Notta joo

Joopa joo vettä virtaa ja äijät ei muutu, mitään uutta ei siis näiden tähtien alla taas ole. Tai no on ja on mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä kaikki. Se on taas Leimauksia kun miun kajareissa bängää, eli sitä on ajauduttu sinkuksi. Ei aina mene kaikki kuten suunnittelee...

SY työstää tulevaa MM-kisabiisia raivolla. En oo uskaltanu ees laskea monta kertaa on tausta (jonka muuten on tuottanut OP Beats , http://fi.wikipedia.org/wiki/OP_Beats) tullut kuunneltua, mutta kai siitä jotain hyötyäkin on ollut. Englanninkielinen versio onkin sanotusten osalta valmis, kotimaista värsiuunia vielä hiotaan. 19.4. yhtye astelee studion ovista sisään valmiina tekemään jotain ennennäkemättömän tiukkaa - sen näkee sitten tuleeko siitä mittään.

Terveyden puolella ei paljon uutta ole kerrottavana, taas vaihteeksi oli hieman vaikeampi jakso tuossa, mutta kun edellisellä viikolla kävin kokeilemassa kalevalaista jäsenkorjausta kotiseudulla, niin nyt on sen jälkeen fiilikset ja olo olleet puhtaasti positiivisen puolella. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Läpi talven on tullut säbää mättämällä pientä peruskuntoa pidettyä yllä, tosin ei mopolla moottoritielle eikä familialla ralleihin. Kovasti tekisi mieli käydä kesällä jotain kisoja, ehkäpä C-sarjasta löytyisi sopivan tasoisia vastuksia. Ei paljon kiinnosta lähtä pitkiä matkoja työstämään, kun pahimpina päivinä kävelykin tekee kipeää.

Toukokuussa tulee sitten helposta akuuttiin rahapulaankin, kun duunit alkaa Punkaharjun Lomakeskuksessa, siitä sitten varmaan jonneen elokuun puoliväliin tulee hommia tehtyä, selviää ehkä juuri ja juuri talven yli taas. Kallista on elämä - liian kallista

Nojoo, taidankin tästä palata kisabiisin pariin, ei se reeni pahaa tee..

9 kivutonta päivää

Katselin tuossa kalenteria ja tulin tulokseen, ettei kokonaiseen yhdeksään päivään ole kipua ollut. Vähän on tullut semmoinen fiilis, että kuvitteleekohan tässä kaiken olevan kohillaan? Onko kipu nurkan takana ja odottaa vain sitä ensimmäistä lenkkiä iskeäkseen. Paha mennä sanomaan, toivottavati tilanne olisi hyvä.

Laskin tässä, että tämä nykyisen vaivan (mikä sitten onkaan) takia meikäläistä on tutkittu ja hoidettu seuraavasti: 1 kiropraktikko, 2 fysioterapeuttia, 5 lääkäriä, 1 kuntohoitaja ja 2 hierojaa. Viimeisinpänä lisäyksenä tänään tuohon listaan tuli yksi hieroja, kun kävin Kotkassa Heikkisen Jakella hermoratoja hierottamassa. Kyllä sieltä kovasti löydettiin vikoja, toivottavasti pysyisivät kivut aisoissa, niin tietäisi ainakin mikä auttaa...

Lenkille tekee mieli. Mahaa on  tullut, eikä varpaita kohta enää näy. Kiloja on lähtötilanteesta tullu n.13 lisää, ja meikäläisen kroppaan se on hirvittävä määrä. Läskiksi en halua ruveta, suunnistamaan mieleni tekevi.

Onneksi on olemassa suunnistusta edes SY:n muodossa. Ensi kesän MM-kotikisoihin tulee tosiaan se kisabiisi, ja tällä hetkellä on menossa tuotannosta neuvottelut erittäin kovan luokan tuottajan kanssa. Jos homma toteutuu niin taas otetaan yksi askel (ellei jopa useampia) eteenpäin homman kanssa. Koko homman toteutumisesta suurin kiitos kuuluu kuuntelijoille ja tätä myötä puskaradion toimimiselle. Ei ilman aktiivista kuuntelijakuntaa mikään tämmöinen juttu olisi mahdollista.

