Karavaani kulkee ja sitärataa. Paljon on taas nähty ja koettu monella saralla, ja siitäpä seuraavassa tekstissä hieman lisäinformaatiota.
MM-kisabiisiprojekti on nyt viimeinkin onnellisesti takana. Kaikken hankalien vaiheiden jälkeen koko homman tuoma stressi ja erilaiset tilanteet purkautuivat WOC-banketin keikan myötä lopullisesti. Myö ollaan vapaita nytten, homma on paketissa! Jos koko systeemiä tarkastelee alusta asti, oli muuttujia enemmän kuin tarpeeksi. Koko projekti uhkasi kaatua jo alkuvaiheessa kun sopivaa tuotantoa ei löytynyt. Onneksi OP Beats tuli hätiin ja pelasti omalta osaltaan tilanteen.
Kun SY:n äänitysstudiona koko yhtyeen historian ajan toiminut Crypt Studios petti luottamuksen täydellisesti oli aikamoinen fiilisten sekamelska äänitysten jäljiltä. Tälläkään hetkellä en ole tyytyväinen biisien lopputuloksiin, OP pelasti miksaamalla mitä pelastettavissa oli. En suosittele kyseistä lafkaa (CS) kenellekään missään tilanteessa, sen verran kaukana ammattitaidosta tilanteen hoitaminen lopulta oli siellä päässä.
Noh, tästäkin selvittiin ja biisit saatiin puskettua ulos. Olis ollu jonkinnäköstä julkistustilaisuutta, mutta rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut yhtään. Mie vihaan julkisuutta todella paljon, ja uskon että se pilaa ihmisen kun ihmisen lopulta todella pahasti. Ai miksi kirjotan tätä blogia? No varmaankin jonkinlainen purkautumisen perustarve on kuitenkin olemassa, kaikesta huolimatta - hittoako mie sitä tiiän.
Koitti Heinäkuu ja Vuokattiin tuli suunnata keikkailemaan. Kaikki meni hyvin, kunnes työpäivän jälkeen suuntasin luvattuun majoitukseen. Siellä sitten alokkaat olivat vastassa, eikä nimeä mistään tiedoista tietenkään löytynyt. Asiaa ei ollut siis hoidettu kyllin pitkälle asti. Jos takana ei olisi ollut 10:n tunnin työpäivää ja 4:n tunnin ajomatkaa, olisin ehkä saattanut aiheuttaa pienimuotoisen painimatsin. Jätin tilanteen kuitenkin väliin ja kehoituksesta poistuin paikalta etsimään muuta majoitusta. Onneksi porukat sitten olivat saaneet 2:n hengen huoneen sijasta 3:n hengen huoneen, niin sinne sitten pääsi majoittumaan, tosin oli se hieman perseestä puolenyönaikaan herätellä ja pyytää nöyrästi majapaikkaa, kun kirjallisessa sopimuksessa mainittua majoa ei ollutkaan järjestetty.
Ei se mitään, aamulla virkeänä (ja äärimmäisen vaivaisena) ylös sängystä. Edellisestä illasta laittamani palaute oli löytänyt kohteensa, ja pahoittelua tuli niin puhelimitse kuin myös maililla. Syytäkin oli. Päivällä sitten oli luvassa Hiukan stadionilla soundcheckki, ja viimeistään tässä vaiheessa tajusin miten iso juttu onkaan kyseessä. Illalla sitten avajaisissa oli n.10 000 ihmistä paikalla, mikä on jäätävä luku. Saattaa olla hieman yläkanttiin, mutta väritetään vähän. Keikka meni nausteriin, vaikka järjstelyt pettivät jälleen, kun tuhatkunta ihmistä pääsi alueelle, johon ei pitänyt olla mitään asiaa. Ei herranjestas mitä touhua.
Oli muuten tunteellinen hetki, kun Måren MM-kulta varmistui ja Suuria Unelmia kajahti soimaan. Kun kaksi ylpeydenaihetta iski samaan aikaan päälle, oli kyyneliä vaikea pitää piilossa. Teki äärimmäisen tiukkaa. Kisojen jälkeen ajomatka kotiin ja Meissi jäi paikapäälle hoitamaan SY:n julkisuuspuolta (mikä on hieno asia, miusta siihen hommaan ei ole). Aamulla sitten soittivat etelä-karjalan radiosta, ei kiinnostanut tipantippaa, pyysin Meissille soittelemaan.
