Pajulahti , Virolahti. Havahdun hereille kiikkustuolista suvun maatilalta. Aamuöinen kaakonkulma on kaunis , hiljainen ja salaperäinen. Eläimet ovat kadonneet kuvasta vuosikymmeniä sitten ja vanhuksista muistuttamassa on enään valokuvat ikkunalaudalla , kaksi vuotta on kulunut yllättävän nopeasti. Yritän pysytellä hereillä , vaikka mieli tekisi nukkua. Joulukuu 07' ja Toukokuu 08' pyörivät mielessä. Teinkö tuolloin virheitä ? Olivatko ratkaisut oikeita ? Yksin aikaa viettäessä sitä helposti kaipaa mennyttä - EI! Totean olleeni oikeassa , pelastaneeni sekä itseni että muut joltain pahalta. Kuinka nopeasti asiat voivatkaan muuttua , kuinka väärässä ihmiset voivat olla......
Keskusta, Hamina. Istun katukivetyksellä ja katselen ohikulkevaa liikennettä. Kai sitä voisi tehdä jotain järkevääkin , mutta meneehän se aika näinkin. Ihmettelen ihmisten jatkuvaa kiirettä tässä työttömyyden ja alkoholismin luvatussa kaupungissa. Näen ystäväni uuden tyttöystävänsä kanssa - hymähdän asialle ja jatkan tarkkailuani. Ensimmäiset alkavat lentämään ulos baareista , voi sitä turhuutta. Kuinka elämänsä voi tuhlata jatkuvalla turhalla bilettämisellä ja sekoilulla , ei tästä kaupungista kuitenkaan sielunkumppania löydä , jos löytää niin tilanne on mennyt todella ankeaksi. Hyppään autooni ja kiihdytän kesäöiseen hiljaisuuteen...
Ruissalo, Hamina. Väsyneet askeleet kulkevat kohti autoa. Työpäivän aamuna ei olotila ole kovinkaan iloinen , vaikka pitäisihän sitä olla - huonomminkin voisivat asiat olla. Ajelen sairaalanmäkeä ylös ja luulen olevani vieläkin unessa , Jacko on kuollut - itse popin kuningas. Vietän hiljaisen hetken samalla kun meinaan nukahtaa rattiin kuin Jukolan paluumatkalla. Tiedän töiden tekevän reenaamisesta vaikeaa, kunnollisesta lähes mahdotonta.
Tuntuu ylitsepääsemättömältä edes harkita kovia harjoituksia fyysisen työn jälkeen - kadehdin entisajan urheilijoiden sitkeyttä. Mietiskelen ensi vuotta , mahdollinen muutto Kouvostoliittoon tai Lepraan on edessä , samalla projekti "viestimies" alkaa. Sitä mie haluan , urheilla ja olla terve.
Ajatus herpaantuu hetkeksi viime lokakuuhun ja mäkireeniin. Junnu ja Marc istuvat laavulla mäen päällä , keskitän katseeni vain hetkeksi näihin esikuviin ja tajuan kaatuneeni maahan. Polvessa tuntuu viiltävä kipu , enkä myöhemmin edes tajua sen aiheuttaneen ristisidevamman , kaukana ei ollut kokonainen katkeaminen. Ihmeparantuminen päivää ennen Portugaliin lähtöä , juoksuvauhdin totaalinen puuttuminen , surkea suoritukset ja motivaation romahtaminen - tämän kauden vaikeudet , voi kumpa olisi valmentaja tukemassa ja opastamassa harjoittelussa....
Herään - huomaan kirjoittaneeni pari kappaletta ja blogiteksin , ei kai se ilta koneen ääressä ole siis hukkaan mennyt. Katse seuraa huoneen nurkkia vain tajutakseni olevani edelleenkin paikalla yksin - naurahdan ja siirryn nukkumaan , koska huomenna... koska huomenna on uusi päivä
lauantai 27. kesäkuuta 2009
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Kuntoomit
Niihä siinä taas kävi että juhannus on taakse jäänyttä elämää ja nyt on saatu jotenkuten arjen syrjästä kiinni. Huolimatta pyynnöistä en tarinaa siitä kerro, sillä mitä tapahtuu juhannuksena jää myös juhannukseen.
Kävin tossa tänään vähän kuntoomeja työstämässä. Takana enne lähtöä oli elämäni rankin työpäivä , todella julmaa touhua perus 8 tuntia montun pohjalla helteessä. Ei siis ehkä parhaat lähtökohdat illan reeniä varten , ja sellasta se meno tänään olikin.Järjestäjänä Kaakon Rasti ja paikkana Lupinmäki , Haminassa armeijan käyneille mahdollisesti tuttu harjoitusalue kaupungin itäpuolella , ei kaukana seiskatien melusaasteista.
Jotenkin niin perusjuttu , että aina kun tuollapäin on kuntoomit , niin aina armeijan pojjaat on paukuttelemassa lelupyssyjensä kanssa ampumaradalla , niin siis nytkin. Oli aikamoinen pettymys , ettei A-rata ollu tällä kertaa kuin 5 kilsanen nykäsy , mutta reenin jälkeen oli ihan eri ääni kellossa. Maasto ei suinkaan ollu haastava , päinvastoin , ja pitkälti siksi pummia kertyi tänään kokonaisuudessaan alle 2 minuuttia , eli miun taidolle ihan törkeen vähän. Aikaa tohon reissuun meni karvan päältä 36 minuuttia , aikamoista betonia oli jalat ja vatsa sekasin. Rumaa, todella rumaa.
Haminan kuntorasteilla on todella tyypillistä , että jossei joku VeVen janttereista tai Taussin pojat ole radalle startannut , ei tuloslistaa kannata kahta sekuntia kauempaa katsoa , jos nyt edes senkään vertaa. Taso ei siis päätä huimaa , Anjankoskella ja Kotkassa on yleensä huomattavasti kovempaa väkeä metsässä ja syytä tähän en tiedä , Kotkassakin on välillä niin sysipaskoja maastoja että huhhuh. Ehkä siellä vaan osastaan markkinointi paremmin tai jotain.
Tulipas taas niin umpisurkea teksti ettei huonompaa olisi oikeastaan voinut edes tulla. Ei miulla sen enempää sitten ollukkaa , karttaa en jaksa skannailla kun olen vain Ö-kaderin suunnistaja , ei ketään miun hyvän päivän suunnistus kiinnosta. Sen sijaan ruokin mieliä kuvalla , joka on Jukolan loppusuoralta erittäin heikkona hetkenä otettu. Kisoja ei nyt ole luvassa vielä , rinkelirasteille pitäs kai talkoisiin lähteä , Lepran kutsun voi siis kuulla jälleen..
Kävin tossa tänään vähän kuntoomeja työstämässä. Takana enne lähtöä oli elämäni rankin työpäivä , todella julmaa touhua perus 8 tuntia montun pohjalla helteessä. Ei siis ehkä parhaat lähtökohdat illan reeniä varten , ja sellasta se meno tänään olikin.Järjestäjänä Kaakon Rasti ja paikkana Lupinmäki , Haminassa armeijan käyneille mahdollisesti tuttu harjoitusalue kaupungin itäpuolella , ei kaukana seiskatien melusaasteista.
