Ei hyvää päivää

En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Kävin tossa äsken vilasemma Olavin Rastin jukojoukkueet, ja olihan siellä ylläri oottamassa. Alunperin pyysin että lyhyttä päiväpätkää kolmosjoukkueesta jos sais nii vammakerholainen tykkäis. Noh, kolmosee mie pääsin mutta se pätkä on jumalauta 3.osuus ja 14 kilsaa.

Nyt sitten voikin alkaa arvailemaan ihan porukalla, että pääseekö se Väisäsen poika alle kolmeen tuntiin tuon reissun. Mie veikkaan vahvasti etten pääse tässä tilanteessa. Täytynee pidentää KÄVELYlenkkejä ja koittaa ottaa parit hölkkäaskeleet ennen Jukoa. Tulee sattumaan ja paljon, itkukin voi olla lähellä.

Äiti, missä olet kun sinua tarvitaan?

Sulalta Sulalle

Sellasta tää elämä vaan on. Joskus se potkii päähän oikein kunnolla, ja joskus sillä sattuu jalassa olemaan rautakärkiset maiharit. Se pitää vaan ottaa vastaan kuin mies - ei siitä muuten selviä.

Miun osalta alkaa vihreetä valoa pikkuhiljaa taas näyttämään. Kävin edellisenä tiistaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuun juoksemassa, ja oikein suunnistinkin siinä samalla. Karvan alta 10min/km vauhtia pääsin, eli aika karmeassa kunnossa tässä ollaan. Ei liene mikään ylläri kelleen kun edes korvaavia pystynyt kivuilta talvella tekemään.

Suurin syy tähän muutokseen olotilassa on tämän samaisen talon kakkoskerroksesta löytynyt fysioterapeutti, joka on saanut kropan paljon parempaan kondikseen, mihin OMT-fyssari, kanadalais-kiinalainen kiropraktikko ja lääkäri ovat pystyneet yhdessä. Fiiliskin on mitä mahtavin. Toinen positiivinen tekijä on se, että onnistuin jälleen kerran hankkimaan itselleni kesäksi töitä, vaikka heikoltahan tuo näytti vielä vähän aikaa sitten. Viimeinen oljenkorsi toimi, ja Kotkasta napsahti matkailuinfosta matkailuneuvojan pesti. Juhannuksen jälkeen pitäisi kymenlaaksoon siirtyä, ja siellä sitten loppukesä hurahtaa. Siihen asti ollaan vaan, käydään vähä lenkillä ja suunnistelemassa, sekä tietysti roudataan tuota jäätelöä kioskeihin sivuhommana.

Jukola siintää vahvasti mielessä, ja tavoitteena olisi edes joku pikkupätkä pystyä nykäsemään. Tuo viime tiistain 3,4 km tuntui sen verran hapottavalta, että tekemistä on vielä paljon. Olkoon, että maasto oli aikasen raskas, mutta ei se Jukolassakaan helppoa tule olemaan. Ja vaikka ei juoksemaan pääsisikään, nii pääsee muuten nauttimaan kyllä tarjoilusta ja tarjonnasta kun Isäukko tossa ilmotti, että mie pääsen hänen avekkina vip-hommeleista nauttimaan kun äitee mielummin kattelee telkusta nuo skabat.

Ja mitä SY:lle kuuluu? Noh, Masasteri vääntää töitä niska limassa kunnes kuolo korjaa, joten voi olla että aikataulut hieman venähtää. Parempi onkin ettei kiirrellä väännä, hyvää kannattaa odottaa.

Itärintamalla ei mitään uutta

Jossain päin Suomenmaata jengi vetelee jo sulalla. Toisaalla mennään vielä hangessa, ja vielä jossain muualla ei edes juosta. On varmaan vaikea arvata mikä näistä koskee itseäni. Vittu kun koskee, alkaa huumori olemaan vähissä kun kävely tekee tuskaa ja muusta ei edes viitsi haaveilla.

Parin viikon päästä viimeinen fyssarikäynti, kun jumpat ei tehoa on aika siirtyä järeämpiin keinoihin. On tämä ihmiskeho haavoittuvainen, tänäänkin kaupasta tullessa jäin rappusissa huonokuntoiselle kaverilleni, ja tämä odotteli rappujen yläpäässä. VITTU MIE SANON kun ei jalat kanna kunnolla ja tuska on kova.

Miun on luotu liikkumaan, tahdon liikkua, ansaitsen liikkua. Mitä pahaa oon oikeesti tehny ansaitakseni tälläsen kohtalon?

Hyvin menee, mutta menköön

Moro vaan.

En oo reenannu, lonkka vaivaa ja pahasti. Nyt siis viimein selvinny ettei vika selässä vaan lonkassa. Huhtikuun puoleenväliin on kuntoutusohjeita, ja jos ne ei auta niin sitten lähetään kuvauksiin.

Eli on siis sanomattakin selvää, että tuleva kesä on jo TÄYSIN PILOILLA. Alkaa vituttamaan kun pientä oravaa tämä liikkumattomuus. Painoakin on kertynyt huikeat 2 kiloa syksystä, läskiä tulee ja silleen. Onneksi on nainen vierellä tukemassa, ei vituta ihan niin paljon.

Kassellaan josko Jukossa ORa:n nelosjoukkueessa tms vedellään lyhyttä pätkää. Ei miulla muuta, jatkakaa työ reenaamista niin mie jatkan SY:n sanotusten tekoa ja painelen huomenna Itämeren aalloille vähän lomailemaan.

Jessöör

Nyt kun on aikaa

Mikäs tässä lomaillessa ja olla möllöttäessä. Lenkille ei ole vieläkään ollut mitään asiaa, mutta pikkuhiljaa on kivut helpottaneet ja kävely luonnistuu ilman linkkausta.

Kiropraktikkokäynti oli yhtä tyhjän kanssa. Kun Chydeniuksen Jukalle olis ajan saanut 3 kk jonotuksella, otin sitten toiselle saman puljun kiropraktikolle ajan. No, tää oli sitten joku kiinalainen pieni nainen ja eihän sillä voima oikeen tuntunut riittävän niksautteluun. Tulipahan käytyä.

Tässä Vehkalahdella joulua viettäessäni mie olen myös tutkinut vanhoja karttoja. Löysin myös Finsk/Norsk samling - leirin kartat jostain 2000-luvun alkupuolelta (2001?). Reittipiirroksista päätellen ei oikein nuo norjalaiset maastot ollu lapasessa, muistini mukaan Savolaisen Tuomon kanssa vietettiin leirikisassa niin paljon aikaa, että Huovila tuli vastaan rasteja keräillen. Oli siinä jotain leiripäiväkirjaakin yritetty pitää. Käsiala oli ihan yhtä selkeää kuin nykyisinkin, joten vaikeahan siitä oli selvää ottaa. Ketä meitä nyt siellä oli, nuoren miehen haparoivalla muistilla näin äkkiseltään nimet Repo, Luoma, Heikka, Savolainen, Öhrnberg nyt ainakin tulee mieleen. Tais siellä olla norskien puolella jotain huonoja suunnistajia, ainakin se mikälie Lundanesin Olav siellä oli. Mitään siitäkään tullut...


Mie oon myös ehtinyt taas kerran alotella 5 vuotta jäissä olleen soololätyn työstämistä. Saas nähä kauan nyt kestää innostus, samalla kun keräilee biittejä SY:n kakkosalbumia varten. Muuten on loma vierähtänyt sukulaisilla vieraillessa ja vanhojen kavereitten kanssa iltaa istuessa. Yllättävän hyvin on löytynyt joka päivälle jotain pientä äksöniä.

Saas nähä millon sitä tästä Savoon palailee. Koulu tosiaan jatkuisi vasta 16.1 , mutta onhan noita uusia tulossa jo aikaisemmin ja jotain vaihtarihommiakin olisi. Varmaan tässä vielä vuoden antaa vaihtua täällä kotiseudulla, nytkun on fiilikseen päässyt.

Painoakin on perkele kertynyt. Vaaka näytti huikeat 2 kg enemmän kuin vuosi sitten. Oisin kyllä odottanut enemmän nousua, kun sitten marraskuun ei ole muuta oikein pystynyt tekemään kuin syömään. Kun ei niin ei.

Miun oli tarkotus tässä kirjotuksessa vielä uhota ens kaudesta, mutta koska toi jalan tilanne on niin pirun mysteeri vielä niin en jaksa alkaa uhoomaan. Katotaan joskos sitä keväällä ollaan viivalla - viimeistään syssyllä.

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille teille jotka tätä blogintynkää jaksatte satunnaisesti selailla. Koittakaa ottaa itseänne niskasta kiinni, unohtakaa synkistely ja nauttikaa elämästä.

Niin mieki teen

Hyvin menee

Edellisestä lenkistä on aikaa ja paljon. Syynä ei ole laiskuus, vaan tuo vasen jalka jonka ongelmat tuntuu pahenevan koko ajan. Tänään ongelmat oli jo sitä suuruusluokkaa, että miun piti soittaa kaveri ottaan kyytiin matkalla koululle. Niin, mie tosiaan asun n.400 metrin päässä koulusta että pienet sille.

Ei paljon tule edes mieleen yrittää jotain korvaavia kun pelkkä kävely sattuu perkeleesti. Viimeisinpänä syynä on epäilty että lantiossa on joku lukko joka painaa hermoa. Torstaina kiropraktikolle kattomaan josko se auttas.

Edes viina ei turruta kipua - testattu on

Pitkästä aikaa on tullut taas hetki avata hieman sanaista arkkuani. Lähiaikoina tässä on ollut harjoituksellisesti suhteellisen hiljaista, kun tuo syksyn pilannut jalkavaiva on uusiutunut. Hyvänä asiana tässä tietysti voi todeta sen, että vaiva on taas lieventynyt ja mie aattelin tänään käydä jo vähän hölkällä - mutta vain vähän.

Muuten miulla menee hyvin tällä hetkellä. En muista millon viimeksi fiilikset on olleet yhtä positiiviset kuin viimoset pari viikkoa. Mie en edes jaksa panikoida puuttuvista koulutehtävistä ja edessä olevista tenteistä, kai tässä on jollakin tavalla sairaaksi tullut. Ehkä syynä voi olla myös se, etten ole lukenut ollenkaan reenaria - ehkä maailmankaikkeuden masentavinta palstaa.

Tässä ollaan nyt pari viikkoa asusteltu Savonlinnan keskustassa, ja pirun hyvältähän tää tuntuu. Auto on seissyt koko tuon ajan koulun pihalla, eihän sitä nyt mihinkään täällä tarvi. Lomalla pitäisi kaiketi Vehkalahdella pyörähtää, mutta se nyt on edessä vasta ensi viikolla.

Keikasta kuvia ja videoita kaipailisin vielä, yhtään en ole niitä saanut mistään lähteestä vaikka paljon oli kameroita käytössä. Jos jollakulla niitä on niin tulemaan vaan.

Ei miulla muuta. Palataan asiaan sitten kun masentaa tai saan jotain aikaiseksi.
Mors