Hola!
Enään olisi viikko aikaa asustella persjalkaisten luvatussa suurkaupungissa, kuten miehikkälän perukoilla on tapana sanoa. Voidaankin sopivasti sanoa että eräs aikakausi on tuleman päätökseen, ja pojan on aika siirtyä suureen maailmaan pois kotoisasta kymenlaaksosta.
Mitä näistä 21:stä ratkiriemukkaasta(synkästä) vuodesta on jäänyt käteen ? Rehellisesti sanottuna ei oikeastaan yhtään mitään. Poltettuja siltoja on enemmän kuin toisessa maailmansodassa konsanaan, ja suurin osa aivan aiheesta vielä. Kuka sitä kusipäätä voisi muuttaa paitsi kusipää itse.
Urheilullisesti taakse on jäänyt lähinnä mutadivari-tason kyntämistä. Yksi ilmainen MM-kulta ja yksi Sm-hopea eivät paljon enään mieltä jaksa lämmittää. Juniorisarjoissa en suunnistuksessa päässyt KERTAKAAN karsinnoista A-finaaliin vaikka paikkoja tyrkytettiin oikein urakalla. Mahtaa olla harvassa meikäläisen lisäksi ne jotka eivät koskaan ole finaaliin päässeet. Olisi pitänyt kuunnella naapurin neuvoja ja jatkaa sitä pesäpalloa, paitsi että eihän se nyt ole edes urheilua.
Elämän kannalta ei Haminan ja Kotkan vuosia pidä kovinkaan valoisasti tuijotella. 9 vuotta koulukiusaamista on jättänyt psyykkeeseen ja painajaisiin jälkensä.Myöhempinä vuosina älyttömät kännisekoilut, epäonnistuneet suhteet ja taakse jääneet kaveripiirit ovat rassanneet mieltä ties kuinka paljon. Viimeisen vuoden lähes erakon elämää viettäneenä tyyli saattaa olla muuttunut, ken tietää.
Ehkä on vain hyvä asia päästä pois paikasta josta ei ole lähestulkoon ollenaan hyviä muistoja. Alusta aloittaminen saattaa kuullostaa jonkun mielestä kornilta, miulle se on tervetullut uudistus. Kasvaako pojasta, joka ei koskaan käynyt armeijaa, mies vai jääkö ikuisesti marjanpoimijaksi? Sen näkee vain katsomalla seuraavan jakson "Zbynekin elämää" - sarjasta Separikanavalta.
Kuulostaapa taas dramaattiselta, vaikka todennäköisesti ain't shit gonna change. Vittuako sillä, etipäin sano mummo lumessa.
lauantai 25. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Se on sukuvika kun kenkä luistaa
Hola!
Niin se vaan on että juu. Lumi on edelleen valkoista ja sitä riittää , että on hienoa asua etelä-kymenlaaksossa! Kävin tossa eilen tekemässä jonkinsortin vk-reenin tynkää. Pyöräteillä n.10 senttiä pehmeää uutta lunta eikä aurauksista puhettakaan. Tunnetusti mie vetelen slikseillä kesät talvet, eli kevyehköä lipsumista oli havaittavissa. Syke nousi, samoin vitutustasot - vauhti ei.
Leirikausikin avattiin mukavasti viikko sitten täällä Vehkalahdella, joskin lumisissa tunnelmissa. Osanotto oli vähän sinnepäin, mutta ainakin reeneissä käyneet pääsivät nauttimaan liikunnan riemusta, eikös se nyt ole tärkeintä kuitekin ?
Seuraavan kerran leireillä saa (huom ei täydy!) Tammesterissa tammikuun alussa kun perinteinen leiri pörähtää käyntiin. Olisikohan nyt ensimmäinen kerta kun pääsisi täysipainosesti osallistumaan ? Toissavuonna polvi oli remontissa ja tyydyin olemaan leirivatussina ottamatta ainuttakaan juoksuaskelta ja viime talvena parin kuukauden tulehdusputki sattui kivasti juuri leirin kohdille.