Jotenkin niin perusjuttu , että aina kun tuollapäin on kuntoomit , niin aina armeijan pojjaat on paukuttelemassa lelupyssyjensä kanssa ampumaradalla , niin siis nytkin. Oli aikamoinen pettymys , ettei A-rata ollu tällä kertaa kuin 5 kilsanen nykäsy , mutta reenin jälkeen oli ihan eri ääni kellossa. Maasto ei suinkaan ollu haastava , päinvastoin , ja pitkälti siksi pummia kertyi tänään kokonaisuudessaan alle 2 minuuttia , eli miun taidolle ihan törkeen vähän. Aikaa tohon reissuun meni karvan päältä 36 minuuttia , aikamoista betonia oli jalat ja vatsa sekasin. Rumaa, todella rumaa.
Haminan kuntorasteilla on todella tyypillistä , että jossei joku VeVen janttereista tai Taussin pojat ole radalle startannut , ei tuloslistaa kannata kahta sekuntia kauempaa katsoa , jos nyt edes senkään vertaa. Taso ei siis päätä huimaa , Anjankoskella ja Kotkassa on yleensä huomattavasti kovempaa väkeä metsässä ja syytä tähän en tiedä , Kotkassakin on välillä niin sysipaskoja maastoja että huhhuh. Ehkä siellä vaan osastaan markkinointi paremmin tai jotain.
Tulipas taas niin umpisurkea teksti ettei huonompaa olisi oikeastaan voinut edes tulla. Ei miulla sen enempää sitten ollukkaa , karttaa en jaksa skannailla kun olen vain Ö-kaderin suunnistaja , ei ketään miun hyvän päivän suunnistus kiinnosta. Sen sijaan ruokin mieliä kuvalla , joka on Jukolan loppusuoralta erittäin heikkona hetkenä otettu. Kisoja ei nyt ole luvassa vielä , rinkelirasteille pitäs kai talkoisiin lähteä , Lepran kutsun voi siis kuulla jälleen..
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Kesäkertomuksia
Part 1 : Jukon jälkispekulatuuri
Ystävät ja kylänmiehet, sekä muutkin kaikenkarvaiset blogini lukijat. Tervehdin teitä väsyneenä ja pettyneenä näin Jukolan jälkimainingeissa. Kisapaikalla luulin jo , että Sippu-Jukolasta asti jatkuneet hirveät suoritukset kesän tärkeimmässä viestissä olisivat ohi, väärässähän sitä oltiin taas. Juke laitto tossa tekstaria tulemaaan ettei jaksa spekuleerata sen kummemmin viestin kulkua, ja heitti pallon takasin meikäläiselle. Osittainen koppi riittänee:
Osuus 1 : Saimon (84,+5:26) vs Saigon (417,+22:02)
Simppa veteli miun mielestä suhteellisen hyvin, verrattuna millainen viimeinen viikko ennen jukolaa oli. Väliajoissa tosin pyörittiin siellä 50 korvilla pitkään, 8,7 - 11,5 kilometrin aikana pummia oli sitten kertynyt sen verran, että sijoitus jäi tuollaiseksi. Loistoveto joka tapauksessa edellisiin vuosiin verrattuna, ens jukossa sitten vielä korkeammalle!!
Saigoni veteli aikalailla silleen kun mie etukäteen päässäni mietinki, Vaikka osuussijoitus ei päätä huimaa, ei ero ole mitenkään liiaallinen kun verrataan mitä muut joukkueessa kärkeen jäivät.
Osuus 2 : Juke (105,+20:15) vs Take (376,+49:16)
Juken treenit.netistä kaivoin seuraavan virkkeen "jukolan perussuoritus, femman virheet". Ilmeisesti siis ei mitenkään äärettömän tyytyväinen suoritukseen ole, mutta eipä tuo nyt niin pahalta vaikuta myöskään. Väläreissä pyörittiin kokoajan sadan sakissa, lopussa pieni tippuminen, mutta silti asiallinen suoritus. Kakkos-Taussi hoiteli osuuden alavireisesti? Ehkä lievästi allekirjoittaneen odotusten vastaisesti, mutta kakkosjoukkue jatkoi nousujohteisella tiellä. En sitten muista/tiedä pummeista, välttämättä juoksuvoittoinen maasto ei ehkä ihan Taken heiniä. Silti, muistetaan ettei kumpaakaan voi moittia romahtamisesta, semiperus menoa, jottenko sanoisi.
Osuus 3: Joni (116,+39:46) vs Aaro (276,+1:10:36)
Kumpikaan ei kovinkaan iloinen ollut osuutensa jälkeen, eikä kommentteja kovinkaan helposti irronnut, sen verran muistan että molemmat haukkuivat paskaksi, T-netistä poimin seuraavat lausunnot: "Hirvittävää_kuraa_ varsinkin suunnistuksen osalta(yllätys). Pummit 15,5' alakanttiin laskettuna. Siis jumalauta alakanttiin! " (anteeksi lainaus). Aarolta ei sieltäkään löydy mitään, joten joutunee vähän itse soveltamaan. Ihte olen molempien suoritukseen suht.koht tyytyväinen, kumpikaan ei romahtanut, vaikkakin omasta mielestään olivat huonoja. Pah, mie sanon! Jos nyt jossitella saa, niin Joni olis puhtaalla suorituksella tullu hirmuaikaan, enkä mie usko että Aarokaan on puhtaasti vedellyt, kovassa kunnossa veitikat on, syksyllä sitten mitalisadetta, kiitos.
Osuus 4: Sepe (109,+47:44) vs Esa (251, +1:22:43)
Ei voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen äijien panokseen tämä vuoden Jukossa. Vaikka mie tiesin, että Maajärvellä osataan suunnistaa, silti tuntuu hurjalta ajatella että H55-sarjan suunnistaja meni ja otti miusta savut, ja reilusti vielä. Kai siellä on aikalailla puhtaasti tultu, osuusijoitus 242 on kunnioitettava, kuitenkin kyseessä on jo herrasmiessarjoihin ehtinyt huippumenijä. Sepe veti kanssa suoraansanottuna yllättävän hyvin, anteeksi ettei luottoa ollut mieleni sopukoissa tämänkään vertaa, vajaa 8 minuutin tappio osuuden kärkeen ei todellakaan ole huono, sanokoon muut mitä sanovat.
Osuus 5 : Miko (97,+55:37) vs Mie (243, +1:43:33)
Miko kuuluu ehdottomasti Sepen ohella ykkösjoukkueen onnistujiin, osuussijoitus kirkkaasti sadan sakkiin ja mitä ilmeisemmin suuret virheet jäivät uupumaan suorituksesta. Mainiota! Omasta suorituksesta,kakkosjoukkueen heikoimmasta ja suurimmasta epäonnustumisesta, voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta totean epäonnistumiseen johtaneet syyt lyhyesti: A) Vatsa erittäin pahasti sekaisin lämmitelystä asti, hidasti menoa todella paljon. B) Löin ns. terveen polven kiveen ennen kakkosrastia, ja kipu hidasti vielä lisää menoa,
C) Kaiken hyvän lisäksi alkoi radan puolivälissä pistämään kylkeen niin järjettömästi, että keskeyttää teki mieli, henk.koht kisassa olisin jättäny kesken surutta. Pisteenä i:n päälle onnistuin hukkamaan vielä blingblingit kaulasta, vain siinä riippunut luokkasormus löytyi ( pitihän siihenkin käyttää minuutti turhaan etsimiseen). En mie pummannu oikeastaa, olin vaa muuten niin heikoilla. Johtopäätökset asiasta tekstin part kakosessa.
