Edellisestä lenkistä on aikaa ja paljon. Syynä ei ole laiskuus, vaan tuo vasen jalka jonka ongelmat tuntuu pahenevan koko ajan. Tänään ongelmat oli jo sitä suuruusluokkaa, että miun piti soittaa kaveri ottaan kyytiin matkalla koululle. Niin, mie tosiaan asun n.400 metrin päässä koulusta että pienet sille.
Ei paljon tule edes mieleen yrittää jotain korvaavia kun pelkkä kävely sattuu perkeleesti. Viimeisinpänä syynä on epäilty että lantiossa on joku lukko joka painaa hermoa. Torstaina kiropraktikolle kattomaan josko se auttas.
Edes viina ei turruta kipua - testattu on
5 kommenttia:
Eikös syynä ole juurikin laiskuus, kun et ole hoitanut jalkaasi kuntoon?
Eli aina kun tulee joku vamma yms. niin kyseessä oma laiskuus? Kokeile ite käydä alkuun vaik joka toinen päivä lenkillä ja tuu sit sanomaan, että jos urheillessa tulee vammoja niin syy löytyy aina urheilijasta. (vaikka toisinaan näin onkin.)Juoksijaa ei tuu, jos ei juokse, kun juoksee vähän liikaa tulee vamma, näin se menee. Turhia tommoset, jotka ei tiedä urheilusta, saati elämästä yleensäkkään mitään ja tulee muille vikisee.
-?-
Onko se sitten naapurin Reijon vika jos niitä vammoja tulee? Ja kuka käskee juoksemaan vähän liikaa? Reijo? Pieniä vammoja/rasitusvammoja tulee väkisin, mutta jos reagoi tilanteisiin tarpeeksi ajoissa, voi välttää pahemmat oireet.
Kyllä ne vammat paranee ajan myötä, mutta paranemiseen voi vaikuttaa myös urheilija itse.
Tähän väliin vois heittää, että itellä kohta 9kk vaivannu erittäin sitkeä penikkatauti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta 10 Milan jälkeen. Olihan jaloissa pientä kipuilua ollut jo ennen sitä, mutta ensi oireista ei millään voinut päätellä, millaisen riesan itselleen hankki liian innokkaalla keväisellä harjoittelulla. Kotona tapahtuvan omatoimisen hoidon lisäksi fysioterapeutin luona on vierailtu ahkerasti, tukipohjalliset on hankittu, lääkäkärillä käytetty ja juoksutaukoa pidetty. Yhä rupeaa vaivaamaan kun vähäänkään enempää juoksee, vaikka pehmosempaa alustaa alle koittais kalastellakkin. Itteäni ainakin loukkaa, jos joku tulee sanomaan, että en ole yrittänyt tarpeeksi hoidattaa vaivojani ,rahaa, aikaa ja ammattitaitoa on kulutettu. Tosin tässäkin tapauksessa syy löytyy 100% urheilijasta itsestään, mutta mistä näitä tietää, omalla kohdalla kun vaiva ei tosiaankaan turhan paljon itsestään ilmoitellut ennen akuuttien oireiden ilmaantumista. Toki edelliselläkin kirjoittelijalla hyviä pointteja on, mutta itse vammoja kokeneena voin sanoa, että ei nää asiat läheskään aina noin mustavalkoisia ole, kuten asian ilmaiset.
Heikki
Mie totean omastana tilanteestani seuraavaa: Miulla on tunnetusti koko vasen puoli kropasta kestojumissa, aiheutuen selkärangan vinoutumasta (urheilulääkärin mukaan, ei kuvattu)
Tämä on aiheuttanu vuosien saatossa pikkuvaivoja, muttei mitään tällästä vielä.
Koko tää homma alko esijukon aikoihin, ja meni yhtä nopeasti pois kun ilmenikin. Sitten heinä/elokuussa jysähti taas päälle aivan yllättäen eräänä aamuna. Miulla ei sillon yksinkertasesti ollut varaa hoidattaa vaivaa muuten kuin venyttelyllä ja kipulääkkeillä (olin totaalisen persaukinen).
Viimosten kisojen jälkeen syksyllä aloin vaivaa hoidattamaan, ja olenkin tässä ahkerasti hierotuttanut ja käynyt muunmuassa kiropraktikolla ja jopa lääkärin vastaanotolla. Mikään ei ole vielä auttanut, vaan päinvastoin vaiva on pahentunut. Ilman kipulääkkeitä on miulla kävely silkkaa tuskaa, enkä kykene pitkiä matkoja kävelemäänkään. Kipu on pistävää, eikä sen tarkkaa sijaintia pysty määrittämään, eikä mikään paikka ole kosketusarka yms. En myöskään ole kaatunut tms missään josta vaiva olisi voinut tulla.
Sanomattakin on selvää, että nykyinen tilanne tekee todella pahaa, ja siksi mie oon suunnannut ajatukseni kaikkialle muualle kuin urheiluun. (koulunkäynti, naiset yms paska) Olisi niin pirun kiva pystyä edes kävelemään normaalisti, lenkilläkäynnistä puhumattakaan.
Tällä hetkellä mie en tiiä mitä tekisin. Oon kuitenki päättäny pitää pääni pystyssä ja olla vaipumatta masennukseen. Elämässä on niin paljon epätasaisuutta muuallakin kuin miun vaivoissa. Tiiän henkilöitä (yllä kirjoittaneita) jotka ovat kärsineet kiusaavista vaivosta älyttömän pitkäänkin. Tässä omassa tapauksessani en kuitenkaan näe itseäni syylliseksi. Mie oon tehny koko ajan sen mitä mahollista on ollut tuolle vaivalle. Valitettavasti se ei ole vielä riittänyt, eikä vaivan alkuperä, saatika sitten paikka ole edes selvinnyt.
Seuraavaksi tässä kokeillaan lihasrelaksantteja, koska niitäkin eräältä lääkäritaholta suositeltiin. Jos nekään eivät tehoa, on paha mennä sanomaan seuraavaa askelta. Se on kuitenkin varma, etten aio todellakaan harrastaa mitään liikuntaa ennekuin vaiva on täysin selätetty (lukuunottamatta joidenkin lihasryhmien vahvistamiseen annettuja ohjeita)
Ainut asia mitä mie toivon, on erittäin rauhallista joulua kaikille ja että tästä nyt pikkuhiljaa pääsisi liikkeelle. Kiitos ja anteeksi
-Tero
Lähetä kommentti