Tammikuun alussa miuta odottaa myös muutto, suuntana Savonlinna. Opinnot starttaa mukavasti leirin päättymistä seuraavana päivänä ja kämppäkin on jo plakkarissa - tällä kertaa oikein yksiö - ei siis tarvitse lähteä soluihin arpomaan. Onhan tonne nyt hyvän päältä kolmattasataa matkaa kotoa, eipähän tartte joka pirun viikonloppu pyörähtää lihapatojen ääreen. Työtkin on sopivasti nyt loppu joten kuukausi sujuukin kivasti reenaten ja "lomaillen" kotitöiden parissa.
Että sellasta
Niin se vaan on että juu. Lumi on edelleen valkoista ja sitä riittää , että on hienoa asua etelä-kymenlaaksossa! Kävin tossa eilen tekemässä jonkinsortin vk-reenin tynkää. Pyöräteillä n.10 senttiä pehmeää uutta lunta eikä aurauksista puhettakaan. Tunnetusti mie vetelen slikseillä kesät talvet, eli kevyehköä lipsumista oli havaittavissa. Syke nousi, samoin vitutustasot - vauhti ei.
Leirikausikin avattiin mukavasti viikko sitten täällä Vehkalahdella, joskin lumisissa tunnelmissa. Osanotto oli vähän sinnepäin, mutta ainakin reeneissä käyneet pääsivät nauttimaan liikunnan riemusta, eikös se nyt ole tärkeintä kuitekin ?
Seuraavan kerran leireillä saa (huom ei täydy!) Tammesterissa tammikuun alussa kun perinteinen leiri pörähtää käyntiin. Olisikohan nyt ensimmäinen kerta kun pääsisi täysipainosesti osallistumaan ? Toissavuonna polvi oli remontissa ja tyydyin olemaan leirivatussina ottamatta ainuttakaan juoksuaskelta ja viime talvena parin kuukauden tulehdusputki sattui kivasti juuri leirin kohdille.
Tammikuun alussa miuta odottaa myös muutto, suuntana Savonlinna. Opinnot starttaa mukavasti leirin päättymistä seuraavana päivänä ja kämppäkin on jo plakkarissa - tällä kertaa oikein yksiö - ei siis tarvitse lähteä soluihin arpomaan. Onhan tonne nyt hyvän päältä kolmattasataa matkaa kotoa, eipähän tartte joka pirun viikonloppu pyörähtää lihapatojen ääreen. Työtkin on sopivasti nyt loppu joten kuukausi sujuukin kivasti reenaten ja "lomaillen" kotitöiden parissa.
Että sellasta
torstai 25. marraskuuta 2010
Biisilista
Lupasin, toteutan :
Kaikkien vaikeuksien ja tapahtumien jälkeen kaikki tekstit ovat valmiit ja taustat hankittu. On aika julkistaa tulevan lätyn biisilista, vaikkei se ketään todennäköisesti kiinnosta. Tästäkin huolimatta - olkaapi hyvät :
1.Siivet
2.Momentum
3.Raskaita Aikoja (nettisinkku kevät 2011)
4.Myöhäisromantiikkaa
5.Puolitotuus
6.Miljoona Pellee
7.Kuuleville Korville
8.Matkamuistoja
9.Kohti Uusia Pettymyksiä
Vierailijat pidetään salassa levyn kansien julkistamiseen asti
Kuten arvata saattaa perustyyli levyllä on melankolinen ja tumma , mutta silti toivonkipinän omaava. Levyn teemana on vahvasti oman elämät vaiheet, murheet, suhteet, pettymykset yms yms mieleen painuneet asiat.
Yllättäviä käänteitä tulee , jopa jonkinasteista kohua saattavat kertomukset aiheuttaa , jos niin on käydäkseen niin käyköön. Jos joku on aikaisemmin materiaaliani kuunnellut niin yllätyksiä on varmasti luvassa niin tyylilajeissa kuin teksteissäkin.
