Sillanpolttaja

Vaikka otsikon perusteella voisi olettaa tiedossa olevan draamaa, on se aivan turha sekä myöskin väärä olettamus. Kyseessä on tietenkin tulevan soololevyn nimi, joka antaa samalla aikasen hyvin osviittaa siitä, millaista materiaali tulee olemaan.

Mikään hyvän mielen levy ei missään nimessä ole kyseessä, vaan mennään ehdottomasti pintaa syvemmälle sinne, missä oma itse on kaikkein haavoittuvaisin ja heikoin. Koko ajan ollaan liikkeellä huomattavasti SY:tä henkilökohtaisemmalla otteella, joka tietysti on aiheuttanut levyä sanoittaessa huomattavia ristiriitoja. Välillä mie vaan istun työpöydän ääressä ja mietin, voiko tämmöistä julkaista? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ei pidä ajatella mitenkään muiden kannalta, vain oma mielipide merkitsee. Aivan sama myykö levy yhden vai 100 kappaletta, on se miulle puhtaasti oman itseni ymmärtämistä ja avaamista, ei sen kummempaa. Samalla tekeminen on miulle vähän kuin terapiaa, sillä omasta mielestäni SY:stä pääsi tulemaan aivan liian "iso" - lumipallo jota ei vain voinut pysäyttää. Nyt otetaan riski, ja palataan ruohonjuuritasolle tekemään juuri sitä mikä tuntuu parhaalta.

Ai montako biisiä levylle on tulossa? En osaa sanoa vielä mitenkään varmaa määrää, mutta noin 10-12 voisi olla realistinen määrä, vähän riippuen miten biisien kirjoittaminen etenee. Tällä hetkellä valmiina on 4 kappaletta, joten vauhtia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Hyvällä tuurilla parissa kuukaudessa saan tekstit valmiiksi ja äänitykset pääsevät vauhtiin. Saas nähä miten riittää motivaatiota asian kanssa. Tällä kertaa mie aion tehdä kaiken itse äänityksiä myöten, koska tajuaahan sen kuurokin että molemmat SY:n levyt on miksattu aivan päin helvettiä - hyi saatana. Ei vaan uskaltanut vastaan sanoa missään vaiheessa, virhe sinänsä sekin.

Levyn tunnelmaan tietysti vaikuttaa sekin, etteivät omat vaivat ole helpottaneet ollenkaan. Edelleen tässä ollaan telakalla, jo toista vuotta eikä loppua näy. Saas nähä mitä tuleman pitää. Sen verran voin jo tulevasta paljastaa, että vierailijoita levyllä ei löydy yhtäkään, ja biisilistaakin voisin vähän avata. "Sillanpolttaja" , "Rastitreffit" , "Tässä olen minä" "Ota kiinni jos saat" , "Pummi" , "Rastikesä" , "Kielimuuri" ja "Telakalla" ovat varmistuneita biisejä, joskin osa keskeneräisiä. On tuossa ehkä yksi hyväntuulinen tsibale, kai siitä sitten joku helkutin sinkku pitäisi tehdä - ja ketut.

Nojoo, mie jatkan toisenlaisten tekstien parissa, seuraavan kerran suunnistusta pääsee kunnolla harrastelemaan 25-mannassa, josko siihen mennessä olisi nämä kuviot jo enemmän selvillä...

Avoimena edessänne

Karavaani kulkee ja sitärataa. Paljon on taas nähty ja koettu monella saralla, ja siitäpä seuraavassa tekstissä hieman lisäinformaatiota.

MM-kisabiisiprojekti on nyt viimeinkin onnellisesti takana. Kaikken hankalien vaiheiden jälkeen koko homman tuoma stressi ja erilaiset tilanteet purkautuivat WOC-banketin keikan myötä lopullisesti. Myö ollaan vapaita nytten, homma on paketissa! Jos koko systeemiä tarkastelee alusta asti, oli muuttujia enemmän kuin tarpeeksi. Koko projekti uhkasi kaatua jo alkuvaiheessa kun sopivaa tuotantoa ei löytynyt. Onneksi OP Beats tuli hätiin ja pelasti omalta osaltaan tilanteen.

