Lähetään liikkeelle peruasioista: Meininki on lähiaikoina ollu aika schaissea noin kokonaisuudessaan. Ei vaan pysty löytämään sitä positiivisuutta elämässä tällä hetkellä mistään muusta kun lenkillä käymisestä. Kohtuu synkkää sanon ma.
On se kummaa kun kunto on kerrankin noususuhdanteinen ja fiilis sitä kautta noussut , niin aina muut asiat ajavat ohi vasenta kaistaa niin saatanan kovaa ettei edes ehdi huomaamaan mistä ne tuli. Kai se talvi on tehnyt tehtävänsä tai jotain.
Kouluhommista ei varmaa ees tartte mainita. Pyörin koululla suunnilleen 1-2 kertaa viikossa ja sillonkin max 3 tuntia kerralla. Portugalin jälkeen jäin niin pahasti jälkeen kaikissa nörttihommissa ettei ole oikein edes kiinnostanut kuroa etumatkaa kiinni. Mielummin sitä nukkuu pari tuntia pitempään ja suuntaa lenkille. Pääsee varmaan kivasti kelalle makselemana tukia takasinpäin - ihan niiku se kiinnostas.
Kesäduunia en oo viittiny hakea. Ollu niin tyhjä olo takissa ettei oo tullu hakemuksia laitettua. Onhaa tietysti 50-50 tsäänssit samasta mestasta missä viimevuon tein hommia , mut mikään ei ole kirkossa kuulutettua - päinvastoin. Normivuosina laittanu vähintään sen 15 hakemusta mistä aina 1 on tärpänny , nyt en oo saanu yhtään sivua ees auki tai soittanu minneen. Laiska paska.
Ens syksyn kuvioitakaan en oo hionu sen kummemmiks. On täs viel aikaa miettiä alaa ja hakea. Ainut mikä on varmaa on Turkuun suuntaaminen, ihan sama tuleeko sitä opiskelupaikkaa vai ei. Varmaan sekin juttu kusee viimeistään alkusyksystä ja löydän itteni Vehkalahdelta porukoilta syksyl - ei puhettakaan.
2010 - missä helvetissä se levy viipyy ? No viipyyhän se kun äijästä ei ole mihinkään. Yleensä kun on fiilis ollu totaalisen down on tekstejäki syntyny ja saanu hommia hiottua. Nyt ollu pari viikkoa et vissii 1 tai 2 riviä saanu kirjotettua ja neki sellasta sontaa mil vois pyyhkiä persettä. Ehkä mie viel pari vuotta vitkuttelen tänki kans.. turhaa touhua.
Että näin meilläpäin. Kai tää tästä viel iloks muuttuu kuhan kisakausi alkaa ja pääsee taas reissaamaan. Siinäki o sellane jännä juttu et tota valkosta möhnää on mettissä tällä hetkel nii pirusti ettei olis ihme vaikka silja ja ankkuritki peruttas vielä. Kaikenlaista voi sattua - synkistellään tässä odotellessa
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Matkarakki - Riika
Taas kerran rupes Kymenlaakso ahdistamaan siinä määrin notta oli pakko lähteä reissuun. Raavittiin kasaan 5 henkinen miehistö , varattiin äärimmäisen kallis (yht. 25 € len+host) reissu ja suunnattiin Riikaan.
Jostain syystä ihmisille on jäänyt Riiasta sellainen mielikuva että kyseinen mesta on jotenki vaarallinen turisteille ja vieläkin turhan neuvostoliittolainen - ja vitut. Jos tietää mitä tekee ja mihin menee ei pitäis tulla mitää ongelmia, ja tietysti mitä vähemmän ottaa sitä halpaa viinaa kitusiinsa sitä siistimpää on hengailla mestoilla.
Riiassa majapaikkana toimi Riga Hostel joka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä. Todella mukava mesta , siisti ja henkilökunta on miellyttävää (myös kaunista!). Aamupalakin kuulu vielä hintaan niin mikäs siinä 4 päivää tutkiskella Baltian Pariisia.