Levyn hinnaksi tulee vaivaiset 5 euroa, siis hieman tuoppia enemmän.Levy tullaan äänittämään keväällä 2011, julkaisu mahdollisesti Touko-Kesäkuussa 2011. Viimeistään Heinäkuussa 2011
-Kiitos
Kaikkien vaikeuksien ja tapahtumien jälkeen kaikki tekstit ovat valmiit ja taustat hankittu. On aika julkistaa tulevan lätyn biisilista, vaikkei se ketään todennäköisesti kiinnosta. Tästäkin huolimatta - olkaapi hyvät :
1.Siivet
2.Momentum
3.Raskaita Aikoja (nettisinkku kevät 2011)
4.Myöhäisromantiikkaa
5.Puolitotuus
6.Miljoona Pellee
7.Kuuleville Korville
8.Matkamuistoja
9.Kohti Uusia Pettymyksiä
Vierailijat pidetään salassa levyn kansien julkistamiseen asti
Kuten arvata saattaa perustyyli levyllä on melankolinen ja tumma , mutta silti toivonkipinän omaava. Levyn teemana on vahvasti oman elämät vaiheet, murheet, suhteet, pettymykset yms yms mieleen painuneet asiat.
Yllättäviä käänteitä tulee , jopa jonkinasteista kohua saattavat kertomukset aiheuttaa , jos niin on käydäkseen niin käyköön. Jos joku on aikaisemmin materiaaliani kuunnellut niin yllätyksiä on varmasti luvassa niin tyylilajeissa kuin teksteissäkin.
Levyn hinnaksi tulee vaivaiset 5 euroa, siis hieman tuoppia enemmän.Levy tullaan äänittämään keväällä 2011, julkaisu mahdollisesti Touko-Kesäkuussa 2011. Viimeistään Heinäkuussa 2011
-Kiitos
tiistai 23. marraskuuta 2010
Perussettiä
Hola!
Pari viime päivän on taas tullut fundeerattua asioita oikein urakalla. Ja että mitäkö mie oon mietiskelly ? Noh seuraavassa vähän osviittaa :
- Lenkille ois kiva päästä (edellinen vauhdikas "juoksuaskel" raadon loppusuoralla)
- Mihin suuntaan viedä levyä, ketä mukaan ja milloin valmiiksi (25.11 biisilistan julkaisu ja kannet esiin)
-Opiskeleen ois kiva päästä (haku päällä, tulokset viim. ensi viikolla)
-Työt pakkasessa on syvältä perseestä (Jos ei mitään tekemistä, jäätyminen on satavarma asia, ei edistä lenkillepääsy)
Eli siinä siis lyhyesti, mitään uutta ei siis tosiaankaan ole tapahtunut Ruissalon auringon alla. Ehkä valoisin ajatus edellä mainituista kohdista liittyy juuri tuohon kohtaan kaksi. Ikuisuusprojektiksi muuttunut "Puolitotuus" on taas askeleen lähempänä toteutumistaan. Biitit on, tekstit on muutamaa värssyä vaille valmiit ja kova hinku olis studiolle. Torstaina lyödään kansitaide ja biisilista tulille ja lähetetään kansitaiteilijalle viimeisteltäväksi.
Lenkillepääsy olisi suotava tapahtuvaksi ennen Riennon Vehkalahden leiriä, näistä tulehduksista saa mitään tolkkua. Loppuun voitaisiin lyödä kuvamateriaalia siitä, kuinka hauskaa poikain kanssa reissussa voi olla:
Pari viime päivän on taas tullut fundeerattua asioita oikein urakalla. Ja että mitäkö mie oon mietiskelly ? Noh seuraavassa vähän osviittaa :
- Lenkille ois kiva päästä (edellinen vauhdikas "juoksuaskel" raadon loppusuoralla)
- Mihin suuntaan viedä levyä, ketä mukaan ja milloin valmiiksi (25.11 biisilistan julkaisu ja kannet esiin)
-Opiskeleen ois kiva päästä (haku päällä, tulokset viim. ensi viikolla)
-Työt pakkasessa on syvältä perseestä (Jos ei mitään tekemistä, jäätyminen on satavarma asia, ei edistä lenkillepääsy)
Eli siinä siis lyhyesti, mitään uutta ei siis tosiaankaan ole tapahtunut Ruissalon auringon alla. Ehkä valoisin ajatus edellä mainituista kohdista liittyy juuri tuohon kohtaan kaksi. Ikuisuusprojektiksi muuttunut "Puolitotuus" on taas askeleen lähempänä toteutumistaan. Biitit on, tekstit on muutamaa värssyä vaille valmiit ja kova hinku olis studiolle. Torstaina lyödään kansitaide ja biisilista tulille ja lähetetään kansitaiteilijalle viimeisteltäväksi.
