Siitä ja tosta. Päräytetään käytiin spektaakkelimaisen "lomalla" - blogisarjan toinen ja luojan kiitos viimeinen osa. Edellisen päivityksen jälkeen mie oon lähinnä sairastellu ja löhöilly kotona. Taisin mie sen verta käydä ihan Kotkassa asti , että kävin kirpparilta ettimässä vanhoja kaiuttimia, uudet kun on muovista paskaa.
Harrastin loman loppupuolella myös sosiaalista elämää. Kävin siis lukioaikaisen ryyppykaverini kanssa Haminalaisessa ravitsemusliikkeessä nauttimassa pari tuopposta harmaata. Kuitenkaan en uskaltanut antaa livahtaa sinne väärälle puolelle humalaa, koska joskus on käynyt huonosti. Etenkin sillon kun lähdettiin "baarista karkuun juosten". Voi äiti poikaas taas.
Kiertelin ympäri Haminaa kävellen yksikseni muistelemassa menneitä. Ensimmäinen keikkapaikkani oli ihan yhtä ränsistynyt kuin silloinkin, mikään ei ollut muuttunut. Muutenkaan tuossa autiokaupungiksi laskettavassa tuppukylässä ei paljon mitään tapahtunut. Parin rakennuksen kohdalla vedin syvään henkeä ja käänsin katseeni pois.
Loman loppupuolella käytiin myös sopimusneuvotteluja, ja niiden tuloksena PYS vahvisti puolustusosastoaan. Toissa vuonna turnauksessa viimeksi joukoissa esiintynyt Vöörin Eki suostui taas liittymään joukkoon punaiseen. Alkaa olla hyvin porukka taas kerran kasassa , äijien osalta. Sellanen härkäryhmä kun ollaan, niin eihän niitä naispuolisia pelaajia ole saatavilla. Edellisille mie annoin kenkää ja uusia ei näillä meriiteillä kukaan meistä saa porukoihin. Luotto onkin nyt siinä , että Patu hoitaa kerrankin asiansa..
Niin, ja reenasinha mie taas niitä biisejäki. Oon nyt joka helskutin päivä pari-kolme kertaa nykässy setin läpi , koska nyt täytyy onnistua. Shinykin tossa soitteli ja kertoili myyneensä taas lisää levyjä. On se hienoa että tietoisuus leviää.
Mutta joo, sellanen loma. Ei ehkä näin tylsää viikkoa ole sattunut kohdalle ihan äskettäin. Onneksi kuitenkin jalkavaiva alkaa helpottamaan ja tiistaina pääsen todennäkösesti alottamaan suunnitellut reenit. Viikonloppuna sitten raadon raastavalle kympille katsomaan josko kirous on haihtunut ja leiri siihen kylkeen.
Tiistaina olis myös jotain approhommeleita - kattoo nyt jaksaako sitä. Ei miul muuta, kattokaa vaik pornoo tai kuunnelkaa SY:n biisejä. Molemmat aiheuttaa kuitenkin tuntemuksia alakerrassa , myöntäkää se !
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
tiistai 25. lokakuuta 2011
Lomalla osa 1/2
Niin siinä vaan kävi , että koitti aika syysloman - tuon turhakkeen jonka aikana ihminen lähinnä kärsii tylsyydestä. Koulukaverini hehkuttivat kuinka ovat suuntaamassa kuka minnekin loman viettoon - taisi yksi persreikä lähteä jopa Filippiineille naisen perässä. Noh, jokainen tykkää mistä tykkää...
Mie katsahdin lompakkoon ja totesin että on otettava suunta sinne missä lomailu on käytännössä katsoen ilmaista täysihoidolla vielä. Mie lähdin siis Vehkalahdelle! Ajomatka soljui mukavasti radio suomea kuunnellen , sillä minun herkät korvani eivät vaan kestä 3:a tuntia kaupallisten radioiden tuuttausta. Oli muuten äärimmäisen hienoa tajuta porukoiden pihassa unohtaneeni yhden matkakassin Savoon. Eihän siellä ollut kuin rytkyjä ja hygieniatuotteita sun muuta schaissea. V-tutus mittari heti punaiselle , enkä ollut ehtinyt edes vielä kotiutua kunnolla kaupunkiin.
