Suunnistuskauden jälkeinen ahdistus iskee rankasti vasten kasvoja. Viikonloput tuntuvat tyhjiltä, kun ei olekaan kisoja minne suunnata, ei pitkiä automatkoja joiden aikana voi jauhaa schaibaa muiden pihkaniskojen kanssa, eikä siis mitään mitä odottaa.
Ne joille ahdistus ei ole vielä tässä lokakuussa ehtinyt iskemään , koittavat pelastaa tilannetta käymällä kaikenmaailman masokistikisoja (nenänävalkaisu 25 km , raato 20 km) jottei vaan pääsisi totuus iskemään vasten kasvoja.
Talveksi tautiin määrätään korvaavia hoitomuotoja, leirejä. Leireillä suunnistajan mieli manipuloidaan hyvään fiilikseen mahtavien harjoitusten ja hyvän jengin avulla. Jos leirejä ei kuitenkaan ole, taudin muut korvaavat hoitomuodot voidaan noutaa lähimmästä alkosta, ilman reseptiä.
Kovan miehen ratkaisu olisi vaihtaa syksyn tullen maisemaa, jonnekin kivan lämpimään ja mukavaan paikkaan, missä voisi jatkaa harrastamista välittämättä loskasta ja pimenevistä illoista. Se taas vaatii hiukkasen reippahasti musua , mitä nyt ei joka perusjereltä löydy.
Aah, kyllä sitä taas odottaa ihanaa Marraskuuta, kenties vuoden synkintä kuukautta. Pienen lohdun tähän tuovat Raato (10km nössösarja) ja Kepardi (PYS - 2010 voittajajoukkue). Joulukuu taas tuo tullessaan pikkujoulut ja muut haipakat - niin siis jos on porukkaa joka tälläistä toimintaa harrastaa. Tammikuussa pahimmat oireet on jo ohi päivien pikkuhiljaa pidetessä, monet suuntaavaat Lappiin kokeilemaan luonnonmukaisia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi murtomaahiihtoa. Voihan sitä harrastaa naapurin isännän pellollakin, mutta onhan se nyt perhanan synkkää.
Helmikuussa sitä aletaan jo intoilemaan. Tesmoissa vedellään omia ennätyksiä ja etelän leirille suunnataan hehkuvin mielin. Viimeistään POM:meissa ja muissa kisoissa lyödään totuutta peliin kun naapuriseuran kahdesti viikossa lenkillä käyneet papat painelevat 6:n vauhtia itsen jäädessä 7:n pintaan. Ahdistus ei silti iske, koska onhan se kiva olla reissusa.
Maaliskuussa ollaan jo niin keskittyneitä tulevaan Tiomilaan, että hulluimmat virittelevät jo otsalamppuja päähänsä ja vetävät lenkkejä lampun kanssa. Tämän hoitomuodon on todettu tepsivän ns. yömiehille , heille jotka ovat syntyneet lamppu päässään. Perusjanareilla alkaa mielenkiinto loppumaan, kausi alkaa lähestymään ja motikka on nollassa. Odotellaan huhtikuuta , että päästäisiin taas kevätleirille uhoamaan.
Huhtikuussa suunnistuksen vieroitusoireista kärsivää hellitään kevätleireillä, 10-milalla , kevätyönviestillä yms skaboilla. Taudin kaikki oireet katoavat viimeistään 10-milan menomatkan bussissa, kun näkee jätkien lyövän biittiä huuleen sellasta tahtia että ihteä hirvittää.
Otsaan lyödään "PARANTUNUT" leima, ja eikun baanalle.
synkähköjä pimeneviä syysiltoja ja lenkki-iloa toivottaen
-Selittelyn Mestari
lauantai 23. lokakuuta 2010
perjantai 15. lokakuuta 2010
Väliviikko
Hohhoijjakkaa.
Tuntuu helvatan pitkältä tää väliviikko, käyny yhen kerran kävelylenkillä ja siinä onkin mainittavat liikuntasuoritukse,silti paino on tippunut parilla kilolla, kummaa touhua.