Kun SY:n äänitysstudiona koko yhtyeen historian ajan toiminut Crypt Studios petti luottamuksen täydellisesti oli aikamoinen fiilisten sekamelska äänitysten jäljiltä. Tälläkään hetkellä en ole tyytyväinen biisien lopputuloksiin, OP pelasti miksaamalla mitä pelastettavissa oli. En suosittele kyseistä lafkaa (CS) kenellekään missään tilanteessa, sen verran kaukana ammattitaidosta tilanteen hoitaminen lopulta oli siellä päässä.

Noh, tästäkin selvittiin ja biisit saatiin puskettua ulos. Olis ollu jonkinnäköstä julkistustilaisuutta, mutta rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut yhtään. Mie vihaan julkisuutta todella paljon, ja uskon että se pilaa ihmisen kun ihmisen lopulta todella pahasti. Ai miksi kirjotan tätä blogia? No varmaankin jonkinlainen purkautumisen perustarve on kuitenkin olemassa, kaikesta huolimatta - hittoako mie sitä tiiän.

Koitti Heinäkuu ja Vuokattiin tuli suunnata keikkailemaan. Kaikki meni hyvin, kunnes työpäivän jälkeen suuntasin luvattuun majoitukseen. Siellä sitten alokkaat olivat vastassa, eikä nimeä mistään tiedoista tietenkään löytynyt. Asiaa ei ollut siis hoidettu kyllin pitkälle asti. Jos takana ei olisi ollut 10:n tunnin työpäivää ja 4:n tunnin ajomatkaa, olisin ehkä saattanut aiheuttaa pienimuotoisen painimatsin. Jätin tilanteen kuitenkin väliin ja kehoituksesta poistuin paikalta etsimään muuta majoitusta. Onneksi porukat sitten olivat saaneet 2:n hengen huoneen sijasta 3:n hengen huoneen, niin sinne sitten pääsi majoittumaan, tosin oli se hieman perseestä puolenyönaikaan herätellä ja pyytää nöyrästi majapaikkaa, kun kirjallisessa sopimuksessa mainittua majoa ei ollutkaan järjestetty.

Ei se mitään, aamulla virkeänä (ja äärimmäisen vaivaisena) ylös sängystä. Edellisestä illasta laittamani palaute oli löytänyt kohteensa, ja pahoittelua tuli niin puhelimitse kuin myös maililla. Syytäkin oli. Päivällä sitten oli luvassa Hiukan stadionilla soundcheckki, ja viimeistään tässä vaiheessa tajusin miten iso juttu onkaan kyseessä. Illalla sitten avajaisissa oli n.10 000 ihmistä paikalla, mikä on jäätävä luku. Saattaa olla hieman yläkanttiin, mutta väritetään vähän. Keikka meni nausteriin, vaikka järjstelyt pettivät jälleen, kun tuhatkunta ihmistä pääsi alueelle, johon ei pitänyt olla mitään asiaa. Ei herranjestas mitä touhua.

Oli muuten tunteellinen hetki, kun Måren MM-kulta varmistui ja Suuria Unelmia kajahti soimaan. Kun kaksi ylpeydenaihetta iski samaan aikaan päälle, oli kyyneliä vaikea pitää piilossa. Teki äärimmäisen tiukkaa. Kisojen jälkeen ajomatka kotiin ja Meissi jäi paikapäälle hoitamaan SY:n julkisuuspuolta (mikä on hieno asia, miusta siihen hommaan ei ole). Aamulla sitten soittivat etelä-karjalan radiosta, ei kiinnostanut tipantippaa, pyysin Meissille soittelemaan.