Osuus 6 : Tuukka (96, +1:09:32) vs K-V (225,+2:01:40)
Tuukka veteli ykkösessä kutospätkää varsin mallikkaasti, tulihan kuitenkin kokonainen yksi sija nostoa edellisosuudesta katsottuna. Ykkösjoukkueen musta hevonen täytti paikkansa kyllä kunnialla, ja ensi vuonna saadaan tehdä töitä hartiavoimin jotta tämä varma menijä saadaan sysättyä kakkostiimiin. K-V oli selkeästi toinen kakkosjoukkueen onnistujista. Papat näytti taas kerran nuoremmille mistä puusta ne suunnistajat oikeen on veistetty, osuussijoitus helposti kahdensadan sakkiin ja ehdoton plus-merkintä papereihin. Ajomatkalla eräs kyytiläinen totesi K-V parantavan vuosi vuodelta vauhtia ja otteita, mitä saammekaan odottaa 60-sarjaan siirryttäessä?
Osuus 7 : Masa(98,+1:29:18) vs Kalubraali (199+2:22:46)
Kun oltiin maalissa Ollin kanssa vastassa, oli pettymys havaittavissa Masasta jo loppusuoran päästä asti. Vaikka mies oli paennut kisapaikan hyperaktiivista meininkiä ja saanut nukuttua jonkinverran normaalia paremmin, ei suoritus tyydyttänyt miestä ollenkaan. Oli kuulemma vetänyt 11-rastilta suoraan 17-rastia kohti, ei ihan rastille asti sentään kun 11-12 ja 16-17 olivat samansuuntaiset välit. Vaikka mies maassa oliskin, lohdutuksena voin sanoa suorituksen olevan reilusti viimevuotista parempi, todella todella harmi vain ettei tänäkään vuonna saatu nähdä onnellista ja onnistunutta Maajärveä, toisia se suunnistus vaan tuntuu potkivat heduun kisasta toiseen. Kalubraalilta odotin itse edellisvuosien perusteella hivenen kovempaa suoritusta, mutta ei tähänkään pettynyt voi olla, kuitenkin nostettiin oikealle sataluvulle kakostiimi, ja enskaudel voidaan lähteä haastamaan ykösporukkaa tosimielellä.
Kaikenkaikkiaan Rientolaiset voivat olla suhteellisen tyytyväisiä joukkueiden esityksiin. Minimitavoite täyttyi kirkkaasti, vaikkakin Dream-Teamilta olisit voinut odottaa pelkällä hurjalla historialla parisataa sijaa kovempaa suoritusta, reenaamaan siitä, (vink)
Vaikka oma suoritus pilaakin kakkosjoukkueen kelvollisen esityksen, silti 200 sakkiin pääseminen on upea asia, kakkosjoukkeiden skabassa sijoitus 43, ei huono.
Part 2 : Tulevaisuus
Elämä hymyilee, mie oon saanu töitä!!
Maanrakennushommia näyttäs riittävän pitkälle Heinäkuuhun asti (minimissään) ja rahantuloa ei voi estää. Vaikka homma on pirun fyysistä, ja lapio saa laulaa, on itse tienattu raha aina vaan hienompaan kuin että olisi kultalusikka suussa. Toisilla sitä vaan "on aikaa kesätöille", jotta voi jatkaa tutustumista erilaisiin maastotyyppeihin tulevaisuudessakin.
Toisaalta, siellä samassa montussa mitä oon tässä kaivellu kohta pari viikkoa, siellä lepää miun motivaatio, ehkä tän kauden osalta lopullisesti. Kun vammoista selvittiin, ei reenaaminen missään vaiheessa näyttäny siltä kun ois pitäny, ja tulokset on ollu sen mukasia, paskoja. Vielä kerran mie yritän sitä saalistaa ylös ojan pohjalta, ja tein niinkin radikaalin ratkasun, notta ilmottauduin Finille mutaisista muitaisimpaan A-sarjaan. Siis H20A, hyi helvattu. Samalla kaavalla haettiin motivaatiota vuonna 2005 H16A-sarjasta, ja silloin homma onnistui mainiosti. Viimeisenä päivä irtosi vielä voitto(kok.4.s), ja hyvätasoiset venakot jäi taakse, myös Suomalaisten osalta taso oli tuona vuonna yllättävän hyvä A-sarjaksi.
Tänä vuonna näyttäs olevan mukana suoraansanottuna mie mukaanlukie aika kurasta sakkia, pari outoa venäläistä ja yks hyvänpäivän menijä. Katotaan josko irtois niitä osakisavoittoja, yritetään ainakin.
Vaikka pitäähän se myöntää, että kunto on aivan persiistä revitty. Eilen kävin ottamassa savut kuntoomeilla kaikista, eli siis olin A-radan "nopein" ite Joren laatimalla radalla. Tämä siis n.9 minuutin km-vauhdilla. Vuorislate oli ottanu koukkua ilmeisesti aika infernaalisesti, kerran oli kympin ottanu miulta pataan,huh, se on muuten paljon.
Syyskuun 11.päivä pitäisi olla kaikki biisit levyä varten äänitysvalmiina, eli ennen joulua alkaa marssi kohti studiota, hittovie et mie odotan sitä hetkeä. Jos edes siitä tulisi jotain, en kai mie voi olla tuomittu olemaan luuseri joka asiassa, enhän ? Levyn kannet on nyt valmiina, julkaisen ne jossakin vaiheessa näkyville, saatte sitten nähdä millaista tuotetta olisi ulkoisesti tulossa... että silleen.
Juhannus koittaa, reenaus jää taustalle ja kolmen päivä mökittelyreissu alkaa. Santalahden rannoilla saattaa eräs surullinen nuori mies keräillä voimia taikajuoman avulla, ehkä jopa yritän tähän hetkeen jotain mihin laivareissuilla ei riitä ulkonäkö eikä rankisija. Tai sitten mie vaan alotan etukäteen projektin, jota oon mainostanu jo Vehkalahen aikoinani. Ensin koulut lukioon asti ja elämä kuntoon, sitten pääsarjoissa tulosta hakemaan. Saa nähdä onnistuuko, toivottavasti.