Mitenkö tässä on aika saatu sujumaan? Meitsi on hakannu Kätsäriä ja itelleni uutena tuttavuutena OL-Manager 98 suunnistusmanagerointi-peliä. Vanhat parrat ainakin tietää mistä puhun, äärimmäisen koukuttava tuo peli on. LATAA Saa imuroitua kyseisen pelin.
Sunnuntaina pitäs suunnata Turkkuseen viikoks alotteleen reenikautta, kahtoo nyt millasta settiä olis luvassa. Opiskelupaikatkin laitoin hakuseen, jos nyt tärppäis tällä kertaa. Ei kai siin muuta, jatkakaa
Tuntuu helvatan pitkältä tää väliviikko, käyny yhen kerran kävelylenkillä ja siinä onkin mainittavat liikuntasuoritukse,silti paino on tippunut parilla kilolla, kummaa touhua.
Mitenkö tässä on aika saatu sujumaan? Meitsi on hakannu Kätsäriä ja itelleni uutena tuttavuutena OL-Manager 98 suunnistusmanagerointi-peliä. Vanhat parrat ainakin tietää mistä puhun, äärimmäisen koukuttava tuo peli on. LATAA Saa imuroitua kyseisen pelin.
Sunnuntaina pitäs suunnata Turkkuseen viikoks alotteleen reenikautta, kahtoo nyt millasta settiä olis luvassa. Opiskelupaikatkin laitoin hakuseen, jos nyt tärppäis tällä kertaa. Ei kai siin muuta, jatkakaa
maanantai 11. lokakuuta 2010
Doupeimmat krapula heivaa
Oli muuten sellanen reissu että oksat pois, jos jätkien kanssa reissussa on joskus oli överihauskaa niin nyt mentiin kyllä aivan toisiin ulottuvuuksiin asti.
Kai myö joku skabaki käytiin vetelees, vedin muute siihen samaan nousevaan trendiin mikä on viimeaikoin ollu tyylinä. Ainut asia mikä vituttaa edelleen on tuo ruottalaisten vatussien hitaus. Sitä letkaa vaan oli koko kisan jaloissa aivan jäätävän paljon liikaa. Vaikka kui rynni ja rellesti tuntu ettei lopu koskaan. Käytin koko kielivaraston kirosanat ja saatto olla et jotain vyysisiä kontakteja tuli koettua siinä rytäkässä, paha sanoa.
Megafoni oli kova lisävaruste, ainakin meiän mielest. Voi olla ettei kaikki kisapaikalla arvostanu nousuissa kannustuksia huutelevia lepralaisia , mut eipä tolla niin väliä. Ite kisapaikka oi tunnetusti perseestä, meinattii muutes et se kaatis ois ollu kova mesta kuvata sinisen ylivoiman musiikkivideo.
Sininen mothafucking ylivoima, aivan jäätävää touhua. 2 keikkaa laivalla, toisella keikalla aboutsii 20 henkeä ahtautu pieneen hyttiin tsiigaamaan Freerider recordsin kovimpia janttereita lauteilla. Jopa Joensuun suurkaupungista asti oli yleisö saapunut ihastelemaan Spynekin ja Shinyn extrahypersuperkovaa settiä ja aploodit oli suurenmaailman mukaset. Keikasta on kuvattu video, ja kun saan käsiini sen lyön tulille että jengi näkee kuinka douppia meininki voi olla.
Ei tähän voi olla enään muuta sanottavaa, helvatan hauska reissu kaikenpuolin niin että onhan tästä kiva alotella reenikautta. Nyt kun sivuprojektikin on virallisesti julksitettu voi jotain jännää tapahtua, kukaan ei tiedä. Jos levy-yhtiön pomolta heruu tarpeeks hilloo äänityshommii nii jotai voi tullaki. Kalubraali perkele, rahat liikkeelle!
Kai myö joku skabaki käytiin vetelees, vedin muute siihen samaan nousevaan trendiin mikä on viimeaikoin ollu tyylinä. Ainut asia mikä vituttaa edelleen on tuo ruottalaisten vatussien hitaus. Sitä letkaa vaan oli koko kisan jaloissa aivan jäätävän paljon liikaa. Vaikka kui rynni ja rellesti tuntu ettei lopu koskaan. Käytin koko kielivaraston kirosanat ja saatto olla et jotain vyysisiä kontakteja tuli koettua siinä rytäkässä, paha sanoa.