Työviikon jälkeen koitti aika suunnata kohti WTOC ja WOC banketteja. Järjestelyt oli jälleen hoidettu vasemmalla kädellä, jos edes sillä. Kun keikan piti olla Perjantaina illalla, niin vielä klo 00.00 ei ollut tietoa onko keikkaa ollenkaan, mitä laitteistoa siellä on paikalla ja mitä meidän tulisi tuoda. Sama homma oli osittain WOC banketin kanssa, ja sinne oltiin kaiken lisäksi buukattu myös toinen bändi, mistä ei meille sitten mitään oltu kerrottu (Ei tietenkään, mehän oltiin TALKOOHENGELLÄ ja RAKKAUDESTA LAJIIN mukana, niin tarvinnut mitään infoa antaa). Vaikka järjestelyt aiheuttivat todella suuren vitutuksen ja epämukavuuden tunteen, niin kaikki unohtui ainakin osittain WOC-keikan pukatessa käyntiin. Kunnioituksestani urheilijoita kohtaan en voi kertoa sen tarkemmin illan tapahtumista, mutta hauskaa oli. Tuli jäätyä keikan jälkeen paikalle muutamaksi tuntia hengailemaan ja nauttimaan fiiliksistä. Taidettiin olla Meissin kanssa niitä harvoja, kellä ei ollut minkäänasteisia meriittejä.

Nyt kaiken tuon jälkeen, mie oon äärimmäisen tyytyväinen siitä, etten ollut koko viikkoa paikalla. Ei tarvinnut vastata uteluihin biisistä, keskustella ihmisten kanssa asioista jotka eivät kiinnosta yhtään, eikä muutenkaan tarvinnut olla esillä. Ne on eri miehet noihin hommiin. Mie tykkään vaan tehdä biisejä, ja siinä kaikki. Sanoinkin jo vitsillä, että seuraavan (jos sellaista tulee) levyn kansiin pelkästään Meissin kuvia, mie voin hoitaa taustahommat mieluummin.

Mihinkä tästä? Uusia biisejä on jo kehitteillä, ja niitä työstetään pikkuhiljaa. Uusia keikkoja ei ole tiedossa, eikä niitä kyllä tällä hetkellä oteta edes vastaan. Annetaan vähän pölyn laskeutua, että saadaan rauhassa ilman paineita tehdä asioita.

Vaikka mie vaikutan tämän tekstin jälkeen varmasti vittumaiselta kusipäältä (sellanenhan mie rehellisesti ajateltuna olen) en täysin ole ihmisvihaaja luoteeltani. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, mutta en omiin asioihin liittyvistä jutuista, etenkään musiikista. Vähän voisin sanoa olevani erakkoluonne kuitenkin, sillä tykkään tehdä asioita yksin omassa rauhassani, ja tuoda niitä esiin sitten vasta kun huvittaa, eikä yhtään aikaisemmin.

Helvettiäkös mie selitän, ne jotka miut tuntee tietää paremmin. Harva tuntee, ja vielä harvempi tuntee hyvin. Näillä sanoila vetäydytään verhon taakse, juuri sinne mistä on tultukin.

P.S Naama ja rankisija ei edelleekään riitä

Hetki

Elämä on lyhyt ja siitä pitää nauttia.

Mahtipontinen aloitus ei pohjusta millään tavalla tämänkertaista tekstiä. Alotin tossa perjantaina tämän kesän duuniputken huoltohommissa, ens kuussa vaihetaan sitten saman firman sisällä siisteihin sisähommiin respaan. Siihen mennessä onkin ehtinyt polttamaan ihonsa lukemattoman monta kertaa. Kun ei opi niin ei opi.

Mitäs muuta, paljon frisbeegolfia ja vähän suunnistusta. Kroppa tuntuu tällä hetkellä hyvältä, enkä mie oikein tohtis runtata sitä paskaan jamaan alottamalla nyt himoreeniä, eikä se oikeastaan edes kannatakkaan. Tasan oon suunnistamassa käyny yksissä kisoissa, sillonkin vähän kipeänä tuli käytyä rykäsemässä. Jos sitä vaikka viime syksyn sm-keskarin maastoihin menisi kansallisiin (jos ne nyt siellä ovat edes).

