tunnen olevani tuuliajoilla, kuin Venninen jopa 14-tuntisiksi venyneillä souturetkillään. Katsokaa dokumentit ja miettikää. Tunteeko kukaan tässä maailmassa samoin kuin minä ?
Itsepäisyys voi olla joko hyödyksi tai haitaksi (kato perhana!) , mutta useimmiten omakohtaista kokemusta on vain haittapuolista ja senhän ovat saaneet monet vuosien saatossa tuntemani ihmiset kokea. Miten kesyttää kovapäinen jantteri ? Äijä liekaan ja ulkoruokintaan vai tunti turpaan taotta. On se vain piru kun mikään ei meinaa tehota.
Syy miksen omista yhtä ainutta peiliä on simppeli. Omat silmät eivät sokeutumatta kestä katsoa tuota takaisin tuijottavaa rumuutta. Ei, kyseessä ei ole katastrofaalisen hirvittävä ulkoinen rumuus, vaan sitä saa kyllä etsiä sisimmästä. Harmi vaan kun tällä röntgenkatsellaa tuntuu näkevän kaiken sen mitä ei haluisi.
Kaiken tämän paatoksen keskellä löysin esikuvan, todellisen arjen sankarin. Johan Venninen (1909-2008) oli mies jota sokeus ei lannistanut, päinvastoin. Katselin tuossa yle areenasta miehestä tehtyjä lukuisia ohjelmia ja aloin tuntemaan samalla häpeää itsestäni ja omista tekemisistäni. Kuinka pienestä takaiskusta sitä luovuttakaan nykymaailmassa ja kuinka sokea sitä on asioille jotka oikeasti merkitsevät.
Tunnen olevani tuuliajoilla, kuin Venninen jopa 14-tuntisiksi venyneillä souturetkillään. Katsokaa dokumentit ja miettikää. Tunteeko kukaan tässä maailmassa samoin kuin minä ?
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
I,Spynek
Alkaa pikkuhiljaa tuntua notta pahin on viimein takana. Juhannuksen jälkeen on alkanut helpottamaan oikein urakalla ja viimeistä viikosta on jopa oikein nautittu - kuulostaa pelottavalta.
Yhtenä tekijänä voidaan tietysti pitää sitä , että mie oon nykysin Vehkalahden Veikkojen palkkalistoilla. Eihän se vielä mitään että mie sain kunnon töitä , vaan työ on myöskin mielekästä! Näin esimerkkinä voisin kertoa ensimmäisen työpäivän sisältäneen paikkoihin tutustumista , pari tuntia rastien viemistä ja iltarastien tulospalvelun järjestämistä. Ei kuulosta pahalta eihän ? Muita hommia tulee olemaan laidasta laitaan toimiston varastojen siivouksesta urheilukoulujen vetämiseen. Taidan tykätä
Kesätauko on nyt siis ohi ja mettäänkin asti on päästy. Viikonloppuna oli tarkotuksena koejuosta rinkelirastien ratoja, mut miehän onnistuin perjantaina ennen töihin lähtöä lyömään paljaan jalan metallitolppaan ja siitä asti ollu oikeasta jalasta yksi varvas mustana - huomenna luulisi jo pääsevän juoksemaankin.
Tuli sitten lähettyä muuten vaan talkoisiin rinkeleille ja mukavaa hommaahan siellä oli tarjolla. Suuren kuuluttajalegendan Matt Landlaken apurina ja kenttähaastattelijana oli ihan mukavaa pyöriä , ja kun lauantai iltana oli vielä tarjolla saunomista ja uimista niin sitä oikein alkoi ihmettelemään hyvää mielialaa.
Jos tämä nyt sitten tässä, tiistaina voisi pyörähtää Mussalo O-tourilla kokeilemassa kaksiosaista kuntoomitouhua. Eiköhän sitä sitten viimeistään finillä tule napsittua Sepeä vastaan vaadittavat hurjat rankibongot ( 0,3 pisteen ero atm) ja huntti varmistuu.
Täältä tullaan , uuteen nousuun !