Työviikon jälkeen koitti aika suunnata kohti WTOC ja WOC banketteja. Järjestelyt oli jälleen hoidettu vasemmalla kädellä, jos edes sillä. Kun keikan piti olla Perjantaina illalla, niin vielä klo 00.00 ei ollut tietoa onko keikkaa ollenkaan, mitä laitteistoa siellä on paikalla ja mitä meidän tulisi tuoda. Sama homma oli osittain WOC banketin kanssa, ja sinne oltiin kaiken lisäksi buukattu myös toinen bändi, mistä ei meille sitten mitään oltu kerrottu (Ei tietenkään, mehän oltiin TALKOOHENGELLÄ ja RAKKAUDESTA LAJIIN mukana, niin tarvinnut mitään infoa antaa). Vaikka järjestelyt aiheuttivat todella suuren vitutuksen ja epämukavuuden tunteen, niin kaikki unohtui ainakin osittain WOC-keikan pukatessa käyntiin. Kunnioituksestani urheilijoita kohtaan en voi kertoa sen tarkemmin illan tapahtumista, mutta hauskaa oli. Tuli jäätyä keikan jälkeen paikalle muutamaksi tuntia hengailemaan ja nauttimaan fiiliksistä. Taidettiin olla Meissin kanssa niitä harvoja, kellä ei ollut minkäänasteisia meriittejä.
Nyt kaiken tuon jälkeen, mie oon äärimmäisen tyytyväinen siitä, etten ollut koko viikkoa paikalla. Ei tarvinnut vastata uteluihin biisistä, keskustella ihmisten kanssa asioista jotka eivät kiinnosta yhtään, eikä muutenkaan tarvinnut olla esillä. Ne on eri miehet noihin hommiin. Mie tykkään vaan tehdä biisejä, ja siinä kaikki. Sanoinkin jo vitsillä, että seuraavan (jos sellaista tulee) levyn kansiin pelkästään Meissin kuvia, mie voin hoitaa taustahommat mieluummin.
Mihinkä tästä? Uusia biisejä on jo kehitteillä, ja niitä työstetään pikkuhiljaa. Uusia keikkoja ei ole tiedossa, eikä niitä kyllä tällä hetkellä oteta edes vastaan. Annetaan vähän pölyn laskeutua, että saadaan rauhassa ilman paineita tehdä asioita.
Vaikka mie vaikutan tämän tekstin jälkeen varmasti vittumaiselta kusipäältä (sellanenhan mie rehellisesti ajateltuna olen) en täysin ole ihmisvihaaja luoteeltani. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, mutta en omiin asioihin liittyvistä jutuista, etenkään musiikista. Vähän voisin sanoa olevani erakkoluonne kuitenkin, sillä tykkään tehdä asioita yksin omassa rauhassani, ja tuoda niitä esiin sitten vasta kun huvittaa, eikä yhtään aikaisemmin.
Helvettiäkös mie selitän, ne jotka miut tuntee tietää paremmin. Harva tuntee, ja vielä harvempi tuntee hyvin. Näillä sanoila vetäydytään verhon taakse, juuri sinne mistä on tultukin.
P.S Naama ja rankisija ei edelleekään riitä
MM-kisabiisiprojekti on nyt viimeinkin onnellisesti takana. Kaikken hankalien vaiheiden jälkeen koko homman tuoma stressi ja erilaiset tilanteet purkautuivat WOC-banketin keikan myötä lopullisesti. Myö ollaan vapaita nytten, homma on paketissa! Jos koko systeemiä tarkastelee alusta asti, oli muuttujia enemmän kuin tarpeeksi. Koko projekti uhkasi kaatua jo alkuvaiheessa kun sopivaa tuotantoa ei löytynyt. Onneksi OP Beats tuli hätiin ja pelasti omalta osaltaan tilanteen.
Kun SY:n äänitysstudiona koko yhtyeen historian ajan toiminut Crypt Studios petti luottamuksen täydellisesti oli aikamoinen fiilisten sekamelska äänitysten jäljiltä. Tälläkään hetkellä en ole tyytyväinen biisien lopputuloksiin, OP pelasti miksaamalla mitä pelastettavissa oli. En suosittele kyseistä lafkaa (CS) kenellekään missään tilanteessa, sen verran kaukana ammattitaidosta tilanteen hoitaminen lopulta oli siellä päässä.
Noh, tästäkin selvittiin ja biisit saatiin puskettua ulos. Olis ollu jonkinnäköstä julkistustilaisuutta, mutta rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut yhtään. Mie vihaan julkisuutta todella paljon, ja uskon että se pilaa ihmisen kun ihmisen lopulta todella pahasti. Ai miksi kirjotan tätä blogia? No varmaankin jonkinlainen purkautumisen perustarve on kuitenkin olemassa, kaikesta huolimatta - hittoako mie sitä tiiän.
Koitti Heinäkuu ja Vuokattiin tuli suunnata keikkailemaan. Kaikki meni hyvin, kunnes työpäivän jälkeen suuntasin luvattuun majoitukseen. Siellä sitten alokkaat olivat vastassa, eikä nimeä mistään tiedoista tietenkään löytynyt. Asiaa ei ollut siis hoidettu kyllin pitkälle asti. Jos takana ei olisi ollut 10:n tunnin työpäivää ja 4:n tunnin ajomatkaa, olisin ehkä saattanut aiheuttaa pienimuotoisen painimatsin. Jätin tilanteen kuitenkin väliin ja kehoituksesta poistuin paikalta etsimään muuta majoitusta. Onneksi porukat sitten olivat saaneet 2:n hengen huoneen sijasta 3:n hengen huoneen, niin sinne sitten pääsi majoittumaan, tosin oli se hieman perseestä puolenyönaikaan herätellä ja pyytää nöyrästi majapaikkaa, kun kirjallisessa sopimuksessa mainittua majoa ei ollutkaan järjestetty.