Hyvät juhannukset kaikille ja pysykää poissa veneistä, kiitos
Ystävät ja kylänmiehet, sekä muutkin kaikenkarvaiset blogini lukijat. Tervehdin teitä väsyneenä ja pettyneenä näin Jukolan jälkimainingeissa. Kisapaikalla luulin jo , että Sippu-Jukolasta asti jatkuneet hirveät suoritukset kesän tärkeimmässä viestissä olisivat ohi, väärässähän sitä oltiin taas. Juke laitto tossa tekstaria tulemaaan ettei jaksa spekuleerata sen kummemmin viestin kulkua, ja heitti pallon takasin meikäläiselle. Osittainen koppi riittänee:
Osuus 1 : Saimon (84,+5:26) vs Saigon (417,+22:02)
Simppa veteli miun mielestä suhteellisen hyvin, verrattuna millainen viimeinen viikko ennen jukolaa oli. Väliajoissa tosin pyörittiin siellä 50 korvilla pitkään, 8,7 - 11,5 kilometrin aikana pummia oli sitten kertynyt sen verran, että sijoitus jäi tuollaiseksi. Loistoveto joka tapauksessa edellisiin vuosiin verrattuna, ens jukossa sitten vielä korkeammalle!!
Saigoni veteli aikalailla silleen kun mie etukäteen päässäni mietinki, Vaikka osuussijoitus ei päätä huimaa, ei ero ole mitenkään liiaallinen kun verrataan mitä muut joukkueessa kärkeen jäivät.
Osuus 2 : Juke (105,+20:15) vs Take (376,+49:16)
Juken treenit.netistä kaivoin seuraavan virkkeen "jukolan perussuoritus, femman virheet". Ilmeisesti siis ei mitenkään äärettömän tyytyväinen suoritukseen ole, mutta eipä tuo nyt niin pahalta vaikuta myöskään. Väläreissä pyörittiin kokoajan sadan sakissa, lopussa pieni tippuminen, mutta silti asiallinen suoritus. Kakkos-Taussi hoiteli osuuden alavireisesti? Ehkä lievästi allekirjoittaneen odotusten vastaisesti, mutta kakkosjoukkue jatkoi nousujohteisella tiellä. En sitten muista/tiedä pummeista, välttämättä juoksuvoittoinen maasto ei ehkä ihan Taken heiniä. Silti, muistetaan ettei kumpaakaan voi moittia romahtamisesta, semiperus menoa, jottenko sanoisi.
Osuus 3: Joni (116,+39:46) vs Aaro (276,+1:10:36)
Kumpikaan ei kovinkaan iloinen ollut osuutensa jälkeen, eikä kommentteja kovinkaan helposti irronnut, sen verran muistan että molemmat haukkuivat paskaksi, T-netistä poimin seuraavat lausunnot: "Hirvittävää_kuraa_ varsinkin suunnistuksen osalta(yllätys). Pummit 15,5' alakanttiin laskettuna. Siis jumalauta alakanttiin! " (anteeksi lainaus). Aarolta ei sieltäkään löydy mitään, joten joutunee vähän itse soveltamaan. Ihte olen molempien suoritukseen suht.koht tyytyväinen, kumpikaan ei romahtanut, vaikkakin omasta mielestään olivat huonoja. Pah, mie sanon! Jos nyt jossitella saa, niin Joni olis puhtaalla suorituksella tullu hirmuaikaan, enkä mie usko että Aarokaan on puhtaasti vedellyt, kovassa kunnossa veitikat on, syksyllä sitten mitalisadetta, kiitos.
Osuus 4: Sepe (109,+47:44) vs Esa (251, +1:22:43)
Ei voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen äijien panokseen tämä vuoden Jukossa. Vaikka mie tiesin, että Maajärvellä osataan suunnistaa, silti tuntuu hurjalta ajatella että H55-sarjan suunnistaja meni ja otti miusta savut, ja reilusti vielä. Kai siellä on aikalailla puhtaasti tultu, osuusijoitus 242 on kunnioitettava, kuitenkin kyseessä on jo herrasmiessarjoihin ehtinyt huippumenijä. Sepe veti kanssa suoraansanottuna yllättävän hyvin, anteeksi ettei luottoa ollut mieleni sopukoissa tämänkään vertaa, vajaa 8 minuutin tappio osuuden kärkeen ei todellakaan ole huono, sanokoon muut mitä sanovat.
Osuus 5 : Miko (97,+55:37) vs Mie (243, +1:43:33)
Miko kuuluu ehdottomasti Sepen ohella ykkösjoukkueen onnistujiin, osuussijoitus kirkkaasti sadan sakkiin ja mitä ilmeisemmin suuret virheet jäivät uupumaan suorituksesta. Mainiota! Omasta suorituksesta,kakkosjoukkueen heikoimmasta ja suurimmasta epäonnustumisesta, voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta totean epäonnistumiseen johtaneet syyt lyhyesti: A) Vatsa erittäin pahasti sekaisin lämmitelystä asti, hidasti menoa todella paljon. B) Löin ns. terveen polven kiveen ennen kakkosrastia, ja kipu hidasti vielä lisää menoa,
C) Kaiken hyvän lisäksi alkoi radan puolivälissä pistämään kylkeen niin järjettömästi, että keskeyttää teki mieli, henk.koht kisassa olisin jättäny kesken surutta. Pisteenä i:n päälle onnistuin hukkamaan vielä blingblingit kaulasta, vain siinä riippunut luokkasormus löytyi ( pitihän siihenkin käyttää minuutti turhaan etsimiseen). En mie pummannu oikeastaa, olin vaa muuten niin heikoilla. Johtopäätökset asiasta tekstin part kakosessa.
Osuus 6 : Tuukka (96, +1:09:32) vs K-V (225,+2:01:40)
Tuukka veteli ykkösessä kutospätkää varsin mallikkaasti, tulihan kuitenkin kokonainen yksi sija nostoa edellisosuudesta katsottuna. Ykkösjoukkueen musta hevonen täytti paikkansa kyllä kunnialla, ja ensi vuonna saadaan tehdä töitä hartiavoimin jotta tämä varma menijä saadaan sysättyä kakkostiimiin. K-V oli selkeästi toinen kakkosjoukkueen onnistujista. Papat näytti taas kerran nuoremmille mistä puusta ne suunnistajat oikeen on veistetty, osuussijoitus helposti kahdensadan sakkiin ja ehdoton plus-merkintä papereihin. Ajomatkalla eräs kyytiläinen totesi K-V parantavan vuosi vuodelta vauhtia ja otteita, mitä saammekaan odottaa 60-sarjaan siirryttäessä?
Osuus 7 : Masa(98,+1:29:18) vs Kalubraali (199+2:22:46)
Kun oltiin maalissa Ollin kanssa vastassa, oli pettymys havaittavissa Masasta jo loppusuoran päästä asti. Vaikka mies oli paennut kisapaikan hyperaktiivista meininkiä ja saanut nukuttua jonkinverran normaalia paremmin, ei suoritus tyydyttänyt miestä ollenkaan. Oli kuulemma vetänyt 11-rastilta suoraan 17-rastia kohti, ei ihan rastille asti sentään kun 11-12 ja 16-17 olivat samansuuntaiset välit. Vaikka mies maassa oliskin, lohdutuksena voin sanoa suorituksen olevan reilusti viimevuotista parempi, todella todella harmi vain ettei tänäkään vuonna saatu nähdä onnellista ja onnistunutta Maajärveä, toisia se suunnistus vaan tuntuu potkivat heduun kisasta toiseen. Kalubraalilta odotin itse edellisvuosien perusteella hivenen kovempaa suoritusta, mutta ei tähänkään pettynyt voi olla, kuitenkin nostettiin oikealle sataluvulle kakostiimi, ja enskaudel voidaan lähteä haastamaan ykösporukkaa tosimielellä.