Päivät kierreltiin museoissa , kirkoissa yms vanhoissa mestoissa ja leikittiin niin turistia kun olla ja voi. Illat hengailtiin Espanjalaisten sekopäitten ja erään Saksalaisen suunnistajan kanssa joko alternative rock - kellarissa tai sitten korkealla jonkun hotellin 26.kerroksessa sijainneessa näköalamestassa. Kun piti järjen mukana touhussa niin eipä tullut mitään probleemoja. Siistii settii ja silleen.
Matkarakki antaa Riialle täydet 5 tähteä ja suosittelee ehdottomasti kaikille. Talvella matkaaminen voi olla mukavempaa, sillä taskuvarkaita ja kerjäläisiä ei hirveästi kaduilla näe talvisin. Kauppahallit (vanhat zeppeliinihallit) on paikka jossa todellakin kannattaa käydä. Kalahallin lemu ei katoa mielestä koskaan , vaan syöpyy syvälle mieleen.
Stressiloma vietetty, nyt voi siirtyä angstaamaan ankeaan arkeen ja miettimään kuinka perseestä elämä voi olla. Niin ja tietysti reenaamaan , jeah!
Jostain syystä ihmisille on jäänyt Riiasta sellainen mielikuva että kyseinen mesta on jotenki vaarallinen turisteille ja vieläkin turhan neuvostoliittolainen - ja vitut. Jos tietää mitä tekee ja mihin menee ei pitäis tulla mitää ongelmia, ja tietysti mitä vähemmän ottaa sitä halpaa viinaa kitusiinsa sitä siistimpää on hengailla mestoilla.
Riiassa majapaikkana toimi Riga Hostel joka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä. Todella mukava mesta , siisti ja henkilökunta on miellyttävää (myös kaunista!). Aamupalakin kuulu vielä hintaan niin mikäs siinä 4 päivää tutkiskella Baltian Pariisia.
Päivät kierreltiin museoissa , kirkoissa yms vanhoissa mestoissa ja leikittiin niin turistia kun olla ja voi. Illat hengailtiin Espanjalaisten sekopäitten ja erään Saksalaisen suunnistajan kanssa joko alternative rock - kellarissa tai sitten korkealla jonkun hotellin 26.kerroksessa sijainneessa näköalamestassa. Kun piti järjen mukana touhussa niin eipä tullut mitään probleemoja. Siistii settii ja silleen.
Matkarakki antaa Riialle täydet 5 tähteä ja suosittelee ehdottomasti kaikille. Talvella matkaaminen voi olla mukavempaa, sillä taskuvarkaita ja kerjäläisiä ei hirveästi kaduilla näe talvisin. Kauppahallit (vanhat zeppeliinihallit) on paikka jossa todellakin kannattaa käydä. Kalahallin lemu ei katoa mielestä koskaan , vaan syöpyy syvälle mieleen.
Stressiloma vietetty, nyt voi siirtyä angstaamaan ankeaan arkeen ja miettimään kuinka perseestä elämä voi olla. Niin ja tietysti reenaamaan , jeah!
perjantai 26. helmikuuta 2010
Tyhjä Arpa
En saa tekstiä aikaan Portugalin reissusta, en sitten millään. Tiedä sitten johtuuko se siitä että jutut olivat reissussa muumioitunutta paskaa kuivempia ja reenit sekä kisat armottomia , mutta ei vaan irtoa muuta ku huonoa läppää. Ystävänpäiväki meni reissun aikana ,mutten mie sellasta piittaa. Kui tälläsellä shaibakoiralla mitään ystäviä olis,häh ?
Sen verta voin valottaa tilannetta että kivaa oli - huolimatta siitä että ekana yönä oli niin kylmä ettei edes tekstari-teukka ollut aikoinaan kylmempi päätöstä tehdessään. Reeneissä kulku oli jotain väliltä suomen hiihtomaajoukkue - suomen mäkimaajoukkue , eli aika pirun raskasta oli taaperrus. Viimosena päivänä puskettiin savut niin rankasti koneesta ulos että oli pakko sortua jälkitankkaukseen , joka taas johti seuraavana aikasena aamuna mielenkiintoiseen fiilinkiin.