Huomenna onkin sitten aika lopetella lomaa ja siirtyä takaisin Savonlinnaan arjen pariin. Jospa kevät toisi tullessaan vain hyviä asioita, sillä eiköhän tässä ole riittävästi huonoja jo koettu.

Raa-Raa-Ravistele

Paljon on vettä virrannut Summanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen. Tai hitostako mie tiiän vaikka olisivat senkin laittaneet poikki ohitustietyömään alta. Aikasen karulta näyttää meikäläisen kotikulmat nykyisin. Osa hiihtoladuista on poissa ja maisema on alaston kun eräs nimetön suunnistaja Skånen miilassa. Kaikenkaikkiaan välillä tuota maisemaa katsoessa tuntuu, että koko lapsuus ja nuoruus on pyyhitty pois. Ei näytä enään tutulta...

Tunteellisuus sikseen, raa'at faktat pöytään. SY:n levy on ulkona ja sitä saa ostaa messevään 10:n eskobaarin  hintaan. Oston voi tehdä joko laittamalla postia SininenYlivoima@gmail.com, menemällä osoitteeseen http://sininenylivoima.bandcamp.com/ (sieltä saa muuten myös sitä vanhaa levyä!), tai tulemalla nykimään hihasta vaikkapa KeparDI:n säbäturneessa. Ollaan muuten siellä keikalla viimevuotiseen tapaan, joten kannattaa ruksia 17.11 kalenteriin ja ilmestyä Tampereelle. Tarkemmin sanottuna Hervantaan ja teekkarisauna Mörrimöykylle. Sinne siis niinkuin olisi jo.

Jalkavaivan kanssa ei oikeastaan ole mitään uutta taivaan alla. Kävin mie rykäsees 25-Mannassa. Vartti keulaan turpaan ja hävisin Lahtarille. Ei siinä notta virheitä olisi tullu, mutta kun se vauhti...

Noh, miulla on seuraavassa kuussa aika kaverille, joka on ennenkin tämmösiä vaivoja kuntoon laittanut. Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta.

Ei miulla muuta, loppuun vielä linkit uusiin julkaistuihin biiseihin :

http://www.youtube.com/watch?v=6dm39UlD7Cs Lajin Koko Kuva - levyn tiiseri

http://www.youtube.com/watch?v=vregcQQ7sX4 Voittajan Elkeet

http://www.youtube.com/watch?v=nYqT0npsQzM&feature=relmfu Etelään

Läski Paska

Voe herranpieksut. Ihan silkkaa viattomuuttani meni töissä vaa'alle, kun ovat tässä lähiaikoina tutut ja vähän tuntemattomammatkin kehanneet sanoa painon nousseen. No perskele, mihän kellotin kaikkien aikojen henkilökohtasen paino-ennätyksen, 67,5 kg. Tästä järkytyttyneenä päätin alottaa kuntokuurin, vaikka kipeäähän se tekeekin näiden vaivojen kanssa. Tavotteena on vielä joskus olla nuori, komea ja painon lähellä 60kg. Kun kaksi ensimmäistä ovat miltei mahdottomia, on kolmanteen satsattava kaikki. Vielä mahiksia on, vaikkakin meikäläisen tän hetken suurinta liikuntaa on Ruissalon frisbeegolf-radan kiertäminen ja satunnainen suunnistaminen. Miulta kun on toi juoksuharjottelu toistaseksi lääkärin toimesta kielletty.