Kaikenkaikkiaan Rientolaiset voivat olla suhteellisen tyytyväisiä joukkueiden esityksiin. Minimitavoite täyttyi kirkkaasti, vaikkakin Dream-Teamilta olisit voinut odottaa pelkällä hurjalla historialla parisataa sijaa kovempaa suoritusta, reenaamaan siitä, (vink)
Vaikka oma suoritus pilaakin kakkosjoukkueen kelvollisen esityksen, silti 200 sakkiin pääseminen on upea asia, kakkosjoukkeiden skabassa sijoitus 43, ei huono.
Part 2 : Tulevaisuus
Elämä hymyilee, mie oon saanu töitä!!
Maanrakennushommia näyttäs riittävän pitkälle Heinäkuuhun asti (minimissään) ja rahantuloa ei voi estää. Vaikka homma on pirun fyysistä, ja lapio saa laulaa, on itse tienattu raha aina vaan hienompaan kuin että olisi kultalusikka suussa. Toisilla sitä vaan "on aikaa kesätöille", jotta voi jatkaa tutustumista erilaisiin maastotyyppeihin tulevaisuudessakin.
Toisaalta, siellä samassa montussa mitä oon tässä kaivellu kohta pari viikkoa, siellä lepää miun motivaatio, ehkä tän kauden osalta lopullisesti. Kun vammoista selvittiin, ei reenaaminen missään vaiheessa näyttäny siltä kun ois pitäny, ja tulokset on ollu sen mukasia, paskoja. Vielä kerran mie yritän sitä saalistaa ylös ojan pohjalta, ja tein niinkin radikaalin ratkasun, notta ilmottauduin Finille mutaisista muitaisimpaan A-sarjaan. Siis H20A, hyi helvattu. Samalla kaavalla haettiin motivaatiota vuonna 2005 H16A-sarjasta, ja silloin homma onnistui mainiosti. Viimeisenä päivä irtosi vielä voitto(kok.4.s), ja hyvätasoiset venakot jäi taakse, myös Suomalaisten osalta taso oli tuona vuonna yllättävän hyvä A-sarjaksi.
Tänä vuonna näyttäs olevan mukana suoraansanottuna mie mukaanlukie aika kurasta sakkia, pari outoa venäläistä ja yks hyvänpäivän menijä. Katotaan josko irtois niitä osakisavoittoja, yritetään ainakin.
Vaikka pitäähän se myöntää, että kunto on aivan persiistä revitty. Eilen kävin ottamassa savut kuntoomeilla kaikista, eli siis olin A-radan "nopein" ite Joren laatimalla radalla. Tämä siis n.9 minuutin km-vauhdilla. Vuorislate oli ottanu koukkua ilmeisesti aika infernaalisesti, kerran oli kympin ottanu miulta pataan,huh, se on muuten paljon.
Syyskuun 11.päivä pitäisi olla kaikki biisit levyä varten äänitysvalmiina, eli ennen joulua alkaa marssi kohti studiota, hittovie et mie odotan sitä hetkeä. Jos edes siitä tulisi jotain, en kai mie voi olla tuomittu olemaan luuseri joka asiassa, enhän ? Levyn kannet on nyt valmiina, julkaisen ne jossakin vaiheessa näkyville, saatte sitten nähdä millaista tuotetta olisi ulkoisesti tulossa... että silleen.
Juhannus koittaa, reenaus jää taustalle ja kolmen päivä mökittelyreissu alkaa. Santalahden rannoilla saattaa eräs surullinen nuori mies keräillä voimia taikajuoman avulla, ehkä jopa yritän tähän hetkeen jotain mihin laivareissuilla ei riitä ulkonäkö eikä rankisija. Tai sitten mie vaan alotan etukäteen projektin, jota oon mainostanu jo Vehkalahen aikoinani. Ensin koulut lukioon asti ja elämä kuntoon, sitten pääsarjoissa tulosta hakemaan. Saa nähdä onnistuuko, toivottavasti.
Hyvät juhannukset kaikille ja pysykää poissa veneistä, kiitos
tiistai 9. kesäkuuta 2009
La Spekulatsioonen
Suunnistuskauden ehdoton ykköstapahtuma on jälleen käsillä. Kuka vie ja kenet kannetaan vikisten paareilla pois metsän kätköistä ? Kuka on kovin, häh ?
Siihen ei tällä kertaa keskitytä, sillä ajattelin lähinnä hieman spekuleerata Lepralaisen suunnistuksen suurseuran tulosta tämän vuoden jukolassa, keskittyen 1 & 2 joukkueisiin taistelupareina. Tänä vuonna jalkeille on saatu hyvinkin todennäköisesti edellisvuotta kovemmat joukkueet, joiden vertahyytävää taistelua joutuvat muut n.1400 joukkuetta (tai jotain ) seurailemaan kauhulla sivusta. Taktiikoita tuskin tarvitaan, täysillä tutkaan ja pummit pois - systeemi luulisi toimivan täydellisesti.
Osuus.1 - Saimon vs Saigon
-Ykkösjoukkue luottaa ykkösmieheen heti avausosuudella. Riennon uuden tulemisen suunnannäyttäjä, ilman vammoja ja sairasteluja luultavasti vieläkin kovemmassa kunnossa kun nyt, mikäli jalka kestää täyden rasituksen voi vaihtosija olla hyvinkin lähellä kärkeä. Vastassa mielenkiintoisen hyvin kevätyössä juossut Saigonaattori, joka juoksupäivän sattuessa voi parantaa helpostikin Jonin viimevuotista kakkosjoukkueen avaussijoitusta, lopputulos voi olla mainio, mutta viimeaikoina ei tossu ole ollut kevään lyönnissä, toivotaan parasta.
Osuus.2 - Juke vs Take
-Mielenkiintoinen taistelupari, vellokset vastakkain. Juken polvivaivat kaikki tietävät, mutta tilanne alkaa ilmeisesti näyttämään viikko viikon perään valoisammalta (?), hyvän päivän sattuessa sijoitus voi pysytellä hienoilla lukemilla, eikä huononakaan päivänä paljon luulisi tiputusta tulevan, petaa loistoasemat pitkälle yölle. Take pyrkii laittamaan kampoihin minkä ehtii, sairastelu on vähän verottanut vauhtia, mutta se on helposti korvattavissa rautaisella kokemuksella ja ehjällä suorituksella. Toivottavasti teltalla ei kuulla sitä tuttua sanaa kisan jälkeen... ;)
Osuus3. J vs Aero
- Riennon tulevaisuuden menestystekijät, ehdottomasti. Aerolla viimevuodelta Sm-yöstä plaketti, ja tiedossa on äijän etenevän yössä erittäin sujuvasti. J on enemmän tossumiehiä, mutta hyvänä päivänä lippukin löytyy mallikkaasti. Mikäli pääsee letkoihin voi tulos olla erittäin kovakin, Aero tulee mitä ilmeisemmin mielummin yksinään - ja puhtaasti.