Megafoni oli kova lisävaruste, ainakin meiän mielest. Voi olla ettei kaikki kisapaikalla arvostanu nousuissa kannustuksia huutelevia lepralaisia , mut eipä tolla niin väliä. Ite kisapaikka oi tunnetusti perseestä, meinattii muutes et se kaatis ois ollu kova mesta kuvata sinisen ylivoiman musiikkivideo.
Sininen mothafucking ylivoima, aivan jäätävää touhua. 2 keikkaa laivalla, toisella keikalla aboutsii 20 henkeä ahtautu pieneen hyttiin tsiigaamaan Freerider recordsin kovimpia janttereita lauteilla. Jopa Joensuun suurkaupungista asti oli yleisö saapunut ihastelemaan Spynekin ja Shinyn extrahypersuperkovaa settiä ja aploodit oli suurenmaailman mukaset. Keikasta on kuvattu video, ja kun saan käsiini sen lyön tulille että jengi näkee kuinka douppia meininki voi olla.
Ei tähän voi olla enään muuta sanottavaa, helvatan hauska reissu kaikenpuolin niin että onhan tästä kiva alotella reenikautta. Nyt kun sivuprojektikin on virallisesti julksitettu voi jotain jännää tapahtua, kukaan ei tiedä. Jos levy-yhtiön pomolta heruu tarpeeks hilloo äänityshommii nii jotai voi tullaki. Kalubraali perkele, rahat liikkeelle!
tiistai 5. lokakuuta 2010
Yössä on ihmisen hyvä olla
Terse pitkästä aikaa!
Mie en oo ikinä pitäny itteäni yösuunnistajana, ja syy siihen on selkeä - pelkotilat. Mieleen muistuu elämäni ensimmäinen yösuunnistusharjoitus legendaarisella Mäyrän kartalla joskus 2005-2006 paikkeilla, kun Jore oli tehnyt "helpohkon" radan, jota VeVen yöpyssyt luonnehti reenin jälkeen vaikeaksi. Koukin itteni Metsäkylä-Reitkalli tielle asti, josta Mäkelän Pepe miut poimi kyytiin ja heitti takas Uuperiin. Että kiitos vaan näistäkin peloista.
Itse asiaan, Sm-yö käytiin tänävuonna äärimmäisen upeissa maastoissa Nousiainen-Mynämäki akselilla ja meno oli sen mukasta. Karsinnassa mie tein sellasta perussuorittamista, pari isompaa koukeroa ja betoni kakkoseen tuli käsky. Löin oikean polven suh rajusti kiveen ko laitoin elämää peliin letkan mukana radan loppupuolella , ja pitkin lauantai päivää olin jo varma etten mie starttais ollenkaan betoniin.
Ko mie kuulin missä maastossa finaalit oli, samantien katos kivut ja huonot ajatukset. Oli vaan nii hiton siisti fiilis päästä huippumaastoon tykittämää. Mainittakoon, että samassa maastossa aikoinaan KLL:n kisoissa Sari toi miulle kartan toisena vaihtoon ensimmäiseltä osuudelta. Sillon oli kuntoa mutta ei kasetti kestänyt ja sijotus romahti - hävettää vieläkin.
Ite kyöstin mittanen yökisa suju miun mielestä kohtalaisesti. Alussa sain heti homman haltuun. Vihreissä vähän sekoilin ja väliaikarastin jälkeen löin ison koukkendaalin kehiin. Siitä suivaantuneena pari väliä hurhaa työstöä ja loppu ihan mallikkaasti. Otettiin Aaron kanssa loppuveto kun kerran oli kakskyöstisillä sama loppu. Jäihän se pirulainen 40 sekuntia, ja niin jäivät samalla lpulla olleet muutkin rientolaiset taakse. Voi kun vauhti olisi samaa koko skaban kun viimosella 11 minuutilla...