Mutta vittuakos niillä kielloilla tekee. Kävin mie tuossa Rinkelirasteilla suunnistamassa. Sarjana toimi varmasti tämmöiselle lihavalle ja hitaalle pojulle sopiva H21C. Voittohan sieltä napsahti puhtaalla suorituksella, tosin juoksua radasta sai suoritettua noin 20 %. Osin vaivojen, osin huonon kunnon ja osin perinteisen Lappeenrantalaisen paskamaaston johdosta ei meno siis kovin kovavauhtista ollut. Pääasia että pääsi kisoissa käymään. Nyt löytyy nimikin rankilta, ja kevyesti tuhannen sakista - eli ei niin mitään hätää.

Rastiviikoille ei perinteisesti  pysty lähtemään koska kesäduuniblues soi ahkerasti taas kerran. Tällä alalla kun Heinäkuu on perinteisesti kiireisintä aikaa Suomessa, niin mitään helvetin lomia ehdi pitämään. 6 päivää viikossa 8:n viikkoa kun tekee hommia, eikä käteen jää juuri lämmintä kättä enempää, niin kyllä taas maittaa opiskelu ja muu joutenolo syksyllä. Mutta ei voi valittaa, oon mie paskempiakin hommia tehny ja paskemmalla palkallakin. Oon itseasias erittäin tyytyväinen olooni toimistolla tällä hetkellä, mikäs siinä.

Tietysti  olishan se mukavampaa olla kotona Savonlinnassa, mutta kun duunien perässä on mentävä, niin silloin vaan on. Kämpässä pyörii tällä aikaa hämäriä oopperavieraita. Täytyy varmaan desinfioida koko mesta huolella elokuun alussa, tai sitten SY:n seuraavalla levyllä kuullaan aarioita, jos vaikka jotain pöpöjä tarttuu. Pelkkä ajatuskin saa oksentamaan,

Pienellä aasinsillalla päästiinkin SY:n kimppuun taas. Moni odotti jo ennen Jukoa biisejä kehiin, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Hallilan stressikeisarin kanssa on nyt lyöty aikataulut lukkoon, ja studioaikaakin on varattu. Joten kyllä se kakkoslevy tulee sieltä varmasti, ainakin nopeammin kuin Davon soolo. Pitäs saada suunnistusmediakin tosta jutusta innostumaan niin näkyvyyttä tulisi huomattavasti lisää. Ei vaan jaksa itse  hoitaa  minkäänasteista markkinointia kun jo taustojen kerääminen on  aikaavievää  ja helkutin raskasta hommaa. Noh, eiköhän se taas tästä.

Ainiin, täytyykin tosta terveydentilasta mainita,että tällä hetkellä mennään siinä notta jonkinlaista reumaa epäilevät miulla olevan. Kuun lopussa verikokeet ja röntgenit sun sydänfilmit ja sitten elokuun alussa erikoislääkärin vastaanotolle kyseleen tuloksia. Olis jo nimittäin pikkuhiljaa aika saada hommat kondikseen tuon liikuntakyvynkin osalta. Kun ei noita tulehuskipukääkkeitä viittis koko loppuelämää popia.

Mutta ei miulla sitten muuta, koittakaa rakastaa toisianne, sekä naapurin vaimoa. Harrastakaa irtosuhteita ja vihatkaa parhaita ystäviänne, eiku hetkinen....

                                                                                                                                                     

Ei hyvää päivää

En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Kävin tossa äsken vilasemma Olavin Rastin jukojoukkueet, ja olihan siellä ylläri oottamassa. Alunperin pyysin että lyhyttä päiväpätkää kolmosjoukkueesta jos sais nii vammakerholainen tykkäis. Noh, kolmosee mie pääsin mutta se pätkä on jumalauta 3.osuus ja 14 kilsaa.

Nyt sitten voikin alkaa arvailemaan ihan porukalla, että pääseekö se Väisäsen poika alle kolmeen tuntiin tuon reissun. Mie veikkaan vahvasti etten pääse tässä tilanteessa. Täytynee pidentää KÄVELYlenkkejä ja koittaa ottaa parit hölkkäaskeleet ennen Jukoa. Tulee sattumaan ja paljon, itkukin voi olla lähellä.