Osuus 4. - Sepe vs Esa
- Maajärvellä todennäköisesti tiedetään miten suunnistetaan, joten oletuksena on virheetön suoritus, kokemus tulee jylläämään tällä osuudella. Sepeltä puuttuvat tiomilassa loistaneet viikset, joten vauhti tulee todennäköisesti tippumaan ainakin muutaman sekunnin kilometriä kohden pelkästään tuon ulkoisen puutteen perusteella. Maltilla, ei riskejä
Osuus 5. - Mico vs Mie
Tavoitteena ottaa savut Suomen kenties kaakkoisimmasta miessuunnistajasta! (ei tarkistettu fakta), tälläkin kertaa kun lyhyimmälle osuudelle tuli käsky, se tarkoitti omalla kohdallani sitä, ettei ilmeisesti luottoa kauheasti löydy, pitänee todistaa asia vääräksi hyvällä suorituksella. Viimevuoden osuussijoitus 180 ja jotain sinnepäin tulee paranemaan ainakin sen 50 sijaa, mie lupaan. Mico tulee rautaisella kokemuksella, ja täksi vuodeksi pappasarjoihin siirtyminen on tuonut vauhtia ja vaarallisia tilanteita lisää, nappijuoksun paikka molemmilla
Osuus 6. Tuukka vs K-V
Pyöräsuunnistuksen erikoismies voi olla kova runsaan polkuverkon omaavassa kilpailussa, Rajarastien tulokset kertovat myös jonkinasteisesta suunnistusvarmuudesta ja tossunkin on huhuttu liikkuvan mainiosti. Viimevuonna vielä kakkosen kutospätkällä osuussijoitus alle sadan, siitä vielä paremmaksi ja pullat hyvin uunissa. K-V, riennon oma Hellstadius, todennäköisesti pesee lukemattoman määrän nuorempiaan, ja mikäpä siinä kun virtaa riittää.
Osuus 7. Masa vs Kalle
- Tamperelaiset toverukset ottavat mittaa toisistaan viimeiseen mieheen asti. Molemmilla on pituusetu tässä taistelussa, eivät aseet luultavasti jää käyttämättä. Kalle on osoittanut männävuosina välillä jopa hurjiakin ankkuriosuuksia, kun taas Masalla on ollut vaikeuksia Ilebraalin kanssa, olisiko ollut jopa edellisenä kahtena vuotena ? Mikäli pää pitää ja tossut kulkevat, voi Hallilan hirmu tykittää loistavasti, mutta Kalle ei tule huonommaksi jäämään. Homma kotiin pojjaat!
((Edellä mainituissa teksteissä mitään ei ole tarkistettu, virheistä voi syyttää yhtä ja ainoaa henkilötä,valituksia ei oteta vastaan, rahojakaan ei palauteta. Mielipiteistä ei jousteta))
Aavistus:
VeVe vie, Riento 1 sijalle 53, Riento 2 sijalle 167
-I haz spoken
Siihen ei tällä kertaa keskitytä, sillä ajattelin lähinnä hieman spekuleerata Lepralaisen suunnistuksen suurseuran tulosta tämän vuoden jukolassa, keskittyen 1 & 2 joukkueisiin taistelupareina. Tänä vuonna jalkeille on saatu hyvinkin todennäköisesti edellisvuotta kovemmat joukkueet, joiden vertahyytävää taistelua joutuvat muut n.1400 joukkuetta (tai jotain ) seurailemaan kauhulla sivusta. Taktiikoita tuskin tarvitaan, täysillä tutkaan ja pummit pois - systeemi luulisi toimivan täydellisesti.
Osuus.1 - Saimon vs Saigon
-Ykkösjoukkue luottaa ykkösmieheen heti avausosuudella. Riennon uuden tulemisen suunnannäyttäjä, ilman vammoja ja sairasteluja luultavasti vieläkin kovemmassa kunnossa kun nyt, mikäli jalka kestää täyden rasituksen voi vaihtosija olla hyvinkin lähellä kärkeä. Vastassa mielenkiintoisen hyvin kevätyössä juossut Saigonaattori, joka juoksupäivän sattuessa voi parantaa helpostikin Jonin viimevuotista kakkosjoukkueen avaussijoitusta, lopputulos voi olla mainio, mutta viimeaikoina ei tossu ole ollut kevään lyönnissä, toivotaan parasta.
Osuus.2 - Juke vs Take
-Mielenkiintoinen taistelupari, vellokset vastakkain. Juken polvivaivat kaikki tietävät, mutta tilanne alkaa ilmeisesti näyttämään viikko viikon perään valoisammalta (?), hyvän päivän sattuessa sijoitus voi pysytellä hienoilla lukemilla, eikä huononakaan päivänä paljon luulisi tiputusta tulevan, petaa loistoasemat pitkälle yölle. Take pyrkii laittamaan kampoihin minkä ehtii, sairastelu on vähän verottanut vauhtia, mutta se on helposti korvattavissa rautaisella kokemuksella ja ehjällä suorituksella. Toivottavasti teltalla ei kuulla sitä tuttua sanaa kisan jälkeen... ;)
Osuus3. J vs Aero
- Riennon tulevaisuuden menestystekijät, ehdottomasti. Aerolla viimevuodelta Sm-yöstä plaketti, ja tiedossa on äijän etenevän yössä erittäin sujuvasti. J on enemmän tossumiehiä, mutta hyvänä päivänä lippukin löytyy mallikkaasti. Mikäli pääsee letkoihin voi tulos olla erittäin kovakin, Aero tulee mitä ilmeisemmin mielummin yksinään - ja puhtaasti.
Osuus 4. - Sepe vs Esa
- Maajärvellä todennäköisesti tiedetään miten suunnistetaan, joten oletuksena on virheetön suoritus, kokemus tulee jylläämään tällä osuudella. Sepeltä puuttuvat tiomilassa loistaneet viikset, joten vauhti tulee todennäköisesti tippumaan ainakin muutaman sekunnin kilometriä kohden pelkästään tuon ulkoisen puutteen perusteella. Maltilla, ei riskejä
Osuus 5. - Mico vs Mie
Tavoitteena ottaa savut Suomen kenties kaakkoisimmasta miessuunnistajasta! (ei tarkistettu fakta), tälläkin kertaa kun lyhyimmälle osuudelle tuli käsky, se tarkoitti omalla kohdallani sitä, ettei ilmeisesti luottoa kauheasti löydy, pitänee todistaa asia vääräksi hyvällä suorituksella. Viimevuoden osuussijoitus 180 ja jotain sinnepäin tulee paranemaan ainakin sen 50 sijaa, mie lupaan. Mico tulee rautaisella kokemuksella, ja täksi vuodeksi pappasarjoihin siirtyminen on tuonut vauhtia ja vaarallisia tilanteita lisää, nappijuoksun paikka molemmilla
Osuus 6. Tuukka vs K-V
Pyöräsuunnistuksen erikoismies voi olla kova runsaan polkuverkon omaavassa kilpailussa, Rajarastien tulokset kertovat myös jonkinasteisesta suunnistusvarmuudesta ja tossunkin on huhuttu liikkuvan mainiosti. Viimevuonna vielä kakkosen kutospätkällä osuussijoitus alle sadan, siitä vielä paremmaksi ja pullat hyvin uunissa. K-V, riennon oma Hellstadius, todennäköisesti pesee lukemattoman määrän nuorempiaan, ja mikäpä siinä kun virtaa riittää.
