Tässä on viime aikoina tullut ajateltua kaikennäköisiä asioita. On täytynyt repiä motivaatiota tyhjästä, miettiä opiskeluvaihtoehtoja, etsiä töitä ja valmistautua Portugalin reissuun ynnä muuta elämän pieniin koukeroihin vaikuttavia asioita. Viimeiset pari viikkoa on taas puhtaasti mennyt jumppaa tehdessä ja kesästä haaveillessa.
Tänään kävin taas tuolla naprapaatilla vilauttamassa tuota koipea, ja kuulemma mukaan suunta on oikea. Vesku arvio, jotta 60 % normaalista toimintakyvystä olisi tällä hetkellä käytössä, parannusta viime kertaan tullut roimasti. Sain Portugaliin täydet juoksuluvat ja kaiken kivan lisäksi tälle viikolle tehoharjoitusohjelman voimaa varten. Meinaa sitten sitä, että tasan kahden viikon kuluttua tästä päivästä olo on todella tyhjä. Sinänsä hyvä asia, ainakin uni maistuisi paremmin kuin viime aikoina. Tänään oli kuitenkin poikkeus tähän asiaan, olinhan hereillä jo klo 7 asti, vaikka vasta 9 maissa piti lähteä vanhuksia kuskaamaan lääkäriin. Jukekin soitteli 8 aikoissa ja käski reenaamaan, jotta näin.
Lauantaina oli suuri päivä, kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa sitten joulukuisen Kotkan leirin. 15 minuuttia rykäsin ruissalossa hienon kelin vallitessa, kivut osittain tallella. Eihän se nyt kivaa ollut, eikä tässä kunnossa vielä tiomila-paikkoja hätyytellä, mutta hitaasti ja varmasti asioita oikein tehdessä täältä vielä juoksemaan pääsee. Ikuisena pessimistinä ennustukseni kuitenkin on, etten pääse vielä hyvään kuntoon Tiomilan koittaessa, voipi olla kotiseuranta tänä vuonna miun nakki, ei voi vielä tietää. Sunnuntainakin juoksin saman verran, samoilla kivuilla.
Tosiaan, tässä sunnuntai-aamuna pitäisi suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sieltä Frankfurtin kautta Lissaboniin, josta autolla Moraan(?). 5 reenipäivää ja 2 kisaa, voi olla tuskaa mutta voi olla myös hemmetin mukavaa. Jos mie en oo kummassakaa kisassa viimonen tässä kunnossa niin ; A) taso on todella surkea B) Oon oppimassa suunnistamaan. Reenejä tullaan suorittamaan upeissa maastoissa, mutta kuulemma jotain yöreeniä olisi tarjolla varsin häijyissäkin maastoissa (http://www.sun-o.com/image_archive/image.php?image_archive_id=464) vihreät ei kuulemma ole oikein läpimentäviä, piikkipuskaa sanon ma.
Matkaanhan meitä lähtee 4:n hengen iskuryhmä, käsittäen Masan ,Johannan ja Aaron miun lisäksi. Matkan järjestelyistä ja metsästäjämulkvistien lahtaamisesta villisikojen apurina toimii Masa. Mie en viitti sellaseen aktiviteettiin lähtä mukaan kun oon niin rapakunnossa,toisaalta, ei näin laihaan kaveriin kyllä osu kuin mestariampujat, jos nekään. Tähän väliin pieni sitaatti eräästä sähköpostiviestistä :
"Perkele, lähen heti paikan päälle, liityn villisikoihin ja vastaan metsästäjien tuleen. Jos se ei toimi niin juotan metsämiehet känniin ja ammun kaikki Evoran alueen villisiat, asettelen sammuneet huntterit aseineen sikojen raatojen viereen ja soitan metsästyksenvalvojan paikalle. Kun rapulaisia raahataan paikallisiin putkatiloihin niin mul on jo trikoot yllä ja vedän noi kaikki kieltoon menneet maastot läpi yhtenä treeninä."
Että tälläistä olisi suunnitteilla. Mitäs täs sit muuta.. Kekeviikkona ois taas pokeriturnauksen vuoro. Oon kyllä pelannu 2 viime osakilpailua niin sysipaskasti, että sijoituskin valahtanut varmaan kärkikolmikon ulkopuolelle. Hyi vittu mie sanon. Muttajoo. Kahtellaan tuossa reissun jälkeen jos vielä hengissä ollaan vaikka karttoja tai jotain. Mie aattelin lainata tuoreelta suomenmestarilta Jonilta kepsiä, jotta harhailut saataisiin talteen, tietysti jos herra suostuu vain siihen. Onnea vielä sinne Luumäen suuntaan.
Notta sillai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti