keskiviikko 30. joulukuuta 2009

El grande finale

Paukkuu niin perkeleesti jo nyt, sotako on syttynyt ?

Tuntuu taas että näitä juhlia on yllinkyllin ja vähän päälle. Kai se sitten johtuu siitä ettei ole oikein lenkille kyennyt muutamien kävelyreissujen lisäksi starttailemaan. Ei tässä ole sentään mitään juominkeja pidetty, siitä pitää huolen antibioottikuuri. Luojan kiitos lääkekuuri loppuu heti huomenna ja sitten taas päästään kunnolla liikenteeseen - on tässä odoteltu jo tarpeeksi.

Kovat on suunnitelmat tulevalle vuodelle. Vielä kuitenkin tän vuoden puolella olis muutto edessä parin kaverin kanssa kolmioon ja totuttautuminen uuteen ympäristöön. Muutto lähemmäs opiskelijaelämän "keskusta" ja epäilyttäviä piirejä tuntuu pelottavalta. Pidetään se katse tiessä!!!

Niin niistä suunnitelmista piti kertomani. Helmikuuhun asti koutsin ohjeilla tiukkaa reeniä ja sitten pamautetaan Portugaliin viikoksi. Sen jälkeen takaisin todennäköisesti loskaisaan Suomeen ja ankara reeni taas jatkuu. Sitten kevätyönviestissä isketään niin tiukat näytöt , että paikka Tiomilasta irtoaa. Sen jälkeen millään ei olekaan väliä... vitsi vitsi.

Lähetään liikkeelle siitä että pysytään terveenä, muu on bonusta. Ja mitä uudenvuodenlupaukseen tulee, ei sellaista oikein pysty näin äkkiseltään keksimään. Noh, lupaan olla ensi kesänä paremmassa kunnossa kuin tänä kesänä. That's it

Hommat paketissa tän vuoden osalta - Kettu kuittaa

maanantai 21. joulukuuta 2009

Sumussa

Looginen jatkumo toissaviikolla vaivanneeseen motivaatiopulaan on tietysti sairastelu. Ei mitään nuhaa tai pientä kuumetta , nehän on ihan nössöilyä. Kunnon tulehukset sitä pitää päälle lyyä! Tohtori Abdul Hadi-Dia luetteli sen verta monta tulehusta mitkä miulla on päällä hoonolla soomella ettei oikein mukana pysyny. Ainaki tais olla veriarvot perseellään, korvatulehus,peitteitä nielussa ja ties mitä muuta. Meikäläisen jouluherkkuja onkin nyt sitten antibiootit ja 800 mg burana nautittuna kolmesti päivässä.

Tunnollinen ihminenhän sairastaa lomalla, näin se vaan menee. Juuri silloin kun lunta olisi tarpeeksi että hiihtämään pääsisi ja aikaa olisi reenata kunnolla. Tämän sijasta nyt joutuu vaan kyttäämään telkkarista uusintoja ja kattelemaan koneelta leffoja. Kaiken lisäksi koko ajan tulee kuljettua ihan pihalla , hajuakaan mitä ympärillä tapahtuu.

Asian hyvät puolet löytyvät siitä ettei nyt ainakaan tule jouluna painonnousua eikä mässäiltyä kun juuri ja juuri pystyy pari kupillista jogurttia syömään päivässä. Ehkä tämä nyt on rangaistusta siitä etten ole ollut kiltti koko vuotta, ken tietää.

Kaikesta huolimatta , Selittelyn Mestari vetäytyy nyt joulun viettoon ja palaa asiaan joulun jälkeen.

Rauhallista Joulua!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Kuukauden Wanha : 2006

Kelataan hetkeksi taaksepäin vuoteen 2006.

Ei varmaan ole mitenkään yllättää ettei tänäkään vuonna suunnistusrintamalla tapahtunut mainittavaa menestystä, mutta jotain muuta tapahtui.

Puskin nimittäin pihalle vanhalla artistinimellä omakusteen nimeltä "Ei Vastausta" joka kaikkien (ennenkaikkea allekirjoittaneen) suureksi yllätykseksi myi huikeat 300 kappaletta parissa viikossa. Jotta luku tuntuisi aidommalta , jokainen voi itse tehdä levyn ja koittaa myydä sitä - ei helppoa.

Levyn biisit olivat suureksi osin mollivoittoista räppiä ja ensimmäistä kertaa käytössä oli Kulmalan Erkan ammattitaito äänitysten osalta. Onneksi edes jollain oli ammattitaitoa hommassa mukana..
Sen pidemmittä puheitta : ensimmäistä kertaa ilmaisjakelussa

:: DaSuunta- Ei Vastausta :: LATAA
1.Hiljaisuus
2.Rakkaus Katoaa
3.3 Tarinaa
4.Pohjalla
5.Kaikki Kaatuu feat. Ronnie's Story & Sfm
6.Yksi Poika
7.Kirje
8.Vanhan Frendin Muistolle
9.Ei Khyl
10.Se Tunne

Voi niitä aikoja...

lauantai 12. joulukuuta 2009

Hankala Kala

On se taas perkele. Näin pitkälle päästiin harjoituskaudesta ennen ensimmäistä hankalaa vaihetta. Viimeisen viikon on reenit runtattu väkisin läpi ilman suurempaa kiinnostusta ja iloitsemista onnistumisista. Samaan aikaan on taas ajatuksiin pörrännyt miljoona muuta asiaa viemään huomiota. Tänä iltana jouduin lähestulkoon sitomaan itseni tähän tuoliin jotten suuntaisi viihteelle, joku tolkku sentäs vielä olemassa

Sitä vaan pohtii ja pohtii asioita. Yöllä on mennyt pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle nukahtaminen ja aamulla herääminen meinannut väkisin venyä liian pitkälle. Välillä on otettu syvään henkeä jotta pysyisi ajatukset kasassa ja miltei järkkymättömänä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsimään tälläiset olotilat ja mielialat. Pidetään ne tunteet aisoissa perkele!

