Yössä on ihmisen hyvä olla

Terse pitkästä aikaa!

Mie en oo ikinä pitäny itteäni yösuunnistajana, ja syy siihen on selkeä - pelkotilat. Mieleen muistuu elämäni ensimmäinen yösuunnistusharjoitus legendaarisella Mäyrän kartalla joskus 2005-2006 paikkeilla, kun Jore oli tehnyt "helpohkon" radan, jota VeVen yöpyssyt luonnehti reenin jälkeen vaikeaksi. Koukin itteni Metsäkylä-Reitkalli tielle asti, josta Mäkelän Pepe miut poimi kyytiin ja heitti takas Uuperiin. Että kiitos vaan näistäkin peloista.

Itse asiaan, Sm-yö käytiin tänävuonna äärimmäisen upeissa maastoissa Nousiainen-Mynämäki akselilla ja meno oli sen mukasta. Karsinnassa mie tein sellasta perussuorittamista, pari isompaa koukeroa ja betoni kakkoseen tuli käsky. Löin oikean polven suh rajusti kiveen ko laitoin elämää peliin letkan mukana radan loppupuolella , ja pitkin lauantai päivää olin jo varma etten mie starttais ollenkaan betoniin.

Ko mie kuulin missä maastossa finaalit oli, samantien katos kivut ja huonot ajatukset. Oli vaan nii hiton siisti fiilis päästä huippumaastoon tykittämää. Mainittakoon, että samassa maastossa aikoinaan KLL:n kisoissa Sari toi miulle kartan toisena vaihtoon ensimmäiseltä osuudelta. Sillon oli kuntoa mutta ei kasetti kestänyt ja sijotus romahti - hävettää vieläkin.

Ite kyöstin mittanen yökisa suju miun mielestä kohtalaisesti. Alussa sain heti homman haltuun. Vihreissä vähän sekoilin ja väliaikarastin jälkeen löin ison koukkendaalin kehiin. Siitä suivaantuneena pari väliä hurhaa työstöä ja loppu ihan mallikkaasti. Otettiin Aaron kanssa loppuveto kun kerran oli kakskyöstisillä sama loppu. Jäihän se pirulainen 40 sekuntia, ja niin jäivät samalla lpulla olleet muutkin rientolaiset taakse. Voi kun vauhti olisi samaa koko skaban kun viimosella 11 minuutilla...

Mie lähin kauden aikana varovaisilla tavotteilla - kohan yhet kuuskyöstiset sais. Nehän sieltä betonaalista tipahti syliin kuin taivaan lahja. Tähän on nyt sitten hyvä päättää henk.koht kausi ja siirtyä mannan kautta reenien pariin. Mannassa on muuten ihmisen hyvä olla. RANKIVETO ratkesi Sepen tappioon , ja 100 € kolahtaa miun kätöseen - ai että, ai että. Todettakoon että asiaa helpotti Sepen vaikea kausi ja lukuisat vaivat. Olihan molemmilla sysipaskaa tekemistä koko kesän.


Ei kait siin, viikonlopun jälkeen ollaan taas monissa asioissa viisaampia, tai sitten ei. Seppopätkää on kiva työstellä ruotsinmaalla hyvissä fiiliksissä. Laivalla parit humpat ja Suomessa odottaa arki. Siihen asti moro