maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tukien armoilla

Ei ole postiviisuuta liiemmin ilmassa ei. Vasta tässä ehti huokaisemaan helpotuksesta kun pystyin alottamaan juoksuharjoittelun tiettyjen rajoitteiden puitteissa niin jo sille lyötiin stoppi.

Sunnuntaina pitkän lenkin (2h) jälkeen illalla alko vasen polvi kipuilla voimakkaasti , ja se sama kipu jatkuu edelleen. Rappusten käveleminen tekee todella kipeää , ja ihan normaali kävelykin sattuu. Kipua on siis koko helvetin ajan. Yritin mie tänään huitasta sekä nilkkatuen että polvituen käyttöön, ei auttanu. Onneksi edes opintotuki pamahti tilille , ja meni sen siliän tien laskuihin.

Mie oon elätelly toiveita , notta kevätleirille vois osallistua ja iskeä 10-mila karsinnoista juoksupaikka taskuun. Voipi olla että on aika luopua toivosta. Kuitenkin tuo polvi alkoi oireilemaan lievästi jo ennen Jyväskylän leiriä, ja leirin viimeinen reeni keskeytyi kivun takia. Pitäis varmaa Hakkaraisen pakeille painua kuhan saan itteni raahattua kotiseudulle. Ei paljon ole kesäduunia meikäläiselle tiedossa , ei edes haastattelukutsua tullut.

Täl hetkel mieli on aika jämäkästi maassa , eikä sen nostamiseen ole näkyvissä apukeinoja. Mie haluisin vaan liikkua säännöllisesti , jotta suunnistuksen harrastamisesta tulisi mukavempaa ja kesällä ei olisi sepemäistä raskautta juoksussa. Mutta ei niin ei.

Täytynee varmaan lähteä huomenna kahtomaan Nygårdin keikkaa ja vetästä tanakka humala.

Kiitos , anteeks , näkemiin

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä se siitä!

Anonyymi kirjoitti...

pettymysten jälkeen tulee iloa

Anonyymi kirjoitti...

Pettymysten jälkeen tulee lisää pettymyksiä. Kokeile intialaista kivunsiirtoa: katkaise käsi, niin jalkaongelmat ei tunnu missään!

Anonyymi kirjoitti...

Se on muuten ihan normaalia, että kaikki rahat menee laskuihin työssäkäyvilläkin. Laskut on vaan erikokoisia ku opiskelijalla. Ei ne rahat kauaa tilillä tilipäivän jälkeen pysy.