Yhtenä tekijänä voidaan tietysti pitää sitä , että mie oon nykysin Vehkalahden Veikkojen palkkalistoilla. Eihän se vielä mitään että mie sain kunnon töitä , vaan työ on myöskin mielekästä! Näin esimerkkinä voisin kertoa ensimmäisen työpäivän sisältäneen paikkoihin tutustumista , pari tuntia rastien viemistä ja iltarastien tulospalvelun järjestämistä. Ei kuulosta pahalta eihän ? Muita hommia tulee olemaan laidasta laitaan toimiston varastojen siivouksesta urheilukoulujen vetämiseen. Taidan tykätä
Kesätauko on nyt siis ohi ja mettäänkin asti on päästy. Viikonloppuna oli tarkotuksena koejuosta rinkelirastien ratoja, mut miehän onnistuin perjantaina ennen töihin lähtöä lyömään paljaan jalan metallitolppaan ja siitä asti ollu oikeasta jalasta yksi varvas mustana - huomenna luulisi jo pääsevän juoksemaankin.
Tuli sitten lähettyä muuten vaan talkoisiin rinkeleille ja mukavaa hommaahan siellä oli tarjolla. Suuren kuuluttajalegendan Matt Landlaken apurina ja kenttähaastattelijana oli ihan mukavaa pyöriä , ja kun lauantai iltana oli vielä tarjolla saunomista ja uimista niin sitä oikein alkoi ihmettelemään hyvää mielialaa.
Jos tämä nyt sitten tässä, tiistaina voisi pyörähtää Mussalo O-tourilla kokeilemassa kaksiosaista kuntoomitouhua. Eiköhän sitä sitten viimeistään finillä tule napsittua Sepeä vastaan vaadittavat hurjat rankibongot ( 0,3 pisteen ero atm) ja huntti varmistuu.
Täältä tullaan , uuteen nousuun !
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Persona non grata
Jotta tää miun blogi ei liian aurinkoiseks niin voitas kertoa vähän tästä juhannuksesta, taino perkele - otsikkohan kertoo jos kaiken merkittävän.
Alotin juhannuksen vieton jo torstaina töiden merkeissä ja väänsin roskakuskin repsikkana kyöstituntisen päivän maksimisykkeillä. Pidin kelloa ranteessa ja kellotin kävelyt mitä tuli kaduilla - femmatuntinen "vaellus" siitä tuli.
Tänään nukuin sopivasti yli kahteentoista ettei vaan viinakauppaan olisi tehny mieli mennä. Tämä taas otsikossa mainittavan syyn takia, yksin en ole koskaan juonut enkä perkele juo. Päädyin ratkaisuun olla mahdollisena kuskina molemmat päivät. Kolmen maissa nimeltämainitsematon suunnistaja soittaa Himokselta, the tumu on vahva ja meininki sen mukainen. Hyvä että edes jollakin on elämässä hauskaa. Saatto jopa olla tän juhannuksen viimonen ihmiskontakti , sekin puhelimitse.
Eikä siinä vielä kaikki - unohin nimittäin ilmottautua rastiviikoille ajoissa, ja noita jälki-ilmo maksuja ei vaan pysty maksamaan eli väliin jää. Eipä enään tunnu tässä yhtään. Kai sitä vois vielä tänään uuperissa käydä purkamassa oloa.
Torstaina ois mahollista että alkais 2 kk duunit. VeVen toiminnanjohtaja A.Tilli soitti tossa pari viikkoa sitten ja pyys työhaastatteluun vaikken ollu edes hakemusta laittanut. Nyt oli kuulemma kokouksessa ollut asiasta puhetta ja miun lisäks 1 hakija, mutta se pystyis vasta alottamana elokuussa. Pelkään parasta ja odotan pahinta.
Viime vkl oli kohtuullinen , tuli käytyä myötätuulirockissa marinoitumassa kun toiset rämpivät jossakin suunnistuskisoissa. Korpiklaani oli kova, vesisade ei. Sunnuntaina rapulan iskiessä todellisuus pamahti vasten kasvoja - ei helpottanut.
Valittelun mestari jatkaa juhannusta katsoen elokuvia ja haaveillen vuosista 2005-2009
Alotin juhannuksen vieton jo torstaina töiden merkeissä ja väänsin roskakuskin repsikkana kyöstituntisen päivän maksimisykkeillä. Pidin kelloa ranteessa ja kellotin kävelyt mitä tuli kaduilla - femmatuntinen "vaellus" siitä tuli.
