Lumihanki ja Turhuus

Mie tossa aloin ihan miettimään asioita ja tulin siihen tulokseen notta pitänee ihan ylös kirjoitella.
Viime aikoina on taas sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä erikoista tai vähemmän erikoista, pääasia että jotain.

Löysin tuossa hiihtämisen riemun uudestaa monen vuoden taon jälkeen. Nyt on tullu kahdessa päivässä yhteensä käytyä lykkimässä enemmän, mitä 3 edellisessä talvessa yhteensä ampumahiihdon lopettamisen jälkeen. Fiilis on mitä mainion. Kotiladuillahan ei tietenkään viitsi hiihdellä, vaan aina pitää ajaa kaupungin toiselle puolelle, missä on mukavimmat ladut ja vähiten hulluja huutelemassa latua. Harmi vaan että tuppaa tuo talvi olevan loppusuoralla mitä todennäköisemmin, olisihan se muutama saturainen ollut ehkä iha kivaa lykkiä. Mutta täytyyhän sitä juoksuakin harrastaa.

Turhuutta ovat viikonloput. Tuossa mietiskelin, että menisi paljon vähemmän rahaan, olisi paljon skarpinpi ja reippaampi ilman näitä turhakkeita, jolloin tapana on lähteä viihteelle "kavereiden" kanssa.
Etenkin kuskina ollessa( mitä itse harrastan noin 90 % reissuista) nuo lainausmerkit ovat paikallaan, sillä usein kuski unohdetaan herkästi nurkkaan mököttämään muiden pitäessä hauskaa. Siis miksi helvetissä sitä sitten pitää lähteä sinne lihamarkkinoita tuijottamaan, tietäen kuitenkin sen totuuden, että oli sitä selvänä tai kännissä, ei tsäänssejä ole mihinkään.
Kiva kun vielä tupakkalaki on aivan perseellään eikä totaalikieltoa ole tullut voimaan, on se sama missä istuu, aina haisee vaatteet syöpäkääryleiltä aamulla. V*tuttaa tollanen.Perussettiä.

Sillon mie mietin, että mistä sen onnen löytää jos ei kerran viikonloppujen viihteellä olemisesta. Tulin tuossa parhaassa mahdollisessa seurassa, eli itseni kanssa, siihen tulokseen notta kyllähän se löytyy urheilusta. On se vain kummaa kun sitä silti pitää etsiä joka helvatun paikasta erikseen. Kai sitä ei vielä tajua, vaan antaa vaistojen valtoimenaan rynnistää pääkopan sisällä etsien oikeaa lokosta mihin hyökätä. Satunnaisia onnentunteita ei voi laskea mukaan, ne vain ruokkivat alamäkeä loppupeleissä.

Mutta joo, kai sitä täytyy koputtaa puuta. Tässä ollaan kuitenkin suhkoht terveenä ja lähestulkoon täysjärkisenä vielä liikenteessä. Kai tässä vuosien aikana tulee kasvamaan sen verta jota tälläiset turhakkeet saa unohdettua pääkopasta.

Jees, tämä teksti muuten oli täysin turha