Uninen

Miulla on aina ollut yksi satavarma merkki kisakauden lähestymisestä : suunnistusta käsittelevät unet. Yleensä näissä painitaan todellisuuttakin heikomman vauhdin kanssa tai sitten unet pohjautuvat johonkin menneseen tai tulevaan kilpailuun.

Viime aikoina päässä on jostain kummasta syystä pyörinyt öisin ns.vaihtoehtoinen ratkaisu Mynämäen KLL viestin toisesta osuudesta. Kai se on jäänyt kaivelemaan rankasti päähän kun aikoinaan pääsi kakkososuudelle säntäämään toisena ja lopputulos oli jotain ihan muuta..

Tulevista unista on ehkä paras esimerkki vuodelta 2006 kun Silja-rasteja edeltävä yönä näin itseni kisan palkintojenjaossa toisella sijalla. Oikeassa elämässä itse kisaahan mie johin alusta asti, mutta lopussa kusin yllättäen ja tuloksena toinen sija (A-sarjassa).

Unista siirrytäänkin sitten kevyesti todelliseen maailmaan. Kotimainen kisakausi ponnahtaa mukavasti liikkeelle 2,5 viikon päästä mukavasti kahdella keskimatkan kisalla. Silja ja Ankkurit palvelee samalla Tiomila-karsintana , joten lähinnä taidon on oltava tapissaan tuolloin , saa sitä vauhtiakin olla jos on ollakseen. Siihen kun alle lyö Patun kanssa viikon laatureenejä Turussa niin pitäisihän sitä hyvä tulla.

Loppukevennys :

Löysin tossa internetin ihmeellisestä maailmasta tulokset ensimmäisestä kisasta jonka ikinä oon suunnistanu. Kyseinen kisa oli vuoden 2000 Särkänniemi-suunnistus ja matkana 1,4 km. Osasin jo tuolloin suunnistaa pirun tarkasti, tuli nimittäin H11-sarjassa takkiin kärkeen 25 minuuttia. Mikään ei ole siis muuttunut nykypäivään, paitsi pilkun paikka matkassa

How cool is life ?

Siistii, tulin eile Turust himaa ja huomasin et kämppä tyhjentyny kaikest kamast mikä ei oo meikän. Jätkät muutti sit poies ja lopetti koulun ilmeisesti. Mulleki kerrottii asiasta, not.

Ihanku ois kivaa muutenki, pienet sille ja eteenpäin höyryjunal

Millasel fiiliksel ?

Lähetään liikkeelle peruasioista: Meininki on lähiaikoina ollu aika schaissea noin kokonaisuudessaan. Ei vaan pysty löytämään sitä positiivisuutta elämässä tällä hetkellä mistään muusta kun lenkillä käymisestä. Kohtuu synkkää sanon ma.

On se kummaa kun kunto on kerrankin noususuhdanteinen ja fiilis sitä kautta noussut , niin aina muut asiat ajavat ohi vasenta kaistaa niin saatanan kovaa ettei edes ehdi huomaamaan mistä ne tuli. Kai se talvi on tehnyt tehtävänsä tai jotain.

Kouluhommista ei varmaa ees tartte mainita. Pyörin koululla suunnilleen 1-2 kertaa viikossa ja sillonkin max 3 tuntia kerralla. Portugalin jälkeen jäin niin pahasti jälkeen kaikissa nörttihommissa ettei ole oikein edes kiinnostanut kuroa etumatkaa kiinni. Mielummin sitä nukkuu pari tuntia pitempään ja suuntaa lenkille. Pääsee varmaan kivasti kelalle makselemana tukia takasinpäin - ihan niiku se kiinnostas.

Kesäduunia en oo viittiny hakea. Ollu niin tyhjä olo takissa ettei oo tullu hakemuksia laitettua. Onhaa tietysti 50-50 tsäänssit samasta mestasta missä viimevuon tein hommia , mut mikään ei ole kirkossa kuulutettua - päinvastoin. Normivuosina laittanu vähintään sen 15 hakemusta mistä aina 1 on tärpänny , nyt en oo saanu yhtään sivua ees auki tai soittanu minneen. Laiska paska.

Ens syksyn kuvioitakaan en oo hionu sen kummemmiks. On täs viel aikaa miettiä alaa ja hakea. Ainut mikä on varmaa on Turkuun suuntaaminen, ihan sama tuleeko sitä opiskelupaikkaa vai ei. Varmaan sekin juttu kusee viimeistään alkusyksystä ja löydän itteni Vehkalahdelta porukoilta syksyl - ei puhettakaan.

2010 - missä helvetissä se levy viipyy ? No viipyyhän se kun äijästä ei ole mihinkään. Yleensä kun on fiilis ollu totaalisen down on tekstejäki syntyny ja saanu hommia hiottua. Nyt ollu pari viikkoa et vissii 1 tai 2 riviä saanu kirjotettua ja neki sellasta sontaa mil vois pyyhkiä persettä. Ehkä mie viel pari vuotta vitkuttelen tänki kans.. turhaa touhua.

Että näin meilläpäin. Kai tää tästä viel iloks muuttuu kuhan kisakausi alkaa ja pääsee taas reissaamaan. Siinäki o sellane jännä juttu et tota valkosta möhnää on mettissä tällä hetkel nii pirusti ettei olis ihme vaikka silja ja ankkuritki peruttas vielä. Kaikenlaista voi sattua - synkistellään tässä odotellessa

Matkarakki - Riika

Taas kerran rupes Kymenlaakso ahdistamaan siinä määrin notta oli pakko lähteä reissuun. Raavittiin kasaan 5 henkinen miehistö , varattiin äärimmäisen kallis (yht. 25 € len+host) reissu ja suunnattiin Riikaan.

Jostain syystä ihmisille on jäänyt Riiasta sellainen mielikuva että kyseinen mesta on jotenki vaarallinen turisteille ja vieläkin turhan neuvostoliittolainen - ja vitut. Jos tietää mitä tekee ja mihin menee ei pitäis tulla mitää ongelmia, ja tietysti mitä vähemmän ottaa sitä halpaa viinaa kitusiinsa sitä siistimpää on hengailla mestoilla.

Riiassa majapaikkana toimi Riga Hostel joka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä. Todella mukava mesta , siisti ja henkilökunta on miellyttävää (myös kaunista!). Aamupalakin kuulu vielä hintaan niin mikäs siinä 4 päivää tutkiskella Baltian Pariisia.

Päivät kierreltiin museoissa , kirkoissa yms vanhoissa mestoissa ja leikittiin niin turistia kun olla ja voi. Illat hengailtiin Espanjalaisten sekopäitten ja erään Saksalaisen suunnistajan kanssa joko alternative rock - kellarissa tai sitten korkealla jonkun hotellin 26.kerroksessa sijainneessa näköalamestassa. Kun piti järjen mukana touhussa niin eipä tullut mitään probleemoja. Siistii settii ja silleen.

Matkarakki antaa Riialle täydet 5 tähteä ja suosittelee ehdottomasti kaikille. Talvella matkaaminen voi olla mukavempaa, sillä taskuvarkaita ja kerjäläisiä ei hirveästi kaduilla näe talvisin. Kauppahallit (vanhat zeppeliinihallit) on paikka jossa todellakin kannattaa käydä. Kalahallin lemu ei katoa mielestä koskaan , vaan syöpyy syvälle mieleen.

Stressiloma vietetty, nyt voi siirtyä angstaamaan ankeaan arkeen ja miettimään kuinka perseestä elämä voi olla. Niin ja tietysti reenaamaan , jeah!