Kisoista ei paljon jääny jälkipolville kerrottavaa , mutta kerrotaan silti. Ekana päivän päätin ottaa 9 kilsasen löysästi tai jotenkin rennosti. Menihän se aikalailla kivasti kunnes vähän jälkeen puolenvälin kokeilin karistaa paikallisen Josè:n (nimi muutettu) perästä. Kyllähän se perkele tippu - nykäsin nimittäin sellasen 4 minuuttia 180 astetta väärään suuntaan. Loput kisat meni sellasia sopivia pummeja tehden , mutta viimosena päivän oli sit hurja meno.
Ykkösrasti tais olla ainut mitä en koukkinu , mutta kakosta ja kolmosta napsuttelin ihan kivasti jo pummia ja siitähän se ajatus sitte lähti. Oisin keskarilla hävinny Japille tuloksissa jonkun reippaan 20 minuuttia, mut luojan kiitos oli sattunu matkaan paskat identit. Kävi nimittäin niin hassusti et oltii poikien (ja tytön) kanssa otettu loppusuoraveto ja pitihän sitä koittaa viimoselta rastilta ottaa nopia leima. Tuli ehkä vähän liian nopia kun lapussa luki "mp". Kyllähän se vähän vitutti , toisaalta suoritus oli sellasta paskuutta et loppupeleis saatettii jäädä vaa voiton puolelle.
(kuva iltasprintistä , ois varmaan kelvannu sullekki)
Jengi oli reissussa vallan mainio juttujen satunnaisesta kuivuudesta huolimatta. Suuret kiitokset kuuluu Masamatkat Oy:lle jonka pimeähkö työvoima mahdollisti reissun , samoin kaikille kanssamatkaajille suuri kiitos. Takasin viidestä lähtijästä selvisi ilmeisesti vain 3 , sillä V ja J perustivat Firman Figueira Da Foziin. Työtä kaipaavat kauniit ihmiset voivat kai heihin ottaa yhteyttä tai jotain.
Paljon oli vatusseja liikenteessä, ois se vaan pirun kiva ku ois sitä paalua ja aikaa nii ei tarvis ku reissaa ympäri maailmaa suunnistelees hienois mestois ja vetääs rastivälejä nausteeseen. Mut kun ei niin ei. Tätäkin reissua varte joutu nojailee lapioon koko viime kesän ja lomaa heru ainoostaan finille. On se julmaa.
Vielä kaikkien aikojen surkeimman matkastoorin lopuksi lukijakilpailu. Tunnista allaolevassa kuvassa esiintyvä vatussi. Nopein oikein vastannut (paikalla olleet eivät luonnollisesti saa osallistua ) voittaa meikäläisen tulevan synkkääkin synkemmän lätyn (voi sen lähettää jollei vittumaiselle sukulaisellekki). Pidemmittä puheitta, vatussia kehiin!
Sen verta voin valottaa tilannetta että kivaa oli - huolimatta siitä että ekana yönä oli niin kylmä ettei edes tekstari-teukka ollut aikoinaan kylmempi päätöstä tehdessään. Reeneissä kulku oli jotain väliltä suomen hiihtomaajoukkue - suomen mäkimaajoukkue , eli aika pirun raskasta oli taaperrus. Viimosena päivänä puskettiin savut niin rankasti koneesta ulos että oli pakko sortua jälkitankkaukseen , joka taas johti seuraavana aikasena aamuna mielenkiintoiseen fiilinkiin.
Kisoista ei paljon jääny jälkipolville kerrottavaa , mutta kerrotaan silti. Ekana päivän päätin ottaa 9 kilsasen löysästi tai jotenkin rennosti. Menihän se aikalailla kivasti kunnes vähän jälkeen puolenvälin kokeilin karistaa paikallisen Josè:n (nimi muutettu) perästä. Kyllähän se perkele tippu - nykäsin nimittäin sellasen 4 minuuttia 180 astetta väärään suuntaan. Loput kisat meni sellasia sopivia pummeja tehden , mutta viimosena päivän oli sit hurja meno.