Osuus 7. Masa vs Kalle
- Tamperelaiset toverukset ottavat mittaa toisistaan viimeiseen mieheen asti. Molemmilla on pituusetu tässä taistelussa, eivät aseet luultavasti jää käyttämättä. Kalle on osoittanut männävuosina välillä jopa hurjiakin ankkuriosuuksia, kun taas Masalla on ollut vaikeuksia Ilebraalin kanssa, olisiko ollut jopa edellisenä kahtena vuotena ? Mikäli pää pitää ja tossut kulkevat, voi Hallilan hirmu tykittää loistavasti, mutta Kalle ei tule huonommaksi jäämään. Homma kotiin pojjaat!
((Edellä mainituissa teksteissä mitään ei ole tarkistettu, virheistä voi syyttää yhtä ja ainoaa henkilötä,valituksia ei oteta vastaan, rahojakaan ei palauteta. Mielipiteistä ei jousteta))
Aavistus:
VeVe vie, Riento 1 sijalle 53, Riento 2 sijalle 167
-I haz spoken
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Valittelun Mestari
Tänää oli sit se päivä millon määritettiin, missä kaupungissa meikäläinen tulee vaeltelemaan seuraavat nelisen vuotta. Aamulla tärisin aivan järjettömästi, kai se jännitys oli nii hirveä ettei tekstin kertaamisesta meinannu tulla mitään. On se kun ei paperitkaan meinannu käsissä pysyä. Huhheijjaa
Autolla kun lähin Lepran suuntaan siirtymään tuntu etten pääse hengissä perille, tärinä senkus voimistu vaa matkan aikana, ihme ja kumma ettei mittään sen kummempia matkalla tapahtunu, vaan ehin just huikean 4 minuutin marginaalin turvin ilmottautumaan liiketalouden kokeeseen.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niiku pitää, eihän se nyt mennyt ihan niiko elokuvis. Tiivistelmä, mistä olis voinu 10 pongoa jaossa olleesta 35:stä irrota, meni totaalisesti arvuutteluks. Kuhan nyt jotai heitin siihe, lohdutuksena voin sanoa ettei Patukaa ollu kuulemma osannu siihen mitään laittaa, kyllä me Väisäset osataan kusta näitä juttuja.
Matemaattis-loogiset tehtävät oli yllättäen mun vahvin osa-alue, ja niistä saattaa jopa irrota lähelle täysiä pisteitä, monivalinnoista ehkä reilu puolet mikä näillä lähtöpisteillä tietää seuraavaa :
Tampere - Not
Lappeenranta - Not
Kouvola - Wut? Sisään vaan
Et sellastist tänään, valittelukshaa tää taas meni. Vois vaikka alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn, missä ikinä sitä tuleekaan vietettyä
Autolla kun lähin Lepran suuntaan siirtymään tuntu etten pääse hengissä perille, tärinä senkus voimistu vaa matkan aikana, ihme ja kumma ettei mittään sen kummempia matkalla tapahtunu, vaan ehin just huikean 4 minuutin marginaalin turvin ilmottautumaan liiketalouden kokeeseen.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niiku pitää, eihän se nyt mennyt ihan niiko elokuvis. Tiivistelmä, mistä olis voinu 10 pongoa jaossa olleesta 35:stä irrota, meni totaalisesti arvuutteluks. Kuhan nyt jotai heitin siihe, lohdutuksena voin sanoa ettei Patukaa ollu kuulemma osannu siihen mitään laittaa, kyllä me Väisäset osataan kusta näitä juttuja.
Matemaattis-loogiset tehtävät oli yllättäen mun vahvin osa-alue, ja niistä saattaa jopa irrota lähelle täysiä pisteitä, monivalinnoista ehkä reilu puolet mikä näillä lähtöpisteillä tietää seuraavaa :
Tampere - Not
Lappeenranta - Not
Kouvola - Wut? Sisään vaan
Et sellastist tänään, valittelukshaa tää taas meni. Vois vaikka alkaa henkisesti valmistautumaan tulevaan syksyyn, missä ikinä sitä tuleekaan vietettyä
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Laatuaikaa .... eli Kokkolaan ja takaisin
Mie en vaan tiiä, mikä siinä mahtaa olla. Fiilis on suoraan sanottuna tullut jo tutuksi tämän kauden aikana aivan liian monta kertaa. Hävettää, sylettää ja välillä meinaa suorastaan kiehua ylitse pinnan rauhallisuuden takana. Syitä on monia, niitä on turha lähteä tässä erittelemään, tiedossa ovat, mutta korjaustoimenpiteet ovat hukassa. Jumaleissön, taas tuli pohjanoteeraus, kuinka alas ihminen voi vajota ???
Edellä mainittu avautuminen liittyy tietenkin oleellisesti Kokkolan Sm-Sprinttiin, mistä ei yllätys,yllätys taaskaan tullut kunnollista suoritusta kotiinviemiseksi. Taas kerran päivää ennen kisoja, kun Riennon kolmikko mittaili reenikartan kujia olo oli pelottavan luottavainen, eihän sitä saatana osannut aavistaa..
Majoituksen kanssa oli vähän pientä roplematiikkaa, kävipähän niinkin hassusti että meidän majoitusmökki sattui sijaitsemaan camping alueella, missä, kappas kappas oli järjettömästi alaikäisiä juhlimassa koulujenlopetusta. Eihän siinä uskaltanut liikuskella paljoa mökin ulkopuolella, olihan Rientopojkar - ryhmän maine kiirinyt näinkin kauas kotoisilta alueiltamme. Nimmarinmetsästäjät ja pahimmat kirkuvat fanit yrittivät kovasti häiritä nukkumistamme, esittelivät itseään hieman liikaa ja kun uskaliaimmat pyörtyivät limusiinini konepellille, jäi siihen ikävät viirut muistoksi tästä n. 1400 kilometrin reissusta, jeah baby!
Huolimatta juhlahumusta, yön sai nukuttua yllättävän hyvin, huonetoverini tosin kömpi yöllä vasta n. puoli kolmen aikaan majoitustiloihin, tultuaan junalla omista ylioppilasjuhlistaan varta vasten kisoihin niinkin kauas, hatunnoston arvoinen suoritus, jottenko sanoisi, sanoin kuitenkin.