MM-kisabiisiprokkiskin on nyt ohi. En voi sanoa onnellisesti, en mitenkään. Jos nyt saisin valita, voisin rehellisesti sanoa kiitos ei, tietäen kaiken stressin ja muun mitä tuo on mukanaan tuonut. Alkoi jo nimittäin vaikuttamaan koko projekti yhtyteen sisäisiin suhteisiinkin. Tämä siis on minun linjani, eikä edusta mitenkään SY:n virallista linjaa. Äänitykset olivat vaikeimmat ikinä, suurimmilta osin meistä riippumattomista syistä. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin vetämään pää täyteen viinaa kesken touhun, koska vitutti niin rajusti. Vituttaa edelleen, mutta ei niin rajusti välttämättä. Kyseistä biisiä en kuuntele ollenkaan, ehkä sitten kun pitää alkaa keikkaa varten sanoja taas makustelemaan. Ehkä tässä on samanlaista tunnelmaa kun Iso-H:lla lätkäbiisin jälkeen - ne tietää ketkä tietää.

Kesän jälkeen (jos rahaa nyt sattuu olemaan) alan keräämään omaa laitteistoa kasaan, ettei vastaavaa pääse enää ikinä tapahtumaan. Jos sen soololevyn saisi aikaseksi vielä joskus, eihän edellisestä ole aikaa kun vasta 6 vuotta. Saas nähdä tuleeko SY:ltä pitkään aikaan mitään, ainakin itsellä on paha krapula tuosta kisabiisistä päällä. Ei ole oikein meikäläisen juttuja kuunnella kisoissa kun tuntemattomat tulee kehumaan ja kyselemään. Kaikki tarvittava tieto on netissä, ettikää sieltä perkele! Mie vaan teen musaa, ne on eri jantterit kun siitä jauhaa ja ihmettelee. Helvetin helppoa se on, senkun vaan taustat netistä kovalla rahalla ja pää jauhamaan tekstiä. Miulla tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen räp-musiikin parissa, mutta oon täysin sitä mieltä että oon vieläkin sysipaska amatööri, paskaako siinä.

Mutta on sitä posiitivisuuttakin. Musiikkivideon kuvaukset oli todella mainiota touhua. Siinä sitten Meissin ja Mikkolan Timon kanssa päivä vietettiin Kangasalla saaden kasaan toivottavasti hyvää materiaalia, sen näkee sitten myöhemmin. Savonlinnassa on siis kokonaisuutena kaikki ihan ok. Viimeinen viikko oli aivan mahtavaa meininkiä hyvällä porukalla. Enkä tarkota nyt päätöntä ryyppäystä ja rellestystä, vaan oikeasti hienoa ajanviettoa ja leppoisaa touhua. Sääli että kohta taas kaupungista poistuu paljon ihmisiä joiden kanssa voisi viettää enemmänkin aikaa. Noh, sellasta se elämä vaan on.

MM-kisaviikolla tuskin tulen suunnistamaan rastiviikkoa, vaikka virallisilla MM-kisasivuilla niin seisookin. En taida viitsiä ottaa töistä palkatonta lomaa moisen takia, toiset kun joutuvat tekemään töitä kesällä elääkseen läpi talven, sen sijaan että kiertäisi maita ja mantuja rastiviikkojen sun muiden muodossa. Kyllähän se suunnistus, mutta kun ei vaan jaksa mukahauskaa hypeä ja jutustelua yhdestä perhanan biisistä tai muustakaan. Oonpas mie taas ilkee ja negatiivinen, hohhoijjakkaa.

Nähdään Jukolassa mutta puhutaan vaikka avaruusaluksista tai naisista. Aivan sama miulle, oon kuitenkin mukana täydellä sydämellä.

"Im outy tell these people something they dont know about me"

Notta joo

Joopa joo vettä virtaa ja äijät ei muutu, mitään uutta ei siis näiden tähtien alla taas ole. Tai no on ja on mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä kaikki. Se on taas Leimauksia kun miun kajareissa bängää, eli sitä on ajauduttu sinkuksi. Ei aina mene kaikki kuten suunnittelee...