Lenkillepääsy olisi suotava tapahtuvaksi ennen Riennon Vehkalahden leiriä, näistä tulehduksista saa mitään tolkkua. Loppuun voitaisiin lyödä kuvamateriaalia siitä, kuinka hauskaa poikain kanssa reissussa voi olla:
torstai 18. marraskuuta 2010
Ahterista
Synkkää.
Äärimmäisen.
Pari viikkoa mie sitte ehin "kunnolla" reenata. Taudit tuli, rimpuilin tällä viikolla pari päivää ja totesin ettei tästä mitään tule, heikottaa ja väsyttää niin valtavasti. Kävin lääkärissä ja totesi tulehusarvojen olevan korkealla - ihan niinkuin edellisenäkin talvena. Jos tässä nyt taas menee yhtä kauan tyhjää tapittaessa niin sillä itsellä päähän vaan.. Töissäkin pitää puolikuntoisena käydä kun ei tarpeeksi sairas ole saikulle.
Kävin mie tos välis Tampereelki jotai säätääs, aika basic reissu seki taas oli.
Jos tästä joskus lenkille vielä pääsis.....
Äärimmäisen.
Pari viikkoa mie sitte ehin "kunnolla" reenata. Taudit tuli, rimpuilin tällä viikolla pari päivää ja totesin ettei tästä mitään tule, heikottaa ja väsyttää niin valtavasti. Kävin lääkärissä ja totesi tulehusarvojen olevan korkealla - ihan niinkuin edellisenäkin talvena. Jos tässä nyt taas menee yhtä kauan tyhjää tapittaessa niin sillä itsellä päähän vaan.. Töissäkin pitää puolikuntoisena käydä kun ei tarpeeksi sairas ole saikulle.
Kävin mie tos välis Tampereelki jotai säätääs, aika basic reissu seki taas oli.
Jos tästä joskus lenkille vielä pääsis.....
torstai 4. marraskuuta 2010
SIlmät ristissä
Semiraju viikko on lähestulkoon takana. Pari kertaa on mäkeä puskettu , töissä on mätetty maata ja kannettu laattoja niin hurjaa tahtia, että taisi olla tiistai kun meinasin jäädä lenkillä auton alle - heikolla hapella. Vaikka taas kuuden herätyksiin ja töihin totuttelu on vienu voimista osansa, on silti reenit kulkenu ihan mallikkaasti. Kertaakaan ei ole tarvinnut kesken jättää , saati sitten lyhennellä.
Jottei viikko olis liian kevyt, puskin mie tänää puol kutoseks ylös ja auton nokka kohti Savonlinnaa. Painees pääsykokeet ohi ja takas samanmoine. Pitäis varmaankin vaihtaa familian pyyhkijänsulat , meinaan että ekan kerran näki ulos jossain siinä koulun nurkilla - reilu 3 tuntia kotoota lähdön jälkeen. Huomenna pitäis vetää setti tyyliin : 06:40 - töihin, 09:15 pääsykokeisiin , 11:30 tai 12:30 töihin. 16:00 reeni ja vielä 19:30 pappaa jumppauttamaan. Jossain välissä pitäs vielä syödä ja tankata raatojuoksua varten.
Kattelin lähtölistoja ja nolostuin. Eihän siellä ollut edes samalla vuosikymmenellä syntyneitä kuin väriksi, jos sitäkään. Noh, toivottavasti olis jotain äärikovia pikkujunnuja ettei miun vaa tarvis olla lähellä palkintoja, koska eihän se n sovi mitenkään näin paskalle kaverille. Ehkä pelko on turha, katellaan.
Nyt on fiilikset kohillaan ja kiva lähtä viel suunnistelee raatoon. Muutenkin jotenki valosaa meininkiä ollu näi syksyl. Vielku koulupaikan sais ja alkais elämä luistamaan.