Tänään nukuin sopivasti yli kahteentoista ettei vaan viinakauppaan olisi tehny mieli mennä. Tämä taas otsikossa mainittavan syyn takia, yksin en ole koskaan juonut enkä perkele juo. Päädyin ratkaisuun olla mahdollisena kuskina molemmat päivät. Kolmen maissa nimeltämainitsematon suunnistaja soittaa Himokselta, the tumu on vahva ja meininki sen mukainen. Hyvä että edes jollakin on elämässä hauskaa. Saatto jopa olla tän juhannuksen viimonen ihmiskontakti , sekin puhelimitse.
Eikä siinä vielä kaikki - unohin nimittäin ilmottautua rastiviikoille ajoissa, ja noita jälki-ilmo maksuja ei vaan pysty maksamaan eli väliin jää. Eipä enään tunnu tässä yhtään. Kai sitä vois vielä tänään uuperissa käydä purkamassa oloa.
Torstaina ois mahollista että alkais 2 kk duunit. VeVen toiminnanjohtaja A.Tilli soitti tossa pari viikkoa sitten ja pyys työhaastatteluun vaikken ollu edes hakemusta laittanut. Nyt oli kuulemma kokouksessa ollut asiasta puhetta ja miun lisäks 1 hakija, mutta se pystyis vasta alottamana elokuussa. Pelkään parasta ja odotan pahinta.
Viime vkl oli kohtuullinen , tuli käytyä myötätuulirockissa marinoitumassa kun toiset rämpivät jossakin suunnistuskisoissa. Korpiklaani oli kova, vesisade ei. Sunnuntaina rapulan iskiessä todellisuus pamahti vasten kasvoja - ei helpottanut.
Valittelun mestari jatkaa juhannusta katsoen elokuvia ja haaveillen vuosista 2005-2009
torstai 17. kesäkuuta 2010
Penkkiurheilijan kulta-aikaa
Sitä se nytten on. Telkkarista tulee turhanpäiväiset jalkapallon mömmön kisat , eli aikuiset miehet potkii palloa 90 minuuttia ja hyvällä tuurilla matsissa tehdään 1 maali. Hohhoijjaa sanon ma.
Tulee sieltä suunnistustakin tänä viikonloppuna kiitettävästi, ja pääsen iteki sitä mukavasti seuraamaan. Oliko luksusta katella tänään tuota maailmancupin osakilpailun nettilähetystä - oli toteutus jotain ihan muuta kun urheilukanavan "suunnistuslähetyksissä". Kerrankin kiitos ylelle.
Jukolaakin pääsee tällä kertaa seuraamaan kotisohvalta. Ei tässä mitään vammoja ole , vain korvien välissä. Rehellisesti sanottuna kun on muutenkin vaikeaa ollut tässä ja sitten vedetään lupaus pois ja "nostetaan" joukkuetta ylemmäs ilman vaihtoehtoja keittää helposti pahassa tilanteessa yli. Kuitenkin tässä oltiin jo ehditty innostumaan siitä avauksesta ja paineettomasta juoksusta niin sitten lyödään täyslaidallinen pari päivää ennen h-hetkeä. Kiitos ei. Hetken ajattelin että ilmestyn Kallena paikalle tunti ennen osuutta ja vedän väärän seuran väreissä osuuden, mutta kotona seuraaminen lopulta voitti , niin pahaa kun se tekeekin jäädä pois vuoden suurimmasta suunnistustapahtumasta ja olla kokematta legendaarinen Kytäjä.
Entäs sitten pidemmät vaikutukset ? Varmaan sanomattakin selvää että tämän vuoden loput viestit jäävät väliin , eipä sillä että miuta tämän temppuilun jälkeen mihinkään valittaisiin, mutta parempi pelata varman päälle. Muita vaikutuksia saa nyt jäädä odottamaan , kai tästä jotain sanktioitakin tulee niskaan.
Ei mut täs kerettiinkin innostumaan taas reenaamisesta, kiitti mie lähin lomille lomps!
Tulee sieltä suunnistustakin tänä viikonloppuna kiitettävästi, ja pääsen iteki sitä mukavasti seuraamaan. Oliko luksusta katella tänään tuota maailmancupin osakilpailun nettilähetystä - oli toteutus jotain ihan muuta kun urheilukanavan "suunnistuslähetyksissä". Kerrankin kiitos ylelle.