Reenikamat olivat siis lenkkareita lukuunottamatta jääneet kämpille, mutta mitäpä mie niillä tekisin. Tuo jalka kun kiukuttelee vieläkin ankarasti (perjantaina ensimmäinen yritys hoitaa sitä) ja anto vielä hengitystietulehuksen tähän ihan niikuin kaupantekijäiseksi. Oli kuitenkin perjantai, ja mietin josko joku lähtisi käyämään Jaskassa , tuossa villien nuoruusvuosien kantapubissa. Puhelukierroksen jälkeen tuli selväksi taas yksi asia - kukaan kavereistani ei ollut minun tavoin lomalla , eikä edes viikonloppua viettämässä paikkakunnalla.
Viikonloppu sujui täten kotona tietokonetta näppäilessä , vanhuksilla kahvitellessa ja pappaa pyörätuolissa työnnellen ympäri Haminaa. Otetaan tästä nyt sitten säälipisteet , laskeskelin että tässä on nyt huikeat 3 tuntia kävelty tuolin perässä, eikä jutut vaan lopu kesken. Tässä alkuviikossa olen oikein parturissa käynyt , vaikka kyllähän tuo köyhää kirpaisikin. Jopa pankissa kävin haistelemassa rahan tuoksua , jotta vielä talven kylminä iltoina muistaisin sen kauniin, mutta ah niin petollisen lemahduksen. Tai sitten taas oli joku pankissa housuun paskonut , kuten likaisen kympin aikoihin Taavetin ässässä.
Mutta mikäs tässä on olla möllötellessä. Biisejä olen reenaillut , tuo keikka kun pirulainen lähestyy päivä päivältä. Muistelin tuossa että reilu 3 vuotta on edellisestä oikeasta keikasta aikaa. Samalla muistoni haahuilivat vuotta kauemmaksi, ja tippa meinasi silmään tulla. PERKELE - takaisin asiaan. Levy myy edelleen hyvin ja olen ylpeä saavutuksestamme. Ei olis uskonu sillon kun ensimmäisen kerran otettiin puheeksi että tehräänpä yhdessä tsibale , että homma repeisi käsistä. Nyt se vaan on revennyt.
Samalla tietysti eräs historian kovimmista urheiluseuroista on herännyt taas eloon. Kysehän on tietysti jo legendaariseksi muodustuneesta PYS:stä. Tuo neuvostoliittolaistyylisten punapaitojen rykelmä osallistuu jälleen kerran KeparDI:n sählyturnaukseen, vaikkakin Vehkalahtelaisten , Kouvolalaisten ja ties minkä muiden hörhöjen muodostoma schaissetiimi on yrittänyt haalia riveistämme jäseniä. Tero vaan nauroi. Tänä vuonna meillä on kuitenkin tiedossa varsinainen jymy-yllätys , kun eräs Rusisählystä oppinsa saanut sankari liittyy joukkoihin. Valitettavasti tämän urheilijajätin henkilöllisyyttä ei Zbynekin tietotoimisto voi vielä paljastaa johtuen sopimuspapereiden keskeneräisyydestä. Ruumiita tulee , sen voin luvata.
Loma jatkuu vielä huikean 5 päivän verran , joten lähes yhtä separimaista tarinointia on vielä luvassa toisen osan verran. Ehtiikö blogisti ennen sitä kuolemaan tylsyyteen ? Käveleekö Haminan kaduilla vastaan muita kuin tuttuja ? Onko tämä blogi perseestä ?
Kaikki selviää ensi kerralla. Siihen asti näkemisiin!
Mie katsahdin lompakkoon ja totesin että on otettava suunta sinne missä lomailu on käytännössä katsoen ilmaista täysihoidolla vielä. Mie lähdin siis Vehkalahdelle! Ajomatka soljui mukavasti radio suomea kuunnellen , sillä minun herkät korvani eivät vaan kestä 3:a tuntia kaupallisten radioiden tuuttausta. Oli muuten äärimmäisen hienoa tajuta porukoiden pihassa unohtaneeni yhden matkakassin Savoon. Eihän siellä ollut kuin rytkyjä ja hygieniatuotteita sun muuta schaissea. V-tutus mittari heti punaiselle , enkä ollut ehtinyt edes vielä kotiutua kunnolla kaupunkiin.