Ens viikolla tulossa huima kepardispeku, sitä odotellessa
Jottei viikko olis liian kevyt, puskin mie tänää puol kutoseks ylös ja auton nokka kohti Savonlinnaa. Painees pääsykokeet ohi ja takas samanmoine. Pitäis varmaankin vaihtaa familian pyyhkijänsulat , meinaan että ekan kerran näki ulos jossain siinä koulun nurkilla - reilu 3 tuntia kotoota lähdön jälkeen. Huomenna pitäis vetää setti tyyliin : 06:40 - töihin, 09:15 pääsykokeisiin , 11:30 tai 12:30 töihin. 16:00 reeni ja vielä 19:30 pappaa jumppauttamaan. Jossain välissä pitäs vielä syödä ja tankata raatojuoksua varten.
Kattelin lähtölistoja ja nolostuin. Eihän siellä ollut edes samalla vuosikymmenellä syntyneitä kuin väriksi, jos sitäkään. Noh, toivottavasti olis jotain äärikovia pikkujunnuja ettei miun vaa tarvis olla lähellä palkintoja, koska eihän se n sovi mitenkään näin paskalle kaverille. Ehkä pelko on turha, katellaan.
Nyt on fiilikset kohillaan ja kiva lähtä viel suunnistelee raatoon. Muutenkin jotenki valosaa meininkiä ollu näi syksyl. Vielku koulupaikan sais ja alkais elämä luistamaan.
Ens viikolla tulossa huima kepardispeku, sitä odotellessa
lauantai 23. lokakuuta 2010
Vieroitusoireet
Suunnistuskauden jälkeinen ahdistus iskee rankasti vasten kasvoja. Viikonloput tuntuvat tyhjiltä, kun ei olekaan kisoja minne suunnata, ei pitkiä automatkoja joiden aikana voi jauhaa schaibaa muiden pihkaniskojen kanssa, eikä siis mitään mitä odottaa.
Ne joille ahdistus ei ole vielä tässä lokakuussa ehtinyt iskemään , koittavat pelastaa tilannetta käymällä kaikenmaailman masokistikisoja (nenänävalkaisu 25 km , raato 20 km) jottei vaan pääsisi totuus iskemään vasten kasvoja.
Talveksi tautiin määrätään korvaavia hoitomuotoja, leirejä. Leireillä suunnistajan mieli manipuloidaan hyvään fiilikseen mahtavien harjoitusten ja hyvän jengin avulla. Jos leirejä ei kuitenkaan ole, taudin muut korvaavat hoitomuodot voidaan noutaa lähimmästä alkosta, ilman reseptiä.
Kovan miehen ratkaisu olisi vaihtaa syksyn tullen maisemaa, jonnekin kivan lämpimään ja mukavaan paikkaan, missä voisi jatkaa harrastamista välittämättä loskasta ja pimenevistä illoista. Se taas vaatii hiukkasen reippahasti musua , mitä nyt ei joka perusjereltä löydy.
Aah, kyllä sitä taas odottaa ihanaa Marraskuuta, kenties vuoden synkintä kuukautta. Pienen lohdun tähän tuovat Raato (10km nössösarja) ja Kepardi (PYS - 2010 voittajajoukkue). Joulukuu taas tuo tullessaan pikkujoulut ja muut haipakat - niin siis jos on porukkaa joka tälläistä toimintaa harrastaa. Tammikuussa pahimmat oireet on jo ohi päivien pikkuhiljaa pidetessä, monet suuntaavaat Lappiin kokeilemaan luonnonmukaisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi murtomaahiihtoa. Voihan sitä harrastaa naapurin isännän pellollakin, mutta onhan se nyt perhanan synkkää.
Helmikuussa sitä aletaan jo intoilemaan. Tesmoissa vedellään omia ennätyksiä ja etelän leirille suunnataan hehkuvin mielin. Viimeistään POM:meissa ja muissa kisoissa lyödään totuutta peliin kun naapuriseuran kahdesti viikossa lenkillä käyneet papat painelevat 6:n vauhtia itsen jäädessä 7:n pintaan. Ahdistus ei silti iske, koska onhan se kiva olla reissusa.