Ykkösrasti tais olla ainut mitä en koukkinu , mutta kakosta ja kolmosta napsuttelin ihan kivasti jo pummia ja siitähän se ajatus sitte lähti. Oisin keskarilla hävinny Japille tuloksissa jonkun reippaan 20 minuuttia, mut luojan kiitos oli sattunu matkaan paskat identit. Kävi nimittäin niin hassusti et oltii poikien (ja tytön) kanssa otettu loppusuoraveto ja pitihän sitä koittaa viimoselta rastilta ottaa nopia leima. Tuli ehkä vähän liian nopia kun lapussa luki "mp". Kyllähän se vähän vitutti , toisaalta suoritus oli sellasta paskuutta et loppupeleis saatettii jäädä vaa voiton puolelle.
(kuva iltasprintistä , ois varmaan kelvannu sullekki)
Jengi oli reissussa vallan mainio juttujen satunnaisesta kuivuudesta huolimatta. Suuret kiitokset kuuluu Masamatkat Oy:lle jonka pimeähkö työvoima mahdollisti reissun , samoin kaikille kanssamatkaajille suuri kiitos. Takasin viidestä lähtijästä selvisi ilmeisesti vain 3 , sillä V ja J perustivat Firman Figueira Da Foziin. Työtä kaipaavat kauniit ihmiset voivat kai heihin ottaa yhteyttä tai jotain.
Paljon oli vatusseja liikenteessä, ois se vaan pirun kiva ku ois sitä paalua ja aikaa nii ei tarvis ku reissaa ympäri maailmaa suunnistelees hienois mestois ja vetääs rastivälejä nausteeseen. Mut kun ei niin ei. Tätäkin reissua varte joutu nojailee lapioon koko viime kesän ja lomaa heru ainoostaan finille. On se julmaa.
Vielä kaikkien aikojen surkeimman matkastoorin lopuksi lukijakilpailu. Tunnista allaolevassa kuvassa esiintyvä vatussi. Nopein oikein vastannut (paikalla olleet eivät luonnollisesti saa osallistua ) voittaa meikäläisen tulevan synkkääkin synkemmän lätyn (voi sen lähettää jollei vittumaiselle sukulaisellekki). Pidemmittä puheitta, vatussia kehiin!
torstai 4. helmikuuta 2010
Matkalla Portugaliin
Niinhän siinä sitten kävi.
Oli sairaus, oli kuukausi ilman minkäänlaista reeniä. Syntyi hätä. Kalenteri kertoi karua kieltään. 2 viikkoa annettiin armonaikaa - mihin tuollainen aika muka riittäisi ?
Hallilan perukoilla juonittiin ohjelma , jolla vältettäisiin itku ja tuska. Ohjelman toteus annettiin Korelaan miehelle (tai pitemminkin pojalle) , jolla halut olivat taitoja suurempia - niinkuin aina. Toteutusta on alettu suorittamaan , ja kun aikaa H-hetkeen on enään viikko , voidaan tulos todeta tyydyttäväksi.
3.2 Suoritettiin ensimmäinen n.s kova reeni armon vuonna 2010. Kyseessä oli sprinttaus Karhulassa , ja vaikka Korelan sankarimme jäikin Karhulan miehelle ja Pyhtään paronille jonkin verran , oli tulos odotettua parempi. Kun 4.2 Samainen henkilö lykkäsi sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä armon vuonna Ruissalon huikeissa olosuhteissa, voidaan tilannetta pitää vähintäänkin mielenkiintoisena.
Asiahan on niin , että tässä ollaan huikeat 2 viikkoa edellisvuotta paremmassa tilanteessa , ja tuloksia voidaan odottaa. Torilla tavataan! (huom. vain pikaisesti markkinoiden aikaan)
Oli sairaus, oli kuukausi ilman minkäänlaista reeniä. Syntyi hätä. Kalenteri kertoi karua kieltään. 2 viikkoa annettiin armonaikaa - mihin tuollainen aika muka riittäisi ?