SY työstää tulevaa MM-kisabiisia raivolla. En oo uskaltanu ees laskea monta kertaa on tausta (jonka muuten on tuottanut OP Beats , http://fi.wikipedia.org/wiki/OP_Beats) tullut kuunneltua, mutta kai siitä jotain hyötyäkin on ollut. Englanninkielinen versio onkin sanotusten osalta valmis, kotimaista värsiuunia vielä hiotaan. 19.4. yhtye astelee studion ovista sisään valmiina tekemään jotain ennennäkemättömän tiukkaa - sen näkee sitten tuleeko siitä mittään.

Terveyden puolella ei paljon uutta ole kerrottavana, taas vaihteeksi oli hieman vaikeampi jakso tuossa, mutta kun edellisellä viikolla kävin kokeilemassa kalevalaista jäsenkorjausta kotiseudulla, niin nyt on sen jälkeen fiilikset ja olo olleet puhtaasti positiivisen puolella. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa. Läpi talven on tullut säbää mättämällä pientä peruskuntoa pidettyä yllä, tosin ei mopolla moottoritielle eikä familialla ralleihin. Kovasti tekisi mieli käydä kesällä jotain kisoja, ehkäpä C-sarjasta löytyisi sopivan tasoisia vastuksia. Ei paljon kiinnosta lähtä pitkiä matkoja työstämään, kun pahimpina päivinä kävelykin tekee kipeää.

Toukokuussa tulee sitten helposta akuuttiin rahapulaankin, kun duunit alkaa Punkaharjun Lomakeskuksessa, siitä sitten varmaan jonneen elokuun puoliväliin tulee hommia tehtyä, selviää ehkä juuri ja juuri talven yli taas. Kallista on elämä - liian kallista

Nojoo, taidankin tästä palata kisabiisin pariin, ei se reeni pahaa tee..

9 kivutonta päivää

Katselin tuossa kalenteria ja tulin tulokseen, ettei kokonaiseen yhdeksään päivään ole kipua ollut. Vähän on tullut semmoinen fiilis, että kuvitteleekohan tässä kaiken olevan kohillaan? Onko kipu nurkan takana ja odottaa vain sitä ensimmäistä lenkkiä iskeäkseen. Paha mennä sanomaan, toivottavati tilanne olisi hyvä.

Laskin tässä, että tämä nykyisen vaivan (mikä sitten onkaan) takia meikäläistä on tutkittu ja hoidettu seuraavasti: 1 kiropraktikko, 2 fysioterapeuttia, 5 lääkäriä, 1 kuntohoitaja ja 2 hierojaa. Viimeisinpänä lisäyksenä tänään tuohon listaan tuli yksi hieroja, kun kävin Kotkassa Heikkisen Jakella hermoratoja hierottamassa. Kyllä sieltä kovasti löydettiin vikoja, toivottavasti pysyisivät kivut aisoissa, niin tietäisi ainakin mikä auttaa...

Lenkille tekee mieli. Mahaa on  tullut, eikä varpaita kohta enää näy. Kiloja on lähtötilanteesta tullu n.13 lisää, ja meikäläisen kroppaan se on hirvittävä määrä. Läskiksi en halua ruveta, suunnistamaan mieleni tekevi.

Onneksi on olemassa suunnistusta edes SY:n muodossa. Ensi kesän MM-kotikisoihin tulee tosiaan se kisabiisi, ja tällä hetkellä on menossa tuotannosta neuvottelut erittäin kovan luokan tuottajan kanssa. Jos homma toteutuu niin taas otetaan yksi askel (ellei jopa useampia) eteenpäin homman kanssa. Koko homman toteutumisesta suurin kiitos kuuluu kuuntelijoille ja tätä myötä puskaradion toimimiselle. Ei ilman aktiivista kuuntelijakuntaa mikään tämmöinen juttu olisi mahdollista.

Huomenna onkin sitten aika lopetella lomaa ja siirtyä takaisin Savonlinnaan arjen pariin. Jospa kevät toisi tullessaan vain hyviä asioita, sillä eiköhän tässä ole riittävästi huonoja jo koettu.