Mie lähin kauden aikana varovaisilla tavotteilla - kohan yhet kuuskyöstiset sais. Nehän sieltä betonaalista tipahti syliin kuin taivaan lahja. Tähän on nyt sitten hyvä päättää henk.koht kausi ja siirtyä mannan kautta reenien pariin. Mannassa on muuten ihmisen hyvä olla. RANKIVETO ratkesi Sepen tappioon , ja 100 € kolahtaa miun kätöseen - ai että, ai että. Todettakoon että asiaa helpotti Sepen vaikea kausi ja lukuisat vaivat. Olihan molemmilla sysipaskaa tekemistä koko kesän.
Ei kait siin, viikonlopun jälkeen ollaan taas monissa asioissa viisaampia, tai sitten ei. Seppopätkää on kiva työstellä ruotsinmaalla hyvissä fiiliksissä. Laivalla parit humpat ja Suomessa odottaa arki. Siihen asti moro
Mie en oo ikinä pitäny itteäni yösuunnistajana, ja syy siihen on selkeä - pelkotilat. Mieleen muistuu elämäni ensimmäinen yösuunnistusharjoitus legendaarisella Mäyrän kartalla joskus 2005-2006 paikkeilla, kun Jore oli tehnyt "helpohkon" radan, jota VeVen yöpyssyt luonnehti reenin jälkeen vaikeaksi. Koukin itteni Metsäkylä-Reitkalli tielle asti, josta Mäkelän Pepe miut poimi kyytiin ja heitti takas Uuperiin. Että kiitos vaan näistäkin peloista.
Itse asiaan, Sm-yö käytiin tänävuonna äärimmäisen upeissa maastoissa Nousiainen-Mynämäki akselilla ja meno oli sen mukasta. Karsinnassa mie tein sellasta perussuorittamista, pari isompaa koukeroa ja betoni kakkoseen tuli käsky. Löin oikean polven suh rajusti kiveen ko laitoin elämää peliin letkan mukana radan loppupuolella , ja pitkin lauantai päivää olin jo varma etten mie starttais ollenkaan betoniin.
Ko mie kuulin missä maastossa finaalit oli, samantien katos kivut ja huonot ajatukset. Oli vaan nii hiton siisti fiilis päästä huippumaastoon tykittämää. Mainittakoon, että samassa maastossa aikoinaan KLL:n kisoissa Sari toi miulle kartan toisena vaihtoon ensimmäiseltä osuudelta. Sillon oli kuntoa mutta ei kasetti kestänyt ja sijotus romahti - hävettää vieläkin.
Ite kyöstin mittanen yökisa suju miun mielestä kohtalaisesti. Alussa sain heti homman haltuun. Vihreissä vähän sekoilin ja väliaikarastin jälkeen löin ison koukkendaalin kehiin. Siitä suivaantuneena pari väliä hurhaa työstöä ja loppu ihan mallikkaasti. Otettiin Aaron kanssa loppuveto kun kerran oli kakskyöstisillä sama loppu. Jäihän se pirulainen 40 sekuntia, ja niin jäivät samalla lpulla olleet muutkin rientolaiset taakse. Voi kun vauhti olisi samaa koko skaban kun viimosella 11 minuutilla...
Mie lähin kauden aikana varovaisilla tavotteilla - kohan yhet kuuskyöstiset sais. Nehän sieltä betonaalista tipahti syliin kuin taivaan lahja. Tähän on nyt sitten hyvä päättää henk.koht kausi ja siirtyä mannan kautta reenien pariin. Mannassa on muuten ihmisen hyvä olla. RANKIVETO ratkesi Sepen tappioon , ja 100 € kolahtaa miun kätöseen - ai että, ai että. Todettakoon että asiaa helpotti Sepen vaikea kausi ja lukuisat vaivat. Olihan molemmilla sysipaskaa tekemistä koko kesän.
Ei kait siin, viikonlopun jälkeen ollaan taas monissa asioissa viisaampia, tai sitten ei. Seppopätkää on kiva työstellä ruotsinmaalla hyvissä fiiliksissä. Laivalla parit humpat ja Suomessa odottaa arki. Siihen asti moro
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)