Hallilan perukoilla juonittiin ohjelma , jolla vältettäisiin itku ja tuska. Ohjelman toteus annettiin Korelaan miehelle (tai pitemminkin pojalle) , jolla halut olivat taitoja suurempia - niinkuin aina. Toteutusta on alettu suorittamaan , ja kun aikaa H-hetkeen on enään viikko , voidaan tulos todeta tyydyttäväksi.
3.2 Suoritettiin ensimmäinen n.s kova reeni armon vuonna 2010. Kyseessä oli sprinttaus Karhulassa , ja vaikka Korelan sankarimme jäikin Karhulan miehelle ja Pyhtään paronille jonkin verran , oli tulos odotettua parempi. Kun 4.2 Samainen henkilö lykkäsi sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä armon vuonna Ruissalon huikeissa olosuhteissa, voidaan tilannetta pitää vähintäänkin mielenkiintoisena.
Asiahan on niin , että tässä ollaan huikeat 2 viikkoa edellisvuotta paremmassa tilanteessa , ja tuloksia voidaan odottaa. Torilla tavataan! (huom. vain pikaisesti markkinoiden aikaan)
perjantai 22. tammikuuta 2010
Sit lähettiin!
Fiilikset on lähestulkoon katossa - kuukauden sairastelu on ohi ja nyt voi taas keskittyä urheilemaan ja jättää koulunkäynnin toissijaiseksi asiaksi elämässä.
Eile käytii Taussi brotherssin kans featuroimas Haminassa VeVen salivuorol ja ai että ku teki pahaa. Säbäillessä ekat 5 minuuttia meni hyvin ja sit iski sellaset hapot ettei mitään järkee, puhuttamakaan kuntopiiristä. Saas nähä kaua täs menee et pöpön kiusaamat keuhkot tottuu normimeininkiin ja alkaa toimimaan. Parempi ois ennen Portugalia tai itku tulee pitkällä matkalla.
Tein tossa aika hurjia lupauksia itelleni. Sattuneista syistä ja hauraaseen mieleen tulleista vaurioista johtuen otin nollatoleranssin alkoholiin tiomilaan asti. Ei siinä ettäkö se olis koskaan ollu miulla ongelmana, mutta parempi on nyt vaan keskittyä vetään äijä kuntoon ja unohtaa viikonloppujen tanssilattialla pyörähtelyt. Ei siis natsannu..
Aattelin nyt viikonloppuna starttailla hiihtokautta noin Jyskylän leirin kisakymppiä aatellen. Ulkona -20 C ja raikas meininki.
Ai että tuntuu hyvältä
Eile käytii Taussi brotherssin kans featuroimas Haminassa VeVen salivuorol ja ai että ku teki pahaa. Säbäillessä ekat 5 minuuttia meni hyvin ja sit iski sellaset hapot ettei mitään järkee, puhuttamakaan kuntopiiristä. Saas nähä kaua täs menee et pöpön kiusaamat keuhkot tottuu normimeininkiin ja alkaa toimimaan. Parempi ois ennen Portugalia tai itku tulee pitkällä matkalla.
Tein tossa aika hurjia lupauksia itelleni. Sattuneista syistä ja hauraaseen mieleen tulleista vaurioista johtuen otin nollatoleranssin alkoholiin tiomilaan asti. Ei siinä ettäkö se olis koskaan ollu miulla ongelmana, mutta parempi on nyt vaan keskittyä vetään äijä kuntoon ja unohtaa viikonloppujen tanssilattialla pyörähtelyt. Ei siis natsannu..
Aattelin nyt viikonloppuna starttailla hiihtokautta noin Jyskylän leirin kisakymppiä aatellen. Ulkona -20 C ja raikas meininki.