Jukolaakin pääsee tällä kertaa seuraamaan kotisohvalta. Ei tässä mitään vammoja ole , vain korvien välissä. Rehellisesti sanottuna kun on muutenkin vaikeaa ollut tässä ja sitten vedetään lupaus pois ja "nostetaan" joukkuetta ylemmäs ilman vaihtoehtoja keittää helposti pahassa tilanteessa yli. Kuitenkin tässä oltiin jo ehditty innostumaan siitä avauksesta ja paineettomasta juoksusta niin sitten lyödään täyslaidallinen pari päivää ennen h-hetkeä. Kiitos ei. Hetken ajattelin että ilmestyn Kallena paikalle tunti ennen osuutta ja vedän väärän seuran väreissä osuuden, mutta kotona seuraaminen lopulta voitti , niin pahaa kun se tekeekin jäädä pois vuoden suurimmasta suunnistustapahtumasta ja olla kokematta legendaarinen Kytäjä.
Entäs sitten pidemmät vaikutukset ? Varmaan sanomattakin selvää että tämän vuoden loput viestit jäävät väliin , eipä sillä että miuta tämän temppuilun jälkeen mihinkään valittaisiin, mutta parempi pelata varman päälle. Muita vaikutuksia saa nyt jäädä odottamaan , kai tästä jotain sanktioitakin tulee niskaan.
Ei mut täs kerettiinkin innostumaan taas reenaamisesta, kiitti mie lähin lomille lomps!
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Yskivän potkurin paluu
Paljon on vettä ehtinyt virtaamaan Summanjoessa viimeisimmän blogipäivityksen jälkeen ja tulee varmaan virtaamaankin, ellei nyt joku omapäinen hullu patoa koko shaibaa ja estä veden liikkumista.
Vietin tossa viime viikon kivasti Turussa pääsykokeitten parissa ja tulihan siinä käytyä vähän lenkilläkin. Aloitin lenkkeilyn kivasti Tiistai-aamuna Turun keskustassa ilman minkäänlaista karttaa. Tavoitteena oli löytää pääsykoepaikalle ja tavoitteeksihan ko homma loppupeleissä myös jäi. Kiertelin siinä sitten vähän missä sattuu , opastin pari turistia (joilla jopa oli kartta!) ja törmäsin myös valtavaksi yllätyksekseni erääseen Vehkalahtelaiseen urheiluvaikuttajaan.
Tiistai-iltana kävin vielä yrittämässä suunnistustakin kuntoomeilla Parmaharjussa - laihoin tuloksin. Lähin yrittämään 8:n kilsan rataa ja loppupeleissä pääsin ehkä jonkun 4,5 kilsaa kunnes tuli pakottava tarve kävellä pois. Voimat hävis taas kerran totaalisesti yllättäen ja täyty kävellä nopein askelin tulospalvelun ohi, no comments.
Torstaina sitten tuli päästyä pääsykokeeseen asti ja tein omasta mielestäni kauden ehdottomasti parhaan suorituksen. Matemaattis-loogisessa osiossa silmät rupes kiilumaan kun huomasin miten vuoden "ahkerasta" opiskelusta onkaan ollut hyötyä ja niistin nörttitehtävistä 100 % varmuudella täydet pongot. Muutenkin naatiskelin koko parituntisen urakan ja poistuin hyvin mielin - unohdettuani toki aurinkolasit koetilaan.
Skippasin suosiolla viikonlopun paskareissut jälleen kerran ja suuntasin ajatukset sunnuntain Luumäen kisaan. Tänään sitten oli kiva lähteä kisoihin betonisarjaa jyystelemään ja ottamaan rastit haltuun. Hauskuus kuitenkin loppui viimeistään siinä vaiheessa kun mallikartta rävähti eteen. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen miete päässä oli "hyi helvetti". Suota ja risua riitti vaikka kaverille jakaa , lisäksi muutamassa paikassa tuli oltua kartoittajan kanssa jyrkästi eri mieltä kasvillisuuden kuvaamisesta.
Itse suoritus oli väkisin väännettyä heikkotasoista etenemistä. Jo alkuverkassa alko pistämään samaan paikkaan kun jo niin useasit tänä vuonna kisoissa ja se teki etenemisestä entistä vaikeampaa. En käyttäny yhtään tiekiertoa, olin pölvästi ja kun vielä lopussa otin neliminuuttisen virheenkin,oli sijoitus lopulta vasta 4.s . Ei siinä muuten mitään, mutta Sepe otti miusta nihkeät 18 sekunnin savut - ja sekös kyrsii.
