Jotain ihan muuta

Sitä se on ollu viimeisen viikon. Jotain ihan muuta kuin keskittymistä tulevaan kauteen ja reenailua. On roikuttu yömyöhään inttärnätin syövereissä, vedetty roskaruokaa viikonloppuöisin ja muutenkin vietetty low-life elämää.
Baareissakin tuli pyörähdettyä vaihtelevin menestyksin.
Eräänlainen kokeilu tämäkin, tulipahan todistettua itselle ettei tässä mitään järkeä todellakaan ole.
Keskiviikkona sentäs pokerisarjan toinen osakilpailu sujui erittäin mainiosti, allekirjoittaneen voittaessa kyseisen tapahtuman.

Tulipahan siitä matkaan 25 € lahjakortti Jaskaan, mikä näin loppupeleissä saattoi olla yksi vaikuttava tekijä viikonlopun sikailuihin. Kokonaissarjassa tällä hetkellä on suhteellisen loistava johto, ja jos tälläistä peliä jatketaan voin hyvillä mielin jättää viimeisen osakilpailun väliin ja keskittyä reenaamaan eteläisessä Euroopassa.
Niin reenaamaan, sillä vahvistumista on havaittu polven seudulla, eikä kävelystä ole ilmaantunut enään minkäänlaisia kiputiloja. Vielä kun malttaisi olla juoksematta 2 viikkoa.
Ajattelin, notta tästä se sitten alkaa. Keskittyminen tulevaan kauteen. Unirytmi pitää ensiksi saada kuntoon, kaupungilla pyöriminen unohdettua ja paikat kuntoon.
Kyllä sitä motivaatiota vielä riittää

Vaihtoehtowänkstääjä

Tässä onkin ehtinyt vierähtää muutama tovi siitä kun viimeksi olen turinoinut elämästäni, siispä tarinaa riittääkin kerrottavaksi.
Aluksi täytyy tässä todeta etteivät aikataulut ole pitäneet oikein kutinsa, pitihän suunnistusaiheisen kappaleeni valmis ja virallinen versio julkaista jo viime viikon maanantaina, mutta kappale on edelleen työn alla, viimeisiä hiomisia miksauksiin tehdään vielä.
Heitän kipaleen tänne välittömästi kun saan valmiin version haltuuni, aikaa voi mennä viikko tai kuukausi, miksaajan tuntien mikä tahansa ajankohta on mahdollinen.

Polven kanssa on edetty kuntoutusvaiheeseen asti. Edellisviikolla viimeinkin saatiin diagnoosi vammaan. Magneettikuvausten tuloksista tuli ilmi polven eturistisiteiden olevan osittain repeytyneet.
Ei pahin mahdollinen vamma, mutta ei myöskään mitenkään helppo nakki. Torstaina tuli haeuttua naprapaatilta kuntoutusohjeita polven ympäristön lihasten vahvistamiseksi, 1 harjoitesession maalle ja toinen veteen. Systeemillä 2 työtä ja 1 lepo mennään tästä eteenpäin, kunnes tilanne muuttuu paremmaksi. Näillä kivuilla ei ole asiaa edes kävelylenkeille usein, saati sitten juoksemaan. Jos joku haluaa ostaa fanituotteeksi meikäläisen magneettikuvat nii pitää toimia helkutin äkkiä, siinä on sitten parinkymmenen vuoden päästä todellinen harvinaisuus ja eBayssa siitä maksetaan omaisuuksia,not.

Vielä on olemassa mahdollisuus ettei polvi tästä parane kunnolla ja joudutaan turvautumaan leikkaukseen. Tätä varten minulla on olemassa suunnitelma Ö:
Sen jälkeen kun leikkaukseen tulee määräys, marssin suoraapäätä alkoon, ostan muutaman hyvän putelin ja nykäisen parin päivän turruttavat kalsarikännit.
Ehkä saatan lähteä jopa Haminan seukille esittämään yhtä härskejä peliliikkeitä kuin uutenavuotena, silloinhan ne jopa toimivat. Voin kertoa ettei ole rapulapäivänä hymyilyttänyt siihen malliin ihan vähään aikaan.

Todettakoon, että reenin vaikeudesta huolimatta päätin jysäyttää tipattoman tähän vuoden alkuun, lähinnä finassipoliittista syistä. Toisaalta, myös sillä voipi olla vaikutusta asiaan kun loputkin paikalliset kaverini päätyivät valtion hoiviin armeijan siipien suojiin. Itsehän tuossa tunti sitten kävin hakemassa postista kirjatun kirjeen, tuli lopulta viimeinen ilmoitus meikäläisen vapauttamisesta palveluksesta ja siirtämisestä varareserviin. Olen siis maanpetturi, kun en tuota armeijaa tule koskaan käymään, enkä näin ollen ole "isän maan puollustaja" (kts.http://www.geocities.com/jurri.geo/misc/imp/)

Tulipahan tuossa käytyä vähän leireilemässä Tampereella. Nyt jaksaa taas synkistellä täällä Haminassa Portugalin leirin alkamiseen asti. Masalle iso kiitos järjestelyistä, homma pelitti todella mainiosti, vaikkakin allekirjoittanut ei päässyt juoksemalla nauttimaan maastoista, käveleminen kaukana muiden perässä tuntui silti mukavalta. Kolme kävelysuunnistusreeniä, 1 vesijumppa ja vielä väliaikoijen kellottaminen "leirikisassa", siinä miun meriitit tältä viikonlopulta. Todettakoon tuosta yhteislähtöharjoituksesta sen verran, että Aarohan sen vei, osa pummasi enemmän tai vähemmän. Ei vielä taida miun peli olla menetetty Tiomilaa varten, pitää vaan nyt kuntouttaa oikein ja täältä noustaan vielä. Vammakerhon jäsenyydestä luopuminen on ensimmäinen tavoite, siitä sitten askel kerrallaan.

Mitäs tässä sitten muuta. Ei työtä, Ei opiskelupaikkaa, Ei muijaa, Ei juoksemista. Kuulostaa hiton hienolta miun mielestä. Nyt kun tässä vielä läppäri pamahtaisi paskaksi olisi hemmetin ankeaa meininkiä. Tällä hetkellä viikkojen pelastus on Keskiviikkoisin Jack Up pubissa pelattava pokerisarja. Ensimmäisessä osakilpailussa pelasin elämäni pokeria, kunnes parin huonon maksun jälkeen pääsin nokikkain pubin baarimikkoa vastaan all-in tilanteessa, jossa molemmilla oli tasan sama määrä chippejä: (h=hertta,d=ruutu,s=pata,c=risti)
Baarimikko 2s6s
Minä KhQh

Floppi : 4h4s7d
Turn 6c
River 4d

Kaverihan vei täyskädellä ja minä jäin luukku auki tuijottamaan tilannetta... Kaveri kuitenkin maksoi erittäin paskalla kädellä minun all-in vetoni huonosta positiosta samalla määrällä chippejä... Noh, viides sija turnauksessa (yli 20 pelaajaa) riittää minulle. Tärkeintä on saada osakilpailupisteitä, joilla sitten finaalipöytään pääsee(8 pelaajaa).



Mutta joo, tässä kaikki tältä erää, polvijumpan pariin MARS.

2009

Vuosi vaihtui, fiilis parani vammat jäi..

Eli suomeksi sanottuna, ei mitään uutta.

Oikeaa tekstiä tulee tuossa 12.päivän tienoilla, lukekaa orienteraresta niin tajuatte.

Moroooooo