Ai että tuntuu hyvältä
perjantai 8. tammikuuta 2010
Samaa paskaa
Otsikko kertoo varmaan jo aika paljon. Ei tässä oo sairastelut yhtään helpottanu - päinvastoin. Toinen kuuri antibiootteja menossa eikä vieläkään kunnollista diagnoosia tehty. Välillä tuntuu että keuhkoja ahdistaa tosi pahasti ja toisinaan on suhteellisen terve olo - vitutuskäyrän suunta on vahvasti ylöspäin. Kai tähän vielä minimissään kolmas kuuri vaaditaan tai sitten kunnollinen tutkimus. Viimeksi kuitenkin 3.s eri terveyskeskuksessa piti pyörähtää... hell yeah
Eniveis, alkaa pikkuhiljaa olla kotiutunu uuteen kämppään hyvin. Enään ei oo kylmä , sain homattua viimein toimivan digiboksin (ei kerrota virastolle,kiitos) jotta pystyy urheiluva kattelee ja FM-lähetin - radio - kaiutin systeemi pelaa ku unelma. Kyllä Phillips osasi 90-luvun alussa tehä loistavia kajareita! Voidaan kai laskea bonukseksi että nyt tulee kämppisten kanssa hyvin toimeen - pakko tulla ko itte noie kans halus samaa kämppää. Nää jantterithan oli miul jo messissä kepardissa , eli tietävät suunnistajien todellisen luonnon - nice.
Mie oon jopa alkanu ottaa opiskelua jotenkuten puolivakavissaan. 17 opintopistettä oli syksyn saldo , toki enemmänkin ois voinu hankkia mut mut , hyvin näinki. On nii loistavia kursseja taas menossa että ilmasia bongoja jaetaan överimääriä. Pidän.
Uusvuoski meni ihan mallikkaasti. Samoissa merkeissä kun viimeset 3 uv:ta. Pienet simat , hyvä meininki ja aamulla ei tarttenu yksin uutta vuotta tuijotella, perussettiä. Oishan sitä voinu olla kunnollinen ja selvänä, mutta kuten eräs nuiva kotkalaissuunnistaja kerran Amarillon jonossa totesti "pakkohan se on ryypätä kun on kipeänä".
Huome ois tarkotus järkätä jonninlaiset tuparit sivistyneessä hengessä. Katellaan urheiluruutu ja käyään nukkuun. Jepjep.
Eniveis, alkaa pikkuhiljaa olla kotiutunu uuteen kämppään hyvin. Enään ei oo kylmä , sain homattua viimein toimivan digiboksin (ei kerrota virastolle,kiitos) jotta pystyy urheiluva kattelee ja FM-lähetin - radio - kaiutin systeemi pelaa ku unelma. Kyllä Phillips osasi 90-luvun alussa tehä loistavia kajareita! Voidaan kai laskea bonukseksi että nyt tulee kämppisten kanssa hyvin toimeen - pakko tulla ko itte noie kans halus samaa kämppää. Nää jantterithan oli miul jo messissä kepardissa , eli tietävät suunnistajien todellisen luonnon - nice.
Mie oon jopa alkanu ottaa opiskelua jotenkuten puolivakavissaan. 17 opintopistettä oli syksyn saldo , toki enemmänkin ois voinu hankkia mut mut , hyvin näinki. On nii loistavia kursseja taas menossa että ilmasia bongoja jaetaan överimääriä. Pidän.
Uusvuoski meni ihan mallikkaasti. Samoissa merkeissä kun viimeset 3 uv:ta. Pienet simat , hyvä meininki ja aamulla ei tarttenu yksin uutta vuotta tuijotella, perussettiä. Oishan sitä voinu olla kunnollinen ja selvänä, mutta kuten eräs nuiva kotkalaissuunnistaja kerran Amarillon jonossa totesti "pakkohan se on ryypätä kun on kipeänä".
Huome ois tarkotus järkätä jonninlaiset tuparit sivistyneessä hengessä. Katellaan urheiluruutu ja käyään nukkuun. Jepjep.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)