Äiti, missä olet kun sinua tarvitaan?

Sulalta Sulalle

Sellasta tää elämä vaan on. Joskus se potkii päähän oikein kunnolla, ja joskus sillä sattuu jalassa olemaan rautakärkiset maiharit. Se pitää vaan ottaa vastaan kuin mies - ei siitä muuten selviä.

Miun osalta alkaa vihreetä valoa pikkuhiljaa taas näyttämään. Kävin edellisenä tiistaina ensimmäistä kertaa sitten marraskuun juoksemassa, ja oikein suunnistinkin siinä samalla. Karvan alta 10min/km vauhtia pääsin, eli aika karmeassa kunnossa tässä ollaan. Ei liene mikään ylläri kelleen kun edes korvaavia pystynyt kivuilta talvella tekemään.

Suurin syy tähän muutokseen olotilassa on tämän samaisen talon kakkoskerroksesta löytynyt fysioterapeutti, joka on saanut kropan paljon parempaan kondikseen, mihin OMT-fyssari, kanadalais-kiinalainen kiropraktikko ja lääkäri ovat pystyneet yhdessä. Fiiliskin on mitä mahtavin. Toinen positiivinen tekijä on se, että onnistuin jälleen kerran hankkimaan itselleni kesäksi töitä, vaikka heikoltahan tuo näytti vielä vähän aikaa sitten. Viimeinen oljenkorsi toimi, ja Kotkasta napsahti matkailuinfosta matkailuneuvojan pesti. Juhannuksen jälkeen pitäisi kymenlaaksoon siirtyä, ja siellä sitten loppukesä hurahtaa. Siihen asti ollaan vaan, käydään vähä lenkillä ja suunnistelemassa, sekä tietysti roudataan tuota jäätelöä kioskeihin sivuhommana.

Jukola siintää vahvasti mielessä, ja tavoitteena olisi edes joku pikkupätkä pystyä nykäsemään. Tuo viime tiistain 3,4 km tuntui sen verran hapottavalta, että tekemistä on vielä paljon. Olkoon, että maasto oli aikasen raskas, mutta ei se Jukolassakaan helppoa tule olemaan. Ja vaikka ei juoksemaan pääsisikään, nii pääsee muuten nauttimaan kyllä tarjoilusta ja tarjonnasta kun Isäukko tossa ilmotti, että mie pääsen hänen avekkina vip-hommeleista nauttimaan kun äitee mielummin kattelee telkusta nuo skabat.

Ja mitä SY:lle kuuluu? Noh, Masasteri vääntää töitä niska limassa kunnes kuolo korjaa, joten voi olla että aikataulut hieman venähtää. Parempi onkin ettei kiirrellä väännä, hyvää kannattaa odottaa.

Itärintamalla ei mitään uutta

Jossain päin Suomenmaata jengi vetelee jo sulalla. Toisaalla mennään vielä hangessa, ja vielä jossain muualla ei edes juosta. On varmaan vaikea arvata mikä näistä koskee itseäni. Vittu kun koskee, alkaa huumori olemaan vähissä kun kävely tekee tuskaa ja muusta ei edes viitsi haaveilla.

Parin viikon päästä viimeinen fyssarikäynti, kun jumpat ei tehoa on aika siirtyä järeämpiin keinoihin. On tämä ihmiskeho haavoittuvainen, tänäänkin kaupasta tullessa jäin rappusissa huonokuntoiselle kaverilleni, ja tämä odotteli rappujen yläpäässä. VITTU MIE SANON kun ei jalat kanna kunnolla ja tuska on kova.

Miun on luotu liikkumaan, tahdon liikkua, ansaitsen liikkua. Mitä pahaa oon oikeesti tehny ansaitakseni tälläsen kohtalon?