Ei se mitään, aamulla virkeänä (ja äärimmäisen vaivaisena) ylös sängystä. Edellisestä illasta laittamani palaute oli löytänyt kohteensa, ja pahoittelua tuli niin puhelimitse kuin myös maililla. Syytäkin oli. Päivällä sitten oli luvassa Hiukan stadionilla soundcheckki, ja viimeistään tässä vaiheessa tajusin miten iso juttu onkaan kyseessä. Illalla sitten avajaisissa oli n.10 000 ihmistä paikalla, mikä on jäätävä luku. Saattaa olla hieman yläkanttiin, mutta väritetään vähän. Keikka meni nausteriin, vaikka järjstelyt pettivät jälleen, kun tuhatkunta ihmistä pääsi alueelle, johon ei pitänyt olla mitään asiaa. Ei herranjestas mitä touhua.
Oli muuten tunteellinen hetki, kun Måren MM-kulta varmistui ja Suuria Unelmia kajahti soimaan. Kun kaksi ylpeydenaihetta iski samaan aikaan päälle, oli kyyneliä vaikea pitää piilossa. Teki äärimmäisen tiukkaa. Kisojen jälkeen ajomatka kotiin ja Meissi jäi paikapäälle hoitamaan SY:n julkisuuspuolta (mikä on hieno asia, miusta siihen hommaan ei ole). Aamulla sitten soittivat etelä-karjalan radiosta, ei kiinnostanut tipantippaa, pyysin Meissille soittelemaan.
Työviikon jälkeen koitti aika suunnata kohti WTOC ja WOC banketteja. Järjestelyt oli jälleen hoidettu vasemmalla kädellä, jos edes sillä. Kun keikan piti olla Perjantaina illalla, niin vielä klo 00.00 ei ollut tietoa onko keikkaa ollenkaan, mitä laitteistoa siellä on paikalla ja mitä meidän tulisi tuoda. Sama homma oli osittain WOC banketin kanssa, ja sinne oltiin kaiken lisäksi buukattu myös toinen bändi, mistä ei meille sitten mitään oltu kerrottu (Ei tietenkään, mehän oltiin TALKOOHENGELLÄ ja RAKKAUDESTA LAJIIN mukana, niin tarvinnut mitään infoa antaa). Vaikka järjestelyt aiheuttivat todella suuren vitutuksen ja epämukavuuden tunteen, niin kaikki unohtui ainakin osittain WOC-keikan pukatessa käyntiin. Kunnioituksestani urheilijoita kohtaan en voi kertoa sen tarkemmin illan tapahtumista, mutta hauskaa oli. Tuli jäätyä keikan jälkeen paikalle muutamaksi tuntia hengailemaan ja nauttimaan fiiliksistä. Taidettiin olla Meissin kanssa niitä harvoja, kellä ei ollut minkäänasteisia meriittejä.
Nyt kaiken tuon jälkeen, mie oon äärimmäisen tyytyväinen siitä, etten ollut koko viikkoa paikalla. Ei tarvinnut vastata uteluihin biisistä, keskustella ihmisten kanssa asioista jotka eivät kiinnosta yhtään, eikä muutenkaan tarvinnut olla esillä. Ne on eri miehet noihin hommiin. Mie tykkään vaan tehdä biisejä, ja siinä kaikki. Sanoinkin jo vitsillä, että seuraavan (jos sellaista tulee) levyn kansiin pelkästään Meissin kuvia, mie voin hoitaa taustahommat mieluummin.
Mihinkä tästä? Uusia biisejä on jo kehitteillä, ja niitä työstetään pikkuhiljaa. Uusia keikkoja ei ole tiedossa, eikä niitä kyllä tällä hetkellä oteta edes vastaan. Annetaan vähän pölyn laskeutua, että saadaan rauhassa ilman paineita tehdä asioita.
Vaikka mie vaikutan tämän tekstin jälkeen varmasti vittumaiselta kusipäältä (sellanenhan mie rehellisesti ajateltuna olen) en täysin ole ihmisvihaaja luoteeltani. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, mutta en omiin asioihin liittyvistä jutuista, etenkään musiikista. Vähän voisin sanoa olevani erakkoluonne kuitenkin, sillä tykkään tehdä asioita yksin omassa rauhassani, ja tuoda niitä esiin sitten vasta kun huvittaa, eikä yhtään aikaisemmin.
Helvettiäkös mie selitän, ne jotka miut tuntee tietää paremmin. Harva tuntee, ja vielä harvempi tuntee hyvin. Näillä sanoila vetäydytään verhon taakse, juuri sinne mistä on tultukin.
P.S Naama ja rankisija ei edelleekään riitä
1 kommentti:
Kai kuitenki KeparDissa esiinnytte?
-Kalu
Lähetä kommentti