Sunnuntai-aamun karsinnassa oli tarjolla kakskymppisissä erittäin halvalla finaalipaikkoja, ei olisi ihmeellistä suoritusta vaatinut tänä vuonna. Homma kuitenkin kosahti jo alkumetreillä, kun hermostuksissani koukin ykkösrastia minuutin verran. Kun Vesku samaan aikaan rynnisti rastille, tajusin siinä samantien betonin odottavan ikuista ystäväänsä. Koko loppurata tultiin suhteellisen hyvin, juoksuväleillä yritin jopa irtiottoa, mutta haparointi ja varmistelu takasivat sen, että maalissa oltiin Veskun kanssa melkein samaan aikaan. Olihan se hieno fiilis katsoa sitten tuloksista, että olisihan tuo vauhti finaaliin riittänyt, nyt vain kävi näin kun ei helppoa rastia osannut poimia. Parasta tässä kaikessa on se, että onnistuin häviämään Vaakatason erikoismiehelle ensimmäistä kertaa koskaan Sm-tasolla. Kyllä siitä sai kuulla ja paljon. Silmänruokaa liikkui suhteellisen reilusti kisa-alueella, kiitos mainion hellepäivän. toisaalta vaakatason erikoismies yritti pilata maisemaa, ja onnistuikin siinä hetkittäin poistamalla vaimonhakkaajansa päältään. Kiitos siitä
Betoni oli sitten aikamoista perseilyä. Yrityksestä huolimatta kiinnostus pysyi pyöreässä nollassa, mikä tietysti heijastui suoraan juoksuvauhtiin ja erääseen reitinvalintavirheeseen, jossa turpaan on tullut ja paljon. Ilmeisesti b-finaalin arvostus näkyy myös tulospalvelussa, sillä betonista en ainakaan tähän hätään väliaikoja löytänyt, tyhjää viivaa näyttää tulospalvelu. Pelottava ajatus iski kisan jälkeen, KEITTOA!
Nollaukseen tarjoutui mahdollisuus satunnaisten vaiheiden jälkeen eräänlaisissa pippaloissa, kotimatkan varrella. Paikalla oli monille tuttuja hahmoja, sekä vähemmän tuttuja hahmoja, miten sen nyt ottaa. Anyway, lupasin etten sen tarkemmin tästä asiasta kerro, hauskaa oli, ainakin osittain, ja kun aamulla kömmin kaltoinkohdellun limusiinini takapenkiltä hereille, havaitsin etupenkeillä kaksi tuttua hahmoa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta - kukaan ei ollut aiheuttanut itselleen mitään suurempia ongelmia tai hidasteita. Kotimatkalla bongasin vielä erään jukolavoittajan jälkikasvun kera ruokaostoksilla, on se hienoa.
Sellainen reissu tällä kertaa, ylihuomenna pitäisi siirtyä pääsykokeisiin Lepraan ja viikon päästä sitten Tampereelle. Lukumotivaatio on aika samaa tasoa kuin suunnistuskisojen tulokset tältä kaudelta, eli joitan todella suurta. Kai se tästä vielä, jos vaikka ankkurastit ja Jukolan saisi alta pois. Jos sitten, jos syksyllä, jos joskus. Saanhan vielä mahdollisuuden yrittää ?
Edellä mainittu avautuminen liittyy tietenkin oleellisesti Kokkolan Sm-Sprinttiin, mistä ei yllätys,yllätys taaskaan tullut kunnollista suoritusta kotiinviemiseksi. Taas kerran päivää ennen kisoja, kun Riennon kolmikko mittaili reenikartan kujia olo oli pelottavan luottavainen, eihän sitä saatana osannut aavistaa..
Majoituksen kanssa oli vähän pientä roplematiikkaa, kävipähän niinkin hassusti että meidän majoitusmökki sattui sijaitsemaan camping alueella, missä, kappas kappas oli järjettömästi alaikäisiä juhlimassa koulujenlopetusta. Eihän siinä uskaltanut liikuskella paljoa mökin ulkopuolella, olihan Rientopojkar - ryhmän maine kiirinyt näinkin kauas kotoisilta alueiltamme. Nimmarinmetsästäjät ja pahimmat kirkuvat fanit yrittivät kovasti häiritä nukkumistamme, esittelivät itseään hieman liikaa ja kun uskaliaimmat pyörtyivät limusiinini konepellille, jäi siihen ikävät viirut muistoksi tästä n. 1400 kilometrin reissusta, jeah baby!
Huolimatta juhlahumusta, yön sai nukuttua yllättävän hyvin, huonetoverini tosin kömpi yöllä vasta n. puoli kolmen aikaan majoitustiloihin, tultuaan junalla omista ylioppilasjuhlistaan varta vasten kisoihin niinkin kauas, hatunnoston arvoinen suoritus, jottenko sanoisi, sanoin kuitenkin.
Sunnuntai-aamun karsinnassa oli tarjolla kakskymppisissä erittäin halvalla finaalipaikkoja, ei olisi ihmeellistä suoritusta vaatinut tänä vuonna. Homma kuitenkin kosahti jo alkumetreillä, kun hermostuksissani koukin ykkösrastia minuutin verran. Kun Vesku samaan aikaan rynnisti rastille, tajusin siinä samantien betonin odottavan ikuista ystäväänsä. Koko loppurata tultiin suhteellisen hyvin, juoksuväleillä yritin jopa irtiottoa, mutta haparointi ja varmistelu takasivat sen, että maalissa oltiin Veskun kanssa melkein samaan aikaan. Olihan se hieno fiilis katsoa sitten tuloksista, että olisihan tuo vauhti finaaliin riittänyt, nyt vain kävi näin kun ei helppoa rastia osannut poimia. Parasta tässä kaikessa on se, että onnistuin häviämään Vaakatason erikoismiehelle ensimmäistä kertaa koskaan Sm-tasolla. Kyllä siitä sai kuulla ja paljon. Silmänruokaa liikkui suhteellisen reilusti kisa-alueella, kiitos mainion hellepäivän. toisaalta vaakatason erikoismies yritti pilata maisemaa, ja onnistuikin siinä hetkittäin poistamalla vaimonhakkaajansa päältään. Kiitos siitä
Betoni oli sitten aikamoista perseilyä. Yrityksestä huolimatta kiinnostus pysyi pyöreässä nollassa, mikä tietysti heijastui suoraan juoksuvauhtiin ja erääseen reitinvalintavirheeseen, jossa turpaan on tullut ja paljon. Ilmeisesti b-finaalin arvostus näkyy myös tulospalvelussa, sillä betonista en ainakaan tähän hätään väliaikoja löytänyt, tyhjää viivaa näyttää tulospalvelu. Pelottava ajatus iski kisan jälkeen, KEITTOA!
Nollaukseen tarjoutui mahdollisuus satunnaisten vaiheiden jälkeen eräänlaisissa pippaloissa, kotimatkan varrella. Paikalla oli monille tuttuja hahmoja, sekä vähemmän tuttuja hahmoja, miten sen nyt ottaa. Anyway, lupasin etten sen tarkemmin tästä asiasta kerro, hauskaa oli, ainakin osittain, ja kun aamulla kömmin kaltoinkohdellun limusiinini takapenkiltä hereille, havaitsin etupenkeillä kaksi tuttua hahmoa ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta - kukaan ei ollut aiheuttanut itselleen mitään suurempia ongelmia tai hidasteita. Kotimatkalla bongasin vielä erään jukolavoittajan jälkikasvun kera ruokaostoksilla, on se hienoa.
Sellainen reissu tällä kertaa, ylihuomenna pitäisi siirtyä pääsykokeisiin Lepraan ja viikon päästä sitten Tampereelle. Lukumotivaatio on aika samaa tasoa kuin suunnistuskisojen tulokset tältä kaudelta, eli joitan todella suurta. Kai se tästä vielä, jos vaikka ankkurastit ja Jukolan saisi alta pois. Jos sitten, jos syksyllä, jos joskus. Saanhan vielä mahdollisuuden yrittää ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)