Nyt on viimeiaikoina pyritty pitämään homma kuosissa suuntaamalla n.s turha aika johonkin järkevään. On luettu tenttiin kuin viimeistä päivää ja viimeistelty sanoituksia levyä varten, ei auta ei. Ensi viikolle luvatuista pakkasistakaan ei paljon ole apua, hammasta purren ovesta ulos ja silleen. Tulisipa Portugalin reissu jo nopeammin.. tai edes leiri... motivaatiopiikkiä haetaan nyt ja rajusti

Syy tähän kaikkeen ? Emmie vaan tiiä. Usein ollu näin Joulun alla hankalaa kun on mietiskellyt ja ittekseen pyöriny kämpillä. Syytä voi myös hakea ihan muualta: Sitä herkästi alkaa muistelemaan talven pimeinä iltoina kaikenlaisia menneitä asioita ja herkästi vaipuu kaihoon. Saatana tätä ihmismielen heikkoutta.

Kävin kattomassa uuen Täällä Pohjantähden Alla - leffan. Oli ku suora kopio Edwin Laineen versiosta.

Huomenna teen pitkän,vaikka väkisin

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Betonipohkeilla onneen

Morjesta moi!

Lappeen Riennon reenikauden toinen leiri läpsyteltiin menemään Lepraattorissa viikonlopun aikana , ja mielenkiintoisesti läpsyteltiinkin. Ohjelmassa oli perjantaina yösuunnistusta muutaman vuoden takaisessa am-keskari ja -partio maastossa , lauantaina uusittu tesmolenkki ja säbää ja sunnuntaiksi sitten suunnistusvaellusta Jurkkolassa.

Perjantaina Kotkan osasto suuntasi suoraan Iitiän lavalle ja sieltä läheiseen "priimamaastoon" vääntämään yöreeniä. Heti reenin alussa tuli jo sevälki että kartta ja maasto oli kaikkea muuta kun priimaa - eipä ole vähään aikaa tuollaista shaibaa tullut tarvottua. Reeniin annettiin n.tunti aikaa ja kukaan ei suoriutunut koko radasta tuossa ajassa. Taisi olla niin että eräällä oranssien gringojen edustajalla taisi mennä yli 50 minuuttia alle kahdne kilometrin reissuun - hurjaa touhua.
Launtai-aamupäivällä oli vuorossa Hanhijärvellä uusittu tesmo (16,5 km). Fiilis ennen lähtöä oli varsin mukava, mutta jo 4 kilometrin taaperuksen jälkeen jouduin hylkäämään Juken vetämän letkan liian kovana. Pikkasen tämän jälkeen pamahti risteys josta ei kartan mukaan pitänyt mennä, mutta opastus meni sinne. Siinä tuli sitten pyörittyä ensin joku 1-2 minuuttia ja päätin kääntyä risteyksestä vittuuntuneena. Maalaistalon pihan jälkeisessä risteyksessä tuli taas venailtua saman verran kun ei vaan tiennyt minne mennä. Sepe ehti sitten paikalle ja sitten juostiinkin maalin asti, sain jopa pari minuuttia eroa vielä aikaseksi uuestaan. Aika 1.18 ja risat päälle oli paska, mutta tähän vaiheeseen miulle ihan ok ottaen huomioon nuo seisoskelut jotka verottivat 3-4 min ajasta. Kivasti selvisi illalla että oikea reitti olisi kulkenut vähän muualta ja napsittiin Sepen ja Simon kanssa n.400 metrin oiko. Tuloksiin DSQ ja VIELÄKÄÄN ei pääse riennon leirirankille mukaan. Fak tis sit.

Illalla pienessä sprintissä ja säbässä alko olemaan jo betonipohkeita väsynyttä miestä. Puoltoistatuntia siellä oltiin, ehkä tunti tehokasta tuli, kivaa oli silti.
Sunnuntai-aamuna kun heräsi Sekunda sport-maestron lukaalista oli jaloissa jäätävä olotila. Huolimatta pienistä venyttelyistä oli betonit totaalisesti iskeny. Jurkkolan palauttava suunnistusvaellus (n.2h) oli totaalisesti paikallaan. Ei muuta kun kotia kohti ja nautiskelemaan myöhästyneistä synttärikahveista ja linnan juhlien vastaanotosta telkun välityksellä (huom! nopea vilkasu) Taisin bongata Taivaisen, ittekseni kerkesin jo miettiä että mis jättää väliin pippalot reenaamisen takia, ratkaisu yllätti.

Eikä siinä vielä kaikki. Lupauduin vielä viimeviikolla huomiseen Isoympäräviestiin (RUK:n järjestämä juoksukilpailu Haminan keskustassa kaduilla) ja napsahti mukava 300 metrin ankkuriosuus. Hyvässä muistissa on viimekertainen reissu kun viimosella metrillä pamahti kaveri ohi ja maaliin tultiin neljäntenä, silloin Urheilijakoulutuksen joukkueessa. Huomenna meikäläinen tekee paluun VeVen riveihin tuon viestin muodossa. Onko paluu lopullinen ? Annanko seuralle pikkusormen ja koko ukko käsineen päivineen lähtee ? Kuka tietää.......