Maaliskuussa ollaan jo niin keskittyneitä tulevaan Tiomilaan, että hulluimmat virittelevät jo otsalamppuja päähänsä ja vetävät lenkkejä lampun kanssa. Tämän hoitomuodon on todettu tepsivän ns. yömiehille , heille jotka ovat syntyneet lamppu päässään. Perusjanareilla alkaa mielenkiinto loppumaan, kausi alkaa lähestymään ja motikka on nollassa. Odotellaan huhtikuuta , että päästäisiin taas kevätleirille uhoamaan.
Huhtikuussa suunnistuksen vieroitusoireista kärsivää hellitään kevätleireillä, 10-milalla , kevätyönviestillä yms skaboilla. Taudin kaikki oireet katoavat viimeistään 10-milan menomatkan bussissa, kun näkee jätkien lyövän biittiä huuleen sellasta tahtia että ihteä hirvittää.
Otsaan lyödään "PARANTUNUT" leima, ja eikun baanalle.
synkähköjä pimeneviä syysiltoja ja lenkki-iloa toivottaen
-Selittelyn Mestari
Ne joille ahdistus ei ole vielä tässä lokakuussa ehtinyt iskemään , koittavat pelastaa tilannetta käymällä kaikenmaailman masokistikisoja (nenänävalkaisu 25 km , raato 20 km) jottei vaan pääsisi totuus iskemään vasten kasvoja.
Talveksi tautiin määrätään korvaavia hoitomuotoja, leirejä. Leireillä suunnistajan mieli manipuloidaan hyvään fiilikseen mahtavien harjoitusten ja hyvän jengin avulla. Jos leirejä ei kuitenkaan ole, taudin muut korvaavat hoitomuodot voidaan noutaa lähimmästä alkosta, ilman reseptiä.
Kovan miehen ratkaisu olisi vaihtaa syksyn tullen maisemaa, jonnekin kivan lämpimään ja mukavaan paikkaan, missä voisi jatkaa harrastamista välittämättä loskasta ja pimenevistä illoista. Se taas vaatii hiukkasen reippahasti musua , mitä nyt ei joka perusjereltä löydy.
Aah, kyllä sitä taas odottaa ihanaa Marraskuuta, kenties vuoden synkintä kuukautta. Pienen lohdun tähän tuovat Raato (10km nössösarja) ja Kepardi (PYS - 2010 voittajajoukkue). Joulukuu taas tuo tullessaan pikkujoulut ja muut haipakat - niin siis jos on porukkaa joka tälläistä toimintaa harrastaa. Tammikuussa pahimmat oireet on jo ohi päivien pikkuhiljaa pidetessä, monet suuntaavaat Lappiin kokeilemaan luonnonmukaisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi murtomaahiihtoa. Voihan sitä harrastaa naapurin isännän pellollakin, mutta onhan se nyt perhanan synkkää.
Helmikuussa sitä aletaan jo intoilemaan. Tesmoissa vedellään omia ennätyksiä ja etelän leirille suunnataan hehkuvin mielin. Viimeistään POM:meissa ja muissa kisoissa lyödään totuutta peliin kun naapuriseuran kahdesti viikossa lenkillä käyneet papat painelevat 6:n vauhtia itsen jäädessä 7:n pintaan. Ahdistus ei silti iske, koska onhan se kiva olla reissusa.
Maaliskuussa ollaan jo niin keskittyneitä tulevaan Tiomilaan, että hulluimmat virittelevät jo otsalamppuja päähänsä ja vetävät lenkkejä lampun kanssa. Tämän hoitomuodon on todettu tepsivän ns. yömiehille , heille jotka ovat syntyneet lamppu päässään. Perusjanareilla alkaa mielenkiinto loppumaan, kausi alkaa lähestymään ja motikka on nollassa. Odotellaan huhtikuuta , että päästäisiin taas kevätleirille uhoamaan.
Huhtikuussa suunnistuksen vieroitusoireista kärsivää hellitään kevätleireillä, 10-milalla , kevätyönviestillä yms skaboilla. Taudin kaikki oireet katoavat viimeistään 10-milan menomatkan bussissa, kun näkee jätkien lyövän biittiä huuleen sellasta tahtia että ihteä hirvittää.
Otsaan lyödään "PARANTUNUT" leima, ja eikun baanalle.
synkähköjä pimeneviä syysiltoja ja lenkki-iloa toivottaen
-Selittelyn Mestari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)