Reenikamat olivat siis lenkkareita lukuunottamatta jääneet kämpille, mutta mitäpä mie niillä tekisin. Tuo jalka kun kiukuttelee vieläkin ankarasti (perjantaina ensimmäinen yritys hoitaa sitä) ja anto vielä hengitystietulehuksen tähän ihan niikuin kaupantekijäiseksi. Oli kuitenkin perjantai, ja mietin josko joku lähtisi käyämään Jaskassa , tuossa villien nuoruusvuosien kantapubissa. Puhelukierroksen jälkeen tuli selväksi taas yksi asia - kukaan kavereistani ei ollut minun tavoin lomalla , eikä edes viikonloppua viettämässä paikkakunnalla.
Viikonloppu sujui täten kotona tietokonetta näppäilessä , vanhuksilla kahvitellessa ja pappaa pyörätuolissa työnnellen ympäri Haminaa. Otetaan tästä nyt sitten säälipisteet , laskeskelin että tässä on nyt huikeat 3 tuntia kävelty tuolin perässä, eikä jutut vaan lopu kesken. Tässä alkuviikossa olen oikein parturissa käynyt , vaikka kyllähän tuo köyhää kirpaisikin. Jopa pankissa kävin haistelemassa rahan tuoksua , jotta vielä talven kylminä iltoina muistaisin sen kauniin, mutta ah niin petollisen lemahduksen. Tai sitten taas oli joku pankissa housuun paskonut , kuten likaisen kympin aikoihin Taavetin ässässä.
Mutta mikäs tässä on olla möllötellessä. Biisejä olen reenaillut , tuo keikka kun pirulainen lähestyy päivä päivältä. Muistelin tuossa että reilu 3 vuotta on edellisestä oikeasta keikasta aikaa. Samalla muistoni haahuilivat vuotta kauemmaksi, ja tippa meinasi silmään tulla. PERKELE - takaisin asiaan. Levy myy edelleen hyvin ja olen ylpeä saavutuksestamme. Ei olis uskonu sillon kun ensimmäisen kerran otettiin puheeksi että tehräänpä yhdessä tsibale , että homma repeisi käsistä. Nyt se vaan on revennyt.
Samalla tietysti eräs historian kovimmista urheiluseuroista on herännyt taas eloon. Kysehän on tietysti jo legendaariseksi muodustuneesta PYS:stä. Tuo neuvostoliittolaistyylisten punapaitojen rykelmä osallistuu jälleen kerran KeparDI:n sählyturnaukseen, vaikkakin Vehkalahtelaisten , Kouvolalaisten ja ties minkä muiden hörhöjen muodostoma schaissetiimi on yrittänyt haalia riveistämme jäseniä. Tero vaan nauroi. Tänä vuonna meillä on kuitenkin tiedossa varsinainen jymy-yllätys , kun eräs Rusisählystä oppinsa saanut sankari liittyy joukkoihin. Valitettavasti tämän urheilijajätin henkilöllisyyttä ei Zbynekin tietotoimisto voi vielä paljastaa johtuen sopimuspapereiden keskeneräisyydestä. Ruumiita tulee , sen voin luvata.
Loma jatkuu vielä huikean 5 päivän verran , joten lähes yhtä separimaista tarinointia on vielä luvassa toisen osan verran. Ehtiikö blogisti ennen sitä kuolemaan tylsyyteen ? Käveleekö Haminan kaduilla vastaan muita kuin tuttuja ? Onko tämä blogi perseestä ?
Kaikki selviää ensi kerralla. Siihen asti näkemisiin!
maanantai 10. lokakuuta 2011
Zbynekin kootut
Huhhuh olipahan taas menoa ja melskettä. Takana on varsin mainio mannareissu ja ennenkaikkea Sinisen Ylivoiman levynjulkkarikeikka. 25-mannassa Riento taistelu koko kilpailun ajan sijoilla 40-60 ja lopulta kuulutuksen mukaan tulokseksi saatiin sija 59. Kuitenkaan koko seuraa ei tuloksista löydy , niin hylätyistä kuin hyväksytyistäkään. On se jännää kun Ruotsalaiset persereiät ei tota tulospalvelua osaa. Ruokonen pitäs lähettää sinne vähän pitämään luentoja..