Siinä sitten kisan jälkeen oli vähän palaveeria ja sain puhuttua itelleni 3.s joukkueen avaajan paikan. Oishan sitä ollu varmaan paikkaa 2:n lyhyellekin pätkälle, mutta mie oon juossu niitä pätkiä aina ja halu on kova kokeilla jotain uutta. Nyt sitten lähdetään avaamaan jossain sijoilla 350 paikkeilla ja tavoitteena on tulla numeroa paremmin vaihtoon. Siinä sitten onkin sitä tekemistä ihan tarpeeksi meikäläiselle.
Viikon levy : Notkea Rotta - Notkea Maa
Alla nykyinen minä , 60 kg. Alotin tukasta painon pudotuksen
Vietin tossa viime viikon kivasti Turussa pääsykokeitten parissa ja tulihan siinä käytyä vähän lenkilläkin. Aloitin lenkkeilyn kivasti Tiistai-aamuna Turun keskustassa ilman minkäänlaista karttaa. Tavoitteena oli löytää pääsykoepaikalle ja tavoitteeksihan ko homma loppupeleissä myös jäi. Kiertelin siinä sitten vähän missä sattuu , opastin pari turistia (joilla jopa oli kartta!) ja törmäsin myös valtavaksi yllätyksekseni erääseen Vehkalahtelaiseen urheiluvaikuttajaan.
Tiistai-iltana kävin vielä yrittämässä suunnistustakin kuntoomeilla Parmaharjussa - laihoin tuloksin. Lähin yrittämään 8:n kilsan rataa ja loppupeleissä pääsin ehkä jonkun 4,5 kilsaa kunnes tuli pakottava tarve kävellä pois. Voimat hävis taas kerran totaalisesti yllättäen ja täyty kävellä nopein askelin tulospalvelun ohi, no comments.
Torstaina sitten tuli päästyä pääsykokeeseen asti ja tein omasta mielestäni kauden ehdottomasti parhaan suorituksen. Matemaattis-loogisessa osiossa silmät rupes kiilumaan kun huomasin miten vuoden "ahkerasta" opiskelusta onkaan ollut hyötyä ja niistin nörttitehtävistä 100 % varmuudella täydet pongot. Muutenkin naatiskelin koko parituntisen urakan ja poistuin hyvin mielin - unohdettuani toki aurinkolasit koetilaan.
Skippasin suosiolla viikonlopun paskareissut jälleen kerran ja suuntasin ajatukset sunnuntain Luumäen kisaan. Tänään sitten oli kiva lähteä kisoihin betonisarjaa jyystelemään ja ottamaan rastit haltuun. Hauskuus kuitenkin loppui viimeistään siinä vaiheessa kun mallikartta rävähti eteen. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen miete päässä oli "hyi helvetti". Suota ja risua riitti vaikka kaverille jakaa , lisäksi muutamassa paikassa tuli oltua kartoittajan kanssa jyrkästi eri mieltä kasvillisuuden kuvaamisesta.
Itse suoritus oli väkisin väännettyä heikkotasoista etenemistä. Jo alkuverkassa alko pistämään samaan paikkaan kun jo niin useasit tänä vuonna kisoissa ja se teki etenemisestä entistä vaikeampaa. En käyttäny yhtään tiekiertoa, olin pölvästi ja kun vielä lopussa otin neliminuuttisen virheenkin,oli sijoitus lopulta vasta 4.s . Ei siinä muuten mitään, mutta Sepe otti miusta nihkeät 18 sekunnin savut - ja sekös kyrsii.
Siinä sitten kisan jälkeen oli vähän palaveeria ja sain puhuttua itelleni 3.s joukkueen avaajan paikan. Oishan sitä ollu varmaan paikkaa 2:n lyhyellekin pätkälle, mutta mie oon juossu niitä pätkiä aina ja halu on kova kokeilla jotain uutta. Nyt sitten lähdetään avaamaan jossain sijoilla 350 paikkeilla ja tavoitteena on tulla numeroa paremmin vaihtoon. Siinä sitten onkin sitä tekemistä ihan tarpeeksi meikäläiselle.
Viikon levy : Notkea Rotta - Notkea Maa
Alla nykyinen minä , 60 kg. Alotin tukasta painon pudotuksen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)