Paluulaivalla ennakkospekulaatioiden mukaan meininki oli erittäin kova. Istuttiin siinä poikain kanssa ihan rauhassa hytissä kun helvetti pääs irti. Yhtäkkiä käytävällä oli valehtelematta n.50 henkeä puskemassa sisään hyttiin. Eihän siinä sitten voinut muuta kun päästää osa jengiä sisää ja hakea naapurihytistä laitteisto. Vedettiin keikka ja jengi oli innoissaan. Erityisesti eräs entinen maajoukkuestarba siinä oli ihan fiilareissa, kaikenmoista. Harmittavasti kuitenkin miulla tuo uni tuli simmuun sen verran aikasin etten päässy diskoteekin puolelle nauttimaan suosion aiheuttamasta ihailusta. Voi harmi... muahhaha.
Myös levynmyynti on lähtenyt vallan mainiosti liikkeelle ja pahimmat pelot on selätetty. Tässä on kuitenkin vuodesta 2003 toimittu musiikin parissa tavalla tai toisella , nyt miulla on sellane fiilis et tää on se oikea polku. Ei siis liene kelleen suurikaan yllätys että SY ei jää lepäämään laakereilleen vaan uutta materiaalia tullaa talven aikana jo työstelemään. Uutta biisiä voidaan lupailla jo seuraavalle keikalle...
Ja seuraava keikkahan on alustavien tietojen mukaan Kepardin sählyturnauksessa. Sopimuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta alustavasti ollaan sovittu keikan heittämisestä. Oishan se pirun hienoa!
Jos unohetaan toi SY taas hetkeksi ja puhutaan urheilusta. Mie oon pitkään pohtinu onko aika tullut laittaa nastarit naulaan ja alkaa vaikkapa neulomaan villapaitoja tai jotain muuta viihdyttävää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pohjalta on noustava. Uhoa riittää, saa nähä miten käy
Tästä tää sitten alkaapi, keyttä lenkkeilyä tonne Raatoon asti. Sen jälkeen hommat pyörimään ja sillai. Kasellaan josko blogin kirjottaminenkin taas alkais innostamaan
Paluulaivalla ennakkospekulaatioiden mukaan meininki oli erittäin kova. Istuttiin siinä poikain kanssa ihan rauhassa hytissä kun helvetti pääs irti. Yhtäkkiä käytävällä oli valehtelematta n.50 henkeä puskemassa sisään hyttiin. Eihän siinä sitten voinut muuta kun päästää osa jengiä sisää ja hakea naapurihytistä laitteisto. Vedettiin keikka ja jengi oli innoissaan. Erityisesti eräs entinen maajoukkuestarba siinä oli ihan fiilareissa, kaikenmoista. Harmittavasti kuitenkin miulla tuo uni tuli simmuun sen verran aikasin etten päässy diskoteekin puolelle nauttimaan suosion aiheuttamasta ihailusta. Voi harmi... muahhaha.
Myös levynmyynti on lähtenyt vallan mainiosti liikkeelle ja pahimmat pelot on selätetty. Tässä on kuitenkin vuodesta 2003 toimittu musiikin parissa tavalla tai toisella , nyt miulla on sellane fiilis et tää on se oikea polku. Ei siis liene kelleen suurikaan yllätys että SY ei jää lepäämään laakereilleen vaan uutta materiaalia tullaa talven aikana jo työstelemään. Uutta biisiä voidaan lupailla jo seuraavalle keikalle...
Ja seuraava keikkahan on alustavien tietojen mukaan Kepardin sählyturnauksessa. Sopimuksen yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta alustavasti ollaan sovittu keikan heittämisestä. Oishan se pirun hienoa!
Jos unohetaan toi SY taas hetkeksi ja puhutaan urheilusta. Mie oon pitkään pohtinu onko aika tullut laittaa nastarit naulaan ja alkaa vaikkapa neulomaan villapaitoja tai jotain muuta viihdyttävää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että pohjalta on noustava. Uhoa riittää, saa nähä miten käy
Tästä tää sitten alkaapi, keyttä lenkkeilyä tonne Raatoon asti. Sen jälkeen hommat pyörimään ja sillai. Kasellaan josko blogin kirjottaminenkin taas alkais innostamaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)